Minulla on kokemus, että menneiden ikävien asioiden kaivelu vei oloni todella huonoksi. Tästä myös psykiatri varoitti. En ole koskaan ns. oikeassa terapiassa käynyt, mutta jossain juttelemassa joskus ennen “oikean” terapian aloittamista, ja se ei sopinut mulle ollenkaan juuri tuon kaivelun vuoksi. Olo meni epätodelliseksi ja huonoksi.
Olen sen jälkeen käsitellyt asioita omaan tahtiin. Vaikeitakin asioita on selvinnyt ajan kanssa. Mitä jos pitäisit taukoa terapiasta? Tämä on vain villi ehdotus, ja itse tiedät mikä on hyväksi, mutta jos jostain ei ole apua, tuntuisi melkein masokistiselta jatkaa sellaista. Ja on ikävää kuulla, ettei terapia ole tuonut sinulle positiivista mielialaa ja itsesi hyväksymistä. Olisiko joku muu terapiamuoto soveltuvampi?
Ostin keväällä lyhytterapia-tapaamisia kriisin vuoksi ja positiiviset mielikuvat alkoivat vaikuttaa jo muutaman tapaamisen jälkeen. Se ei minua kuitenkaan raitistanut (se ei tosin ollut tavoitekaan), rahaa ei ollut useampaan käyntiin, mutta juttelu toi silti pelkkää hyvää itselleni ja koin ne tosi hyväksi. Juttelu oli tähän hetkeen keskittyvää, voimavaroja ja toivoa antavaa. Lyhytterapeutti esitti oikeita kysymyksiä, teki teräviä havaintoja, sain oivalluksia ja paljon tsemppiä ja valoa.
Voimia Lintuanna ja aurinkoisia päiviä! Kyllä vähentäminen onnistuu sulta, kun vain niin päätät. Esim. joka toinen päivä ilman on onnistuminen ja kuinka tärkeitä ovatkaan tässä hommassa ne pienet askeleet!
Ei aina jaksa, kukaan. Etenkään jatkuvaa suorittamista. Tulee jälleen päivä, kun jaksaa taas, kun on levännyt. Lepää hetki, ainakin yksi päivä väsymystä pois, tee vain hyvää oloa tuovia juttuja ja salli ne itsellesi, niin kaikki voi alkaa näyttää pikkuisen helpommalta. Ja alkoholin juominen sekoittaa kyllä jaksamisen ihan totaalisesti. Toivottavasti et ole itsellesi kovin ankara. Raitistuminen on helpompaa, kun puhuu itselleen hyväksyvästi.
Miesystäväsi varmasti pääsee lenkille ja salille yksinkin, joten turhaa murehtia sitä.
Kiitos viestistäsi. Olen myös miettinyt onko nykyinen terapiamuoto väärä ja tauon pitämistä myös. Kuitenkin terapia loppuu jo joulukuussa, kun terapeutti jää eläkkeelle, joten yritän jaksaa siihen asti.
Hyvä kuulla, että sait lyhytterapiasta hyvän kokemuksen. Se voikin ilmeisesti välillä olla tosi tehokasta. Ei psykoterapiakaan sovi kaikille eikä ole ainoa hoitomuoto.
Lempeän ketun viestit tuntuivat hyvältä, samoin kuin mm. Reepun viestit aina tuntuu. Vertaistuki on hirveän tärkeää.
Mietin kuinka moni Lopettajissa kirjoittanut ja yhtäkkiä hävinnyt jatkaa juomistaan. Voihan toki olla, että kirjoittamisen lopettaminen johtuu siitäkin, että menee niin hyvin. Minusta olisi silti kiva kuulla missä mennään. Moni vain lopettaa kirjoittamisen. Itselläni on taipumus jäädä heitä miettimään, vaikka tiedän sen kuuluvan palstan luonteeseen. Kukin saa kirjoittaa juuri, kuten itselle sopii ja myös lopettaa kirjoittamisen, jos siltä tuntuu.
