Uskotko Jumalaan?

Olohuone
261

^ Niin. Kuitenkin myönnät, että monia ihmisiä Jumala ei auta vielä pahemmissakaan paikoissa, vaikka he miten rukoilevat. Jumalaan uskovia rukoilevia ihmisiä kärsii ja kuolee onnettomuuksissa, sodissa ja sairauksissa siinä kuin ei-uskovia ja rukoilemattomiakin.

Ja varmaan myös myönnät, että on alkoholisteja ja muita ongelmaisia ihmisiä, jotka ovat raitistuneet tai voittaneet ongelmansa ilman rukoilemista ja jumalaan uskomistakin.

Btw, olen tänään taas lukenut ja kuunnellut jostain kanavilta vanhurskaiden Jumalan sanansaattajien julistuksia, että Jumala vihaa sukupuolivähemmistöjä ja lähettää heidät helvettiin. :scream:

Pyhiä asioita (uskontoja/jumalaa) ei saa pilkata, sanoo joku. Minä tulen kuitenkin pilkkaamaan uskontoja niin kauan kuin uskonnot pilkkaavat minulle pyhiä asioita, kuten ihmisyyttä ja ihmisoikeuksia.

262

Kirjoitin aiemmin näin,

“Moi,
Ei minulla ole selityksiä miksi Jumala toimii niin kuin toimii.
On todella suuri kysymys, miksi juoppo pelastuu jo täällä maanpällisessä helvetissä. Miksi pieni lapsi kuolee sodassa.
Eihän siinä ole mitään järkeä.
Kerran, jos saan Jumalan kohdata, vien tämän kysymyksen Hänelle. Kerronko terveisiä sinulta, jos et itse pääse paikalle?”

Itse en pilkkaa enkä väheksy toista ihmistä. En myöskään tahdo pilkata uskontoja. Uskovia ihmisiä on hyvin monenlaisia. Joillekin se on elämänkatsomus, toisille suurta teatteria. On myös paljon sellaisia saarnaajia jotka asettuvat tuomitsijoiksi. Kuitenkin, jos oikein muistan, on Jeesus sanonut:
Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi.
Jos saan esittää mielipiteeni tuosta halustasi pilkata uskontoa ja sitä kautta aidosti uskovia. Minun mielestäni sinä olet valinnut kostontien.
“Anna meille anteeksi niin kuin mekin annamme anteeksi niille jotka ovat meitä kohtaan rikkoneet”.

Mutta miksi Jumala sallii pahuuden?

263

Huomenta. Tutustuin ihmiseen joka edusti jotain uskomus tai uskontokuntaa, en oikein päässyt perille mikä se oli, mutta kovasti saarnasi minulle että elämme “vapaan tahdon planeetalla”, jokaisella on vapaa tahto tehdä ja ajatella niinkuin itse haluaa.
No, itse en ihan usko siihen että kaikille on annettu vapaa tahto, ikävä kyllä jo lapsena joudumme aikuisten, joskus hyvinkin mieleltään sairaitten koulimiksi ja saamme vääristyneen kuvan kaikesta.
Aikuisena sitten päätin lukea kaikenlaista ja tutkia mikä on se mihin haluan uskoa. Haluan uskoa rakastavaan Jumalaan, ei rankaisemiseen eikä uhkailemiseen, eikä ainakaan siihen että jos täällä itseäni kidutan ja kärsin niin saan palkkion jossain ja ilon. Kyllä se ilo ja rauha pitää olla täällä elämässäni nyt. yritän välttää riiteleviä ihmisiä, jotka haastaa riitaa joka kulmassa. Vaikeaa se joskus on. Hyvin herkästi tartun minäkin kinastelemiseen ja riitaankin, huomaan sen omassa sisarusparvessa ollessani. Jälkeenpäin harmittaa, että taasko piti sanoa niin napakasti, miksen ollut sopuisampi. Ja hävettää, että mitä minä muka tiedän toisten elämästä, vaikeuksista ja ongelmista, yritän muka neuvoa, kun ois pitänyt vain kuunnella ja kuunnella… Minussa on se vika että liian herkästi neuvon, oikeasti meidän sisarusparvessa on kaikilla sama vika. Mutta silti ihania ja rakkaita kaikki, kun ymmärrämme tuon puolen että ei kannata loukkaantua jos joku sanookin jotain hankalaa, neuvoo vaikkei edes tiedä mitä toinen kärsii. Mutta sitten kun jollekkin meistä tapahtuu jotain kamalaa niin kaikki olemme lohduttamassa ja huolehtimassa hänestä.
Mitä tulee uskontoihin niin nehän on ihmisten keksimiä juttuja.
Usko on ihan eri asia ja on ihmisen sydämessä, usko hyvään ja rakastavaan Jumalaan on sydämessä eikä missään uskonlahkossa.
On tietenkin uskontoja jotka ajaa hyvää sanomaa, rakkautta ja rauhaa, mutta on myös niitä jotka repivät ja rikkovat, kostavat yms. Eikös se ole niin että sillä tuomiolla millä tuomitset muut niin sillä tuomitset myös itsesi, vai menikö se nyt näin vai miten. Joskus uskonto on ihan hyvä mutta ihminen tekee siitä kamalan ja pelottavan. Ikävä kyllä.

