Putka Häiriköille

Kiitos teille Hiiri ja Metsänpoika. :smiling_face_with_tear::wilted_flower:

Kun taas kesä saapuu, lähden kiertämään suomen kerran tai pari. Ehkä kohtaan Hiiren tai jonkun muun…

Matka on ollut todella erikoinen. Mitä tulevaisuus tuokaan tullessaan?

Huomenna on siis perjantai. Elämässäni tapahtuu taas jotain, josta muutamia vuosia sitten olisin sanonut “Ei koskaan, en ikinä voi tehdä mitään sellaista.”

Joku muistanee kuinka kerroin kävellessäni Karhunkierroksella, silloin kun katsoin ensimmäistä kertaa Lapin tuntureiden hohdetta keskiyön auringossa. Tunturit olivat tuolloin vielä kaukana pohjoisessa. Haaveilin mielessäni, mutta totesin:

“Enhän minä tuolla voi vaeltaa, oikeat vaeltajat siellä vaeltavat.”

Alle vuoden päästä vaelsin Sandiago de Compostelaan ja vaelsin Haltille ja…. en enää muista minne kaikkialle…

Nyt julkaistessani toisen kirjani, sain rohkaisuksi tämän Ylen tallentaman pätkän. Hänkin ajatteli “Ei tässä ole mitään järkeä, luuletko sä ämmä…

4 tykkäystä

Kaikki on nyt valmista kirjan julkistamistilaisuuteen. Täytekakku, siis ihan älyttömän iso, on tuotu paikalle. Armontuvan vapaaehtoiset tekevät muut tarjottavat ennen tilaisuuden alkua. Kasailin kirjapöytäni ystävien avustuksella. Kaikki ei sitten mennyt oman suunnitelmani mukaan. Minun suunnitelma oli sijoittaa kirjapöytä takanurkkaan, sellaiseen mukavan rauhalliseen kohtaan. “Enhän minä nyt sinne eteen, siellä on se soittaja ja ne laulajat… ja puheenpitäjäkin.”

No ei auttanut Putkiksen pulinat. Nainen määrää kaapinpaikan kotona ja näköjään myös pöydän paikan Armontuvalla. No juu, istun sitten soittajan vieressä, ihan estradilla. Kirjapöytään tulee onneksi hyvä ystäväni avustamaan ja hoitamaan mahdollista rahaliikennettä.

Pöytäni on tuossa mikrofonin vasemmalla puolella. Kirjat on liinan alla. Yön Kadut ei ole vielä nähnyt päivänvaloa.

Armontuvalla on n. 70 istumapaikkaa ja lisätuoleilla 80. :see_no_evil_monkey::eyes:

9 tykkäystä

Kirjan julkistamistilaisuus on nyt pidetty. Tilaisuus oli oikein mukava ja ihmisiä oli paikalla kohtalaisesti. Armontuvan vapaaehtoiset olivat työnsä tehneet ja kakkua sekä kahvia oli tarjolla.

Kirjatilaisuuden alussa istuskelin assistenttini kanssa hieman sivummalla. Minulla oli sellainen mukava soffatuoli. Armontuvan isäntä piti puheen ja esitteli Putkiksen, sekä kertoi työstäni öisillä kaduilla.

Viimein hän esitti pyynnön minulle astua pöytäni ääreen ja yleisön eteen. Nyt astun myös kaikkien plinkkiläisten eteen.

Edessä keskellä, Putkis.

Sain raikuvat ablodit ja tunsin itseni yllättäen vahvaksi, eikä pelko saanut valtaa. Seisoin ihmisten edessä. Katselin tuttuja ja tuntemattomia, Hiljalleen tunsin kuinka pelko ikään kuin suli pois.

Sitten tulivat sovitut sanat: Yön Kadut näkee nyt päivän valon.

Assistenttini avustuksella poistimme kirjapöytää peittävän liinan.

Pöydällä Yön kadut ja myös ensimmäinen kirjani Pelkään mutta en pakene.

Oli aika kohottaa maljat. Kokista tietysti.

Hetken päästä alkoi kirjojen signeeraminen. Samalla nuori herra alkoi soittamaan ja laulamaan.

