sotatilan julistus sairautta vastaan

Me Vähentäjät
1

hei kaikki rakkaat ystävät,
ja tietysti myös uudet lukijat.

aloitan uuden henkilökohtaisen ketjun tulevalle vuodelle 2018 käsitelläkseni (mahdollisuuksien ja voimieni mukaan) uusia koettelemuksiani.
sain jouluviikolla tietää, että olen vakavasti sairas.
ensishokista toivuttuani mielessäni käväisi perustaa jonkin sortin blogi, mutta lopulta päädyin ratkaisuun purkaa mieltäni/kokemuksiani/tuntojani tänne tuttuun ja turvalliseen Plinkkiin.

täällä on hyvä purnata ja masentua, kuten myös iloita sekä tuulettaa onnistumisenkokemuksia.

pyrin olemaan niin rehellinen kuin taidan. kuten me kaikki. sillä loppupeleissä meistä jokainen kirjoittaa ensisijaisesti itselleen ns. itsehoidon puitteissa, vertaistuen suurenmoisuutta unohtamatta.

jouluviikkoa edeltävänä torstaina alkoi sietämätön kutina käsivarsissa, reisissä ja vatsassa.
huonovointisuutta oli kestänyt pari viikkoa. ruoka tökki, toisaalta sain aivan merkillisiä mielitekoja, kuten eräänä iltana lähetin miehen kauppaan koska oli pakko, siis ihan pakko, saada kasvis TÖLKKIHERNEKEITTOA.
ja huom. myös kaikki alkoholipitoinen sai minut yrjökuntoon pelkästä mielikuvasta.

kun rakas miesystäväni tuli myöhään perjantai-iltana luokseni hän sanoi heti, että mitä ihmettä, sun iho on aivan keltainen.
mies on ammatiltaan lääkäri.
hän tiiraili ihoani pienellä “taskulampulla” ja havaitsi, että myös silmieni valkuaiset kellersivät.
oli jo lähes keskiyö joten lähdimme polille vasta seuraavana aamuna, lauantaina.
keltaisuuteni vuoksi pääsin polilla jonojen ohi saman tien verikokeisiin sekä lääkärille, joka kirjoitti välittömästi lähetteen Meilahteen.
Meilahdessa lisää ja lisää verikokeita sekä magneettikuvaus vatsan seudulta.

valitettavasti maksastani löytyi tuumori, läpimitaltaan 13 cm.
yleensä tämän tyyppiset tuumorit ovat n. 5 cm.
tuumori ei kuitenkaan ollut aiheuttanut edellä mainittua keltaisuutta vaan sappitiehyeiden tukos, mikä sekin havaittiin röntgenkuvista.
seurasi sata tuntia kestävä keskustelu miesystäväni ja hoitavan lääkärin kesken.
kuuntelin heidän puhetta sumussa.
ajattelin, että kunhan kotiin pääsen, vedän sen päiväiset perseet ettei mitään rajaa.

pääsinkin kotiin, mutta maanantaiksi oli määräys tulla takaisin. join 4 olutta ja vodkahörppyjä, en muista tarkkaan paljonko.
maanantaina lisää kokeita. ja lisää ja lisää kuvantamisia ja pistoksia jne jne jne.
vasta tänään torstaina 28.12 otettiin vihoviimeiset kokeet.
8. tammikuutta saan kuulla vihdoinkin lopullisen diagnoosini Meilahden syöpäpolilla.

hei kaverit,
käsittämättömintä tässä on se, että olen tuntenut itseni tavattoman onnelliseksi.
ehkä olen vielä shokissa ehkä en.
kipuja on vain iltaisin mutta siihen on äreä lääke Tramal 50 mg, mikä vetää kivun veks kymmenessä minuutissa.
netistä silmiini osui Tramalista otsikko jonka linkki vei ensimmäiseksi Plinkin huumepalstalle.