1 tykkäys
264

No huomenta.
Vapaus ajatella omilla aivoilla. Valitettavasti ne saatetaan ohjelmoida ajattelemaan jonkun lahkon mukaan.
Kuulin muutamia kuukausia sitten pubissa että eräs kaverini on muuttanut elämänsä suuntaa. En aivan tarkkaan kuullut mitä hänelle oli tapahtunut, kuulin kuitenkin että hänen seinällään on nykyisin suuri risti. Oho, ehkä hänenkin juopottelunsa on tullut päätepisteeseen. Menin käymään hänen mökissään.
Risti. Kyllä hänellä oli sellainen seinällä. Pöydillä oli valokuvia kehystettynä aiheeseen liittyen. Joitakin kirjallisia tekstejä oli myös kehystetty. Hän oli selvästi nähnyt paljon vaivaa asian eteen.
Oli mielestäni yksi suuri ongelma, hyvin vakava.
Hänen seinäänsä koristi suuri hakaristilippu ja pöydillä olevat kuvat ja tekstit kertoivat keskitysleireistä.

“Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa”.

Eilen istuin taas illan pubissa. Sain yllättävän vieraan pöytääni. Olen aiemmin kertonut ketjussani kuinka taksikuskit ovat olleet ärtyneitä minuun, koska kuskaan ihmisiä koteihinsa, tosin ilman maksua. Pöytääni tuli taksinkuljettaja istumaan. Vaikka oli lauantai ei hänellä ollut ainoatakaan kyytiä lähes tuntiin. Istuimme ja juttelimme pubin menosta ja ihmisten alkoholinkäytöstä. Saimme istua kahden, vaikka pubi hiljalleen täyttyi. Merkillinen kohtaaminen sai minut mietteliääksi. Kuka hänet lähetti pöytääni? Taksikuskit istuvat yleensä paaritiskin päässä lähellä kahvipannua, eivät koskaan pöydissä.
Kohtaaminen oli hyvin mieluisa meille molemmille. Myöhemmin illalla huomasin hänen katselevan useasti kuinka ihmisiä kävi juttusillani. Ehkä hän ymmärsi miksi istun tuolla pubissa kokista juoden ja ihmisiä keskustelujen jälkeen koteihinsa kuskaten.
Törmäsin myös illan aikana kysymyksiin: Miksi sä et enää juo? Mikä sai sut lopettamaan? Vieläkö haluaisit joskus juoda?
Kerroin taas tarinani. Näin ihmisen joka epäluuloisena kuunteli. Keskustelun jälkeen annoin kirjani lahjaksi hänelle. Näin kyyneleet. Annoin myös nenäliinan.
Näin hymyn ja kuulin kiitoksen.

Tänään hänellä on muutakin muistona illasta kuin krapula.

265

^^^^ En minäkään ihmisiä halua pilkata heidän ihmisyydestään. En uskovaisia enkä ketään muitakaan. Ihmisyydellä tarkoitan synnynnäisiä ominaisuuksia tai olemusta, ulkonäköä, ikää, sukupuolta, ihonväriä tms. piirrettä, jota ihminen ei ole valinnut.

Uskonto tai jumalaan uskominen on kuitenkin ihmisen valinta, aivan samalla tavalla kuin mikä tahansa ideologia. Toki lapselle se saatetaan syöttää kasvattajien toimesta väkisin, mutta kasvaessaan ihminen oppii punnitsemaan aatteitaan jo uskomuksiaan.

Kuten sanoin, uskontojen avulla tehdään pilkkaa minulle tärkeistä asioista, kuten ihmisoikeuksista, tasa-arvosta ja terveestä järjestä. Jumalan nimessä tehdään terrori-iskuja. Jumalan nimessä pelotellaan ja hyväksikäytetään lapsia. Jumalan nimessä manipuloidaan ja johdetaan ihmisiä harhaan.

Jumalan nimessä lietsotaan vihaa erilaisia kohtaan: sukupuolivähemmistöjä, muita uskontoja ja erilaisuutta kohtaan. Kehottaahan Jumalan sana esim. totisesti surmaamaan homoseksuaalit. (3. Moos. 20:13)

Saattaapa vanhurskaiden Jumalan sanansaattajien vihalistalle päästä jopa olemalla yksinhuoltaja tai tekemällä abortin, vaikka olisi tullut raskaaksi raiskauksen uhrina.

Miksi kuitenkin Jumala sallii pahuuden, esitti Putkis jälleen hyvän kysymyksen.
Olisiko oikea vastaus: koska Jumalaa ei ole olemassa?

Vieraammaksi54 kirjoitti haluavansa uskoa hyvään ja rakastavaan Jumalaan. Se on ihan ymmärrettävää. Niin moni varmasti haluaa. Olisihan se ihanaa, jos olisi olemassa hyvä ja rakastava taivaallinen kaikkivaltias olento, joka suojelee kaikkia häneen uskovia. Mutta kun todellisuudessa sellaista ei näytä olevan.

266

Lisään vielä, että kenenkään uskossa sinänsä ei ole mitään pahaa. Uskovathan miljoonat lapsetkin Joulupukkiin, enkä näe siinä tuomittavaa. :slightly_smiling_face:

Jotkut ihmiset uskovat tonttuihin ja keijukaisiin, ja hekin saavat pitää uskonsa kaikin mokomin.
Keijukaisten, tonttujen ja joulupukin nimissä ei kuitenkaan lietsota vihaa vähemmistöjä kohtaan tai perusteta lahkoja, joissa hyväksikäytetään ihmisiä.

