Tänne palstoillehan saa kuka tahansa kirjoittaa missä vaiheessa tahansa ja toivon, että ihmiset muistaa sen. Mutta ei voi myöskään olla niin, ettei palstaa saisi kritisoida. Kritiikkihän voi auttaa palstaa vain paremmaksi. Antaa kaikkien kukkien kukkia. 
1 tykkäys
Minuakin kiinnostaa, kuka tätä mieltä on ollut ja missä? Itse en ole koskaan huomannut mitään tuollaiseen viittaavaakaan. Päinvastoin, ylivoimainen enemmistö on koko omana kirjoitteluaikanani liittynyt samantien, moni vielä vähintäänkin krapulassa.
Jotenkin tosi erikoinen ajatus, että olisi pakko olla jossakin pisteessä ennen kuin voi liittyä anonyymille nettipalstalle. Sehän tässä juuri on kiva, että kukin saa tehdä ihan tasan miten haluaa muiden sitä päättämättä. Liittyä heti, liittyä myöhemmin tai olla liittymättä lainkaan.
Huomenta @Hiiri!
Tuossa yritin jo tätä vähän oikoa, että ei täällä tällaista ilmapiiriä olekaan mielestäni mitenkään yleisesti esiintynyt viime aikoina, vaan tämä oli lähinnä omasta pohdinnoistani lähtevä ajatus.
Mietin siis niitä aikaisempia vuosiani, kun vain luin plinkkiä osallistumatta keskusteluun ja olen nyt viime aikoina pyöritellyt mielessäni, että kuinka olisin lähtenyt ehkä vähän aikaisemmin keskusteluun mukaan.
Halusin vain vahvistaa sitä, että vertaistuen piiriin pitäisi olla mahdollisimman helppoa hakeutua missä vaiheessa raitistumista tahansa, eikä tarkoitukseni ollut mitenkään erityisesti kritisoida tätä paikkaa.
Ei ollut siis minulta mikään kovinkaan onnistunut muotoilu, mutta ensi kerralla sitten vähän enempi ajatuksen kanssa. 
En tiedä lähtikö tämä asia elämään minun kirjoituksestani kesällä, kun aloitin kirjoitukseni sanomalla etten enää tiedä mitä tänne uskaltaa kirjoittaa kun oli ollut aika ikävään sävyyn kommentointia retkahduksista ja sitten se uskontojuttu jossa oli väärinymmärrystä yms muuta ikävää. Itselleni tuli silloin tunne, etten halua kirjoittaa tänne ennen kuin olen rääpinyt itseäni paremmin kasaan ja sain pakkomielteisen päähänpinttymän kirjoittaa vasta sitten kun olisin onnistunut olemaan 3kk selvinpäin.
Tämä johtui omasta syvästä häpeästäni ja herkkyydestäni, kun olin niin vereslihalla aivan kaikesta.
1 tykkäys
Ookei. Ihmettelin vain ihan aidosti, mistä tuollainen mielikuva olisi tullut, että joku olisi ollut heti liittymistä vastaan. Mutta ymmärrän, jos oma fiilis jälkeenpäin ajatellen on tuo.
Toisaalta toivon, ettei tässä kenenkään tarkoituksena ole myöskään kritisoida niitä, jotka mieluummin liittyvät vasta valmiimpana. Sekin kun on ihan vapaa valinta, eikä keneltäkään pois.
2 tykkäystä
Tännehän saa liittyä kukin koska haluaa, se on ihan vapaata. Kiinnitin vain huomioni siihen, että parikin kirjoitti, että yritti saada juomatonta aikaa alkuun ennen kuin viitsi alkaa kirjoittamaan. Lisäksi heti suoraan alussa liittyminen oli paljon yleisempää, kun kirjoitin täällä vuosia sitten. Sitä itse kaipailin. Mutta nythän tilanne on ollut taas muuttumaan päin ja ihmisiä liittyy enemmän eri vaiheissa. Se on mielestäni hyvä asia, saadaan enemmän vaihtelua ja sitä myöten enemmän vertaistukea myös ihan alkuvaiheeseen.