Tässä ihan elävää musiikkia ja kuvaa. Kirjoja signeeraan ja juttelen ihmisten kanssa. Kaikki kulki mukavasti. Ihmiset olivat ystävällisiä ja tunnelma rento.

Jk.

Kiitos kaikille Plinkkiläisille näistä kahdeksasta vuodesta, jotka olen saanut täällä kirjoitella. Noin 2500 viestiä… Satoja valokuvia reissuilta. Miljoonia askelia elämän poluilla. Vuoria, tuntureita ja pubeja, sekä kirkkoja. Elämää ilman alkoholia.

Elämä on kaapannut minut mukaansa, eikä se kerro, minne minua kuljettaa. Joskus kuitenkin kuiskaten kertoo huomisen. Maaliskuulle sain kutsun. Erään seurakunnan Majataloilta tahtoisi minut kertomaan tarinani.

“ mutta enhän minä uskalla ihmisten eteen mennä… “, vai uskallanko sittenkin?

Hymyillään kun tavataan.

Ystävällisesti

Putkis 0132

19 tykkäystä

Todella hienoa, hyvä Putkis! Nimenomaan, samaa yritän silloin tällöin kysyä itseltäni. “Enhän minä nyt sentään voi! Vai… siis mikä minussa oikeastaan on niin erilaista kuin heissä lukemattomissa, jotka voivat?” Ei vielä suuria, mutta pieniä mukavuusalueelta poistumisia on raitistumisen myötä jo ollut useitakin. Tulee vähän haastettua itseään, kun ei ole niin kova kiire vältellä, paeta ja selitellä miksei voi. Pelkään mutta en pakene.

Todellakin hymyillään, kun jossakin käänteessä joskus tavataan.

3 tykkäystä

Ihanasti kirjoitettu :blush:

Hymyillään kun tavataan

4 tykkäystä

Onneksi olkoon tästä merkkipaalusta. Monilla meistä on haaveita ja toiveita. Haluaisi elämässään muutosta tai saavuttaa tai jotain. On sitten alkoholisti tai ei, niin usein ne jutut tuntuu saavuttamattomilta.

Olet yksi parhaista esimerkeistä meille muille täällä palstalla.

Mielestäni tärkeintä on aloittaa liike. Kun pieniä askelia tulee paljon muutos tapahtuu.

Ilman vaelluksiasia ja tarinoitasi, niitä askelia, sinulla ei ehkä olisi ollut kerrottavaa. Ilman kansiin laittamista ei ehkä selkänojaa esiintyä.

Kuka tietää, mihin päädyt jatkamalla kulkemista, kirjoittamista ja puhumista?

Ainakin elämäsi on rikas ja täynnä mielenkiintoisia kohtaamisia.

Onnittelut!

T. Puuhapete

5 tykkäystä

Kiitos, Puuhapete. :footprints:

Ystäväni,

Olet taas saanut haimatulehduksen​:sleepy_face:. Se on kai kolmas, ellei jo neljäs lyhyen ajan sisällä. Haimasi on menossa kuolioon. Nyt ilmeisesti mahdollisuutesi selvitä on pienempi kuin…

Kerroin eilen sinulle, ettei ainoat pelastajasi ole lääkärit ja hoitohenkilökunta.

Katsoin muutama päivä sitten tyttöystäväsi seinällä olevaa kaunista ja selvästi lahjakkaan ihmisen maalaamaa taulua. Taulu oli asetettu keskeiselle paikalle, se kertoo rakkaudesta taulun tekijää kohtaan.

Siinä taulussa on sinun signeeraus.

Parane pian, ystäväni.

4 tykkäystä

Elämänmakuista tarinaa hämärän rajamailta. On parempi sytyttää yksi kynttilä kuin syyttää pimeyttä. Jospa minäkin oppisin sen. Kiitos kirjasta!

4 tykkäystä

Kiitos kaikille onnitteluista. Elämä on suuri tarina. :dizzy:

4 tykkäystä

Kirjajulkkari on jäänyt tosi huikean hienona muistona elämääni. Muistelen hymyillen, kuinka signeerasin kirjoja ja ojentelin niitä muutamien sanojen saattelemana ihmisille. Hetken edessäni jopa jonotettiin. Minulle tuotiin kukkia ja pieniä lahjoja. Se kokemus oli jotain sellaista, jota olin aiemmin nähnyt vain televisiosta. Minä kuitenkin sain elää sen hetken.