Emme näe julistuksia tyyliin “Tontut vihaavat homoja” tai “Joulupukki tuomitsee abortintekijät kadotukseen”.

Siinä mielessä Jumala poikkeaa mainituista olennoista.

267

Tänäänkin kuljen tietä, jolla ei ole vihaa, katkeruutta.

268

Suomen lain mukaan(Suomen laki ei tokikaan ole sama asia, kuin jonkun ihmisen henkilökohtainen mielipide) voi syyllistyä kansanryhmää vastaan kiihottamiseen pilkkaamalla jonkun ihmisryhmän uskontoa. Olkoonkin uskonto ihmisen oma valinta toisin, kuin jokin synnynnäinen ominaisuus. Siitäkin voidaan keskustella, kuinka oma valinta uskonto on monenkaan kohdalla. Usein ihmiset liitetään uskonnolliseen yhteisöön jo pikkulapsena, jolloin he eivät luonnollisestikaan voi antaa asiaan oikeustoimikelpoista suostumustaan.

Myös esim. ihmisen syntyperästä, vammaisuudesta, seksuaalisesta suuntautumisesta ym. ominaisuuksista, joille ei voi mitään saa tehdä pilkkaa ihan julkisestikin syyllistymättä rikokseen, kunhan vähän katsoo, miten sanansa asettelee ja missä tilanteessa pilailee. Tätähän harrastavat esim. stand up -koomikot. Noin yleensä olen sitä mieltä, että jos ei onnistu ilmaisemaan vaikkapa avoimesti rasistista tai misogyynistä mielipidettään syyllistymättä kansanryhmää vastaan kiihottamiseen tahi muuhun rikokseen, se kertoo lähinnä sanojan verbaalisesta lahjattomuudesta.

Vähän erikoista mielestäni nostaa uskonnot erityisesti tikun nokkaan, kun puhutaan ismeistä, joiden nimissä on tehty sitä sun tätä pahaa. Toki uskontojen nimissä on harjoitettu hyvin paljon kaikenlaista sortoa, riistoa ja joukkotuhontaa. Ei siitä mihinkään pääse, mutta yhtälailla noita on osattu harrastaa ilman uskontoakin. Hyvinä esimerkkeinä mm. Neuvostoliitto ja Natsi-Saksa, joissa uskonto ei todellakaan ollut mitenkään pop ja hienosti osattiin silti pistää ns. ranttaliksi.

269

^ Diktatuurithan muistuttavat hyvin paljon uskonnollista fundamentalismia, enemmän kuin vaikkapa nykyajan sekulaareja länsimaisia yhteiskuntia, kuten esim. nykyajan Pohjoismaita.

Kommunistisessa diktatuurissa palvonnan kohteeksi on vain vaihdettu puolueen pääpomo. Usein uskonto on myös valjastettu diktatuurin välineeksi kuten nyky-Venäjällä pyhää sotaa huutava piispa Kirill.

Natsi-Saksahan ei ollut uskonnoton diktatuuri, vaan varsinainen uskontojen ja uskomusten sekamelska. Jotkut natsit, kuten SS-Himmler, palvoivat muinais-germaanisia jumalia, harjoittivat okkultismia ja uskoivat Valhallaan. Jotkut natsit puolestaan uskoivat että Jeesus oli ollut arjalainen, jonka juutalaiset murhasivat.
Olipa natsien joukossa myös perinteisiä kristittyjä, kuten muistaakseni katolinen Hermann Göring.

Niin, uskonnon synnynnäisyydestä: tottahan toki lapsia pakotetaan uskomaan ja pakotetaan uskontojen jäseniksi iässä, jossa he eivät ole vielä kykeneviä punnitsemaan asioita ja päättämään itse. Mutta samaa voisi sanoa sitten poliittisista aatteistakin. Kyllähän monet vanhemmat vaikuttavat lastensa maailmankatsomukseen monella tavalla, tai ainakin yrittävät vaikuttaa.
Kohta olisimme siis päätelmässä, jossa mikään ideologia tai aate ei olisikaan enää ihmisen oma valinta. Misogynisti tai rasisti voisi vedota siihen, että hänet nyt vaan kasvatettiin sellaiseksi.

Mutta kun ne silti ovat ihmisen oma valinta.

Vanhurskas viha muuten leimahtelee tänään Suomenkin uskonnollisissa kuppikunnissa, kun piispainkokous on rohjennut ehdottaa kahta erillistä vihkikaavaa, joista toisella voisi vihkiä avioliittoon myös samaa sukupuolta olevia pareja.
Uskonnollinen äärilaita Suomessakin näyttäisi olevan valmis toivottamaan alimpaan helvettiin moisen homostelevan piispainkokouksen. :scream:

Voisinkin kysyä Jumalaan uskovilta plinkkiläisiltä, kuten Putkis ja Vieraammaksi54, millä tavoin he suhtautuvat seksuaalivähemmistöihin ja heidän oikeuksiinsa, esim. kirkossa vihkimiseen?

270

Moi,
Kiitos kysymyksestä.
En ole edelleenkään kenenkään tuomari. Jumala olkoon yksin se, joka tuomitsee.
Kuitenkin haluan ilmaista mielipiteeni kirkolliseen vihkimiseen.
Minun ymmärtääkseni kirkollinen vihkiminen liittyy uskontoon. Ajattelen asiaa kristinuskon perusteella, ja myös Raamatun kertoman mukaan. (en nyt löydä sitä Raamatun kohtaa, koska istun pubissa🙄)
Jos siis on niin, että avioliitto on kristinuskon mukainen, ei se silloin voi olla kahden samaa sukupuolta olevan liitto.
Siis, mutta kuitenkin…
Jos kaksi samaa sukupuolta olevaa ihmistä rakastaa toisiaan ja elää yhdessä, en minä heidän elämäänsä halua rikkoa.

