Siirryin tänne Lopettajista, kun itselläni ei onnistunut seinään lopettaminen enkä kehtaa mokailla siellä enempää. Mun lopullinen tavoite on lopettaa uudelleen kokonaan (mulla on alla 8 vuoden raittius ja siitä lipeäminen), mutta sitä ennen liityin tänne Vähentäjiin vähentääkseni. Olen kirjoitellut Vähentäjissä suurinpiirtein vuosina 2013-14 ennen kuin täysraittiuteni alkoi.
Aloin juoda uudelleen viime vuoden heinäkuussa. Silloin aloin välittömästi kirjoitella Lopettajissa. Silloin pysyin 5 annoksen viikkotasossa aina viime kevääseen, jolloin homma repesi totaalisesti käsistä. Aloin juoda loiventavia ja lähes joka päivä. Ikinä ei ole mennyt niin huonosti kuin nyt enkä silti (tai ehkä juuri siitä syystä) onnistunut lopettamaan seinään. Se on syy, miksi palasin Vähentäjiin; mun on pakko vähentää, vaikka lopettaminen ei vielä onnistukaan.
Tällä hetkellä olen sairauslomalla ja juon 4 päivää viikosta noin 3-4 tunnin ajan ja muun ajan vuorokaudesta olen juomatta. Joka tapauksessa tulen humalaan sen 3-4 tunnin aikana, juon 9 annosta. Juon siis nopeasti itseni humalaan. Juomisen aikana suoritan niin p…keleesti kotihommia. Se on yksi syy juomiseeni, että ne jaksaisin. Nyt ensimmäinen tavoite on olla juomatta neljä päivää viikosta, tälläkin viikolla tulee vain 3 päivää, eli en onnistu tavoitteessani.
En oikein tiedä minne lokeroon kuuluisin, kun nyt toki vähennän, mutta tähtään lopettamiseen. Ajattelin kuitenkin alkaa kirjoitella täällä Vähentäjissä ja kokeilen, miten tätä kautta sujuu. Tsemppiä kaikille.
Moi @Lintuanna. Taisinkin huomata sinut lopettajien puolella. Olet aina tervetullut sinne takaisin jos siltä yhtään tuntuu.
Hyvä että olet päättänyt vähentää, siitä on varmasti apua.
Eikä kannata soimata itseään jos ei ole aina päässyt tavoitteeseensa. Pikku hiljaa hyvä tulee ja aina voi yrittää uudelleen.
Olen itse pohtinut tuota että kun olen jossain vaiheessa ollut pidempään juomatta niin tuleeko sitä repsahdettua uudelleen? Kun on unohtanut ne kaikki paskat olot.
Minä ainakin niin perso viinille että houkutuksia tulee olemaan.
Toivotan sinulle kaikkea hyvää ja paljon tsemppiä tulevaan.
Kiitos vastauksestasi Nainen38, luen kirjoituksiasi Lopettajissa. Vakaa aikomukseni on palata Lopettajiin, kun olen valmiimpi. Tsemppiä sinullekin, sinulla näkyy alkaneen raittiuden tavoittelu hyvin!
Ihan sama missä sinä @Lintuanna kirjoitat, kunhan vain kirjoitat menemään juuri siellä missä nyt tuntuu hyvältä.
Itsekin vähensin nyt tällä viimeisellä lopetus kerralla reilu 6kk. ensin, kun en ollut valmis vielä täysin lopettamaan. Tai oikeastaan en maksakirroosion esivaiheen vuoksi uskaltanut enää juoda montaakaan kertaa kuukaudessa, koska pelkäsin niin paljon vahingoittavani pahasti ja peruuttamattomasti terveyttäni. Mutta en silloin vielä uskaltautunut kirjoittamaan täällä plinkissäkään, koska en ollut lopullisesti valmis päästämään täysin alkosta irti.
Ymmärrän siis siltä kantilta, että miksi et nyt ehkä oikein tiedä, että kuulutko sinä lopettajiin, vai vähentäjiin. Mutta sillä ei ole lopulta mitään väliä ja nostan kyllä isosti hattua, kun rohkeasti täällä kirjoitat, vaikka prosessisi on vielä kesken lopullisen irtioton suhteen.
