Ymmärrän sinua @timski. Uskottomuus yksi pahimmista traumoista ihmisen itsetunnolle. Sen sijaan, että miettii miksi juo, kannattaa keskittyä sen lopettamiseen heti vain, kun on mahdollista. Kovasti voimia sinulle. 
1 tykkäys
Kiitos teille kaikille vastauksista. Tarina on parin vuoden takaa, miehelläni oli aika pitkäkin suhde toiseen naiseen ja asiasta ei saa puhua hänelle. Pitkästä aikaa menin tyhmänä kurkkaamaan hänen puhelintaan ja sieltä sitten lävähti nämä kuvat silmille. Hän oli tehnyt oman kansion tämän naisen alapääkuville. Onneton itsetuntoni ei tätä sitten juomatta kestänyt. Peruin tosiaan työni ja kaikki muutkin sovitut asiat. On sellainen olo että mitä millään olisi väliä, jos minua saa kohdella näin niin miksi en itse tekisi samoin. Nyt kolmatta päivää humalassa.
Ja vielä sen verran että känni puuduttaa tuskan mitä ei pääse mihinkään purkamaan. Tiedostan hyvin että tulen katumaan viimeistään huomenna, nyt vaan turruttaa kaiken pois.
Tiedän, että on helpommin sanottu kuin tehty, mutta yritä olla armollinen itseäsi kohtaan. Tilanteesi on tosi vaikea, jos et saa edes puhua miehelle siitä. Pakkohan siitä olisi voida puhua ja tulee mieleen, että miehesi väistelee vastuutaan? Älä suostu sellaiseen, yritä itse ajatella sinulla olevan väliä (opettelen samaa paraikaa), koska jos emme itse pidä itsestämme huolta, kuka pitää. Sekin on tärkeää tunnistaa, että juominen on passiivisaggressiivisuutta miestäsi kohtaan. Löytyisikö hedelmällisempi keino? Ja ps. tiedän, ettei sekään ole helppoa…
2 tykkäystä
@Lintuanna , olisi varmasti järkevämpää ja hedelmällisempää tehdä mitä tahansa muuta kuin juoda. En vain oikein osaa. Taustalla niin paljon kaikkea mitä en osaa käsitellä. Niinkuin tuossa joku sanoi, että aina löytyy syy juoda, mutta… olen yrittänyt vuosien ajan saada apua, minua on hakattu pienestä asti, väkivaltainen isäpuoli vaihtui väkivaltaiseen poikaystävään. Tätä kaavaa jatkui ja jatkui. Viimein edellinen mieheni oli ns. normaali, en osannut pysyä siinä. 22 vuotta olimme yhdessä ja minä lähdin pois. Nyt kannan taakkaa siitä, että aivan varmasti pilasin myös hänen elämänsä. Nykyinen mieheni petti alusta asti ja myöskin hakkasi. Jotenkin vaan kun itsetuntoa ei ole se alkaa tuntua normaalilta. Ainut vastaus mitä olen saanut terapeuteilta on että pillereitä. Vähän sama kuin nyt A klinikalla, syö antabusta. Yksikään pilleri ei poista tätä oloa, mikään tietomäärä ei auta kun tunnet itsesi täysin turhaksi. Jos itse saisin päättää, en heräisi enää koskaan. Lasten ja lastenlasten takia on vaan pakko.
2 tykkäystä
Timski, sinulla on merkitystä ja sinulla on arvoa! Toivotan voimia asioiden selvittämiseen!
1 tykkäys
Kuulostaa tosi vaikealta tilanteelta. Olisiko mahdollista saada terapeutti, joka tarjoaisi muutakin kuin pillereitä? Minullakin on traumatausta, mutta terapeuttini tarjoaa apua ja keinoja, muutakin kuin niitä pillereitä. Kunpa voisit saada jotain samankaltaista. Olen pahoillani puolestasi ja toivon, että voisit saada jostain jotain apua. Vaikka sitten täältä plinkistä.
@Lintuanna , viimeksi kun sain Kelan korvaaman terapeutin niin tulostin varmaan kahdeksan sivua nimiä ja puhelinnumeroita. Etukäteen jo sanottiin että tuskinpa edes löytyy, on niin pitkät jonot. Soitin läpi järjestyksessä ja olisiko ollut kolmaskymmenes tai jotain joka vastasi. Sovittiin tapaaminen ja hän ilmoitti heti, että mitään vanhoja asioita ei kaivella. On hänen mielestään vain haitallista, pitää opetella hengittämään tässä hetkessä. Kävin kolme kertaa, mutta kun viimeisellä kerralla hän sanoi, että olen pitkästynyt enkä ilmeisesti jaksa normaalia elämää, niin totesin että ei auta tämä.
Voi ei, kuulostaa kurjalta, huonoa tuuriakin ilmeisesti matkalla.