Entäpä jos kaksi samaa sukupuolta olevaa ihmistä juo viinaa ja tappelee keskenään, ovatko he jonkun mielestä synnittömiä?

Lainaan P. Räsäsen kirjoitusta.
"Avioliitto on ihmiskunnan historian vanhin sopimus. Se on edelleen
yhteiskunnan merkittävin oikeudellinen sopimus. Avioliitto on olemuk-
seltaan ja luomisjärjestyksen mukaan aikuisen miehen ja aikuisen naisen
välinen liitto. "

271

^ Ok, kiitos vastauksesta, Putkis. Käsitinkö oikein, että rinnastat samaa sukupuolta olevien avioliiton syntinä viinanjuomiseen ja tappelemiseen?

Synti on muutenkin mielenkiintoinen sana. Uskonnollisten ihmisten mielestähän syntiä saattavat olla esim. avioliiton ulkopuolinen seksi (myös heteroseksi), ehkäisy, abortti, itsetyydytys jne. On myös tiukkoja suuntauksia, joissa synniksi lasketaan jopa sukupuolten tasa-arvo, koulujen sukupuolivalistus ja television katselu, mutta ei nyt mennä siihen.

Syntihän on alun perin nimenomaan uskonnollinen käsite. Sanotaan, että synti on “Jumalasta vieraantumista”. Uskonnottomalle synnin käsite on absurdi. Synti ei siis liity suoraan etiikkaan tai moraaliin, joka uskonnottomallakin on.
Etiikka ja moraali ovat käsityksiä oikeasta ja väärästä, mutta uskonnollinen synnin käsite on jotain muuta.

Tekeekö synti-käsitys uskonnollisista ihmisistä moraalisempia tai eettisemmin toimivia kuin ei-uskonnolliset ihmiset? Lukuisien havaintojen mukaan ei tee. Eikä tässä tarvitsisi edes erikseen mainita uskonyhteisöissä ja Jumalan nimessä tehtyjä pahimpia kauheuksia.

Onko viinan juominen syntiä, kysyi Putkis. Koska minulla ei ateistina ole synnin tuntoa, joudun muuttamaan kysymyksen muotoon: onko viinan juominen moraalitonta tai epäeettistä?
Vastaus on: ei sinänsä. Humalatila voi toki altistaa moraalittomille ja epäeettisille teoille, mutta juominen sinänsä ei ole sitä.

Putkis varmaan muistaa, että alkoholi ei kristinuskossakaan ole synti sinänsä. Jeesus muutti veden viiniksi Kaanaan häissä. Viiniä juodaan myös pyhällä ehtoollisella. Teologi Jaakko Heinimäki laski, että viini mainitaan Raamatussa useammin kuin taivas, eikä suinkaan kielteisessä sävyssä.

Onko sitten tappeleminen synti tai vääryys? Ihmisen pahoinpitely on tietysti vääryys, mutta kysymys on monimutkaisempi jos kumpikin osapuoli ehdoin tahdoin haluaa tapella, ja tappelulle on jopa olemassa tietyt yhteisesti sovitut säännöt.

Raamatussa ei muuten sanota, että avioliitto olisi aikuisen miehen ja aikuisen naisen välinen liitto. Varsinkaan aikuinen -sanaa ei mainita, vaan kyseessä on Räsäsen oma lisäys, jos hän niin on kirjoittanut. Lapsiavioliitot ovatkin olleet yleisiä uskontojen piirissä.

Raamatussa ei myöskään erikseen kielletä samaa sukupuolta olevien avioliittoa. Vanhassa testamentissa, Mooseksen kirjassa, kielletään kyllä samaa sukupuolta olevan kanssa makaaminen, joka on peräti rangaistava kuolemalla.
Samaisessa Mooseksen kirjassa kielletään myös sianlihan syöminen, miehiltä parran leikkaaminen, sekä naisen liikkuminen ihmisten ilmoilla kuukautisten aikana, jolloin hän on saastainen.
Kaiken tämän valossa voimme kysyä, onko Raamatusta eettiseksi ohjekirjaksi nykyajan ihmiselle nykyajan maailmassa?

272

Myös UT:ssa ainakin Paavalin ensimmäisessä kirjeessä korinttilaisille mainitaan, että Jumalan valtakuntaa eivät peri mm. miehet, jotka makaavat miesten kanssa. Eikös se Räsänenkin vetoa juuri tähän kohtaan, kun riehuu Raamattunsa kanssa poliisikuulusteluissakin? Ei siinäkään kyllä puhuta mitään avioliitosta. Tosin avioon menevät yleensä ihmiset, jotka ovat parisuhteessa keskenään(Johtui parisuhde sitten vapaaehtoisesta, romanttisesta rakkaudesta, yhteiskunnan/yhteisön vaatimuksesta, muusta sosiaalisesta paineesta tai mistä vain) ja useimmiten parisuhteessa olevilla ihmisillä on jossakin määrin ja jonkinlaista seksuaalista kanssakäymistä keskenään, jos eivät aseksuaaleja ole. Sinänsä aika turhaa saivarrella siitä, että seksi ja avioliitto eivät ole sama asia. Tuskin suuri osa homoseksuaaleista haluaa ihan platonisesti vain käkkiä avioliitossaan.