onnellisuudellani tarkoitan sitä, että saan herätä aamuisin, ja olen paria huonoa aamua lukuunottamatta ollut hyväntuulinen ja kivuton.
ruokahalu on parantunut nyt kun tämä sappitiehye sai ensihoitoa stentin muodossa.
tämä stentti pujotettiin vatsaani onnistuneesti (jokin muovinen putki) jonka kautta sappilitku pääsee juoksemaan.
mies ja läheiset tukevat ja rakastavat.
ja mikä tärkeintä: odotan lähes mielenkiinnolla tulevia hoitoja Meilahdessa.

rakkaita terveisiä teille kaikille plinkkiläiset!
olen jo udellut vaikka kuinka monta kertaa lääkäreiltä, siellä sairaalassa siis, johtuuko kaikki rajusta ryyppäämisestäni, mitä harrastin eritoten nuorena, mutten ole saanut vastausta. en ainakaan vielä.
maksakirroosia ei minulla ole.

ollaan sitkeitä, kamppaillaan, ja ollaan sydämellisiä toisillemme.
jatkan taas piakkoin.

lämpöisin terveisin, Sylvia

2

Olen melkein sanaton.
Voin vain kertoa, että vaimoni sairasti munasarjasyövän lähes kymmenen vuotta sitten ja on nyt terve.

Lämmin halaus Sinulle ja tsemppiä!

t. Juhani

3

moi mahtava Juhani,
aion ottaa saman linjan/suunnan kuin vaimosi; tästä selvitään.
kerro parhaat terveiset hänelle.
olet Juhani aina ollut niin tavattoman kannustava meille kaikille. toisin sanoen, kiitos tajusta ja tuesta.
kirjoitellaan taas.
halaus.

4

Oi ei, kyl vetää hiljaseks.

Kaikkea onnea ja tsemppiä taisteluihin, vaikutat että olet sopivalla asenteella lähdössä sotimaan.

5

Sinulla on hyväasenne. Voimia.

6

Täällä pidetään peukut ja varpaatkin pystyssä, että olisi hyvin hoidettavissa oleva sairaus. Tsemppiä “tuomiota” odotellessa ja tietysti senkin jälkeen.
“May the force be with you”!

7

Olen tosi pahoillani. Olen lukenut sun kirjoituksia täällä paljon, Kiitos kun oot jakanut sun pohdintoja. Hirveästi voimia ja jaksamista!

8

Tulen ensimmäistä kertaa kylään tuolta lopettajien puolelta tänne vähentäjiin. Kirjoituksesi kosketti ja haluan myös toivottaa sinulle voimia ja pikaista paranemista. Asenteesi on ihailtava!

9

huomenta kamut,
ja iso kiitos kannustuksista.
vointi ok. ei siis mainittavia uutisia sairauden taholta. eilen illalla en tarvinnut edes Tramalia.
ennen sairaalakeikkaa en tuntenut minkäänlaisia kipuja, sitä huonovointisuutta vain ja kutinaa, joten liekö se “stentin” asennus sappitiehyeihin aiheuttavan iltasärkyä.
ylipäätään pitää olla tarkkana tuon Tramalin kanssa koska se nousee hitusen verran hattuun.
annostukseksi on kirjattu 3 x 100 mg vuorokaudessa mutta maksimissaan oon ottanut sitä 2x50mg/ilta.

huomenna on sitten uudenvuoden aatto.
kyllä sitä näköjään sairaanakin osaa pohdiskella että käydäänkö tänään alkossa ostamassa poreilevaa.
tinat valetaan, se on selvää, ja tehdään jotain vähän parempaa ruokaa… tai sitten mennään nakki plus perunasalaatti-linjalla.
tulevien hoitojenkin takia tammikuun tipattomasta ei tartte huolehtia, se luonnistuu. tai mistä sitä tietää! jos kunto tuntuu näin hyvältä niin sortumisvaaraa on. toisaalta koko ajatusmaailma on heittänyt kuperkeikkaa. elämä on tässä, ei huvita tuhlata päiviä.