Kiitos vielä kaikille onnittelijoille ja kirjan ostaneille. Kiitos myös palautteista, ne ovat olleet niin koskettavia.


Olin muutaman päivän tyhjäkäynnillä. Minulla ei ollut mitään projektia, eikä työtä. Sitten tapahtui jotain, joka vei minut aivan uuden asian eteen. En oikein voi ymmärtää, miksi taas jotain uutta ja ennen kokematonta tulee elämääni.

Posti toi minulle tilaamani paketin. Nimesin tuon paketin “mysteerilaatikoksi”. Mitä se sisältää ja mihin se minut kuljettaa, selviää muutamassa päivässä.


Jk.

Ystäväni on todella huonossa hapessa. Hänen haimansa taitaa kuolla. Tänään ystäväni sai ebituraalipuudutuksen. Kivut ovat ilmeisesti niin kovat, että hän menee shokkiin ilman tuota toimenpidettä. Toivo alkaa minulla hiipua hänen suhteensa. Ikävä sanoa näin, mutta todennäköisesti….

3 tykkäystä

Mukava kuulla ihmisten selviämistarinoita, oli kyse sitten mistä tahansa tragediasta. Nämä kirjasi ovat tärkeitä ja kirjan muotoon painettuna ne säilyy ikuisuuden ja joku ne aina jostain löytää.

Paljon tullut viimevuosina mietittyä miksi osa antautuu, eikä jaksa enää yrittää.
Siihen en ole vastausta löytänyt. Ihmiset saa syntyessään melkolailla samanlaisen lähtötilanteen, mutta elämä sen jälkeen voi olla itsestä riippumattomista syistä aivan yhtä helvettiä.

Ahdistus taitaa olla ihmisen vitsaus, sitä ei osata käsitellä. Kun sitten opitaan, että alkoholiteollisuus tarjoaa siihen yhteiskunnallisestikin hyväksytyn päihteen, jolla olo muuttuu hetkessä pörröiseksi ja vaaleanpunaiseksi, niin soppa on valmis. Tuo sama teollisuuden ala unohtaa kertoa, että olotila kestää vaan hetken, seuraava päivä on kamala ja kohta et saavuta enää minkäänlaista hyvänolontunnetta ilman tuota pirunkusta.

Olen lueskellut paljon kotikanavan tarjontaa, sitä ei voi oikein kiemurtelematta lukea. Päihderiippuvainen on kuin pyörremyrsky, joka tuhoaa ympäriltään kaiken ja katoaa sitten hiljaa hiipuen pois. Kuuntelin hiljattain Jari Sarasvuon addiktioaiheisen trilogian Areenasta. Sieltä tarttui joitain mietteitä. Tärkein on nöyryys ja heikkous. Ihmisen pitää muuttua pieneksi ja pyytää apua, kun huomaa, ettei hallitse enää juomistaan. Valtaosa vetää sellaisella ihmeellisellä periksiantamattomuudella ja uhmakkuudella sinne tehohoitoon asti ja sielläkin vielä kuvitellaan, että kyllä ne minut parsii vielä kasaan. Ympärillä olevat ihmiset ovat saattaneet varoitella vuosikymmeniä, että juot itsesi hengiltä. Sarasvuon jorinoissa mainittiin myös, että alkoholisti on juodessaan todella itsekeskeinen ja narsistinen persoona, joka kykenee aivan karseisiin tekoihin. Tuolla kotikanavalla tulee karsealla tavalla esiin, kuinka se juova puoliso on selvinpäin mitä ihanin perheenisä ja puoliso. Näin se kuvio usein sitten jatkuu sinne kalkkiviivoille asti, monikaan ei uskalla aloittaa omaa ja itsenäistä elämää. Ihminen on sellainen selittelyn mestari.

