On kyllä hieno tarina ja saavutus 
1 tykkäys
Luulen, että tiedän mistä puhut. Nimitän omaa kokemustani “aivoihini tulleeksi allekirjoittamattomaksi viestiksi joka ilmoitti, että minun ei tarvitse enää juoda”.
2 tykkäystä
Ystäväni.
Olet taas suuren valinnan edessä. Uusi haimatulehdus koettelee elimistösi kestokykyä. Olen kuitenkin ylpeä siitä asiasta, että sinä puhuit muutama viikko sitten Antabuksen aloittamisesta. Vaikka se ei toteutunut, se oli kuitenkin pieni merkki, katse raitistumiseen.
Uskon, että sinussa on tapahtunut muutos, siis sinun sisälläsi, ajattelussa. Tahdot parempaa elämää. Minä uskon sen.
Ymmärretään kuitenkin tämä tosiasia:
Sinä olet nyt kahden vakavan sairauden kynsissä. Ne ovat haimatulehdus ja alkoholismi. Et tule selviämään kummastakaan yksin. Ilman lääkkeitä ja lääkäreitä kirjoittaisin tänne plinkkiin muistokirjoitusta sinusta.
Sinulla on vielä mahdollisuus! Se on kuitenkin pienempi kuin syksyllä, kun ensimmäinen tulehdus vei sinut sairaalaan muutamaksi viikoksi.
Sinun täytyy nyt taistella elimistösi puolesta. Siinä taistelussa en voi sinua auttaa. Se toinen taistelu, joka alkaa sitten myöhemmin, sen taistelun olen itsekin käynyt ja olen siinä aika hyvä.
Kun taas palaat “kaduille”, tule autoni kyytiin. Ajellaan ilta tai pari… viikkoa. Jutellaan.
Pikaista paranemista, ystäväni.
3 tykkäystä
Oi voi…
On elämä hetkittäin aika kovaa vuoristorataa. Mennyt vuosi oli kyllä elämisen arvoinen. Kirjoittamista ja kulkemista pohjolassa. Muutama pikku vaellus rinkan kera. Vähän palkkatyötäkin loppuvuodesta. Kolme ystävää siirtyi haudan lepoon. Näin ja koin paljon ihmeellisiä asioita, niin kuin sen Kiirunan kirkon matkan halki kaupungin. Monet ihmiset matkasivat kyydissäni, kuulin tarinoita ja marinoita.
Vuosia sitten…
JuuliaS rohkaisi minua muiden plinkkiläisten kera kertomaan tarinaani. Olin tuolloin (2019) vaeltanut juuri Santiago de Compostelan pyhiinvaelluksen. Sehän oli aika pitkä vaellus, 28 päivää, 850km ja 1,2 miljoonaa askelta.
Kerroin silloin, etten voi mennä ihmisten eteen seisomaan ja puhumaan. Kaikkeen en pysty ja se on yksi asia niistä monista.
JuuliaS kuitenkin rohkaisi minua ja kehoitti ottamaan vaikka nojatuolin sinne estradille.
En koskaan kuitenkaan mennyt ihmisten eteen, nojatuolin kera tai ilman. Pelkäsin ja pakenin.
Maailma kuljettaa kulkijaa. Nyt on tammikuun neljäs 2026.
Otin aamulla mukaani muistivihkon ja hyvän ystävän avukseni. Matkasimme erään kristillisen yhteisön tapaamiseen. Sovimme siellä uuden kirjani julkistamistilaisuuden järjestämisestä. En toki koko iltaa siihen tarvitse, mutta muutaman hetken kuitenkin. En astu vieläkään aivan ihmisten eteen, mutta oman pöydän ääressä otan vastaan ihmisiä ja esittelen kirjojani ja kerron niiden taustaa.
Monet ystävät auttavat tilaisuuden järjestämisessä. Minut ja kirjapisteeni esittelee illan isäntä. Tarjoilusta vastaa muutama vapaaehtoinen emännän kanssa. Nuori mies saapuu tilaisuuteen kitaran kera. Hän esittää muutaman laulun. Laulut olen itse valinnut tilaisuuteen sopiviksi. Kirjamyynnissä minulla on myös avustaja, joka hoitaa maksujen vastaanoton.