ai niin, siitä mun laihtumisesta. no voehan venäjä sentään. kuvittelin että laihtumiseni (lähes 10 kg) johtui mun ahkeroinnista salilla, missä käynnit aloitin alkusyksystä, mutta äh, kyllä se taisi olla tämä sairastelu joka pudotti kiloja nuo huikeat määrät.
oli niin tai näin, niin sairaalassa kuulin lääkärin sanovan kollegalleen (tuijottivat molemmat tabletista veriarvojani) että “käsittämätöntä, kaikki “merkkerit” erinomaiset”. eli ihmettelivät kun olen muutoin niin hyväkuntoinen. minulle hän sanoi myöhemmin että “olet niin hyväkuntoinen että tulet sietämään raskaatkin hoidot”. aivan loistavaa!!!

jatkan taas lisää toiste.
erityisesti Ameeballe ja maaliskuulle terkut ja tietty myös vanhoillekin tutuille!!!
Ameeba: pysy remmissä mukana nyt kun pääsit alkuun!!! se on tavattoman tärkeää.
palaillaan taas :smiley:

10

jaahas, jälleen uusi onnellinen aamu.
miten ihminen voi elää elämänsä parasta aikaa samalla kun on vasta saanut tietää vakavasta sairaudestaan?
tämä on selittämätöntä.
tosin suihkussa käydessäni sain kuumat kyyneleet silmiini. koska joudun piikittämään itseeni aamuin illoin verenohennuslääkettä (Klexane), vatsan seudun iho on kirjava mustelmista. käsivarret samoin, kuin narkkarilla.
vieläpä rystysetkin, kanyyleista ja verikokeiden jäljiltä. jostain helkkarin syystä omaan ohuet ja karkailevat suonet joten edellä mainitut kanyylit tungettiin sairaalassa rystysiin - ei mikään miellyttävä kuvio.

huomisesta tasan viikon päästä saan kuulla lopullisen diagnoosini.
eniten jännittää minkälainen tyyppi siellä on vastassa. osaako syöpälekuri puhua tarpeeksi kansantajuisesti? katsooko hän silmiin? onko hän mukava ihminen? valitettavasti mies ei pääse tapaamiseen mukaan, mutta eilen keksittiin että ainakin kysyn josko hoitava lääkäri voisi soittaa miehelle jälkikäteen. eiköhän asia järjesty.
pitää muistaa varata tapaamiseen myös muistiinpanovälineet.

eilen muuten UNOHDETTIIN käydä alkossa. aika hyvin alkoriippuvaiselta. se vaan unohtui.
illalla löysin miehen kirjahyllystä Reko Lundanin kirjan mikä kertoo Lundanin syöpätaistelusta. samalla kun mies katseli jääkiekkoa muutaman lonkeron kera, minä ahmin kirjaa.
ei kipuja.
illalla tosin otin 2x50 mg Tramalia.
aamut ovat aina parhaita.
tänään ostan tulppaaneja rakkaalle ystävälleni joka on alamaissa. pelkään että hänelle pamahtaa depis päälle.
ehkä pyykkitupaan ennen iltaa ja miehelle imuri kouraan.
ihanaa, kun taivas on tänään kirkas, ei sada.

11

Mäkin ihmettelin tässä kirkasta päivää :slight_smile: Kaikkea hyvää sun päivääsi.

12

No voi huhhei…mitäpä tähän nyt vois sanoa :frowning:
Tuossa just näin vuoden ekana päivänä tänne tulin lueskeleen mitä kellekin kuuluu ja kirjoittelin tervetulotoivotuksia tuonne Ameeban ketjuun.
Pohja tuntu putoavan kun luin Sylvia tämän! tässä tätä tietoa nyt sulattelen tosissani. Kun täähän on just kuin mun painajaisesta. Kun on saanut tuota alkoholin käyttöä kuriin ja elämä tuntus hyvältä pitkästä aikaa niin kuin sulla tuntuu niin entä jos löytyskin joku tämmönen sairaus ja sitten sitä jäis arvuutteleen mistä on tullut. Niin sulle ystäväni kävi just niin!
Mutta ehottomasti oon mukana tällä matkalla sun kanssa <3
Hassua toisaalta, mutta oon usein todennyt, että mun elämässä on niitä elämän palikoita välillä hämmentänyt isolla soppakauhalla ja surutyötä on ollut vaikka muille jakaa niin tää on nyt uus mauste siihen soppaan. Enhän minä edes “tunne” sinua, mutta ei siihen tuntemiseen tarvi näköjään edes tuntea livenä.

