Vuosi on lähtenyt vauhdikkaasti käyntiin. Jokaiselle päivälle on touhua, eikä ihan kaikkea ehdi edes tehdä. Metsähommat alkaa sujumaan ja selkä sekä vatsalihakset kestää nyt tehdä kuusituntisia päiviä. Telttasauna, jota käytän kesän retkillä, toimii nyt taukotupana. Siihen tarkoitukseen se on todella hyvä. Kaasuliesi lämmittää tilan nopeasti ja ruokien lämmittäminen onnistuu myös.
2 tykkäystä
Sain juuri viestin, yksi tuttavani on kuollut. Ei mikään nuori, vaan lähempänä seitsemääkymppiä. Töitä paljon tehnyt ja eläkkeensä tienannut. Taisi hänelle käydä se yleinen tapahtuma, kun eläkkeelle jäädään. Ei ole enää työtä, eikä työyhteisöä. Eikä muutakaan sosiaalista toimintaa. Sitten alkoholi astuu lohduttajaksi. Vie mukanaan ja vangitsee lopulta kotipiiriin. Ikä tuo mukanaan sairauksia ja alkoholi pahentaa niitä. Lopulta tulee päivä, jolloin kaikki päättyy.
Tuo mies on yhdessä kirjani tarinassa, vain sivuosassa. Hän saikin kirjani käsiinsä, en kyllä tiedä, ehtikö hän sitä lukemaan. Muutaman kerran hänet kotiin ajelin, öisiä katuja pitkin.
Hyvää matkaa, Paavo. 
6 tykkäystä
Suomessa ja varmasti muuallakin on julmetusti ihmisiä, joiden alkoholin käyttö pysyy nippa nappa hallinnassa, kun ollaan työelämässä.
Eläkepäivinä se tuttu turvan ja lohdutuksen tuoja sitten saa vallan.
Kyllä kannattaa hankkiutua eroon hölmöistä tavoista, ennen kun on myöhäistä.
Työelämästä pääsee aasinsiltaa aiheeseen etätyö, joka on nyt jatkunut monella jo vuodesta 21.
Ei ole kukaan aamulla kahvikoneella haistelemassa vanhaa viinaa, ei katselemassa lounaspöydässä käsien vapinaa tai kyttäämässä otetaanko päivän ensimmäinen juoma ennen puolta päivää vai heti sen jälkeen.
Kyllä on moni alkoholisoitunut lopullisesti, kun kotiin jäi.
5 tykkäystä
Ehkä on viisautta rakentaa elämää muunkin kuin palkkatyön varaan.
Hommat mulla menee niin, että oksat pois. 
3 tykkäystä
Syön lounasta rauhoittuakseni hullunmyllyhärdellitulipalojensammuttelutyöpäivästäni… ja katsoin päivityksesi…
Mäkin haluaisin olla metsätöissä 
keli on kyllä kylmä 
mutta niin kaunis 
(tosiasiassa taitaisin jäätyä 
)
Hyvää metsätyöpäivää 
1 tykkäys
Moi vaan.
Aamulla pakkasta oli 23 astetta. Odottelin että se laski 20 asteeseen ja vasta sitten menin metsään. Töitä tehdessä ei tule kylmä, mutta aamuisin kyllä sormia palelee. Onneksi minulla on tuo lämmitetty teltta. Teen yleensä töitä 45min ja pidän pienen lämmittelytauon. Olen kyllä tehnyt muutaman kerran kaksikin tuntia putkeen, kun on ollut voimia ja sopivan lämmintä ettei sormet jäädy. Lämpöisessä teltassa teen myös sahaan huollon, siis teroitan ketjun ja lisään teräketjuöljyn. Bensiinin tankkaan kuitenkin ulkona. - - - - -
On perjantai…
4 tykkäystä
Ne on ollu melko karuja hommia ne tukkijätkien hommat, kun asuttiin viikkokausia metsässä, kuivateltiin vaatteita nuotiolla ja syötiin mitä sattuu.
Ei ollut sillon liittoja joihin soitella riidan sattuessa, ne piti selvitellä ihan keskenään ja kai niitä selviteltiinkin, ainakin jos Päätalon kertomuksiin on uskominen.
Siellä on ryypätty ja oltu puukkohippasilla.
Raskas työ on vaatinut rankkoja huveja, mikä nyt on ainakin tällä foorumilla todettu paskapuheeksi useaan otteeseen.