Tänään taas huomasin, miten paljon terapia nykyään ahdistaa minua. En silti peru sitä, vaan yritän jaksaa. Tämäkin saattaa olla ohimenevää. Pidän tapaamisia silti myös tärkeinä, koska juttelemme aina myös juomisestani. Se on tällä hetkellä näiden vertaispalstojen lisäksi ainoa kanavani juomisen käsittelyyn.
Kerroin terapeutilleni tuon yhden I am soberissa kirjoittavan naisen hyökkäyksestä. Terapeuttini sanoi, että kuulostaa siltä, että tämä hyökkääjä hyökkää oikeasti itseään kohtaan, itseensä liittyviä harmituksia kohtaan. Se helpotti, vaikkei välttämättä totta olisikaan.
Kaivoin esiin huovutus- ja kutomistavarani. Jos saisin niistä taas tekemistä juomattomille päiville. Jos vaikka jaksaisin aloittaa taas käsitöitä. En ole koskaan paljoa huovuttanut enkä kutonut, joten niissä voisi olla vielä uutuuden viehätystäkin.
Eniten huolestuttaa, että en pysty vähentämään juomista. Pari viikkoa sitten meni jo hyvin, mutta sitten tuli taas notkahdus. Olen tosi kyllästynyt tähän sahaukseen ja pelottaakin jo oikeasti, että en pysty enää omin voimin lopettamaan. Olen kuvitellut, että muiden mielipiteet vaikuttaa minuun tosi paljon, mutta ei sittenkään ilmeisesti tarpeeksi, kun näiden palstojen sosiaalinen kontrolli ei saa minua lopettamaan tai vähentämään. Ei auta kuin jatkaa harjoituksia, sillä luovuttaminen ei ole vaihtoehto.
Olen mietiskellyt ihan samaa, minne jotkut nimimerkit ovat kadonneet ja mitä heille kuuluu. Itsekin kyllä meinasin häipyä kokonaan kun juopottelin vain enkä tuntenut että minulla on mitään järkevää annettavaa tänne, mutta sitten kuitenkin halusin olla tässä “yhteisössä” mukana. Ja ehdin kiintyä nimimerkkiini ja profiilikuvaani hahaa
Kaipa tuollaiset aggressiiviset hyökkäykset kumpuavat usein omasta pahasta olosta ja tämä internet on antanut oivan keinon tuollaisiin ikäviin hyökkäyksiin kun ei tarvitse edes nähdä vastaanottavaa osapuolta.
Minä olen huovuttanut muutaman kerran elämässäni ja tykkäsin siitä kovasti. Huovutettiin tosin vain kiven ympärille kaunis villahuopakerros eri värisillä villoilla Toivottavasti käsityöt rentouttavat sinua <3
Hyvä kuulla, että joku muukin on mietiskellyt. En ole siis siinäkään ainoa. Aina omalla tavallaan helpottavaa sekin tieto.
Netti on tosiaankin valitettavasti liiankin helppo paikka purkaa omaa pahaa oloa. Aikaisemmin luin huvikseni Twitteriä ja siellä sen pahan olon purkamisen huomasi tosi hyvin. Oli pakko lopettaa ahdistuksen pienentämiseksi. Aina ihmettelin, miten on mahdollista, että jopa valtaa pitävät räiskivät siellä menemään; se olikin kaikista pahinta. Omalla tavallaan myös pelottavaa.
Kiitos vinkistä; voisinkin käydä etsimässä kiviä, joita huovuttaa! Aiemmin olen huovuttanut styroksi-sydämiä ja ne on nyt loppu. Voisin hyvin huovuttaa kiviä seuraavaksi.
Tuon kerroit tuon retkahtaneen ärhäkästä kirjoittelusta, niin itselleni tuli ensimmäisenä mieleen, että hän on kirjoittanut sinne nimenomaan humalassa.