Tsempit sulle ja palataan taas linjoille.

13

voi vilmasto armahin :smiley:
kiitos lämmin viestistäsi.
tuossa tuli aiemminkin mieleeni, hienoisen katumuksen värittämänä, että miks aloin tänne Plinkkiin rustailemaan sairaus-päiväkirjaani kosken kuuna päivänä halua viedä toisten murheilta tilaa. enkä tietysti viekään, vaan jokainen elelee omaa elämäänsä omine murheineen, mutta kaikenlaista sitä saa välillä päähänsä.
enkä ainakaan halua pelotella ketään!
suvussani on “syöpätaipumusta”, sitä sairaalan kaavakekin uteli.
sekä äitini että siskoni sairastuivat syöpään, molemmat muuten selvisivät niistä. äitikin kuoli ihan muiden syiden takia. kaiken kukkuraksi molemmat eli, ja sisko elää edelleen älyttömän terveellisesti ylipainostaan huolimatta. vain minä meistä kolmesta olen viettänyt kaljanhuuruista elämää :frowning:

sitten muuten vähän vertailua.
just eilen illalla mietin, että nuorena sairastamani depressio oli sata kertaa rajumpi koettelemus kuin tämä syöpähomma.
näitä kahta ei voi edes verrata toisiinsa. eli sydämellinen kannustus heille, jotka kamppailevat tälläkin hetkellä depiksen kourissa.
se on yhtä helvettiä. mutta siitä(kin) voi siis selvitä.

uuden vuoden aattoiltana join kuusi pikkuputelia olutta. olihan se kivaa se pieni nousu.
katseltiin miehen kanssa nuorten suomi-usa jääkiekkomatsia. leppoisaa ja hyväntuulista illanviettoa.
ei kipuja, onneksi, kosken olisi voinut ottaa Tramalia kaljalastin päälle.
eilen taas purskahdin epätoivoiseen itkuun kun kuuntelin Vesalaa. tunnelmat siis vaihtelevat totta kai.

eipä muuta kuin parasta mahdollista vuotta 2018 kaikille!
ja erityistsempit tipatonta kaavaileville. täysi sarja nollapäiviä koko kuukaudeksi tai vaikka loppuelämäksi.
ps. lukekaa ystävääme Tyräkkiä PUOLI VUOTTA TULI HÄNELLÄ TÄYTEEN. Onnea Tyräkki!!! :smiley:

14

Kiits kovasti Sylvia, en nyt uhoa tipattomasta vuodesta 2018, mutta kyllä mä siihen epävirallisesti pyrin :sunglasses:

Mä jotenkin vasta eilen tajusin, että tyypillä joka ihan just tsemppas, lohdutti ja rauhotteli mua maksavammakammoissa, onkin nyt sit saatana vieköön itellä piru merrassa. :cry:

Haluisin sanoa jotain, mutta en oikein osaa. Yks sukulainen sai just jouluks syöpädiagnoosin, en ole ihan varma miten se otti mun “onneks nykyään osataan hoitaa vaiks mitä” -lohdutusyrityksen. Tai sen lähiomaiset sen kun heil sanoin, että “kyllä joku syöpä vaan joka neljännelle, jossei useammalle, iskee”.

Syövällä jotenkin vaan niin lamauttavan pelottava ja huono maine. Vaikka siitä ihan oikeesti monet tokenee, kuten sun perheessä tai mun isipappa.