1 tykkäys
Tänään minua itketti heti aamusta juominen. Aamusta oli taas jo ptsd:hen liittyvät pelkotilat päällä, sekin itketti. Kyllähän minä haluaisin niistä molemmista eroon. Addiktiossakaan ei ole pointti vain se hetki, kun juot, vaan siinä välillä tapahtuu paljon juomisen ajattelua, suunnittelua ynnä muuta, mitkä ovat olennainen osa addiktiota myös. Se täyttää mieltä väliajoillakin.
Huomenna aloitan kai uudelleen I am soberin seurannan. Pistin sen tauolle miettiäkseni, mitä oikein haluan ja aion. En muista kerroinko jo, että siskollani on myös ongelma juomisen kanssa ja päätimme vähentää nyt yhdessä. Toisaalta I am soberin seuranta ei ilmeisesti mahdollista vähentämistä, vaan kyse on lopettamisesta kokonaan. En siis ole varma, mitä lopulta teen. Todennäköisesti aloitan seurannan joka tapauksessa.
2 tykkäystä
Luin I am soberista väitteen, mikä taas oli luettu jostain muualta, että 21n juomattoman päivän jälkeen helpottaisi. Allekirjoitatteko väitteen te pidempään juomatta olleet? Vai muistaako sitä enää?
Viitsin täällä kysyä, kun näemmä ketjuani lukee myös pidempään juomatta olleet.
Huomaan, että tekee mieli kysellä tosi monilta, että mitä nyt kuuluu, mutta ehkä rauhoitun. Viiwankin kuulumisia mietin harva se päivä.
Minä voin todella huonosti raitistumiseni aikaan, oli ero ja homeasunto ja olin henkisesti ihan loppu.
Oloni hiukan helpottui n 3kk raittiuden jälkeen. Sellainen hyytävä kauhu ja kuolemanpelko vähän väistyivät ja aloin hiukan uskoa, että pelastun ja saan elämäni järjestyksen. Vuoden kohdalla helpotti enemmän.
Varmaan aika yksilöllisiä nämä jutut.
1 tykkäys
Kiitos vastauksestasi. Kuulostaa siltä, että olet mennyt läpi hurjan mankelin raitistuessasi. Harmittaa, että tähän mennessä vaikuttaa siltä, että en kestä niin hyvin vaikeita tunteita. Esim.pelkotilat saa minut usein juomaan. Toisaalta taas, kun kirjoitit, että tuollaistakin voi sietää kolmekin kuukautta, saa mut ajattelemaan, että ehkä minäkin voisin…
En muista noin alusta. Yritin täältäkin käydä omia viestejäni lukemassa, ja mieli on tehnyt ainakin vielä 40 päivän tipattoman tienoilla. Tosin silloin yritin vasta vähentää, mutta itse peilaisin ehkä kuitenkin omia tuntemuksiani siihen. Se kun oli ensimmäinen pidempi tipaton ja ns. kunnollinen yritys tehdä asialle jotakin. Sen muistan, ja olen täällä tosi monta kertaa maininnutkin, että viisi päivää tuntui silloin niin hienolta, että teki melkein mieli itkeä onnesta. En siis ollut aikoihin ollut juomatta edes sitä aikaa, ellen korkeintaan joskus kovemman krapulan jälkeen.
Samalla törmäsin tähän tekstiini, mikä surkeudessaan hymyilytti. Se oli juuri siinä 40 päivän kohdilla:
Lipsumisia tuli. Mutta tuota itse aihetta mietin ihan juuri, kun näin ohjelman jostain uskomattomasta selviytymistarinasta. Jos itse joutuisin tilanteeseen, mistä selviytyminen vaatisi erityistä tarmoa ja sitkeyttä, en pärjäisi ollenkaan. Kun tunne pyytäisi sulkemaan silmät ja lepäämään, samalla kun järki komentaisi, että nyt pitää pysyä väkisin hereillä ja taistella viimeisinkin voimanrippein, nukahtaisin ihan samantien. Tuo liukumäkivertaus on ollut todella osuva.
