Voi. Todella koskettava teksti.
2 tykkäystä
Mukavia sun juttus lukea. Taito pitää muut jännityksessä. Jää ihan koukkuun. Pakko käydä lukemassa, mitä sitten seuraavaksi.
Toivoisin itselläkin olevan jonkunsortin yhteyden hengellisiin tilaisuuksiin. Kävinkin lähiseudun kirkossa, kauan siitäki aikaa. Istuin kuunnellen päivän tekstiä papin muotoilemana. Oli kuin hän olisi puhunut juuri minulle. Virret oli outoja, kun harvoin käyn kirkossa, yritin silti laulaa. Jäi hyvä mieli tilaisuudesta.
Tuon ystäväsi aika ei ollut nytkään vielä. Ehkä hänet lähetettiin ensin sinua tapaamaan. Toivotaan hänelle edes pieniä onnenhippusia loppuelämään. Toive toteutukoon, saada vielä elää ja nauttiakkin pienistä iloista.
Turvallista matkaa. 
3 tykkäystä
Itse en käy seurakunnan tilaisuuksissa, mutta välit yläkertaan ovat kunnossa. Tykkään ihastella vanhoja kirkkoja, ja tutkia vanhoja hautakiviä. Ne ovat mielenkiintoisia. Viime päivinä olen miettinyt lausetta: “Kun tuuli käy hänen ylitseen, häntä ei enää ole.”
Hyvää matkaa Putkikselle minultakin, Tämissille hyvää tätä päivää! 
Sain inspiksen pistää sisälle jo nyt orvokkeja, sinisiä niittykukkia ja olkikukkia kasvamaan.
3 tykkäystä
Kiitos, Tämiss ja Brenda.
Ystävästäni voinen kertoa pari tarinaa. Hän alkoholisoitui ilmeisesti jo nuorena. Opin tuntemaan hänet joskus -90 luvulla. Kävin usein ohikulkiessa kyläilemässä ja joskus jäin itsekin ryyppäämään päiväksi pariksi. Tuossa kuvan mökissä tapahtui kaikenlaista. Siinä asui myös myöhemmin kirjassanikin mainittu “Isomies”. Mutta ennen “Isoamiestä” ystäväni asusteli siinä miehensä kanssa. Olin myös kunnioittamassa heidän hääiltaansa tuossa mökissä. Tarjottavana vieraille oli kahvia termospullossa ja kyllä siinä oli jokin täytekakkukin. Astiastona kertakäyttölautaset ja kupit. Jotakin kyläläisiä kävi kahvilla ja onnittelemassa tuoretta avioparia. “Parempien” vieraiden mentyä juomat vaihtui. En muista juotiinko silloin maitotonkassa käynyttä kiljua, vai oliko ihan kaupanviinaa juhlan kunniaksi. Loppuillasta ei tanssittu perinteiden mukaan häävalssia, vaan homma karkasi tappeluksi ja taisi siinä morsiankin saada turpaansa. No, ne oli vähän rajummat häät. Kahvi oli kuitenkin hyvää.
Muistan toisenkin juhlallisen tapahtuma tuossa mökissä. Vaikka mökissä ryypättiin ja tapeltiin, oli myös selviä kausia. Kerran käydessäni mökillä, sain kutsun. “Tule, Putkis, ensviikolla seuroihin”. Olin hämmentynyt kutsusta. En tuolloin antanut juurikaan mitään arvoa hengelliselle elämälle. Kysyin kuitenkin uteliaana, että missä ne seurat pidetään? “Täällä meillä, tässä mökissä! Pastori tulee pitämään saarnan ja seurakunnasta tulee muitakin,” Olin niin hämmentynyt tuosta tiedosta, että sanoin tulevani, jos tässä murjussa todellakin pidetään seurat… Seuraavalla viikolla Putkis sitten istui posket punaisena seuroissa. Ehtoollista ei pastorin aikana tarjoiltu, mutta luulen, että maitotonkanviiniä pariskunta illan päätteeksi saattoi napullisen tai pari hörppiä. Itse en tuolloin jäänyt iltaa viettämään. Ehkä olin shokissa.
Kului muutamia vuosia. Maitotonkassa oli mökin asukkaiden kaikki tulevaisuus. Tonkka tummeni, niin kuin mökin seinätkin. Mitään remonttia ei mökkiin tehty. Ainoastaan ikkunalaseja uusittiin aika ajoin.
Ystäväni väsyi. Kaikki toivo elämästä hiipui. Hän lojui olohuoneen sängyllä ja huusi keittiössä örisevälle miehelleen: “Mä en jaksa enää, mä tapan itteni!” Mies ei voinut ymmärtää tilanteen vakavuutta ja huusi takaisin: Senkun tapat!