15

no just joo… postiluukusta tipahti kaksi HUS:n kirjekuorta.

toinen oli pelkkä lasku, mutta toinen olikin potilaskertomus. “Salassa pidettävä potilasasiakirja” luki kirjeen yläkulmassa lihavoiduin fontein. ei muuta ku lukulasit silmille ja totuutta päin.

ensiksikin senpäiväistä lekurikieltä ettei mitään rajaa.
mies on töissä joten ei muuta ku google avuksi.
miten muuten tämmöisiä helvetin raportteja lukee ihminen joka ei käytä nettiä? kuten suuri osa vanhemmasta väestöstä. suorastaan vituttaa tällainen pelleily. en käsitä, minkä takia ei voida käyttää tavallista suomen kieltä potilaalle suunnatussa kirjelmässä.

enivei, sain sekä huonoja että hyviä uutisia.
huono uutinen on se ettei tuumoriani voida kokonsa takia leikata. tämän itse asiassa jo tiesinkin.
hyvä uutinen taas se että kyseistä tuumoria pyritään pienentämään erilaisin onkologisin (eli syöpä) hoidoin, jolloin leikkaus on harkittavissa.
ihan kaikista ikävin lause oli “Hoidon syy”-kohdassa: “Kolangiokarsionoomaepäily”.
kyseinen Kolangiokarsionooma on äärimmäisen harvinainen ja äärimäisen vaikeasti hoidettavissa.
mutta onneksi tuossa on tuo “epäily”-sana.
käsitän sen siten siis ettei asiasta ole vielä ihan lopullista varmuutta.

no mutta. sikäli mikäli osasin omin päin kääntää pitkän siansaksa-raportin suomeksi, niin iloitsen kyllä siitä ettei tullut täystylytystä kuten esim. tulevat hoidot olisivat pelkästään oireiden/kipujen hoitoja. eli palliatiivisiä.
sitähän tuo kirjelmä EI tarkoita. luojan kiitos.

kieltämättä, sen verran tuo posti osui että kylmä bisse pyörähti äsken mielessä (mitä löytyy parvekkeelta), mutten totisesti ala ny yhtään tempoilemaan. himo hillukoot jonkin aikaa, sitten se taas katoaa.

16

Sanattomaksi vetää.

Kiitos siitä, että valitsit kertoa kokemuksesi täällä. Että luotat meihin ja palstan ilmapiiriin noin paljon.

Voimia, toivoa, sisua ja uskoa tulevaisuuteen! En taida muuta osata sanoa.

17

Minulle tuli suurimpana järkytyksenä se kun luin sun sairaudesta, että kuinka voikaan tuntemattoman ihmisen sairaus näin järkyttää :open_mouth: mä tajusin kuinka tärkeä paikka tästä plinkista ja nimimerkeistä onkaan tullut :open_mouth: samoin kuin sulle on ollut mieleen alkaa tänne rustaileen sairaspäiväkirjaa. Se on suuri luottamuksen merkki tähän systeemiin! ja kiitos siitä <3
Jokainen me eletään murheinemme sitä omaa juttua kuitenkin. Mutta just nyt tuntuu hyvältä kun todellakaan emme ole yksin täällä vaikka välillä tuntuu, että pälpättääkö sitä itekseen näitä juttuja :laughing:

Ihan piti munkin guuglettaa tuota sinun kolangiokarsionoomaepäilyä. Mutta onneksi se on vielä epäily. Ja vain vaikeasti hoidettavissa eikä “ei voida hoitaa ollenkaan”. Okei vähän sanoilla saivartelua, mutta niin se vain on.
Pelihän ei onneksi ole vielä menetetty ollenkaan.

Lattealta tuntuu tsempata, mutta mitäpä muutakaan voisin tehä.
Eli tsempit!

18

kiitos hemmentaali ja vilmasto.
sisua ja toivoa tarvitaan, eikä mikään kannustus suinkaan kuullosta lattealta.
ja totta, mitä enemmän nimimerkin takana oleva kirjoittelee, sitä enemmänhän häneen tutustuu; millainen hän on, miten hän asiansa ilmaisee, miten suhtautuu paitsi omiinsa niin toisten ihmisten pyrkimyksiin jne.
syntyy siis kiintymystä vaikkei livenä tunnetakaan. onhan se huikeaa.