Tämä on mielenkiintoista ja oikeastaan aika huvittavaakin, kuinka tärkeä asia joillekin uskovaisille, kuten Räsäselle, on juuri homot ja heidän harjoittamansa synti. Eivät Raamattua muuten tulkitse fundamentalistisesti tai ole tuossa määrin, jos lainkaan, kiinnostuneet muiden ihmisten erinäisistä synneistä. Em. Paavalin kirjeessä sanotaan myös, että avionrikkojat eivät peri Jumalan valtakuntaa. Jos olen yhtään ymmärtänyt, mitä avionrikkomisella tarkoitetaan, sitä tapahtuu varsin paljon. Ei ole kuulunut hirveästi mekastusta siitä, että se pitäisi kriminalisoida wanhan hyvän ajan malliin. Noin esimerkiksi. Mielestäni moinen sairaalloinen kiinnostus toisten ihmisten seksuaalisuutta kohtaan kielii siitä, ettei ole ihan sinut omansa kanssa.

Oman kantani tähän vihkimisasiaan kerroin jo aiemmin. Kirkon ei pidä vihkiä avioliittoon KETÄÄN. Kirkon vihkioikeus on muinaisjäänne, jolle ei enää pitkään aikaan ole ollut mitään perusteita. Ei kirkko hoida muitakaan DVV:lle tai käräjäoikeudelle kuuluvia juridisia hommia. Tämä kahden erillisen avioliittokäsityksen malli se vasta järkyttävän eriarvoistava onkin. Kirkon vihkioikeus poistamalla saataisiin eroamaan kirkosta ainakin ne pölvästit, joiden motiivi kirkkoon kuulumiselle on kirkkohäät. Tässä kirkko&homot -keskustelussa absurdia ei ole se, että seksuaalivähemmistöjen oikeuksista joudutaan edelleen vääntämään, vaan se, että vuonna 2024 Suomessa kirkko sotketaan asiaan, joka ei kuulu sille pätkääkään.

Edit: Raamatussa ei tosiaan puhuta aikuisista, ei tässä, eikä muussakaan yhteydessä. Siihen aikaan ja vielä pitkään sen jälkeen ei tunnettu käsitettä aikuisuus, kuten se nykyään tunnetaan länsimaissa. Ihminen oli täysikasvuinen, kun oli fyysisiltä ominaisuuksiltaan varttunut sen verran, että kykeni huolehtimaan itsestään(Mitä se sitten tarkoittikaan) ja täyttämään velvollisuutensa(Mitä ne sitten olivatkaan). Ei siinä henkkareita kyselty, saati ajateltu, että ihmisellä on myös monenlaisia psyykkisen kehityksen vaiheita.

Se avioliittokaan ei usein ollut näiden nimenomaisten miehen ja naisen keskinäinen sopimus. Kyllä ne sopparit tekivät näiden puolesta usein ihan muut ihmiset, jotka katsoivat, että tämä olisi hyvä järjestely siitä tai tästä syystä. Tämä on ihan uuden ajan länsimaista hömpötystä, että naimisiin mennään suuresta rakkaudesta näiden kahden osapuolen keskinäisellä sopimuksella. Jos siis kovin raamatullisesti halutaan hoitaa instituutio nimeltä avioliitto, pitäisi palata järjestettyihin lapsiavioliittoihin.

273

Nyt sekä sateenkaariväki, että konservatiivit valittavat tahoillaan, kuinka kirkko syrjii ja kiusaa. Ei siis vain tähän avioliittoasiaan liittyen, vaan mm. myös kirkon järjestämiin tai järjestämättä jättäneisiin Pride-tapahtumiin ja onhan niitä naispappeuden vastustajiakin ja mitä kaikkea. No, noinhan se vähän on. Jos yrittää miellyttää kaikkia, siinä harvemmin onnistuu. Karkuun juoksevista veronmaksajista kiinni pitääkseenhän ev.lut. kirkko tuossa taiteilee.

En ymmärrä, miksi kirkon edes pitäisi olla kovin maallistunut ja liberaali laitos. Jos sen opetus pohjaa Raamattuun, mistä porukka kait on varsin yksimielistä, ei se oikein noita edellä mainittuja arvoja tue. Toki Raamattu on iso kirja, jossa on sanottu paljon kaikenlaista ja monet jutut ovat ristiriidassa keskenään. Tulkintojahan riittää, mutta kyllä siellä aika selkeästi sanotaan mm. homoista, naisten vaikenemisesta ja sen sellaisesta. Tietenkään yhteiskunnassa ei saa syrjiä ihmisiä perusteena jokin kirja tai mikä vain, mutta pitääkö ev.lut. kirkon olla niin olennainen osa yhteiskuntaa. Pienemmissä herätyskristillisissä piireissä on aika selvät sävelet, eikä niistä yleensä suurta meteliä nouse. Marginaaliporukoilla on oikeus omiin näkemyksiinsä ja oikeus valita jäsenensä.