Kyllä ne raskaat huvit tekee työstä raskasta.
4 tykkäystä
Moi taas.
Puuhommat on vienyt kaiken ajan ja energian. Olen touhunnut metsässä ja puiden ajamisessa kotiin. Ajopäivinä tein 8-12 tuntisia päiviä. Nyt puuta on vuoden tai parin tarpeeseen.
Tietysti ne on vielä pitkänä ja vaatii sirkkelöinnin. Siinä hommassa taitaa vielä kuukausi mennä.
7 tykkäystä
Tääläkin samat hommat.
Meillä kaadettu etupäässä lehtipuita. Isäntä vähä naureskeli, kun patistin kaatamaan laskevan kuun aikaan.
Kaatoi kumminkin ja nyt huomattiin kantoihin alkavan jo mahlaa nousta.Nyt vielä katkottava ja hydraulihalkasijalla klapeiksi.
Niin ja se mun osuus: sahaan sähkösahalla isoimmat oksat hellapuiksi suoraan rungoista ja halon myöhemmin kuivamaan. Ikä jo painaa, eikä jaksa paljon kerralla. Eikä tarviikkaan, kun on parin vuoden polttopuut varastoissa.
Luen sun kirjaa Pelkään mutta en pakene. Sain sen kaukolainattua kirjastosta.
Rehellisestisanoen on pitkästä aikaa kirja, jota luen harppomatta niinku yleensä teen.
Silmät kostuu välillä. Osaat hyvin kuvata luonnon kauneutta. Melkein kuin olisin itse katsomassa. Luontokuvat puhuttelevat. Kuvaan itekki paljon luonnossa. Julkaisen niitä Instagramissa vähä ehkä liikaakin muokattuna.
Eihän sitä maisemaa saa koskaan kuvaan vangittua niinkuin sen itse näkee.
Minulle tulee levollinen, onnellinenkin olo lukiessani kirjaasi. Kiitän luojaani. Minäkin saan kulkea hänen johdatuksessaan.
Oon myös pysynyt raittiina.
3 tykkäystä
Kiitos viestistäsi Tämiss.
Alan tänään sirkkelöimään, kunhan ensin huollan kalustoa. Puut pitää saada kuivumaan pikaisesti. Tarvitsen osan niistä jo ensi talvena. Onneksi minulla on myös lämmintila, johon mahtuu 6m3 puuta.
Olen todella iloinen siitä, että kirjani tuottaa iloa ja liikutuksen kyyneliä. Pelkään mutta en pakene on minun matkani uuteen elämään.
Uusin kirjani, Yön Kadut, kertoo tarinoita niistä ihmisistä, jotka kulkevat yhä öisillä kaduilla hoiperrellen. En tiedä, joko sitä saa lainattua. E-kirjana se ilmestynee piakkoin.
Kaikkea hyvää Sinulle, Tämiss. 
4 tykkäystä
Polttopuun sirkkelöinti alkoi ihan mukavasti. Katsoin säätiedotuksia ja sateita on luvassa pidemmän aikaa, joten rakensin pressukatoksen.
6 tykkäystä
Luin uuden kirjasi. Hienoa ja raskasta työtä teet. Harmi, että kateus saa tässäkin hommassa jonkun agressiiviseksi. Palvelu, jota tuotat pitäisi olla varmaan jonkun yhdistyksen tai kirkon alaisuudessa, niin ei kukaan kuvittelisi, että taas joku yrittää rikastua valvomalla yönsä ja kuskaamalla satunnaisia päihteiden väärinkäyttäjiä koteihinsa. Toki homma muuttuisi sitten kertaheitolla vähän turhan ammattimaiseksi ja mukaan tulisi vääjäämättä kaiken maailman byrokratia, jota Suomessa kyllä riittää. Toki, jos sen saisi ulkoistettua esimerkiksi jollekin säätiölle tai kirkolle ja itse toimisi sitten vaan kuten ennenkin.
Mene ja tiedä, hienoa kuitenkin, että satunnaiset ihmiset saavat apua. Kaikkia ei kuitenkaan voi pelastaa, kuten kirjasta tulee ilmi ja pitää muistaa pitää huoli myös omasta jaksamisesta.
Tekoäly teki kuvan aiheesta.
5 tykkäystä
Kiitos, Jussi. Tuo kuvakin lämmittää mieltäni. 