hitto vie, nyt mieleeni juolahti episodi aiheesta miten ihminen suhtautuu toisten pyrkimyksiin.
sinänsä ikivanha aihe ja harmitus.
jokin aika sitten luin muistaakseni Vilman ketjua, kun eräs törppö kirjoitti hänelle/tai toiselle ketjuun kirjoittaneelle että “asenteestasi päätellen joudut juomaan vielä paljon”.
helvetti että kiehahdin.
kirjoittiko mietteen Vilman mutsi, kun noin hyvin lapsensa tuntee?
teki mieli sivaltaa takaisin jotain yhtä veemäistä muttei voimat riittäneet sinä iltana tarttua puikkoihin.
en vaan vieläkään käsitä sitä, että joidenkin mielestä alkoriippuvuutta ei voi hoitaa kuin yhdellä ainoalla tavalla, sillä hänen ikiomalla tavallaan. kaikki muu on roskaa ja turhaa ja kuvittelua ja ongelman vähättelyä.
hyvä on, jokaisella on toki oikeus mielipiteeseensä, mutta ratkaisevaa on tietysti se miten asiansa ilmaisee.

no mutta.
ei tuosta tuon enempää.
äh, harmittaa koko aihe mutten viitsi deletoidakaan.

aamu oli hyvä ja nukuin erinomaisesti.
illalla otin Tramalin sijaan lievempään kipuun tarkoitettua Panadol Fortea 1 g plus 5 mg Diapamia.
tusin tarvetta Diapamiin koska mies joutui lähtemään yöksi omaan kotiinsa.
tilannetajuni ei nimittäin oikein pelannut kun ennen hänen lähtöä keskustelu liukui (aloitteestani) (ja ikään kuin varkain) asioihin tyyliin mitä sitten jos se pahin tapahtuu? harmitti myöhemmin.
näitähän sattuu. välillä suunnitellaan tulevia, välillä jompi kumpi tipahtaa ankaraan pelkotilaan.
sitten taas nauretaan. ja tiskataan ja käydään kaupassa ja imuroidaan ja katsellaan elokuvaa, kaikkea tavallista.

ei alkon mielitekoja.
edellispäivänä HUS:n kirjeen saatuani olut pöllähti mieleeni mutta “työstin” sen veks.
sanoin itselleni, ihan ääneen, että tää on tätä tuiki tuttua. tunteissa kuohahti joten vanha tapa aktivoitui, mutta muista että se menee myös ohi.
ja niinhän siinä kävikin.

mukavaa päivää kaikille! :smiley:

19

jaahas, taas uusi hyvä aamu. ei kipuja, ei ahdistusta.
iltapäivät ovat vaikeimpia.
eilen selailin puhelimen listaa kenelle soittaisin ja kertoisin sairaudestani, tuli valtava tarve puhua.
en ole kertonut diagnoosistani kuin aivan lähipiirille. onneksi on tämä Plinkki.
listaa selatessani tuli aina seinä vastaan. en voi soittaa tolle, hänellä on tarpeeksi muitakin murheita, eikä tolle ainakaan, hänhän on juuri lähdössä pitkälle reissulle enkä voi pilata hänen matkaa.
valehteleminen sujuu.
satunnaisille naapureille olen selittänyt pokkana jotain “sappivaivoista”, siks oon laihtunut ja huonokuntoisen oloinen.
salikortin panin katkolle, enkä jaksa enää (tai paremminkin tällä haavaa) lenkittää naapuruston koirakamujani, kunto ei vaan riitä edes tunnin vähänkin reippaammalle kävelylenkille.
jaksan köpötellä lähikauppaan ja apteekkiin, siinä liikuntaharrastukseni.
sairauslomalaisen päivät ovat tietenkin piiiiiiiiitkiä.
olen aina ollut hyvä maleksija ja sohvalla makoilija mutta nyt kun ei kerta kaikkiaan voi tehdä mitään, moinen löysäily kotioloissa pitkästyttää.
yritän muistaa että nyt sujuu vielä hyvin kun ei ole pahimpia kipuja, taikka muita mahdollisten tulevien hoitojen oireiluja kuten rajuja pahoinvointeja yms. yms.
tosin kotona voi tehdä vähän sitä sun tätä.
tänään olkoot vuorossa jääkaapin sisällön purku ja pesu.