Aika paljosta saan olla heille kiitollinen.
Kun ilta päätyy ja on aika poistua. Pakkaan kirjat ja muun rekvisiitan autooni. Otan ystävän mukaan ja suuntaamme paikalliseen pubiin. Siellä minulla on varattuna pöytä ja vähän hyllynreunaa kirjoja varten.
Pystytän siis pubiin kirjapisteen illan ajaksi. Luvan tuohon toimintaan sain tänään. Erään tarjoilijan uni, jonka hän näki syksyllä, toteutuu lähes kokonaan. Hän näki unen, että minä pidän kirjan julkkarit pubissa. Tarjottavana on 50l kokista ja Muumikeksejä. Ehkä kokista ei kulu ihan noin paljon, mutta Muumikeksejä vien kyllä tarjottavaksi.
Kirjan, Yön Kadut, julkaisupäivä on 30.1.2026.
Kirjastoihin sitä ilmestyy kevään aikana.
6 tykkäystä
Luin eilen ekan kirjasi: Pelkään mutta en pakene.
Aion lukea myös seuraavan.
Aivan loistavaa suorittamista ja päihdetyötä 10/10
Alkoholi on kauhea myrkky ja moni siitä kärsii, vaikkei olisikaan vielä sillä asteella, että ongelman myöntäisi.
Kirjassa resonoi monikin kohta.
Tuo vihasta, katkeruudesta ja muiden syyttelystä luopuminen on asia, joka tulee usein kaupanpäälle, kun laittaa korkin kiinni.
Itselläkin on ollut Karhu-tölkki pukukaapin kulmassa vuosia pölyyntymässä, siinä se muistuttaa menneisyydestä. En tosin päässyt eroon alkoholista vielä tölkin jäädessä kaappiin, mutta nyt on jo pitkästi yli 500 päivää raittiita päiviä takana.
Moni miettii, että pitääkö siitä ongelmasta koko ajan muistutella tai puhua, mun mielestä se on hyvä pitää kyllä mielessä.
Edelleen näen tölkin päivittäin, mutta sille voi sanoa, että etpä pärjännyt minulle ja voi taputtaa itseään selkään, hyvin tehdystä työstä.
Edellisen kerran, kun olin 2009 toista vuotta juomatta, kun ensimmäinen lapsi syntyi, niin silloin en lopulta asiaa jaksanut miettiä ja aloitin sen kuuluisan kohtuukäytön.
Erotyö alkoholista alkoi kyllä jo vuosia sitten, harvalla se päätös varmaan hetken mielijohteesta syntyy.
Lukekaa kirja ja aloittakaa omannäköinen vaellus, se kannattaa takuuvarmasti.
5 tykkäystä
Nykyään, kun ateismi ja hedonismi on ne yhteiskunnassa vallitsevat ajatusmallit, niin eipä ole ihme, kun voidaan huonosti.
Joku viisas sanoi joskus, että ihminen joka auttaa muita on onnellinen. Siinäkin pitää vaan olla tarkkana, ettei joidu autettavaksi, työmäärä on meinaan melkoinen, jos puhutaan nyt vaikka alkoholisteista.
Kirjassa oli jonkun verran pohdittu klassista kysymystä: Miksi Jeppe juo?
On sitä tullut mietittyä.
Moni juo ahdistukseen ja siihen, kun pelkää kuolevansa ilman viinaa.
Ei vaan uskalleta tai osata lopettaa.
Aikuisuus menee lapsuudesta toipumiseen.
3 tykkäystä
Kiitos Jussi.
Ei helpolla etene kirjaprojektini. Olen moneen kertaan joutunut taistelemaan kirjapainon kanssa. Eilen he kertoivat, ettei kansitiedostoa ole. “Teidän täytyy ladata se uudelleen”. Ongelmaksi tuossa lataamisessa muodostui se, että kansitiedosto on tehty heidän nimenomaisella ohjelmistolla… tiedosto on heidän “koneella”…
He eivät voineet auttaa, koska tiedostoa ei ollut. 
.