Tuon vähentämis jakson aikana vallitsevin mielialani taisi olla toivo ja uskoin edistyväni paremmin, jos onnistuisin pitämään mieleni positiivisena ja luotin, että opin vielä kaiken tarvittavan, mitä raittiina pysyminen tulee omalla kohdallani vaatimaan. Ei minulla ollut siinä oikein muutakaan vaihtoehtoa.
Pyrkisin siis ajattelemaan sinun tilanteessasi niin, että tällä viikolla et ylittänyt tavoitettasi kuin yhdellä päivällä. Hyvä sinä! Se kun olisi voinut mennä niin kovin paljon huonomminkin. Eiköhän seuraavalla viikolla päästä tavoitteeseen, se tarkoittaa kuitenkin vain yhden lisäpäivän pitämistä alkottomana.
Join myös itse tuon jakson aikana vain ja ainoastaan humalahakuisesti, että kun oli alkoholi päivä, niin sitten sitä otettiin sammumiseen asti, koska olisi ollut sulaa hulluutta alkaa yhden kaljan takia rasittamaan turhaan maksaa. Joskus riitti 5 kaljaa parin tunnin aikana ja joskus sitten tarvittiin 5 kaljan päälle vielä 2 pulloa viiniä ja koko yö aikaa.
En tiedä osaanko minä auttaa sinua mitenkään, mutta aion aivan varmasti aina tilaisuuden tullen yrittää, niin kovasti ihailen sinun sinnikkyyttäsi ja olen aina ollut siitä vakuuttunut, että sinun sisälläsi palaa todellinen halu saada alkoholista lopullinen niskalenkki.
Onhan meillä tässä loppuelämä onneksi aikaa, yritetään olla lannistumatta siitä, että tämä prosessi vie oman aikansa.
Kiitos vastauksestasi @Setämies! En minä luovuttaa aio, vaikka nyt meneekin heikosti. Voisin enemmän ajatella vielä juomisen huonoja puolia ja riskejä, jos se auttaisi lisäämään vastenmielisyyttä juomista kohtaan, vaikka kyllähän niitä tulee jo ajateltuakin. Ei vain ilmeisesti riittävästi. Kokeilen nyt vähentämistä alkuun, jos sen jälkeen olisi helpompaa jättää juominen kokonaan.
Tänä aamuna olen miettinyt paljon itsekunnioitusta. Elämäni ohjenuorana on ollut toimia niin, että itsekunnioitus säilyy, se on mielenterveydellekin tärkeää. Vasta nyt jostain syystä tajusin, että juominen horjuttaa itsekunnioitustani. Aion ajatella tätä enemmän.
Tänään olen juomatta ja vähän itkettää, en tiedä miksi. Ehkä siksi, että päivät ovat niin raskaita. Juominen antaa ikään kuin aikalisiä omasta elämästä, vaikka eihän se pidemmän päälle ratkaise mitään, kuin yksittäisiä vaikeita päiviä. Mutta lopulta mikään ei parane, päinvastoin terveys vain huononee. Sekin kannattaisi muistaa. Nyt lähden kuitenkin miesystäväni kanssa kävelylle. Sen jälkeen on varmasti parempi olo.
Pakko myöntää että minuakin itketti aluksi kun juominen piti jättää. Kuulostaa nololta.
Olin niin pitkään pitänyt viiniä parhaana ystävänäni, että sen poistuminen tuntui kuin olisin menettänyt rakkaimman ystäväni.
Kaikki eivät tätä varmasti ymmärrä, mutta näin minulla.
Kirjoituksesi tuntuu osin hyvin tutuilta. Tosi mielenkiintosta, että meitä on samankaltaisissa tilanteissa painiskelevia! Juodaan, että jaksetaan kotiaskareet, tai otetaan vapaapäivä omasta elämästä jne jne.
Tunteet, olen ymmärtänyt, pitää käsitellä ilman alkoholia. Miten käsitellään, en tiedä, mutta sen tiedän, että ne pitää kokea sellaisina kuin tulee. Hirmu hyvä toi havainto, ett juominen horjuttaa itsekunnioitusta! Näitä kannattaakin miettiä. Se auttanee tajuamaan muitakin asioita juomiseen liittyen. Joskus itkettää, eikä edes osaa sanoa, mikä mättää. Se kuulunee kuvioon. Tai sitten on niin eri iloinen, ett jo sen takia tekis mieli ottaa pari!