Edit: Toki kirkollisveronmaksajat ovat sikäli tarpeellisia, että ev.lut. kirkolla on kaikkea ihan hyödyllistä toimintaa: Ruoka-apu, muu diakonia-apu taloudellisesti tai muutoin kusisessa tilanteessa oleville, keskusteluapua niille, jotka eivät pääse terapiaan tai ihan sen tarpeessakaan ole ym. Ihannetilanne olisi, että muut yhteiskunnan instanssit hoitaisivat nämä hommat, mutta kun toistaiseksi eivät hoida ja tällä nykymenolla kohta vielä vähemmän. Omakohtaista kokemusta näistä seurakunnan palveluista ei ole, mutta käsittääkseni ne hoidetaan ihan asiallisesti ilman virrenveisuuta ja rukousten lukemista. Niin, ja tässä suurten kuolevien ikäluokkien maassa oltaisiin helisemässä, jos seurakunnat eivät hoitelisi näiden loppusijoituspaikkojen ylläpitoa. Tuokin asia voitaisiin siirtää jollekin muulle taholle, mutta ei se hetkessä käy. Ei mikään akuutein korjattava asia tässä maassa.

274

Myönnettäköön, että osa viime aikojen kiukustani uskontoa kohtaan johtuu juuri niistä fariseuksista, jotka meuhkaavat “homouden syntisyydestä” sosiaalisessa mediassa, ja joiden julistuksia algoritmit paiskovat eteeni, vaikka en kyseisiä jesuiittoja edes tieten tahtoen seuraisi. :grimacing:

Kun vielä lukee näiden kannattajien hallelujaan hihkumisia ja Suomen vertaamista “Sodomaan ja Gomorraan joka pian on homoineen kaikkineen kokeva Herran vihan”, niin johan on naurussa ja itkussa pitelemistä.

Samalla toki olen aina ihmetellyt, onko todella olemassa paljonkin aidosti kristittyjä homoseksuaaleja, joille olisi tärkeää päästä avioliittoon nimenomaan kirkollisella vihkimisellä?
Ilmeisesti heitä on, koska asia pysyy jatkuvasti tapetilla kuin Jeesus ristillä.

Se on toki myönnettävä, että kirkko tekee myös hyvää ja tärkeää työtä ihmisten auttamiseksi. Mutta samalla minulle tuli mieleen, että en muista tavanneeni montaakaan ihmistä, joka olisi oikeasti riippuvainen nimenomaan kirkon antamasta tuesta.

Toki ihmisiä käy kirkon leipäjonossa, mutta ruokaa jakelevat myös erilaiset järjestöt (Hursti ym.), jotka toki usein toimivat uskonnolliselta pohjalta.

Toisekseen, yhteiskunnan virallisten instanssien eli Kelan ja sosiaalitoimen antamat tuet kyllä riittävät suurimmalle osalle ihmisiä elämiseen. Oman kokemukseni mukaan ne riittävät jopa erinomaisesti, ellei ole joutunut asumaan niin kalliiseen kämppään, jonka vuokra tai muut kulut ylittävät sosiaalitukien normit.

Tästä päästäisiin muuten taas keskusteluun siitä, paljonko ihminen tarvitsee rahaa ruokaan. :wink:

Ilmaisen ruuan hakeminen ruoka-avusta on toki monelle hyvä keino säästää hieman, niin että rahaa jää hieman enemmän johonkin muuhun. Sekin on ihan hyvä syy, koska rahaa on tosiaan hyvä olla hieman muuhunkin kuin vain elossa pysymiseen.

Ensi sunnuntai on muuten jo palmusunnuntai, jonka kunniaksi sallittakoon yksi meemi. :innocent:

60rp55
60rp55500×666 87.1 KB

275

Omankin kokemukseni mukaan Kela-massit ymv. yhteiskunnan etuudet riittävät elämiseen vallan hyvin, kunhan vähän vaivautuu katsomaan eteensä. Näissä tapauksissa, joissa sosiaaliturva ei riitä on usein taustalla erinäisiä elämänhallinnan ongelmia tai jokin äkillisesti ihmisen talouden romahduttanut kriisi. On päihdeongelmia, peliriippuvuutta… tai ihan yksinkertaisesti kyse siitä, että rahaa ei osata käyttää, koska on saatu tavalla tai toisella huonot eväät elämään. Vai pitäisikö paremminkin sanoa, että rahaa osataan käyttää liiankin hyvin :grin:. Siinä vaiheessa, kun vuokrat ovat rästissä ja laskut maksamatta on myöhäistä jossitella sitä, että olisivathan ne rahat riittäneet noihin, JOS niitä ei olisi heitellyt ihan miten ja minne sattuu.

Itselläni ei tosiaan ole kokemusta siitä, että rahat eivät riittäisi olennaisiin menoihin, mutta omasta puolestani voin kertoa, että kun oikein reipas psykoottinen masennus pärähtää päälle, siinä tilassa ei jaksa/pysty/tajua/osaa hoitaa sellaisia “toissijaisia” juttuja, kuten laskujen maksu, vaikka tilillä olisi rahaa kuinka ja normaalisti raha-asioiden hoito ei tuottaisi mitään ongelmia. Minulla on aina onneksi ollut niitä läheisiä, jotka ovat tuossa tilanteessa ottaneet vetovastuun raha-asioistani, mutta kaikilla ei todellakaan äiti, isä tai aviomies säntää höösäämään heti, kun mielenterveys pettää. Siinä sitä sitten ihmetellään, että mitäs nyt. Esimerkiksi tällaisia stooreja löytyy sellaisten ihmisten taustalta, jotka joutuvat turvaamaan diakonia-apuun.