Maailman tilanne on sellainen, että moni on heittänyt rukkaset naulaan ja todennut, että vittuako tässä itsekään mitään enää yrittää. Raitistuneet toki ymmärtävät, että tuokin on yksi tekosyy muiden joukossa, vai miksi sitten ihmiset alkoholisoituvat myös hyvinä aikoina. On aivan sama, mikä sotatila ympärillä vallitsee, juova henkilö keksii kyllä syyt. Kyllä se maailma makaa kuten ennenkin. 24/7 somen kautta halukkaille työnnettävä uutistulva voi toki tehdä siitä hieman epätoivoisen, mutta pakkoko sitä on nauttia. Se on kuin päihde, ei muuta kuin älylaite kaappiin ja kiinni. Valokuvia saa otettua tavallisella kameralla, karttoja on paperilla ja tavallisella puhelimella voi soitella.

Pysytään sillai sopivasti pieninä ja heikkoina ja ymmärretään se voimattomuus monenkin asian kohdalla. Asioita tapahtuu, päivät kuluu ja siitä huolimatta tästä matkasta pitää nauttia. Ei tämä niin kamalaa ole, kun sen jutun juonen ymmärtää.

5 tykkäystä

Asiaa @Jussi kirjoitat. Yhteen asiaan kuitenkin kommentoin, minusta mikään syy heittää rukkasia naulaan ja antautua alkoholin vietäväksi ei ole sinällään tekosyy. Kyllä siinä taustalla on riippuvuussairaus. OIen yrittänyt opiskella sitä, miten etanoli vaikuttaa aivoihin ja sieltä alkaa kyllä löytymään ihan selvät mekanismit, jotka syntyvät ihan jokaiselle, kun tarpeeksi juo. Ja myös ne syyt, mitkä aivokemiallisesti saa koukuttumaan alkoholiin jo varhain.

Noista vaikutuksista kun lukee, niin päätään pyöritellen ihmettelee, millainen liuotin ja hermomyrkky on meillä laillisesti myytävä “nautinto”aine ja vieläpä osassa Eurooppaa luokiteltu elintarvikkeeksi. Plus tietysti ne valtavat määrät, mitä itse on sitä tullut kurkusta kaadettua.

5 tykkäystä

Olen jättänyt 8 vuoden ja 8 kuukauden aikana juomatta valtavan määrän kaljatölkkejä.

Lasken hieman:

Join n. 16 purkkia kolmosolutta joka päivä. Siis 5840 purkkia vuodessa. Tuon kun kertoo 8 ja lisää vielä sen 8kk. Tuloksena noin 50 000 purkkia keskiolutta. Mikäli keskihinta on 1,20€, tekee se rahassa 60 000€.

En tosin usko, että kirjoittaisin yhtään mitään, jos olisin jatkanut juomista, enkä varmaankaan ottaisi yhtään askelta, jos sattuisin vielä elämään.

Määrä on kyllä aika valtava.

Onko rahaa jäänyt säästöön? No ei, mutta matkailua ympäri pohjolaa on tullut ja kaikenlaista muutakin mielekästä.

9 tykkäystä

On kyllä iso määrä tölkkejä ja ns. säästettyä rahaa. Vaikka rahaa ei olekaan jäänyt säästöön, niin olet saanut varmasti elämääsi niin paljon muuta hyvää. Ja olet pystynyt käyttämään rahaa matkailuun. Itse tykkään seurata paljon on säästynyt rahaa tuon Sonera sovelluksen kautta, kun on jättänyt tupakan ja alkoholin pois. Välillä laitan rahaa sivuun ja nyt olen lähdössä perheen kanssa pidemmälle kylpylälomalle. Rahat eivät jää ns. säästöön, mutta ajattelen, että sillä rahalla teen mieluummin jotakin mukavaa yhdessä perheenä kuin joisin tai sauhuttelisin ilmaan.

5 tykkäystä

Juurikin näin, Pompula.

Juominen pysäyttää lopulta kaiken ja sitten se tuhoaa kaiken.

4 tykkäystä

Kerroin aiemmin “mysteerilaatikosta”, jonka postista hain. Laatikko sisälsi tarvikkeita, joita en ole ennen käyttänyt. Olen niistä myös sanonut “Ei koskaan”. Nyt on sitten se ei koskaan.