Aloitin etsinnän. Uutta kannen suunnittelutyötäkin harkitsin, mutta se on oikeasti tosi työläs ja aikaa vievä. Viimein, tutkiessani heidän järjestelmäänsä ja arvaillessani sen toimintaa, löysin tiedoston… siis heidän järjestelmästään.
Nyt asia on kunnossa, toivottavasti.
Tilasin välittömästi 100 kappaleen painoksen kotiini. Nyt odotan sen saapumista. Kirjan julkaisutilaisuus on 30.1.2026. Onhan minulla silloin kirjoja, onhan? 
.
Kirjani julkistamistilaisuudesta on tulossa minulle aika suuri asia. Se järjestetään pienen “seurakunnan” tiloissa. Istumapaikkoja siellä jotain 50+. Tilaisuuden alussa on muuta ohjelmaa, ehkä tunnin verran.
Sitten minut esitellään “seurakunnan” toimesta. Saan siis avukseni ihmisen, joka astuu puhujakorokkeelle puolestani. Astelen sitten ehkä elämäni ensimmäistä kertaa ihmisten eteen. Hyvän ystäväni avustuksella poistamme liinan kirjapöydän yltä. “Yön Kadut” näkee päivänvalon. Esitän kutsun tulla tutustumaan kirjaan.
Liinan poistamisen jälkeen alkaa nuori mies soittamaan kitaraa ja laulamaan “Särkyneiden majatalo” laulua. https://youtu.be/3nS5KxTETX8?si=q5Xzqgh4s6aMk-I9
Tästä alkaa ihmisten kohtaaminen ja kertominen kuinka kirja syntyi, kuka on “Putkis”? Mitä kaikkea saankaan kokea. (hui).
Tilaisuudesta tiedotetaan myös julkisesti somessa ja paikallisesti kauppojen yms. ilmoitustauluilla. Itse esitän myös henkilökohtaisia kutsuja. Aion mm. kutsua kolmen eri seurakunnan pastorit tilaisuuteen.
En tiedä, onko tuo tilaisuus se, jossa “Putkis” saa kasvot ja äänen. En siitä oikeastaan ole edes huolissani, että kaikki kirjoitukseni täällä Plinkissäkin saavat minun kasvot. Uskon kirjoittaneeni ja kertoneeni asioista niin, ettei minun tarvitse niitä piilotella.
Kutsu, Sinullekin.
Jos joku Plinkkiläinen on kiinnostunut tulemaan tuohon tilaisuuteen, tarkemmat tiedot saa minulta sähköpostilla. Katso facebook (putkis putkis) osoite on siellä.
Laitan ensiviikolla facebookiin ilmoituksen, jossa myös koko illan ohjelma ja tarkka osoite paikan päälle.
Pubeista kirkkoon ja takaisin. 
8 tykkäystä
Ystäväni,
Sinä sanoit sitten ne sanat, joita kukaan ei haluaisi kuulla. “Aion juoda niin kauan että kuolen”. Tiedän sinun olevan siinä vaiheessa, ettei siihen tarvita kovinkaan pitkää aikaa.
Olen ymmärtänyt nyt tuon sanomasi, ja sen ettet sanonut sitä hetken mielijohteesta.
Sinä haluat valita kuoleman, niin kuin viime vuonna yksi yhteinen ystävämme.
Kerroit siis tekeväsi itsemurhan!
Olen pahoillani, että puutun suunnitelmiisi. Aion estää sinua toteuttamasta tuon teon.
Pyydän anteeksi Plinkkiläisiltä näitä muutamia kovin järkyttäviä viestejä. Mutta minun on nyt kirjoitettava asia tänne, siihen on syynsä, jota en kerro.
3 tykkäystä
Elämä vie eteenpäin. Tänään posti toi kirjapaketit. Eli 100 kpl uutta kirjaani odottaa lukijoitansa. Aika vaikuttavaa ja myös mieltä hiljentävää on katsella kirjapinoja olohuoneen pöydällä. Joskus samaisella pöydällä oli varmaankin 100 purkkia kaljaa. Silloin tulevaisuus näytti synkältä, toivottomalta.
Raittiina olen nyt kulkenut yli 8,5 vuotta. Elämä ei ole enää synkkää, eikä toivotonta.