Mä arvostan rehellisyyttä. Siksi hoenkin itselleni, että enhän mä niin ollen halua kokea valheellisia tunteita, joita alkoholi tuottaa. Sehän vahvistaa, laimentaa, vaimentaa mitä milloinkin! Selvinpäin itsensä kuuntelu on tosi hyvä juttu, ja sitähän sinäkin teet.
Sujuvaa sunnuntaita sinulle! Liikunta lie hyväksi, ja ulkoilu varsinkin.
Kiitos teille @Nainen38 ja @Rinza vastauksista. Tuntuu, että ymmärrämme toisiamme hyvin.
Tässä mitä nyt plinkkiä tullut lueskeltua yhteensä monta vuotta, on tullut fiilis, että alkoholiongelmaiset on herkkiä ja älykkäitä ihmisiä, joille tunteiden ja tekemisen säätely on vaikeaa. Lepääminenkin on monelle vaikeaa ja suorittaminen tai ylisuorittaminen on yleistä. Itse jään kiinni tunteisiin enkä osaa selvinpäin jotenkaan käsitellä niitä. Nykyään käsittelen niitä juodessa, saatan kirjoittaa yli tunninkin päiväkirjaan silloin.
Juominen on nyt alkanut silti tuntua tyhmältä ja vastenmielisemmältä. Siis vieläkin enemmän kuin ennen. Siksi haluan ensin vähentää sitä ennen kuin lopetan kokonaan. Olen jo niin riippuvainen alkoholista, että tuntuu todella vastenmieliseltä tehdä mitään kotitöitä selvinpäin. Olen alkanut uudelleen harjoitella sitä, koska eihän siitä nyt tule mitään, että aina pitäisi juoda, että saa aikaiseksi jotain. Sen tilanteen olen itselleni kuitenkin nyt aiheuttanut ja siksi on pakko vähentää juomista.
Mähän olin viime vuoteen mennessä kuukauden vajaa 8 vuotta juomatta. Tai no sen 8 vuoden aikana otin muutaman tervetulo-juoman ja join kaksi humalaa. Harvakseltaan. Nyt vasta olen ylipäänsä muistanut nuo kerrat. Sitten lopulta viime vuoden heinäkuussa aloin juoda suht säännöllisesti 5 annosta ja sitten keväällä homma repesi käsiin. Siksi en usko omalla kohdalla vähentämiseen, vaan se on vain välietappi matkalla uudelleen lopetusta. En tiedä kauanko kestää.
On jotenkin ihan uudelleen kirkastunut se, että jotta pystyn vähentämään ja lopettamaan juomisen, mun voinnin ja koko elämäntilanteen pitäisi jotenkin muuttua. Tänään tämä kirkastui, kun kirjoitin tuonne Kysy mitä vaan seuraavalta (tjsp) -ketjuun.
Tuntuu, että pitäisi olla enemmän jaksamista, että muutosten tekeminen olisi mahdollista. Toisaalta tuntuu, että juomisen pitäisi vähentyä/loppua, että saisin lisää jaksamista. Jaksamista taas vaadittaisiin myös juomisen vähentämiseen/lopettamiseen. Pitäisi käydä kuntosalilla, että jaksaminen paranisi, mutta salilla käymiseen tarvittaisiin myös jaksamista, mitä minulla ei ole. Tuntuu, että olen kunnon pattitilanteessa; jotain pitäisi muuttaa, mutta voimat ei riitä mihinkään muutokseen. Ehkä pahinta on, että nyt en jaksa juoneenakaan enää ylisuorittaa tai edes suorittaa. Toisaalta se oli luonnollinen jatkumo, kun olen polttanut itseäni loppuun molemmista päistä. Nyt sitten ihmettelen, mitä pitäisi tehdä/mitä tekisin, kun ei voimavarat riitä yhtään mihinkään.
Tuli vielä mieleen, että mun 74-vuotias äitikin jaksaa paremmin kuin minä. Se on aika lannistavaa, vaikka toisaalta oon tyytyväinen, että äiti on niin hyvässä kunnossa. Kadehdin häntä, kun hän pysyy rutiineissaan aina ja koti on aina tiptop. Toisaalta ymmärrän, että hänen persoonallisuushäiriönsä vaikuttaa siihen, että häntä ei koskaan ahdista eikä stressaa. Helppoahan se toki silloin on. No, silti harmittaa omasta puolestani.