Tavallaan se “rähinä” kuuluu vähän taudin kuvaan, varsinkin alkoholiongelman edettyä riittävän pitkälle. (Osa toki on aggressiivisia jo nuorena ja juoma-uran alusta alkaen.)
Tuota rähinää ja muille v**"uilua esiintyy todella paljon räkälöissä ja näkyy puistokemistien keskenkin ulkosalla. Miksei ihan samoin netissäkin? Ei humalassa harkinta pelaa nettimaailmassa yhtään paremmin kuin nakkikioskin jonossa.
Itseäni tämän tiedostaminen helpottaa. Kyse on enemmän sairauden oireesta kuin mistään henkilökohtaisesta. Omakaan käytökseni ei humalassa ollut aina asiallista. Ei ollut ei. Haastoin riitaa, jankkasin, ulvoin surkeaa kohtaloani, loukkaannuin ja otin nokkiini pikkuasioista jne.
Toivon sinulle ja muille voimaa jatkaa sinnikkäästi omaa polkua kohti parempaa elämää! Lopultahan se oma elämä on ainoa, jolle jotakin voi tehdä. Toisia ihmisiä ei pysty muuttamaan. Minäkin tietoisesti välttelen tai ohitan osan itseäni kuormittavasta materiaalista. Lyön radionkin kiinni kun tiettyjen poliitikkojen puheet alkavat. En jaksa kuunnella niitä, kun läpi paistaa, ettei heillä ole mitään tarttumapintaa huono-osaisten todellisuuteen.
Ehkä raitistumiskamppailussakin on tosiaan tarpeen vähän suojella itseään, ettei voimia kulu hukkaan, vaan voi käyttää ne omaan tervehtymiseensä.
Luulen asian olevan juuri noin kuin kirjoitat Metsänpeitto. Joillainhan puhutaan olevan “rähinägeenikin”.
Minäkin suojaan itseäni erilaisilta asioilta, kun se on mahdollista. En esimerkiksi kuuntele kokoomuslaisten juttuja, koska heillä ei mielestäni ole tuota mainitsemaasi tarttumapintaa todellisuuteen. Vältän myös lukemasta liikaa sotajuttuja, kun niistä ahdistus selvästi pahenee. Yritän silti pysyä tietoisena maailmanmenosta, koska sekin tuntuu tärkeältä.
Totta. Ja kyllähän alkoholi kaikilla blokkaa “palomuurin” (otsalohko vai ohimolohkoko nyt ihmisen käyttäytymistä jarruttelee) toimintaa ja alkeellisemnat impulssit pääsevät läpi. Siksi kai niin aggressio kuin holtittomampi seksuaalikäytyäytyminen on humaltuneena yleisempää… tapellaan, tehdään syrjähyppyjä, otetaan pikavippejä tai päätetään sanoa suorat sanat pomolle firman pikkujouluissa tai soitellaan tyhmiä kännipuheluja, lähetetään dickpickejä tai ahdistellaan jotakuta.
Sitten on morkkis ja hävettää.
Todella ikävää, että jouduit siellä soberissa kokemaan moista. Olettaisin kuitenkin, että ko. Rähisijä häpeää tekemisiään. Yritys raitistua hänelläkin varmaan oli, retkahti ja mokasi pahasti. Toivottavasti hänkin saa korkin kiinni ja pääsee raittiuteen (tai vähentämiseen) kiinni.
Paskamainen vaiva alkoholiriippuvuus on ja kaipa me kaikki siitä kärsivät yritämme saada elämäämme jonkun tolkun ja äärimmillään säilyä hengissä. Oma tilanteeni alkoholi suhteen tietysti on tällä hetkellä hyvä, mutta en silti unohda retkahtamisvaaraa ja tunnen suurta myötätuntoa teitä kaikkia parhaillaan kamppailevia kohtaan. Myös tuota rähisijää, sekä naapuriani kohtaan. Hänellä on pitempi putki päällä, oksentelee paljon ja näkyy vähän välttelevän kohtaamisia, kun taitaa hävetä tilaansa.