Huhhuh, nyt on asiat sössitty sitten huolellisesti. En uskalla edes vastata työnantajan puheluihin, estin koko numeron. Onneksi sentään nollatuntisopimus, ettei siinä ole mitään velvollisuuksia sinänsä. Toiseen paikkaan jouduin perumaan pari vuoroa, jos sitten ehtii toipua viikonlopuksi. Tämä on kyllä niin järjetöntä touhua, nyt kun ahdistaa täysillä niin tekee vieläkin mieli juoda. Tuntuu siltä ettei tästä voi selvitä millään pinnalle. Vihaan sitä, että joudun valehtelemaan ympäriinsä. Joskus mietin, että sanon suoraan ryypänneeni täysillä enkä pysty tekemään töitä. Tai mitään muutakaan. Kun vain tekee mieli paeta jonnekin eikä ikinä enää näyttää naamaansa missään. En ole aikoihin pystynyt edes kuvittelemaan meneväni krapulassa töihin tai mihinkään ihmisten ilmoille, toipumiseen menee aina vain pidempi aika. Kun on juonut kolmatta päivää, olon normalisoitumiseen menee vähintään toiset kolme. Ja kun juon, en syö yleensä juuri mitään, sekin saa olon aika huteraksi. Tämä on nyt tällaista krapulamorkkiskirjoittelua, en tiedä mihin muualle purkaisin näitä tuntemuksia 
Traumatietouden lukeminen netistä voisi auttaa sinua. Siellä on paljon selviytymistarinoita. Toivon sinulle voimia lopettaa itsetuhoinen käytös ja juominen. Olet arvokas.
2 tykkäystä
Kiitos @Lempea_kettu. Olisiko jotain tiettyä aiheeseen liittyvää sivustoa? Pikaisesti yritin etsiä, mutta en löytänyt oikein mitään, missä olisi kokemuksia 
Disso ry on luotettava lähde traumoista puhuttaessa
1 tykkäys
Seitsemäs päivä menossa siitä, kun tajusin mokanneeni kaiken taas kerran. Tällä kertaa olo ei rauhoitu millään, sydän hakkaa ja hengitys on pinnallista, aivan kuin olisi täydessä paniikissa koko ajan. Herään kauhun vallassa aamuisin tai päivällä, kun ei saa yöllä nukuttua. Ihmisten ilmoille meneminen on kamalaa, jopa kaupasta tekisi mieli juosta ulos. Tänään on tilaisuus, johon pakko osallistua enkä tiedä miten selviän. Vatsa kuralla jo neljättä päivää ja pää särkee koko ajan.
Olen lueskellut tuosta trauma-aiheesta aika paljon ja löysin kyllä itseni sieltä. Esimerkiksi juuri tämä olo mikä nyt on vahvasti päällä, että koko muu maailma on läpinäkyvän seinän takana ja itse on ulkopuolella eikä ihan saa kiinni mistään mitä tapahtuu. Lisäksi tuo taistele tai pakene- fiilis, mikä on jäänyt päälle. Tosin nyt ei tee mieli juoda, ei sitten yhtään. Tiedostan tässä hetkessä sen, että se olisi viimeinen niitti. Ikävä kyllä se ymmärrys tahtoo hämärtyä ajan myötä. Toivottavasti tällä kertaa niin ei käy.
4 tykkäystä
Minulla on viime marraskuusta lähtien ollut sellainen täysin epätodellinen olo, en tunne mitään yhteyttä mihinkään, en kehenkään. Täysin irrallinen olo kaikesta, tästä maailmasta. Tuo läpinäkyvä seinä on hyvin kuvaava. En tunnista edes omaa elämääni, en kotiani. Se on pelottavaa. Tuo kauhun vallassa herääminen on myös tuttua, yleensä joudun pinkomaan kiireellä ulos kodistani, pyöräilemään tai kävelemään luontoon että ahdistus/kauhu hieman hellittäisi.
Tsemiä sinulle, minä olen reilun viikon päästä ollut 2kk selvinpäin. Ainakin nukun paremmin jos ei muuta.
3 tykkäystä
Timski, voimia sinulle!
Pystyisitkö saamaan jostain apua?
Kokemuksesta tiedän, että tuollaiset krapulat ovat hirveitä ja myös senkin, että rankka juominen pahentaa mt-puolen ongelmienkin oireita. Ahdistus ja masennus voimistuu, varmaankin myös traumaoireilu.
Yritä pitää kiinni toivosta; elämä voi muuttua paremmaksi pikkuhiljaa. 
1 tykkäys
Meni monta kuukautta aika hyvin. Nyt olen juonut viisi päivää ja pelannut joka pennin mitä tilillä oli. Hupsista vaan 
, ei mitään hajua miten tästäkin eteenpäin.
1 tykkäys
Kummallisia asioita liikkuu päässä, aika turha olla edes olemassa. Lapset ja niiden lapset pelkäävät minua, aviomies pelkää, ystävät pelkää vaikka en ole ikinä tehnyt mitään. Olen kuulema humalassa pelottava ja arvaamaton. Yleensä kyllä juodessa pakenen ihmisiä ja pyrin jonnekin, missä ei tarvitse olla kenenkään kanssa tekemisissä. Tämä on outoa ja vähintään surullista
1 tykkäys
Hei timski,
Sinun viestissäsi on jotain hyvin huolestuttavaa. En nyt osaa sanoa enempää.
Kirjoita tilanteestasi lisää, ehkä se auttaa.
Hei,
Tässä vinkkinä Soberistin kurssi alennettuun hintaan. Voisiko tästä olla apua sinulle?
[Poistettu kaupallinen linkki. Tiedoksi säännöt. - Päihdelinkin moderaattori]