Eräs muisto, jonka joku on pukenut sanoiksi:
" oli poijjaat niin kauhia krapula aamulla, notta pelkäsin että kuolen ja toisaalta pelkäsin että jään henkiin."
Tiedän, että monet plinkkiläiset tuntevat tuon olotilan.
Enää minun ei tarvitse tuota tunnetta kohdata.
Mutta onhan minullakin nyt omat pelkoni. Kirjan julkaisutilaisuus on alkanut paisua kuin pullataikina. Itse tosin tönäisin kaiken liikkeelle.
En tiedä kuinka paljon ihmisiä on tilaisuuteen tulossa… kukaan ei tiedä. Istumapaikkoja on jotain 70.
Puheita minulle ilmeisesti pidetään ja maljojakin juodaan. Alkoholittomia tietenkin. Iso täytekakku on tilattu. Kahvia ja pikkupurtavaa. Elävää musiikkia laulujen kanssa.
Joku saattaa kysyä: Pelkäätkö?
No juu, pelkään kahta asiaa, aivan kuten aikoinaan krapulassa.
Pelkään ettei ketään tule ja pelkään että tulee… paljon. Toivon myös noita molempia asioita. 
.
Jk.
Monet tietävät minun harrastavan kävelyä, tuntureilla ja vuorilla. Tein myös kävely ennätyksen viime keväänä, kävellessäni 100 000 askelta saman vuorokauden aikana.
Nyt olen tehnyt uuden ennätyksen kävelyssä. Minun mielestäni se on aika kova tulos. Kävelin yhden päivän ja illan aikana 7km. Siis puhuessani puhelimeen ja hoitaessani asioita. Erikoista tässä on se, että kävelin sisätiloissa, eikä minulla ole kuin kaksi huonetta ja keittiö.
8 tykkäystä
Synkkyys ja toivottomuus tosiaan poistuu, kun reipastuu ja lopettaa läträämisen. Tupaan ikäänkuin sytytettiin valot päälle, aiemmin oli moni valo pimeänä.
Reippaasta tuli mieleen Nalle Puh. Siinä on se Ihaa-aasi, joka kuvaa hyvin alkoholistin sielunmaisemaa. Kun taas Puh sellaista uteliasta ja innostunutta raitistelijaa.
Monissa lasten piirretyissä on muuten valtavasti piilotettua alkoholin käyttöä, niillä luodaan niitä aivoratoja, jotka sitten oppivat nopeasti, kun niille sitä myrkkyä syötetään.
Eilen viimeksi poika katseli uutta Karvista, jossa kissapahikset joivat maitoa korkeajalkaisista laseista ja käyttäytyivät omituisesti.
Kyllä ei markkinamiehet halua, että kaikki raitistuu. Peli on kovaa, mutta niin on miehetkin.
Täytyy etsiä uusi kirjasi jostain käsiin. Edellisen ostin e-kirjana Googlesta.
5 tykkäystä
Juu… Rölli tais muutamat kännit myös vetää .
Kirjat työllistää taas. Yritän jollain tavalla mainostaa niitä somessa. Mainoksien tekeminen on oma haasteensa. En tietenkään tee niistä maksullisia mainoksia, mutta facebook ja Insta toimii ilmaisena alustana. Facebook sivulta on myös linkki kotisivuille. Niitä aloin rakennella jo kesällä. Kuvien ja tekstien asettelu on ainakin Instassa hieman haasteellista. Aloitin ennakkomyynnin ja siihen täytyy myös hieman paneutua. Postimaksut ja paketointi. Postin sarjapaketti tuli halvimmaksi lähetysmuodoksi. Onneksi kirjapaketti mahtuu postiluukusta, joten sen saa suoraan kotiinsa. Siitäkin huolimatta posti vaatii vastaanottajan puhelinnumeron. Laitoin kyllä muutaman paketin tietoihin oman numeroni, koska vastaanottajan numeroa minulla ei ollut. Nyt postin seurannassa näkyy, että minulle on tulossa muutama paketti… .
4 tykkäystä
Komea krjapino 
Onnitelut toisesta kirjasta. Uskon, että monille se on ensimmäisen lailla vaikuttava lukuelämys.
