Selitys siihen miksi kuolemanrajakokemuksessa usein ensin tavataan se oman uskonnon edustaja, kuten nyt vaikka Jeesus, on siinä että uskovainen ihminen helposti uskottelee itselleen että häntä avustamaan saapunut henki on esim. Jeesus tai buddha, koska avustajahenki säteilee ehdotonta rakkautta. Esimerkiksi Jeesuksen tapauksessa on erittäin harvinaista että henki itse sanoisi olevansa Jeesus, pikemminkin se rajakokemusta läpikäyvä sielu tekee tämän oletuksen.
Jos olet eläessäsi ollut kristitty tai edes elänyt kristillisessä kulttuurissa, se että “Jeesus on rakkaus” on upotettu hyvin syvälle tajuntaasi. Tässä kohtaa uskovainen siis eräällä tavalla projektoi oman uskontonsa sekä auttajahengen että monesti koko ympäristönsä yli. Kristityn “Jeesus taivas” on siis vain hänen oman sielunsa luoma mentaalinen konstruktio, samoin kuin auttamaan tulleen hengen päälle luotu Jeesus kuva. Sama pätee helvetillisiin tiloihin. Jos sielu saa itsensä uskomaan että on ansainnut tuomion, hän saattaa projektoida uskonnostaan tutun helvetin määrittämään sen tilan missä on.
Tällaiset taivaat, helvetit, yms. paikat ovat kuitenkin vain välitiloja, sielun projektioita tilan tunteen luomisen vuoksi ja niistä on mahdollista edetä todelliseen henkimaailmaan, jossa Jumalakaan ei ole enää Jeesus tai buddha, vaan useimmiten kuvattuna kultainen, kaiken kattava ja kaikissa sieluissa elävä valo joka säteilee täydellistä, ehdotonta rakkautta.
Lähde: kuolemanrajakokemuksien tyypillistä sisältöä. Henget ovat usein maininneet tämän olevan syynä siihen miksi ihminen näkee monesti juuri sen oman uskontonsa edustajan. Toinenkin vaihtoehto on: henki tai Jumala voi muuttaa muotoaan kuolemaatekevälle turvalliseen olomuotoon sen perusteella mihin ihminen uskoo.
Eräs kokemus oli kuitenkin poikkeus. Siinä kokija huomasi, että auttamaan tullut Jumala vaihtoi hahmoa Jeesuksesta Buddhaan. Syy oli siinä, ettei henkilö ollut sitoutunut mihinkään tiettyyn uskontoon. Hän huomasi muodonmuutoksien olevan sidottu omaan tajuntaansa. Lopulta hän kysyi “mitä tämä on?” ja “voitko näyttää todellisen olomuotosi?”
Ja niin Jumala näytti. Se oli kuin kultainen mandala joka oli täynnä lukemattomia ja lukemattomia sieluja, ja sen spiraali tuntui jatkuvan ikuisuuteen.
Vielä yksi asia: syy pahuuden olemassaoloon on se, että ilman kärsimystä emme tietäisi mitä helpotus on. Jos pahaa ei olisi ikinä ollut olemassa, emme voisi myöskään tuntea onnea koska meillä ei olisi mitään vertailukohtaa tilaamme.
Rajakokemusten mukaan Jumala on kuitenkin järjestänyt asian niin hyvin kuin mahdollista. Suurin osa planeetoista universumissamme on täynnä elämää eri värähtelytasoilla. Nämä planeetat ovat jatkuvan rauhan, onnen ja harmonian tilassa. Niitä ei kuitenkaan voisi olla olemassa ilman niiden vastakohtia aiemmin mainitusta syystä, joten Jumala on pakon edessä luonut joitain harvinaisia planeettoja kuten Maa. Kärsimys ja eristyminen on mahdollista näillä planeetoilla.
Uudelleensyntymimen on vapaaehtoista. Me olemme kaikki tulleet tänne tarkoituksella, jotta onnellisemmat maailmat voisivat olla olemassa. Tämä on päätarkoituksemme. Olemme ikäänkuin sankareita jotka pakon edesä uhrautuivat syntymään tähän kärsimysten maailmaan jotta onnellisemmat maailmat voisivat olla olemassa.
Joten siis, ensi kerralla kun kärsit, muista että teet sen biljoonien muissa maailmoissa asuvien puolesta. Ja kun on aika jättää tämä maailma, meidän ei enää lähes ikuisuuteen tarvitse tehdä samaa tehtävää, voimme valita paremman planeetan seuraavaa uudelleensyntymää varten.
Me olemme kaikki osia Jumalasta.
Vastaus on varmaankin kyllä, koska eihän hän muuten olisi mies ja taivaan isä, vaan androgyyni mikä lie 
)
