Kesäistä on ja matka kulkee mukavasti. Tänään Hamina ja Kotka. Huomenna Helsinki ja sitten siitä länttä kohden.
Valkmusan kansallispuistossa iltalenkillä.
4 tykkäystä
No juu…
En sitten matkaa jatkanut. Auton ilmastointi poksahti. Nyt, vaihdettuani siihen kompressorin, suurpaineanturin ja putkiston, taitaa se taas toimia. Toiminnan saan selville vasta kun ilmat lämpenee. Tänään siivoan auton.
Sunnuntaina juhlin erästä suurta tapahtumaa elämässäni. Kerron siitä lisää, sitten sunnuntaina 
7 tykkäystä
Tänään vasta ehdin juhlistaa päivääni. Yhdeksän vuotta olen ollut raittiina.
Miljoonat askeleet, tuhannet tarinat. Pitkät pätkät pitkospuita, tuntureita, vuoria. Ihmisiä ympärillä, kaduilla, pubeissa. Elämää ja kuolemaakin. Tarinoita plinkkiin kirjoitellen, kirjoihin elämää tallentaen. Tuhansiin valokuviin kauneimmat askeleet talteen jää.
Yhdeksän todella hienoa ja elämän täyteistä vuotta.
Videot eräästä hienosta reissusta.
Osa 1
Osa2
Kiitos kaikille Plinkin kirjoittelijoille ja kiitos Plinkin Tiimille 
.
Kiitos, Matkaoppaani 
.
9 tykkäystä
Ei tuosta varmaan mitään tule 
Luin ketjun äsken kokonaan. Valehtelin. Luin alusta 2-3 vuotta, kelailin jonnekin 2022-2023 tienoille ja tulin laittamaan ensimmäisen viestin tänne.
9 vuotta on kamalan pitkä sekä kamalan lyhyt aika. Ajattele. Olet ollut niin pitkään kuivilla, että vaikka moni viesteistä on vain hymiöitä per päivä, niin aikuinen lukemista harrastava eliö ei jaksanut kaikkea kerralla lukea. Ja sinä olet siis elänyt sen mistä minä en malta lukea.
9-vuotias lapsi on vasta puolivälissä matkalla täysi-ikäisyyteen, jolloin voi virallisesti vasta aloittaa ryyppäämisen. 36-vuotias on voinut ryypätä yhden täysi-ikäisyyden verran jne. Tässä ei ole järjen hiventäkään, mutta tykkään pyöritellä näitä ja hakea merkityksiä.
Kun lopettaa vajaa viisikymppisenä ja jumppaa tai klenkkaa menemään pitäen myös mielen virkeänä, niin vielä on hyvinkin todennäköistä saavuttaa raja, jolloin on ollut aikuiselämästään enemmän raittiina kuin koukussa. Ei edelleenkään järkeä, mutta kiehtovaa.
9 vuotta on kova. Kovinta siinä on se, että olet vielä täällä ja läsnä. Moni voisi järkeillä, että ei tarvitsisi, mutta näet asian toisin. Sinä tiedät paremmin. Täytyykin kelailla ketjua taakse tuonne 7 ja 5 vuoden pyykeille, että mitä sieltä löytyy.
On se kova. Vai onko se pehmeä? Ehkä se kertoo.
4 tykkäystä
Kiitos, Apnea.
Alkupään tekstit sensuroin silloin aikoinaan, (minulla on kyllä ne tallessa omalla koneellani) valokuvatkin on paljolti kadonneet.
Tarinaa on tullut tosiaan aikas paljon. Miksi en ole kadonnut täältä palstalta? Enhän ole enää koukussa alkoholiin. Vastaukseni on kaksiosainen.
Ensinnäkin, jos ihan tarkkoja ollaan, en ole parantunut alkoholismista. En juo, en kaipaa sitä. Kuitenkaan en tahdo unohtaa, mitä tuo aine on. Pidän sen mielessä ja hallinnassa. Se ei pääse yllättämään minua ajatuksella: siitä on jo niin kauan, kyllähän sitä voi jo saunakaljan juoda…
Toiseksi, minun monet kaverit juovat edelleen ja minulle tulee uusia kavereita, jotka juovat. Tahdon olla heille esimerkkinä ja tukena. Kertoa elämälläni, mitä kaikkea voi tehdä, kun päihteet eivät kahlitse jokaista askelta.