Teen työtäni öisillä kaduilla vain omasta tahdostani ja omilla rahoillani. Tiedän ja ymmärrän, että jonkin järjestön avustuksella voisin saada rahoitusta ja apua työhöni. Mutta, sen jälkeen olisin tilivelvollinen jollekin taholle ja kaikenlaiset säännöt saattaisivat astua kuvioon.
Viimeyönä olin aika väsynyt, olin lähdössä kotiini jo puoliltaöin… puhelin piippasi ja kaveri tarvitsi apua. Hain hänet kyytiin ja ajelimme jutustellen muutamia tunteja. Musiikki soi taustalla sopimuksen mukaan: “Ei kauneimmassa temppelissä asu meidän Jumalamme… ettei kukaan jää yksin harhailemaan pimeyteen”.
Alkoholi tekee tuhoaan tuossakin kaverissa. Hän ei kuitenkaan kiellä olevansa alkoholisti. On vain kulkenut niin pitkälle, ettei voimat lopettamiseen yksin riitä.
“Kyllä mä vielä lopetan tämän ryyppäämisen, en mä tänään, mutta kyllä mä lopetan.”
Kuulen vierestäni tutun sihahduksen. On hetken hiljaista. Otan puheeksi Antabuksen. Siitä olemme viikko sitten puhuneet ja todenneet sen hyväksi tueksi alkuun. Tiedän kokemuksesta, että juurikin tuon Antabuksen vaatima ehdoton raittius on kova paikka. Saan kuulla taas tuttuja selityksiä ja muutamia ihan uusiakin. Rohkaisen kaveria käymään lääkärillä ja ottamaan Antabuksen.
“No juu, voisihan sitä… täytyy kattoo ensiviikolla. Tässä nyt on vähän kaikenlaista muutakin ongelmaa. “
Pysäytän kadunreunaan ja sammutan auton.
“Ja mistä ne muutkin ongelmat johtuvat? “
Hetken selittelyjen jälkeen tulemme siihen tulokseen, että alkoholi on ongelmien ydin. Vien kaverin aamuneljältä kotiinsa. Katson pihamaalla hoipertelevaa kumaraista hahmoa. Hetken hän rassaa ulko-oven lukkoa ja pääsee viimein kotiinsa. Ajan hetken ja sitten minun täytyy pysähtyä. Kokoan itseni ja jatkan matkaani.
7 tykkäystä
Tietäjät tietää, että alkoholi on pirunkusta.
Moni elämäänsä katkeroitunut ja kaikkea haukkuva voisi yllättyä siitä, että 90% ongelmista johtuu usein päihteiden sekottamasta mielestä. Piruhan toimii juuri siten, että se juttelee mustan valkoiseksi ja tarjoaa omaa eliksiiriään lääkkeeksi kaikkeen.
On muuten kauheaa katsella, kun näkee nuoria näiden rappioalkoholistien matkassa. Sukupolvien yli jatkuva kurjuuden kierre on monen kaupungin lähiöissä arkipäivää.
Tiedä vaikka kaverisi vielä lopettaakin joskus, on se sen ainakin jo ääneen sanonut.
Tämä aika jota elämme ei valitettavasti tarjoa sivuraiteelle lipsahtaneille juuri minkäänlaista valoa. Uskon, että kirkot, avustusjärjestöt ja vapaaehtoistyö tulevat nousemaan lähivuosina arvoon arvaamattomaan.
Kerää seuraavaan kirjaan sellaisia lyhyitä novelleja niistä onnistumistarinoista, kun elämä on saanut uuden suunnan. Moni tälläkin foorumilla miettii, uskaltaako sitä lopettaa tai erota, kun on sitä ja tätä. Toki näitä alkoholista eroon tarinoita voi täältäkin lueskella, mutta jotenkin ne kirjan muotoon laitettuna on paljon parempia.
4 tykkäystä
Huh, jopas kolahti, muistot yhtäkkiä vyöryivät yli näin sunnuntaiaamuna, ihan kesken mukavan hetken.