Samalla olohuoneesta kuului valtava pamaus. Ystäväni ampui itseään haulikolla. Hän yritti ampua leuan alle, mutta ilmeisesti aseenpiippu oli niin pitkä tai hänen tilansa niin sekava, että laukaus osui olkapäähän… Mies hälytti apua ja ystäväni kuljetettiin ensin ambulanssilla muutaman kilometrin päähän peltoaukealle, josta lääkärihelikopterilla sairaalaan.
Hän vammautui vakavasti, eikä hänen toinen kätensä koskaan palautunut ennalleen. Henki kuitenkin säilyi ja juominen jatkui.
Nähdessäni tuon ystäväni vuosikymmenten jälkeen, muistin nuo tapahtumat. Sillon hänellä ei ollut mitään halua elää. Ei mitään syytä jatkaa. Miksi hän nyt sanoo rukoilevansa joka päivä: “Anna minun vielä elää.” Hänelle on tapahtunut jotain sellaista, joka on saanut aikaan raitistumisen. Tuo samainen asia on antanut myös halun elää. Ystävässäni on myös yksi hyvin merkillinen asia. Hän ei syytä ketään siitä, mitä hänelle on käynyt. Hän ei ole katkera. Hänessä asuu kiitollisuus rähjäisen “ihmiskuoren” sisällä. Kun oikein läheltä katsoin hänen silmiään, näin…
5 tykkäystä
Putkiksen kesäkisa – Kirjojeni lukijoille ja muille seuraajille
Kesä 2026. Nyt tapahtuu jotain hieman erilaista.
Koska en ole pitkään aikaan tehnyt mitään jännää, päätin järjestää kesäkisan.
Monet tuntevat minut kirjoitusteni perusteella. Somessa minusta on nähty kuva tai pari. Autoni varustelusta olen kertonut sanoin ja kuvin.
Ja nyt… katsotaan, kuka tunnistaa Putkiksen.
Ajelen kesän aikana pitkin poikin Suomenmaata, ja minut voi bongata myös Ruotsissa ja Norjassa.
Kun bongaat Putkiksen, vinkkaa siitä Facebook-sivullani. Voit myös tulla juttusille – olet tervetullut. (En kuvaa sinua.)
Kerään Facebook-sivulleni näitä kohtaamisia ja suoritan arvonnan – ehkä jopa useamman – kesän aikana. Myös Plinkissä voit kertoa bongauksesta.
Palkintoina ovat Putkiksen kirjoittamat kirjat: “Pelkään mutta en pakene” ja “Yön kadut”.
Ehkä juuri sinä olet se, joka tunnistaa Putkiksen.
Säännöt lyhyesti:
- Osallistuminen on maksutonta
- Yksi osallistuminen per henkilö
- Kunnioitetaan yksityisyyttä – ei häiritsemistä
- Turvallisuus ennen kaikkea
- Tämä on Putkiksen oma, leikkimielinen kesäkisa
Tervetuloa mukaan kesän seikkailuun 
https://www.facebook.com/share/1NSw9Cenex/
7 tykkäystä
Pienen huoltotauon vietin, nyt matkaa jatkan. Kesä on vielä edessä, ehkä takatalvi saapuu ja tulee hetkeksi kylmät ajat. Autooni hankin matkakumppanin, kukan. Nimesin sen Alkumatkaksi.
8 tykkäystä
Yksi vaeltaja on poissa. Hän taivalsi viimeisen erämaan, tuli elämänsä polun päähän.
Hyvää matkaa, Ali Leiniö
6 tykkäystä
Yksi taivas kaartuu
kaiken maan päälle
Missä vain kuljen
saman taivaan alla aina oon
Syvä kiitos Ali 
7 tykkäystä
En asu paikkakunnalla, mutta haluaisin vinkata tästä. (Jos ei ole entuudestaan tuttu.)
2 tykkäystä
Siinä melko lähellä on se Katikan kanjoni. Käyny pari kertaa. Eka kertalla ei ollu mitää rappusia, saati kulkuoppaita. Sattuipa pari ystävällistä ikäihmistä neuvomaan reittiä.
Kiva kokemus: tuola näkötornissa oli linnunpesä rappusella, siinä ne poikaset suut auki piipitti, kun luulivat emon tulevan ruokkimaan …
3 tykkäystä
Se on sitten Vappu ja kaikenlaiset myrkyt virtaa pikkukaupungin kaduilla. Monissa paikoissa olen käynyt, mutta tuosta nimikoidusta ovesta tsernobilin ydinvoimalassa en muista kulkeneeni.
(Chat nappula peittää taas kuvan liitämisen mahdollisuuden)
Kiitos Hyvää Vappua kaikille Plinkkiläisille.
6 tykkäystä
On lauantai. Päiväni on ollut pitkä. Istun autossa ja katson ohi kulkevia ihmisiä. Joidenkin askel on joutuisa, kevyt, määrätietoinen. Toisten hidas, raskas, haparoiva.