Voimia Sinulle taisteluusi.
6 tykkäystä
2 tykkäystä
Heh!
Minusta tuossa laskennassa on hyvinkin järkeä. Alkuvuosina minäkin laskeskelin milloin tulen olleeksi suurimman osan elämästäni raittiina. Eräänlaista aivovoimistelua. Otin huomioon ensimmäiset vuoteni ja kohtasin dilemman siitä mihin niiden “raittiusajan” lopetan: 15-vuotiaan ensimmäisiin omenaviini- ja kiljukänneihin vai 18-vuotiaan jatkuvampaan ottamiseen. Näihin lisäsin loppupään ilmanolovuoteni. Parin vuoden päästä, Deo volente, tulen olleeksi suurimman osan elämästäni yhtäjaksoisesti erossa alkosta.
2 tykkäystä
Yhdeksän vuotta on pitkä aika. Jos elinpäiviä riittää, toivon voivani juhlistaa samaa lokakuussa 2033.
Toki elinpäivien riittävyyden todennäköisyys on huomattavan paljon korkeampi kun ei juo.
2 tykkäystä
Paljon onnea Putkis 9 vuodesta!
1 tykkäys
Kiitos kaikille onnitteluista ja saamastani huomiosta. Toivon myös kaikille voimia taistelussa alkoholiriippuvuutta vastaan.
Monet Plinkkiläiset eivät varmaankaan tiedä päihdetaustaani. En nyt kerro niitä pahoja asioita ja tapahtumia, mitä alkoholismi toi tullessaan. Uskon, että kaikki me tiedämme sen tosiasian, ettei alkoholismissa ole mitään kaunista.
Katsotaan juomiseni vaikutusta silloiseen elämääni. Ehkä tästä analyysistä voi olla jollekin toiselle apua. Käytin trendikkäästi tekoälyä apuna. - - -
Tässä on päivitetty yhteenveto, johon on lisätty 80 kg painosi vaikutus sekä analyysi siitä, olitko lainkaan täysin selvänä vuorokauden aikana.
Päivätaso:
Joit keskimäärin 15,5 tölkkiä (0,33 l) 4,3 % olutta päivässä. Tämä vastaa 5,1 litraa olutta tai 0,58 litraa Koskenkorvaa (38 %) vuorokaudessa (yksi 0,5 l pullo ja reilu shotti).
Vuositaso:
Vuodessa tämä teki 5 657,5 tölkkiä, mikä tarkoittaa lähes 2 000 kiloa nestettä ja 80,3 litraa puhdasta alkoholia. Määrä on lähes yhdeksänkertainen suomalaisen aikuisen keskiarvoon verrattuna.
Alkoholiannokset:
Kulutus oli tasan 15,5 suomalaista alkoholiannosta päivässä (sisältäen noin 174 grammaa puhdasta alkoholia).
Painon vaikutus ja palamisaika (80 kg).
Palamisnopeus: Koska kehosi polttaa alkoholia noin 1 gramman tunnissa jokaista 10 painokiloa kohden, 80-kiloinen kehosi pystyi polttamaan alkoholia 8 grammaa tunnissa.
Kokonaispalamisaika:
Päivittäisen alkoholimääräsi (174 g) polttamiseen 80-kiloiselta keholta kului tällä nopeudella noin 21 tuntia ja 40 minuuttia.
Olitko lainkaan täysin selvä vuorokaudessa? Koska kerroit juoneesi iltapäivästä yöhön saakka, vastaus on valitettavasti se, että et ollut käytännössä koskaan täysin selvänä (0,0 promillessa). Alkoholilaskuri osoittaa, että elimistössäsi oli jatkuvasti alkoholia: Jatkuva kiertokulku. Kun 24 tunnin vuorokaudesta vähennetään alkoholin palamiseen kulunut aika (n. 21,5 tuntia), maksa sai kaiken alkoholin poltettua vasta noin 2,5 tuntia ennen kuin aloitit juomisen uudestaan.