Tänään huomasin, että en ihan hirveästi usko vähentämiseen omassa tilanteessani, vaikka toki sen pitikin olla vain välietappi ennen kunnon lopettamista. Asiaa ei auta se, että en haluaisi edes aamuisin herätä, kun elämäntilanne on niin vaikea. Haluaisin vain nukkua kaiken ohi. Huonouninen, kun olen se on vain mahdotonta. Olisi se toki muutenkin. Ja olen kyllä huomannut, että juominen pahentaa uniongelmia selvästi. Siinäkin mielessä juominen on todella typerää.
Sisäistä motivaatiota ei ole eikä ilmeisesti ulkoistakaan tarpeeksi, koska haluan vain edelleen juoda. Se on pakko nyt rehellisesti myöntää. Onneksi minulla on välillä päiviä, että ei tee mieli juoda ja niihin tartun kuin hukkuva oljenkorteen. En ole tyhmä, joten tiedän, että juomisen täytyy vähentyä ja loppua. Se on paras teko terveydelleni. Minulla on takaraivossa tunne, että juominen on aikeissa alkaa loppua vielä. Vielä minä sen saavutan. Sitä ennen pyrin riskien ja haittojen vähentämiseen olemalla täällä Vähentäjien puolella vähentelemässä.
Kahdeksan vuoden raittius on jo osoitus siitä, että pystyt siihen. Joskus vaatii aikaa ja tähdet kohdilleen, mutta uskon kyllä, että raittius tapahtuu kohdallasi.
Minusta on todella hyvä merkki, että pystyy tunnistamaan tämän.
Olin itse vuosi sitten itse tällaisessa tilanteessa:
Juuri nyt en ole sellaisessa paikassa, että pystyisin kokonaan irrottautumaan, mutta teen kaikkeni sen eteen, että vielä joku päivä lopullisesti vapaudun.
On totta, että jotkut ihmiset saattavat käyttää tekosyynä juomisen jatkamiseen ja oikeuttamiseen myös tällaista ajatusmallia, mutta omasta kokemuksestani tiedän, että se ei ole todellakaan kaikkien kohdalla niin.
Siksi on sulaa hulluutta lopettaa yrittämästä, jos vain halua löytyy. Siinä ei häviä sitten yhtään mitään, että pyrkii eteenpäin.
Olen miettinyt paljon käytänkö sitä tekosyynä, mutta se ei tunnu siltä. Joka aamu ajattelen, että tänään en juo. Ja suunnittelen myös etukäteen vähentämistä ja lopettamista. Kirjoitan siitä päiväkirjaan jne.
Kaipaan 8 vuoden raittiutta myös. Kaduttaa, että ylipäätään aloin uudelleen juomaan, mikä hirvittävä virhe. Tehty mikä tehty, en minä sitä liikoja märehdi, vaan yritän suhtautua myötätunnolla vaikeaan elämäntilanteeseeni ja uupumukseeni.
Vähän tuntuu selittelyltä nyt kyllä. Pitää olla tarkkana, mitä minä oikein touhuan. En halua selitelläkään. Olen aika hakoteillä.
Kun join viimeisen (ainakin toistaiseksi, en pysty, enkä haluakaan antaa mitään lupauksia) juomani kesällä siellä järven rannalla laavulla ja itkin “etten halua olla tällainen, vaikka kuitenkin koko ajan olen”, en enää uskonut että nousen tästä hirveydestä mihin olen ajautunut. Hirveästä, itseäni niin syvästi satuttavasta, vammauttavasta elämäntilanteesta ja alkoholinkäytöstä jolla yritin edes hetkeksi poistaa tuskaisen oloni. Kerroinkin jo aiemmin, että aloitin puhdistamalla jääkaappini. Se vei monta päivää, yksi lasitaso kerrallaan suihkuun. Aivan pienin askelin etenin tekemisissäni. Fyysisesti minulla on tällä hetkellä voimavaroja, mutta koen syviä merkityksettömyyden tunteita ja olen viime marraskuusta lähtien kyseenalaistanut koko olemassaoloni. Yritän keskittyä näihin fyysisiin asioihin mitä jaksan tehdä ja kuulostella kehoani, henkisen puolen ollessa solmussa.