Postin sivulla taitaa olla ohjekin, ettei omaa numeroa saa laittaa, koska käyttävät sitä paketin ohjaamisessa. Kohta tulee yksittäisiä paketteja lähettäessä siinä kun on täyttänyt nimen ja siirtynyt saapumisilmoitus-kohtaan.
“Ethän anna omaa matkapuhelinnumeroasi. Käytämme matkapuhelinnumeroa toimituspaikan valintaan ja saapumisilmoituksen lähettämiseen. Jos annat oman numerosi, lähetys voi ohjautua väärin.”
Ehkä lähettämistä helpottaa, jos pyydät ostajlta osoitteen lisäksi puhelinnnumeronkin.
1 tykkäys
Juu, tuo on hyvin erikoinen juttu. En todellakaan ymmärrä, miksi paketissa näkyvä toimitusosoite ei välttämättä ole se, mihin paketti toimitetaan. Monet ihmiset eivät halua levitellä puhelinnumeroaan. Ihan henkilökohtaisesti postin sivuihin ja hinnoitteluihin perehtyneenä, olen hyvin hämmästynyt niiden sekavuudesta. Käyttääköhän Posti jotain päihteitä?
4 tykkäystä
Samaa mieltä olen Postin touhusta ja puhelinnumerohommasta. Käsittääkseni kaikki kirjeetkin joka puolelta Suomea käy Helsingissä lajittelussa ja taittavat matkaa viikonkin ennenkuin ovat perillä. Mitä järkeä siinäkään on?
Jos mahdollista mieluiten lähetän pakettini Matkahuollon kautta tai jotain tilatessa valitsen toimitustavaksi sen.
2 tykkäystä
Moro Putkis ja onnea toisesta kirjasta! Luin ensimmäisen just mennä vkl. ja oli kyllä mielenkiintoinen kokemus. Hienosti olet sujauttanut itse ongelman matkaasi, sekä henkiseen että fyysiseen, antamatta sen kuitenkaan hallita. Monessa kohtaa joutui herkistymään mukana, oikein kelpo teos
1 tykkäys
Kiitos, BR50.
Onhan tuo alkoholi hyvin hallitseva elementti elämässäni yhä. Tosin ennen se oli tuhoava, nykyisin rakentava. On ehkä hyvin ironista, etten voi elää ilman sen läsnäoloa.
Perjantai kohta koittaa ja matkaan taas paikalliseen. Mitä se ilta tuo tullessaan, jää taas nähtäväksi. Useina öinä olen myös facebookin messengerissä jutustellut ihmisten kanssa. Ehkä olen heitä vähän saanut autettua, ainakin hetkellisesti.
4 tykkäystä
Mahtavia kirjanjulkkareita sinulle, Putkis! Aloin miettiä, miten pääsisin paikan päälle. Selvisi, ettei kyllä nyt onnistu. Liikaa rajoittavia tekijöitä. Samalla huomasin ilokseni, miten asenteeni on raittiuden myötä tältäkin osin muuttunut. Pari aiemmin ylivoimaista estettä tuntuivat vielä ihan selätettävissä olevilta. Kunhan kysyy, sopii, siirtää ja järjestelee. Ja joku muutaman sadan kilometrin matka nyt on vain seikkailu. Siihenhän voisi yhdistää vaikka mitä muutakin. Juodessa ei oikein pystynyt eikä kyennyt juuri mihinkään. Aina löytyi esteet, syyt ja selitykset. Paitsi juominen, se onnistui.
Mutta tärkeältä tilaisuus tuntui. Olisin halunnut olla paikalla, tavata sinut ja esitellä sinulle myös itseni. On todella upeaa, miten toimit esimerkkinä monelle, ja lisäksi vielä ihan konkreettisena apunakin. Monesti olit omalla polullani kompastellessa mielessä. Se, miten kuvasit esimmäisessä kirjassasi ensimmäisten raittiusviikkojesi helvettiä. Ja se, mihin sitten etenit. Se todella kasvatti näköalaa siinä kriittisessä vaiheessa.
Toista kirjaa odotellessa.
4 tykkäystä
Kaikkea Hyvää kirjan julkistamispäivääsi 
…olet Sinä reissun tehnyt!
1 tykkäys