Luulen, että sinussa on paljon enemmän tuonkaltaista potentiaalia. Ala uskoa siihen myös itse! 
1 tykkäys
Kiitos vastauksestasi ja tsempeistä. Hyvä tietää, että alussa voi tulla hyviäkin fiiliksiä. Liukumäki-vertaus sopii minuunkin hyvin. Niin nopeaa menoa se on, kun saa ajatuksen päähänsä.
Hei! Ajattelin itse kirjoittaa ensimmäistä kertaa omasta tilanteestani ja ehkä saada vertaistukea. Olen 45-vuotias nainen ja olen naimisissa ja työelämässä. Oma suhteeni alkoholiin on aina ollut hyvin humalahakuinen. En juo alkoholia viikolla kuin lomilla mutta lauantaisten kun juon niin olen melkeenpä aina nuppi nurin. En osaa juoda vain kaksi viinilasia vaan kun olen päässyt viinin makuun niin haluan lisää. Välillä käyn ottamassa jostain väkevästä pullosta huikkaa illan aikana ettei mieheni huomaa. En tee mitään typerää mutta itseä häiritsee se että muisti menee todella usein ja en hallitse alkoholia. Minua aina vähän hirvittää kaikki julkiset juhlat tai ystävien kanssa illat kun tiedän aina että juon ihan liikaa ja sitten hävettää jos nukahdan sohvalle tms. Urheilen paljon ja elämäni on erittäin hyvin “mallillaan”. Mutta itse ärsyttää tämä alkoholin käyttö kun sitten su-ma oon ihan väsynyt. En tiedä miten voisin vähentää niin, että joisin vaan vaikka saunaoluen ja kaksi lasia viiniä? Onko kukaan kokeillut Selincroa? Ajattelin josko siitä olisi apua. En jotenkin haluaisi luopua alkoholista kun se jotenkin niin kuuluu viikonloppuun. Saa luvan kanssa rentoutua, mutta eihän se lopulta rentouta kun sitten menee pari päivää väsyneenä.
1 tykkäys
Tervetuloa palstalle @Tuhkimo. Minulla ei ole kokemusta Selincrosta. Vähentämistä voisi kokeilla vaikka pitämällä annospäiväkirjaa ja aloittamalla oman seurantaketjun tänne Vähentäjiin. Kirjoittaa kiperissä tilanteissa tänne, jos sekin vaikka auttaisi ylläpitämään rajoja. Tsemppiä sinne!
Kiitos vastauksesta 
Hyvä idea tuo annospäiväkirja. Monesti ennen kun alan juomaan mietin mielessäni etten juo enempää kuin esim. 4 annosta mutta kun olen sen neljä juonut niin lupaukset unohtuu. Aloitin nyt kuuntelemaan Annie Gracen kirjaa “Selvin päin”. Jospa siitä saisi jotain oivalluksia ja työkaluja pitämään kerta-annosmäärät kurissa. Tsemppiä sinulle myös! Aurinko paistaa ja jokainen päivä tuo uuden mahdollisuuden tullessaan 
1 tykkäys
Kuulostaa tosi tutulta, mulla unohtuu myös lupaukset, kun olen aloittanut juomisen, mutta olen sentään pari kertaa nyt onnistunut. Kun kirjoittaa sen lupauksen ylös, tuntuu se vahvemmalta. Ja sen rikkominen pahemmalta. Minä olen myös varautunut siihen, että pitää vielä lopettaa kokonaan. En vain tiedä koska. Mukavaa, aurinkoista päivää! 