Minäkin ajattelin, että hänellä on varmasti jälkikäteen kurja olo, vaikka onhan heitäkin, joita ei vähempää voisi kiinnostaa. Tämä toinen, jota kohtaan hän ensisijaisesti hyökkäsi, oli tehnyt profiilista ilmoituksen eli nyt häntä ei ole enää näkynyt. Sinänsä sääli koko tapahtunut, että hänkin yritti saada juomattomia päiviä alle ja omien sanojensa mukaan oli raittiina myös räntätessään. Se olisi vielä huolestuttavampaa, jos pitäisi paikkansa… tekeehän toki moni sitä ihan selvinpäinkin.
Kiitos myötätunnosta. Naapurisi tilanne kuulostaa kurjalta, oksentaminen on kamalaa. Olisihan se optimaalista, että me kaikki kärsijät pystyisimme lopettamaan. Käsittääkseni kuitenkin vähemmistö onnistuu. Pelkään kuuluvani tuohon vähemmistöön ja samaan aikaan todella toivon, että en kuulu.
Eilen olin taas juomatta ja pelkotiloista huolimatta se tuntui pieninä hetkinä hyvältä. En saanut unta illalla, mutta silti olin tyytyväinen, että en ollut juonut. Tänään menin kauppaan ostamaan juomista, vaikka olisin aamupalan jälkeen vain halunnut palata sänkyyn. Tämä päivä oli siis epäonnistuminen. Piti ostaa ja tehdä ruokaa ja blaablaa, samat vanhat syyt. Olisin vain halunnut levätä.
Mun täytyy keksiä tähän joku kultainen keskitie, koska en voi jättää kauppareissuja ja ruoanlaittoja väliin. Nyt olisin enemmän kuin kiitollinen siitä, että asuisin miehen kanssa, joka hoitaisi noi. Eräs ystäväni on ollut tilanteessa, jossa hänen voimansa ei riittänyt muuhun, hän vain makasi sängyssä ja mies hoiti kaiken. Itse asiassa myös siskoni oli uuvuttuaan samassa tilanteessa. Mutta minä asun yksin eikä ole miestä täällä auttamassa noissa. Se surettaa. Edes sairauslomalla en saa oikeasti levätä. Helpottaisi sekin, jos lapsellani olisi isä auttamassa, mutta hän on kuollut kohta 7 vuotta sitten. No, ei ole tarkoitus juuttua tähän valittamiseen. Välillä vaan iskee suru. Huomenna aion olla taas juomatta.
Mä hain kaupasta lounasta ja pikku lähikauppa kun on kyseessä, niin sen olut- ja lonkerohyllyn ohi on vaan pakko kävellä. Tai noh, voi sen kiertää, mutta sitten kävelet kohti kylmäkaappia, jossa tuotteita pullollaan. Jäin kyllä miettimään tulevia kauppareissuja. Alkoholin olemassa oloa ja sen kohtaamista on vaikea välttää. Tänään en tarvinnut muuta motivaatiota, kuin tämän edelleen jatkuvan huteran olon. Huomenna on perjantai ja olo taas parempi. Vaikea hetki tulossa huomenna.
En osaa auttaa muuta kuin kertomalla, että muutkin kamppailee saman asian kanssa ja toivottamalla tsemppiä.
Kiitos. Hyvä onnistuminen siis sinulle, onneksi olkoon! Mun ongelma on se, että aloin parantaa huteraa oloa juomalla noin 4kk sitten. Mun pitäisi opetella sietämään näitä huonoja oloja. Opetella juuri tuota mitä sanoit; kiertää ne tietyt kaapit. Tai sitten kohdata ne ja olla silti ostamatta. Siinä onkin varmaan seuraava kipupiste mulle. Oppia kiertämään tai sivuuttamaan ne kaapit.
Miten musta tuntuu, että en jotenkaan osaa ottaa vastuuta juomisesta, juomisen vähentämisestä ja lopettamisesta. Mä vaan jatkan juomista enkä tiedä mitä tehdä. Järki on sanonut jo kauan, että pitää lopettaa. Mä vaan silti jatkan.