Ja ei kai sieltä diakonia-avusta rahaa sillä tavoin jaella, että joku pelkästään niillä eläisi. Enemmän se lienee neuvontaa, opastusta ja sen selvittelyä, että miten ja mistä tilanteessa X haetaan taloudellista ja muutakin tukea. On paljonkin ihmisiä, jotka eivät tiedä, että siinä ja siinä tilanteessa pitää ottaa yhteyttä sinne ja sinne ja hakea sitä ja tätä etuutta ja se homma hoidetaan näppärästi näin ja noin, vaikka nämä asiat olisivat helppoja minulle tai sinulle. Jos joku tarvitsee em. asioissa apua ihan kädestä pitäen, jollain diakoniatyöntekijällä voi olla siihen huomattavasti enemmän aikaa ja resursseja, kuin kiireisiinsä hukkuvalla Kelan tai kaupungin/sote-alueen sosiaalitoimen työntekijällä.

276

Voi myös miettiä, kuinka monella ev.lut. kirkossa avioituvalla heterolla on kovin syvä kristillinen vakaumus. Silkkaa tapakulttuuriahan se monelle on. Usein häissä se kirkko-osuus on ns. välttämätön paha, joka lusitaan läpi lähinnä tuskaisena. Sitten päästään asiaan, eli bailaamaan. Sinänsä voin ymmärtää, että ihminen haluaa olla osa tätä tapakulttuuria seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta. Henk.koht. en moisista tapakulttuureista piittaa, mutta sitä se silti on. Ja edelleen olen sitä mieltä, että kirkon ei pidä vihkiä ketään

Moni myös vie lapsensa kasteelle ja rippikouluhan on oikein kirkon hittituote. Kuinka moni ihan todella ja ensisijaisesti miettii ristiäisissä lapsen tulevia taivasosuuksia tai henkistyy suuresti riparilla. Jotkut tietysti, mutta aika moni ryhtyy noihin siksi, että niin nyt vain kuuluu tehdä.

Hautajaiset synkistellään järjestäen läpi sillä pirun ankealla luterilaistyylillä, vaikka sen enempää vainaja, kuin omaisetkaan eivät kuuluisi kirkkoon tai edes uskoisi jumalaan. Tuossa ei tietenkään tarvita pappia, mutta sitkeässä istuu tapakulttuuri.

277

Minun vanhemmat souti ja huopas ev.lut kirkon ja helluntaiseurakunnan välillä. Satuin onnekseni syntymään siinä välissä kun oltiin helluntailaisia, minuahan siis ei ole kastettu enkä koskaan ole ollut kirkollisverovelvollinen. Pakana, kuten jotkut ovat sanoneet :smiley: Osalle sisaruksistani on järjestetty rippijuhlat, itse olin hiton tyytyväinen silloin aikoinaan ettei tarvinnut keskeyttää unelmieni heppakesää jonkun riparileirin takia.

Mutta mua harmittaa, että kyllä minuun onnistuttiin iskostamaan ajatus saatanasta ja helvetistä. En usko niihin, mutta silti se pieni pelon siemen on syvällä. Jumala, jos sellainen on, ja jumaluus tarkoittaa minulle energiaa, valoa, universumia. Uskon kuolemanjälkeiseen elämään siinä mielessä, että koska kaikki on energiaa, me olemme energiaa, se vain vaihtaa muotoaan ja siten jatkumme.

Mulla on kolme ajatusta mitä HALUAISIN, että kuoleman jälkeen tapahtuu. Ykkösvaihtoehtoni josta haaveilen iltaisin: Kauniissa taikametsässä erikoisella planeetalla on mökki, jossa 4 edesmennyttä kissaani minua odottavat. Mökin sisällä kissani ovat kissoja, mutta kun he astuvat ulos, he muuttuvat lohikäärmeiksi. Tämä kuolemanjälkeinen elämä varmaan vaatisi sen, että aivoni piirtäisivät tämän kuvan/unen itselleni viimeiseksi asiaksi ennen sammumista ja voisin jäädä siihen “jumiin”?

Toinen vaihtoehto jonka oikeastaan jollain tapaa uskonkin olevan mahdollista: Kun minäkin olen enää vain kosmista virtaa, haluan virrata musiikissa, Nightwishin musiikissa, muistaen ja tuntien kissojeni virrat lähelläni, sylissäni. Siinä universumin virrassa kelluisimme ja virtaisimme, kunnes ehkä syntyisimme uudelleen?

Kolmas vaihtoehto: Olen nähnyt todentuntuisen unen, missä olin delfiini. JUMALAUTA se oli UPEAA. Olen käynyt sellaisella energiahoitajalla joka sanoi, että olen ensimmäistä kertaa tällä planeetalla, oikea kotini on jossain muualla. Sieltä tuli ajatus/tunne että olen aiemmin ollut sininen delfiininkaltainen olento ja sinne palaan kuollessani, jonkun toisen galaksin meren peittämälle planeetalle.

No, tässä tämä pakana kirjoittelee haaveitaan kuolemanjälkeisyydestä :slight_smile: En vaan itse pidä yhtään houkuttelevana kristinuskon taivasta, paratiisia. En haluaisi sinne vaikka olisi tyrkyllä, taikametsään mieluummin. Enkä oikeasti usko oikein mihinkään, kai me sammumme kuin syvään uneen josta emme herää. Sekin on lohdullista.