hah, tänään on muuten perjantai! entinen lempipäiväni siinä(kin) mielessä että sai hakea kaupasta bisseä.
jo ennen sairautta pääsin siihen pisteeseen, että perjantait vilahtivat ohi huomaamatta eikä alko pörrännyt mielikuvissa. olisiko se ollut syyskuuta kun eräänä päivänä havahduin siihen että hetkinen, tänään on perjantai ja oon unohtanut päivän ns. “merkityksen”.
sinänsä en väitä ollenkaan että riippuvuus olisi veks. ei ole. siellä jossain pään sopukoissa se vaanii, aina.
kuten kävi vain pari päivää sitten kun sain sen HUS:n kirjeen.
mutta oon niin tavattoman hyvilläni siittä että olen ihan oikeasti harjoittanut Plinkin avulla sitä itsetutkiskelua ja tulosta on syntynyt.

no niin, ei muuta ku jääkaapin tyhjennysoperaatioon ja pesuvesi loiskimaan.
oikein hyvää päivää kaikille! :smiley:

20

iltakuulumisia.
löysin yle arenasta Inhimillinen tekijä-ohjelmasta jakson mikä käsitteli syövästä selviytymistä. sain siittä tavattomasti virtaa toivoa ja voimaa.
kaksi henkilöä, keski-ikäinen nainen ja nuorempi mies olivat ehtineet saada muutamaa vuotta aiemmin jo kuolemantuomion mutta selvinneet siitä.
keskustelussa oli mukana myös syöpätautien erikoislääkäri.
nainen sairasti vatsasyöpää, mies leukemiaa. puhetta/aihetta yksinkertaistaen erikoislääkärin selitys siitä miksi joku selviää ja toinen ei, tai, miksi jokin lääkekokeilu puree toiseen ja toiseen ei, oli mielenkiintoista kuultavaa sillä tieteellisesti nämä tällaiset asiat eivät suinkaan ole (ainakaan toistaiseksi) selitettävissä.
kuten terveen niin myös sairaan yksilön “koneisto” on yksilöllinen. ja yllätyksellinen.

asenteeni siitä, että otan tämän sairauden kokemuksena, vahvistui.
nyt mulla on siis tällainen vaihe elämässäni. sairastan vakavaa sairautta. mutten voi tietää miten tämä päättyy. kuolenko siihen vai en, se on tulevaisuutta. vai, kuolenko liikenneonnettomuudessa vaikkapa huomenna. mitä tahansa, siis todellakin mitä tahansa voi sattua ja tapahtua. myös hyviä asioita.
itse kuolemaa en ole koskaan pelännyt. elämää kylläkin. varsinkin nuorena aikuisena kun kaikki oli pelkkää kaaosta, ryyppäämistä, masennusta ja ankaraa ahdistusta.
taisin jonain päivänä jo kirjoittaakin, että tämä syöpädiagnoosi on lasten leikkiä verrattuna rajuun depressiosairauteen.
kestän tämän kyllä.
asennetta, asennetta, asennetta! täältä pesee!
mikä ei suinkaan tarkoita sitä ettenkö sallisi itselleni myös itkun hetket, turvattomuuden kokemukset ja hädän.

rahat on pirun tiukilla.
tänään maksoin pari sairaalalaskua yhteensä 230 e. kävin myös apteekissa 77 e.
eli 300 hujahti kerralla. ja lisää on tulossa.
mitään varsinaista hätää ei ole koska miesystävä on turvana, mutta kun olen tottunut olemaan itsenäinen… eli uutta asiaa tässäkin opeteltavana.
HUS:n kyselykaavakkeeseen rastitin tänään että toivon tapaavani sosiaalityöntekijän, psykiatrin sekä papin.
sos.työntekijältä saatan saada taksiseteleitä, psykiatrin tapaan mielenkiinnosta (kuten toki myös tarpeesta, ehkä, riippuu psykiatrin persoonasta) kuten myös papin. vain seksuaaliterapeutin jätin rastittamatta.

okei, puhelin soi.
jatkan taas…,