Oon huomannut, että moni tekee muutoksia elämäänsä, että on helpompaa lopettaa juominen. Lisäävät tekemistä ja kaikenlaisia aktiviteetteja. Mulle se ei ole mahdollista, koska olen muutenkin jo uupumuksen takia sairauslomalla. Ei ole yhtään energiaa lisätä uusia juttuja. Mutta enpä mä vanhoillakaan pärjää. Taidan juoda myös tylsyyteen vaikeiden tunteiden ja suorittamisen lisäksi. Mun elämä on tosi puuduttavaa enkä jaksaisi sitä yhtään.
Tällä viikolla oli tarkoitus vain levätä. No. En ole onnistunut siinä, kun mielessä vilisee kaikki tehtävät, mitkä pitää tehdä. Etukäteen päätin, että tällä viikolla ei tarvitse tehdä mitään, mutta en osannutkaan sitä enkä osannut vain levätä. Mieli kehittelee kaikenlaisia vaatimuksia, mitä pitää muka juuri tällä viikolla tehdä. Ja sitten juon, että jaksan tehdä ne. Niin moni tekemätön työ hakkaa koko ajan takaraivossa itsestään muistuttamassa. Ei ole helppoa elää vaativan persoonallisuuden kanssa. Ehkä sitä pitäisi käsitellä terapiassa enemmän.
Kadehdin kaikkia, joilla juomattomuus vain lähtee toimimaan heti alussa. Yritän toki muistaa, että en tiedä kuinka paljon töitä on tehty eteen jo ennen plinkkiä. Nyt pidän hyvänä sitä, että Lopettajissa on myös pari sellaista, jotka ovat alussa. Ei Plinkkiin liittyessä tarvitse olla raitista aikaa alla yhtään. Sinne voi liittyä heti, kun tulee ajatus, että täytyy lopettaa. Tai tänne Vähentäjiin voi liittyä heti, kun tulee ajatus, että täytyy vähentää. Rohkeasti vain! Niin minäkin tein. Sitä pistää itsensä alttiiksi sille, että monet näkee oman rimpuilun ja mahdolliset epäonnistumiset, mutta lopulta se on juuri vapauttavaa. Minut hyväksytään, vaikka epäonnistun. Sen fiiliksen täältä saa ja se on tosi korjaavaa.
Tsemppiä kaikille Vähentäjille, Lopettajille ja vielä vain taustalla lukijoille!
Tätä minäkin mietin eilen. Että tänne olisi itsekin kannattanut liittyä jo hyvissä ajoin, se olisi varmasti tukenut jo niitä alkuaikojen kamppailuja.
Siksi en itse oikein tykkää siitä ajatuksesta, että tänne voisi liittyä mukaan vasta silloin, kun on oma prosessi jo siinä vaiheessa, että ollaan se lopullinen irtiotto yritys tehty.
Annie Grace teki myös niin, että hän opetteli ensin aivan kaiken alkoholista, ennen kuin teki lopullisen päätöksen lopettaa käytön ja pisti korkin kiinni.
Ei ole kovinkaan rohkaisevaa, jos vertaistukea ei saa vasta tietyn pisteen jälkeen.
Olen niin samaa mieltä! Kun kirjoittelin täällä 2013-2015 niin silloin ihmiset liittyi heti, kun alkoi ilmetä tarvetta lopettamiselle. Ja sitten uusiakin ihmisiä liittyi helpommin ihan alussa. Nykyään tilanne on toinen ja ryhmädynamiikka määrittelee paljon, ketkä liittyy. Ryhmädynamiikka on muuttunut jossain välissä ja nyt taas muuttuakseen, se tarvitsisi rohkeita yksilöitä, jotka liittyisivät tyyliin heti, kun ajatus lopettamisesta käy mielessä. Nythän pari sellaista jo kirjoittelee, joten ainakin itse toivon, että se nyt alkaa lisääntyä. Ryhmä elää ja muuttuu osallistujiensa mukaan.