Mysteerilaatikko sisälsi metsurin varusteet. Vaatetuksen, kypärän ja tietysti myös moottorisahan. Viikko sitten kaadoin muutamia pihapuita ja pätkin ne kärryyn. Seuraavana päivänä siirryin metsään ja aloitin polttopuiden teon. Hitaasti ja harkiten. Motti pari päivässä. Tarkoituksena tehdä vuoden tai kahden polttopuut syksyyn mennessä.

Telttasaunasta sain mukavan taukotuvan.

8 tykkäystä

Nyt on mukava harrastus :sweat_smile: hyöty liikuntaa parhaasta päästä :+1:t3:

1 tykkäys

Kyllä tuntuu selkälihaksissa ja myös vatsalihakset on tulessa :hot_face:.

Yritän tehdä aamupäivisin 3h ja sitten parin tunnin tauko ja iltapäivästä 2h. Muutamia taukoja työnlomassa, joten tehokasta työskentelyä vain vajaa 4h.

Tuo metsä on jäänyt harventamatta ja poistettavaa puuta on ihan tolkuttoman paljon. Teen vain polttopuita itselleni, mutta samalla hyötyy myös metsänomistaja.

5 tykkäystä

Kirjastani Yön Kadut.

Viikonloppuna eräs rouva täytti pyöreitä vuosikymmeniä. Hän on jo iäkäs ja asustelee palvelutalossa. Hienot juhlat hänelle oli järjestetty. Sukulaisia saapui juhlistamaan arvokasta tilaisuutta. Ilmeisesti onnittelupuheita ja kukkia, sekä tietysti kahvia ja kakkua. Niinhän tuollaiset juhlat yleensä menee.

Itse en paikalla ollut. Olen hänelle tullut tunnetuksi ensimmäisen kirjani johdosta. Toki viitisenkymmentä vuotta sitten hän näki minut temmeltämässä pienen kyläkoulun pihalla. Itse en tuota kohtaamista muista.

Mutta juhlat olivat kuulemma hienot ja onnistuneet. Rouva sai vaatelahjoja ja muuta pientä tarpeellista. Hän sai myös kirjatelineen, koska hänen kätensä vapiseva, eikä kirjojen lukeminen ole kovin helppoa tuon vaivan takia. Kirjatelineen saatuaan hän oli kovin pahoillaan eräästä asiasta. Hänen joululahjaksi saamansa kirja oli kadonnut jonnekin. Sitä oli etsitty useamman henkilön voimin, tuloksetta. Kirja oli tuolle vanhalle rouvalle hyvin tärkeä. Hän oli lukenut sen melkein kahteen kertaan, ennenkuin se katosi. Juhlatunnelma taisi saada kolauksen, kun ei ollut enää kirjaa, jonka olisi voinut kirjatelineeseen laittaa.

Mutta vielä oli yksi lahjapaketti avaamatta. Sieltä paljastui uusi kirja… Yön Kadut. Tuo vanha rouva oli hyvin onnellinen saamastaan lahjasta. Hän oli kuulemma ottanut kirjan heti luettavakseen. Vieraat katselivat ihmeissään kun vanha rouva keskittyi Putkiksen tarinoihin.

Tiedän tuon rouvan olevan “syvästiuskovainen”, hän on ollut sitä ymmärtääkseni koko ikänsä.

Olen hyvin otettu siitä huomiosta, jonka tuo vanha rouva kirjoilleni antaa. Ihminen, joka ei ole koskaan elänyt öisiä katuja, eikä kulkenut pubeissa. Hän näkee, ja ilmeisesti ymmärtää, kuinka alkoholi vie ihan kunnollisia ihmisiä kaikenlaisiin vaikeuksiin.

On hänkin nuoruudessaan nähnyt, kuinka alkoholi on tehnyt tuhoja lähimmäisissä. Kuulemani mukaan hänelle on siitä jäänyt jonkinlainen viha alkoholin käyttäjiä kohtaan. Ilmeisesti kirjani tarinat ovat avanneet hänen silmänsä ja antaneet ymmärrystä, kenties myös anteeksiannon.

7 tykkäystä