Täytyisi varmaan ihan kirjoittaa ylös ja yrittää pitää siten lupaus. Itse olen myös sitä mieltä että joudun joskus vielä lopettamaan kokonaan. En vaan vielä ole valmis. Aikoinaan join paljon enemmän, mutta avioliiton myötä tuli parempia rutiineja iltoihin ja näin alkoholikerrat ovat jääneet vähemmälle. Silti ärsyttää kun en koskaan voi sunnuntaille sopia mitään kun tiedän että olen heikolla hapella. Ja lauantai-illan haluan pitää vapaana juomiselle. Ei sekään ihan tervettä ole. Mutta ihana huomata etten ole yksin. Ihanaa päivää sinulle
1 tykkäys
I am sober -seuranta alkoikin huonosti, join jo 9 annosta sen aloittamisen jälkeen, minkä otin tietenkin epäonnistumisena. Tuntuu, että mulla järki ja tunteet menee ihan eri rataa. Enkä ollut ehkä kuitenkaan käsitellyt kunnolla sitä, mitä seurannan aloittaminen vaatii. Minulla on tässä myös kaksi rinnakaista tavoitetta; vähentäminen ja lopettaminen ja sekin sotkee pakkaa epämääräisyydellään. En osaa päättää kumpaa nyt tavoittelen, vaikka vähentämisestä nyt on hyötyä joka tapauksessa.
Varasin lääkärin lähetteen avulla itselleni maksa-arvolabrat. Myönnän, että ne pelottaa ja samalla toivon niiden auttavan juomisen vähentämisessä tai jopa lopettamisessa. Olen jotenkin vähän hukassa elämäntilanteessani nyt enkä tiedä mihin suuntaan lähteä.
Olen paljon puhunut siskoni kanssa alkoholiongelmasta. Siskoni ei halua lopettaa kokonaan ja nyt yritämme siis tosiaan vähennellä yhdessä. Siskoni on juonut paljon enemmän ja kauemmin kuin minä, kun olin kuitenkin sen 8 vuotta juomatta ja siskoni joi koko senkin ajan. Silti tuntuu, että minulla on pahempi ongelma, vaikka siskoni ei kyllä suoraan kaikista juomisistaan kerro. Se on sellaista ympäri pyöreää vastailua siitäkin huolimatta, että minä puhun suoraan ja yksityiskohtaisesti. Huomaan kyllä hänen välttelynsä ja vastaamatta jättämisensä, mutta en voi pakottaa ketään rehelliseksi. Yhteinen tavoite on nyt tärkein. Ehkä sisko vielä joskus kehtaa kertoa paljonko oikeasti juo.
1 tykkäys
Minulla on sama tilanne, en vaan vielä ole ihan valmis. Myös minä säästän päiviä juomiselle ja seuraavia päiviä himmailulle.
Tuohan sen sijaan on rohkaisevaa, että sinulla on jo onnistunut vähentäminen aiemminkin. Sitä suuremmalla syyllä se onnistuu nytkin. Me asumme miesystäväni kanssa erillään, joten sitä sosiaalista kontrollia ei ole, mitä se toisi mukanaan itsestään. Se joskus harmittaa, on vähän liian helppoa juoda, kun olen yksin.
Ihanaa päivää sinullekin ja kiva, kun liityit palstalle!
Ymmärrän täysin että kun asut yksin niin kontrollia ei ole. Minulla oli myös ihan sama kun asuin yksin. Pystyin olemaan juomatta mutta hyvin herkästi järjestin muutamia iltoja että pystyi juomaan ja silloin seuraavana päivänä loiventaminen kuului asiaan. Nykyään myös välillä salaa loivennan sunnuntaina, niin ettei mieheni huomaa sitä. Välillä taas ei ole tarvetta juoda sunnuntaina, se vaihtelee. Mutta tiedän että jos asuisin yksin kulutukseni olisi todella paljon enempi. Hyvä jos pystyt olemaan yksinäisinä iltoina ilman alkoa. Se on jo tärkeää että tulee itselle vahvistus että kyllä minä pärjään ja pystyn olemaan ilman jos tarve vaatii.
1 tykkäys