Aivan kuin isäni. Muistan lapsuuden ja nuoruuden hymyilevän, nauravan, innostuvan, leikkiinkin ryhtyvän isäni. Hän oli ihana perheen isä, seuramies, työmies…
Myöhemmin seliteltiin, että tuli lama, työttömyys, pettymyksiä…juominen lisääntyi ja isästä tuli jokaillan tissuttelija, juoppo ja mielen maisema muuttui katkeroituneeksi, elämään pettyneeksi ja puheet sen mukaisiksi. Enpä tahtonut jaksaa tyttärenä, pikkulasten ja myöhemmin isompien lasten äitinä kuunnella omaa isääni, lasten pappaa. Äiti ja isä itsekin selitteli, että masentuminen johtui elämän epäonnesta. Näin vanhaksi piti varttua, että tiedän mielen synkkyyden johtuneen jatkuvasta juomisesta. Nyt tiedän myös sen, että isä oli alkoholisti, työssä käyvä alkoholisti. Ei sitä silloin ääneen sanottu. Merkittävä asia mielen synkkyyteen oli myös se, että äiti oli pettänyt isää jossain vaiheessa avioliittoa ja isä ei päässyt siitä koskaan yli. Siitä huolimatta he kituuttivat yhdessä. Kunnioitus ja arvostus puuttui, mielestäni myös rakkaus. Elämä oli jatkuvaa puolison arvostelua, nälvimistä, haukkumista, mikä näkyi käytöksessä ja puheissa. Mielestäni tyyppiesimerkki mitä alkoholi saa aikaan, sekä asioiden käsittelemättömyys ja kykenemättömyys päästää irti. Vaikka oma ero kauan kauan sitten on eräs oman elämäni kriisi kohta, vaikea rasti, tikku lihassa, niin siitä huolimatta ajattelen, että onneksi kamalan tappelemisen ja väännön jälkeen uskalsimme päästää irti, vaikka kipeää teki, emme olisi enää onnistuneet jälleenrakennus projektissa. Olimme suht ok vanhemmat lapsillemme erikseen, risaisena perheenä. Saimme tahoillamme uudet hyvät parisuhteet ja puolisot, elämä meni eteenpäin. Toisin kuin vanhempani jotka jäivät katkeraan elämään vittuilemaan toisilleen elämänsä loppuun asti. Myrkyttivät ympäriltään tahtomattaan toistenkin (meidän lasten) elämät, joita sitten aikuisena parsimme kasaan, kukin tahoillamme.
Huh, tulipa oksennettua se nyt tähän. Joku pato aukesi. Tuntuu hyvältä. Kiitos ja anteeksi, kun sotken toisten ketjut.
Teet @Putkis_0132 äärettömän tärkeää työtä. Ihmettelen mistä löydät ajan ja energian, mutta samalla kun ihmettelen, taidan tietää jo vastauksen 
Hyvä idea ja hieno kuva @Jussi Yön kaduista 
7 tykkäystä
“Ihmettelen mistä löydät ajan ja energian, mutta samalla kun ihmettelen, taidan tietää jo vastauksen.
Niin, se on juuri niin.
Kesä lähestyy. Teen vimmatusti työtä päästäkseni taas matkaan. Auton huollon aloitin juuri. Öljynvaihto, suodattimet, jarrupalat… Sitten retkivarusteiden siirto autoon. Suihkusäiliökin täytyy huoltaa.
Kesä 2026. Teen ehkä jotain sellaista, joka koskettaa myös Plinkin väkeä.
6 tykkäystä
Mä olen niin nuori, että 90-luvun lama meni multa ihan ohi. Ei 13-vuotiaana paljon hetkauttanut. Olen kyllä kuullut siitä puhuttavan ja kyllä siitä oli leikki kaukana. Omat vanhemmat oli molemmat valtiolla töissä, niin ei koskettanut meitä. Siitä lamasta alkoi Suomen näivettyminen, vaikka pieni nousukausi ehdittiin kuitenkin kokea. Se taisi olla illuusio onnesta, kuten nousuhumala. Ei se ollut kestävällä pohjalla.
Noiden aika-ajoin tulevien kriisien ongelma on se, että kun ”hyvinä” aikoina on totuttu lotraamaan, niin se on sitten vähän kuin lupalappu dokata kaksin käsin, kun on vihdoin oikeita ongelmia ja vieläpä koko yhteiskunnassa. Moni laittoi Irwiniä soimaan ja antoi mennä päätyyn asti.
”Masentuminen on niin trendikästä ja luovuttaminen autuasta”
Nyt kyyti on vähintäänkin yhtä kovaa, kuin silloin ysärillä, saas nähdä kuin tässä käy itse kullekin. Olen kuitenkin niin onnellinen tästä raittiudesta, että en ala enää juopoksi, vaikka veisivät vaatteet päältä ja hölmöhän sitä olisi, jos niin toimisi, sehän olisi kuin repisi auki hyvin parantuneen haavan.