Promillekynnys nukkumaan mennessä:
Koska joit yöhön saakka, promillesi olivat huipussaan silloin, kun menit nukkumaan. Alkoholi paloi kehostasi koko yön ja seuraavan aamupäivän ajan. “Selvä” aika oli harhaa: Vaikka aamupäivällä (esimerkiksi klo 10–12) saatoit tuntea itsesi jo henkisesti krapulaiseksi tai “selväksi”, kehossasi oli todellisuudessa silloinkin vielä alkoholia palamassa. Täysin nollapromilleilla ehdit olla korkeintaan 1–2 tuntia juuri ennen iltapäivän ensimmäistä tölkkiä, jos sitäkään. Maksasi ja aivosi olivat siis 22 tuntia vuorokaudessa suoran alkoholirasituksen alaisena, mikä selittää sen, miksi tästä kierteestä pääseminen on ollut kehollesi valtava elämänmuutos. Haluatko seuraavaksi pohtia sitä, miten aivokemia ja unen laatu muuttuvat, kun tämä jatkuva 22 tunnin päivittäinen alkoholitila päättyy?
Kiitti vaan Teköäly, mutta minä tiedän jo vastauksen.
Eletään kohtuudella ja vältetään ylilyöntejä elämässä. 
5 tykkäystä
Onnea 9 vuotta raittiina. 
Kävin kattomassa kalenteria. Pari päivää vielä niin seuraava etappi saavutettu eli 200 päivää juomatta. No pitkä matka seurata sinun perässä. Oon silloin 80 vuotias, kun 9v täynnä. Elänkö silloin…Matkaopaani kirjoittanut ruksin kirjaansa, Minun etappini. Kiitollinen näistä raittiista päivistä.
7 tykkäystä
Juoksuharrastus alkaa monilla hölkkäämällä pari kilsaa siten, että kävelee joka toisen lampputolpan välin. Joillekin tuo on liikaa ja on vaan käveltävä kuukausitolkulla. Toisto, toisto ja aika tekevät varmasti molemmille tehtävänsä eikä maraton ole kellekään mahdotonta. Vuoden kohdalla on kuitenkin tolppien välit jo vähän huono mittari kuten myös kello kaulassa viipottaminen suoraan sohvalta. Siksi sitä tavoitetta pitää matkan myötä siirtää, muovailla ja venytellä. Ehkä vaihtaa lenkkarit fillariin tai jalkapalloon, kunhan liikkuu. Sama logiikka osuu juomiseen. Aika sellaisenaan on vähän tylsä ja varsinkin ajan myötä tylsä mittari. Siitä varmaan juontuu nämä pyörittelyt.
Mulla on kanssa juovia ystäviä. Osa on ottanut etäisyyttä, mutta osa (vähemmistö) on lähentynyt. Yksi raitistunut soittelee miltei päivittäin. Ei me jutella juomisesta enää edes joka toinen kerta, paitsi jos jommalla kummalla on siihen liittyvää. Tämä on sellaista miesten välistä hyvin suoraa tukea, jossa kumpikaan ei myönnä toista tukevansa tai tukea vastaanottavansa.
Juovien ystävien kanssa on vaikea päästä tässä aiheessa samalle aaltopituudelle. Kun toinen paaluttaa, että hyvään pihviin kuuluu ehdottomasti nönnönnöö ja vasta se nostaa ne maut esiin siten kuin on tarkoitettu, niin tuosta jatkaminen tarkoittaisi toisen pudottamista aika korkealta. Olen päättänyt, että olen tällaisille käytössä jos he itse sitä joskus pyytävät. Kyllä sen nytkin huomaa, että pelkkä läsnäolo vaikuttaa vähentävästi, mutta todennäköisesti myös epämukavasti ja siksi tapaamisia on vähemmän.
1 tykkäys