Kadunkulman täyttää musiikki, joka saa ihmisen hidastamaan ja kääntämään katseensa, ei kuitenkaan pysähtymään. Käännän musiikin lujenmalle, sitten hiljemalle. Kaksi nuorta kaverusta uskaltautuu juttusille. Kertovat havainneensa minut usein kaupungin yössä. Olen saanut lempinimen “Mysteerimies”.
Juttelemme hetken ja esittelen autoni erikoista varustelua. Kerron myös kirjoista ja cd-levyistä… “ne ovat hengellisiä.”
Nuoret hämmästelevät kaikkea näkemäänsä. Kiittävät minua ja poistuvat kavereidensa pariin.
Laitan jälleen musiikin kovemmalle.
Istun vielä hetken, jos toisenkin. Kello on 2:46.
6 tykkäystä
Matkani on kulkenut monissa paikoissa ja tilaisuuksissa.
Tänään elämä kuljetti pihatalkoisiin Tampereen kupeelle. Haravahommia oli paljon. Itse trukkikortin omaavana sain käyttööni kottikärryt. Kyllä kouluttautuminen helpottaa elämää. Pari kaveria innostui myös soittamaan ja laulamaan.
7 tykkäystä
Pihatalkoot saatiin tehtyä ja talon isäntä, Sami Asp, sai tarvitsemaansa apua ja tukea. Juha Torvisellakin oli harava mukanaan, mutta sitä hänen ei tarvinnut talkoissa ulkoiluttaa. Torvinen kyllä oli valmis tarttumaan pihatöihin ja oikeastaan minä odotinkin päästä kottikärryillä hänelle kuskiksi. Minullahan on siis trukkikortti! Talkoiden päätteeksi tarjolla oli lohikeittoa, grillattu makkaraa, kahvia… sekä Samin ja Juhan tarinan kerrontaa. Molemmat ovat kyllä loistavia kertojia. Talkoopäivä kulki kohden loppua ja ihmiset poistuivat koteihinsa. Niin minäkin lähdin autolleni. Pihamaalla näin yllättäen Juhan yksin autonsa luona. Huikkasin hänelle muutaman sanan ja hän jäikin juttelemaan kanssani. Kerroin matkastani vanhalla Skodallani ympäri Suomea. Kerroin halustani auttaa öisiä hoipertelijoita koteihinsa ja uuteen elämään. Siirryimme autolleni, joka näytti Juhan auton vierellä kuivuneelta, mustalta rusinalta. Avasin takaluukun ja kerroin kirjoistani… Juha kuunteli ja katseli. Antoi aikaansa minulle. Antoi hetken, jossa sain tuntea olevani arvokas. Kysyin Juhalta, lukeeko hän kirjoja? Kertoi lukevansa joskus, vähän. Kerroin, että haluan antaa lahjan hänelle.
Oli aika kiva signeerata kirja hänelle siinä Skodani peräpoksissa. Nimenkin vielä varmistin: "olihan se Juha? ", sitten kirjoittelin ja hän odotteli vierelläni. Ojensin lahjan hänelle, sain hymyn vastalahjaksi.
Nyt Juha Torvisella on Putkiksen nimmari.
(Mitä ihmettä? Joku kääntää asiat aivan toisinpäin, kuin etukäteen voisi kuvitella.
“Vielä valo kirkas
Pimeyden minusta karkoittaa
Vielä joskus törmään sinuun
Ja tiedän mitä se tarkoittaa
Joskus vielä täyttyy toive
Eivätkä valot väistä mua. “
Kiitos Eput ja “Matkaoppaani”.
6 tykkäystä
Eikä! Nyt olen kyllä vähän kade! 
Huvittavaa.. Katsoin heti, että onpa siinä Juha Torvisen näköinen mies! On sulla huimia seikkailuja!
Edellisellä asuinpaikkakunnalla ihan Kjell Westön näköinen mies ajeli usein autolla. (No, se oli Kjell.)
1 tykkäys
Kiitos, Brenda.
Tuo kohtaaminen Torvisen kanssa antoi minulle taas voimaa ja uskoa kohdata ihminen, oli hän sitten millainen tahansa. Juha on kyllä aidosti herrasmies. Tunsin syvää kiitollisuutta, saadessani antaa hänelle jotain itsestäni. Hän on antanut vuosikymmenet itsestään niin monille ihmisille.
2 tykkäystä
Eppuja tuli kuunneltua paljonkin. Varsinkin 80-luvulla. Ihan c-kasetilta. Mietin pitkään, mikä on oma suosikkini. Ehkä Paha taika. Ei löytynyt livevetoa. (Tuo huilu voisi muuten olla kuningas alkoholi.) Vähän kyllä tippa linssissä, jos sanoja kuuntelee tuolta kantilta.
1 tykkäys