Mua on monesti naurattanut tämä kuva sinnikkäästä sammakosta…
3 tykkäystä
Veit sanat suustani 
Just näin
2 tykkäystä
Moi vaan kaikille. Hieman kiirettä pitää kaiken kaikkiaan. Polttopuuta on nyt 30m3 kuivumassa. Parikymmentä odottaa vielä sirkkelöintiä, ne teen sitten joskus. Kohtuu se pitää olla työnteossakin. Olin hetken jo huolissani terveydestäni. Vatsani yläosaan on kasvanut sellainen aika laaja “möhkäle”. Tutkailin sitä huolestuneena, painelin ja ihmettelin. Ei se kipeäkään ole? Sitten tajusin mitä on tapahtunut. Sellaista ei ole vielä koskaan ennen ollut havaittavissa. Minulla on vatsalihakset! . No, pari kuukautta metsähommia tekee kyllä tehtävänsä.
Autoa tässä aloin huoltamaan ihan tosissani. Sen huolto vaatiikin vuosi vuodelta enemmän. Normaalit huollot ja vähän kaikenlaisia putkien vaihtoa. Onneksi minulla on oma varasto käytettyjä osia, niin ei tarvitse niistä niin hirveästi maksaa. Autooni olen vaihtanut vuosien aikana ihan kaikenlaista pientä, kuten: lukkoja, ikkunoita, startteja, latureita, ajovaloja, jäähdyttimiä, istuimia, turvavöitä, vetoniveliä, palloniveliä, raidetangonpäitä ja koiranluita unohtamatta. Jarrupaloja, jarrulevyjä, jarruletkuja, pyöränlaakereita. Sekä moottorin ja vaihdelaatikon.
Tänään mittariin pyörähti.
Mutta kesä tulee ja autoni muuttuu taas retkikäyttöön sopivaksi. On vain asennettava muutamia lisävarusteita, kuten jääkaappi ja suihku.
Autoni varusteista kerroin kesällä 2025, se tarina löytyy tuosta.
Jk.
Kolmas kirja… hmm…
5 tykkäystä
Eilen oli “Se päivä”, kun pakkasin viimeiset matkatavarat ja starttasin auton. Lähdin matkalle, joka vie johonkin. Oikeastaan matkani alkoi jo muutamia päiviä sitten, mutta en päässyt lähiseutuja pidemmälle.
Tässä yksi syy, mikä minua pidätti.
-–
Vuosikymmeniä sitten vietin paljon aikaa eräässä metsämökissä. Tuttavani asustivat sitä. Elämä oli silloin alkoholinhuuruista ja kaikenlaisia pahojakin asioita tapahtui. Ajoittain kuolema kävi hyvin lähellä ihmisiä tuossa mökissä. Vain suuren ihmeen kautta yksikin ihminen pelastui. Hänen aikansa ei vielä ollut lähteä, eikä hänellä ollut minun nähdäkseni silloin enää mitään muutakaan.
Vain tyhjä elämä.
Vuosikymmet kuluivat, matkasimme omia polkujamme. Minun polkuni olivat hiekanjyvin koristeltuja, hän matkasi kivilouhikossa.
Eilen matkatessani kohden perjantai-iltaa ja erääseen hengelliseen tilaisuuteen, rukoilin taas lyhyesti:
”Lähetä tänäänkin joku ihminen luokseni, vain yksi ihminen.”
Ja sitten hän tuli.
Tuo yksi ihminen, vuosikymmenten takaa, elossa.
Hänen kehonsa oli aivan romuna. Lähes kaksinkerroin hän taivalsi rollaatorinsa kanssa. Riensin auttamaan jo pihamaalla. Autoin sen minkä osasin. Huomasin muutamien ihmisten katseet, oletin heidän ajattelevan: “Mistä se tuonkin löysi?” No, kuka kenetkin löysi. Me olimme hukanneet vuosikymmenien aikana paljonkin, mutta löytäneet jotain samaa.
Istuimme illan vierekkäin, niin kuin vanhat ystävykset yleensä tekevät. Kaikki se mitä hänessä näin ja kaikki se mitä hänestä muistin, sai minut itkemään. Minun rukoukseni kuultiin. Jumala kuulkoon ystäväni rukouksen:
”Anna minun vielä elää."
6 tykkäystä