Mutta mistä moinen ajatus on tullut ja miksi sitä ylläpidetään jatkuvasti siitä jauhamalla? Tavallaan tykkään ajatuksesta, että "ole itse se muutos, jonka haluat nähdä’
Tuskin palstan houkutteleuus lisääntyy, jos kaikki uusimmat viestit ovat ilmapiirin tai muun moittimista!
Minua joskus häiritsi hiukan liiallinen juomismyönteisyys, kun ajattelin sen tarttuvan jos aletaan porukalla etsiä syitä, miksi on ymmärrettävää juoda. Että ennemminkin palstalle eksyväkin saisi intoa ja keinoa vastustaa juomahaluja kuin vahvistusta hällä väliä asenteelle. Mutta sellaistakaan ei ole ollut pitkään aikaan.
Tuskin ketään kompurointi tai retkahtelu niin vaivaa, kun jokainen tiedämme taudin luonteen. Välillä menee paremmin, välillä huonommin.
Ehkä palsta toimii parhaiten, jos jokainen kirjoittelee omasta polustaan; mikä toimii, mikä ei ja miten menee juuri nyt, ehkä voimiensa mukaan kannustaa muitakin? Ehkä se houkuttelee uusia kirjoittajoa paremmin kuin palstan nykytilan kritisointi.
Itse olen lunenut palstaa nyt vähemmän, eikä silmiini ole osunut postauksia, joissa jotenkin vaadittaisiin jotain näyttöjä ennenkuin tänne kelpaa.
Mukaan vaan kaikki, omalla tyylillä!
Höh! No mä olen ollut täällä joitakin vuosia sitten ja nyt uudestaan Lopettajien puolella. Mulle ei tullut kyllä mieleenkään, etten voisi heti tänne kirjoittaa.
Koen, että ainakin mulle se apu on suuri just nyt.
Nyt täytyy sen verran oikoa, että tällä hetkellä täällä onkin ollut ihan hyvä meininki ja omalta puoleltani halusin olla vain sitä vahvistamassa, että tämä ei ole vain mikään jo irrotautuneiden iltapäiväkerho.
Lähinnä omassa mielessäni mietin raitistumisen vaiheita, ja kuinka tämä vähentävät / lopettajat jako ei ehkä sovi kaikille aivan jokaiseen vaiheeseen, koska ainakin itselläni on ollut myös havahtumisen ja tietoisen juomisen vaihe. Taustalla siinä on toki usein halu tehdä asialle jotain, mutta ehkä päämäärä voi siinä vaiheessa olla vielä epäselvä.
Ulosannissa haisee kyllä vähän kritiikki, vaikka se ei ollut tarkoitus. Olisi siis voinut muotoilla tämänkin paremmin.
Jossain vaiheessa tätä vuotta oli tosiaan sellaistakin jossain yhteydessä hiukan ilmassa, että kaikki eivät ehkä yritä aina tosissaan, mutta se ajatus ei saanut onneksi sen suurempaa jalansijaa.
Se onkin hyvä, että tulit tänne juuri nyt, näytät hyvää esimerkkiä muille. Nyt on mielestäni muutenkin lisääntynyt se, että porukka liittyy varhaisemmassa vaiheessa ja se on hyvä asia!
Toivottavasti käsityöt rentouttavat sinua <3
Hyvä onnistuminen siis sinulle, onneksi olkoon! Mun ongelma on se, että aloin parantaa huteraa oloa juomalla noin 4kk sitten. Mun pitäisi opetella sietämään näitä huonoja oloja. Opetella juuri tuota mitä sanoit; kiertää ne tietyt kaapit. Tai sitten kohdata ne ja olla silti ostamatta. Siinä onkin varmaan seuraava kipupiste mulle. Oppia kiertämään tai sivuuttamaan ne kaapit.