Olen ymmärtänyt, että sinulla on vaativa persoonallisuus. Olen itse aika perfektionisti ja ymmärrän hyvin, että kun itseltään vaatii liikaa ja kun niihin ei ylläkään, se ajaa entistä syvempään alhoon. Oma sisäinen ääneni on aivan järkyttävän julma itselleni ja lopulta päädyin itseinhossani hakkaamaan itseäni päähän ja reisiin lähes koko kevään. Kunnes vanhin isosiskoni sanoi minulle, että ymmärrätkö hakkaavasi sitä pientä itkevää lasta itsessäsi, jota on syyllistetty lapsuudesta lähtien milloin mistäkin ja nyt teet sitä itse.
Minä uskon sinuun Lintuanna, sinä päihität tämän vielä. Kaikesta näkee, että et halua elää alkoholin orjuuttamana. Voimia <3
Tein pitkästä aikaa huvikseni Myers-Briggsin persoonallisuustestin, vaikka tiedän sen olevan osittain kyseenalaistettu.
Mietin ensin kannattaako tehdä, kun olen näin uupunut ja elämäntilanne on paha, mutta tein silti ja sain kuitenkin saman tuloksen, minkä aina saan eli INFJ-T eli “advocat”.
Juomisen lopettamisessa/vähentämisessäkin tarvitaan itsetuntemusta ja tosta testistä voi siinä olla apua. On tosi tärkeää ymmärtää itseään ja lähtökohtiaan, jotta voi myös ymmärtää miksi juo.
Kiitos @Reepu vasta nyt näin kommenttisi. Luin tekstisi ajatuksella ja se herätti myötätuntoni. Onneksi isosiskosi muistutti sisäisestä lapsestasi, vaikka ymmärrän myös tuon rankaisevuuden itseä kohtaan.
Minulla on tosiaan vaativa persoonallisuus ja kuulostaa siltä, että sinullakin on sisäistä vaativuutta. Sen kanssa on tosiaan paljon vaikeampi elää. Voimia ja tsemppiä ja kiitos sanoistasi!
Lisään vielä, että sun taktiikka jääkaapin kanssa kuulostaa hyvältä. Voisin itsekin kokeilla jotain tuollaista. Munkin kannattaisi ehkä keskittyä fyysisiin asioihin, koska olen niin hakoteillä. Merkityksettömyyden tunne on minullekin tuttua. Se on lisääntynyt sitä mukaa, kuin lapseni on aikuistunut ja tarvinnut minua luonnollisesti koko ajan vähemmän. Äitinä pyrin aina aiemmin siihen, että minulla on muitakin merkityksellisyyttä tuottavia asioita elämässäni, mutta uupumuksen myötä ne kaikki muut on hävinneet. Toivottavasti löydetään kumpikin jotain merkityksellisyyttä tuovaa elämiimme.
Reepun viesti ja sen jälkeinen kirjoittelu herätti paljon asioita mieleeni.
Aamun kirjoituksesta jo mietin olenko taas alkanut selitellä, kun juuri eilen kirjoitin, että yksinkertaisesti vielä vaan haluan juoda. Mutta silti mietin seuraavaa; olen alkoholisti, joka löytää aina syyn juoda. Ja nyt se on ennen kaikkea vastoinkäymisten täyttämä, uupunut elämäntilanteeni. Kuitenkin tiedän, että pahennan asiaa juomalla. Tänään olin niin uupunut, että piti kääntyä kesken lenkin kotiin, kun en kertakaikkiaan jaksanut. Syke oli korkealla koko ajan. Ei vain jaksaminen riittänyt. Silti, vaativan persoonallisuuden takia, en osaa levätäkään. Aina pitäisi jotain saada aikaan, että kelpaisin edes jollain mittapuulla. En edes tiedä millä mittapuulla, koska miesystävänikin on sanonut monesti, että olen uupuneenakin aikaansaavampi kuin hän. Ulkoinen palautekaan ei riitä, kun pitäisi täyttää omat (vaativat) kriteerit enkä täytä niitä uupuneena koskaan. Mietinkin juonko ennen kaikkea vaativan persoonallisuuden takia vai miksi. Okei, toinen syy on, että siedän huonosti vaikeita tunteita.
Olen lopen uupunut. Olen lopen uupunut jo juomiseenkin. Juominen uuvuttaa minua vain lisää ja sitten juon uudelleen juomisenkin aiheuttamaan uupumiseen. Toistan jo itseäni, mutta kunnon noidankehä. En tiedä missä vaiheessa kehää hypätä pois kyydistä. Seuraavat kaksi päivää on pakko olla juomatta.