278

Minulle lohdullisin ajatus on nimenomaan se, että kuoleman jälkeen vain “nukahdetaan syvään uneen” ja lakataan olemasta, ts. elintoiminnot lakkaavat, ruumiin hajoamisprosessi alkaa ja siinä samalla psyyke, joka lienee elintoiminto sekin, vain lakkaa olemasta. Uskon vakaasti ja toivon todella, että noin se menee, mutta varmaksihan en voi tietää. Ei ole kokemusta, eikä kukaan ole palannut kertomaan, millaista oli. Siinä mielessä toki kaikki virtaa, niin kuin Herakleitos sanoi, että tietysti tuhkani, ruumiini tai missä muodossa sitten kuoleman jälkeen olenkaan, palaa jollakin tapaa luonnon kiertokulkuun. Itse en vain halua olla miettimässä sitä.

Ajatus kuoleman jälkeisestä elämästä ja varsinkin ikuisuudesta on pelkästään karmaiseva. Tykkään elämästäni, eikä minulla ole mikään kiire pois, mutta kyllä tätä yksi kierros silti riittää. Vaikka kuvittelisin kuinka ihanan mestan ja hyvän olon, eihän sellaista ikuisuutta jaksaisi ja kun ei olisi mitään mahdollisuutta päästä siitä pois :open_mouth:. Itse asiassa se mesta ja olo voisi olla vaikka nyt ja tässä. Olen yleensä hyvin tyytyväinen elämääni ja nyt kun vielä nukuinkin erinomaisesti parin huonomman yön jälkeen ja eräs suuresti stressannut asia alkaa selvitä parhain päin, en keksi hirveästi valittamista. No, haluaisinko viettää ikuisuuden aamulla kahvia hörppien ja Plinkkiin höpöjä kirjoitellen sohvalla kouvolalaisessa kerrostalokämpässä? En! Ja oli se kuviteltava paikka, olo ja tekeminen mitä vain ja kuinka hienoa tahansa, haluan kuitenkin kaiken loppuvan aikanaan. Siinä on ensinnäkin jokin kiintopiste, jotka tuppaavat olemaan ihmisille yleensäkin tärkeitä. Ikuisuudessahan sellaisia ei ole. Toisekseen kaikki hienoimmatkin asiat kokevat inflaation, jos ne ovat jatkuva tila.

Edit: Kuolemanpelosta ja/tai elämän merkityksettömyyden kriisistähän nämä kuoleman jälkeisen elämän toiveet yleensä kait kumpuavat. Minulla nyt ei ole mitään elämän merkityksettömyyden kriisiä. Päinvastoin; sekin on todella lohdullinen ajatus, että elämälläni ei ole mitään merkitystä. Sattuman kauppaa vain tällainenkin solumassa tänne syntyi. Ajatus kovin merkityksellisestä elämästä se vasta paineita kasaisikin. Toki itselleni oma elämäni on merkityksellistä, mutta tarkoitan, että suuremmassa mittakaavassa saa vallan hyvin olla tyystin turha homma.

Kuolemaa pelkään kyllä. En mitenkään aktiivisesti ja neuroottisesti, mutta sillä tavoin normaalisti, kuten kaikki ihmiset. Ihan biologiaanhan tuo on koodattu ja jos joku todella ei pelkää kuolemaa lainkaan, sillä tyypillä on jokin harvinaislaatuinen häiriö. Haluaisinkin, että kuolemani tapahtuisi hyvin nopeasti naps! vain silloin, kun olen elämäni kunnossa ja kaikki hyvin. Jos tulisi tilanne, että lääkäri kertoisi minulla olevan elinaikaa esim. vuosi, siinähän se varmaan menisikin pirun mukavasti kuolemaa pohtiessa, eikä luultavasti kovinkaan hyvissä tunnelmissa. Siis siitäkin huolimatta, ettei olisi kipuja, ei joutuisi täysin muiden armoille ja autettavaksi tai muutakaan sellaista kärsimystä.

279

Niinhän se on, jos kaikki jatkuisi ikuisesti, mikään ei lopulta merkitsisi mitään. Kuolema ja luopuminen tekee asioista arvokkaita ja tärkeitä.

Minulla on työkaveri joka on kallellaan buddhalaisuuteen, uskoo karmaan ja jälleensyntymiseen. Buddhalaisuus varmaan onkin kaunein uskonto/elämänfilosofia minkä tiedän, mutta en itse pysty siihenkään uskomaan. Minä voin vain sanoa, että en tiedä, mitään. Olen käyttänyt psykedeelisiä sieniä ja LSD:tä ja vaikka koin sekä syvää yhteyttä universumin kanssa että pohjatonta yksinäisyyden kokemusta, mietin onko kaikki se vain aivojemme tuottamaa kuvitelmaa vai jotain joka on todellisuutta oman vajavaisen tajuntamme ulottumattomissa, tässä ihmis-olomuodossa. Tämän työkaverini uskoa psykedeelit ovat vahvistaneet, minut taas saaneet ihmettelemään entistä enemmän.

Olisi ihana uskoa johonkin. Saada varmuus jostain hyvästä, joka voittaa pahuuden. Äitini todella uskoo näihin, että Jeesus nousi kolmantena päivänä kuolleista ja että hän tapaa Jeesuksen kun kuolee. Sen on varmasti lohdullista ja helpottaa elämistä. Elämällä tosin on valtava voima, voikukka murtautuu asvaltistakin läpi. Ehkä minun jeesukseni on voikukka?

280

Moi, kaikki.
Tässä erään Plinkkiläisen tarina.
Muisto elää.

:wilted_flower: