Kiukuttelun aihe on aivan todellinen. Itsekin samaan pettyneenä monen monituiset kerrat. Toisaalta on hyvä, että muutoksia hehkutetaan ja korostetaan. Luohan se motivaatiota. Mutta toisaalta ns. katteettomat lupaukset ovat tuskin koskaan saaneet lopulta aikaan mitään hyvää. Sehän vain masentaa ja raivostuttaa, kun esim. ostat jonkun mullistavan toimivaksi kehutun tuotteen, mikä osoittautuu totaalisen turhaksi.
Nykyään tuleekin itse mietittyä pitkälti ihan kemiallista puolta. Enpä ainakaan tuhoa itseäni myrkyllä sisältäpäin. Enkä nyt tarkoita etteikö juomisen lopettaminen mitään muuta hyvää toisi, toki tuo paljonkin. Mutta ei mitään niin kokonaisvaltaista kuin odotti, eikä sillä tahdilla kuin toivoi. Hyötyjä tulee esiin hiljalleen pidemmän ajan kuluessa, mutta samalla tahdilla alkavat haitat mielessä haalistua. Ei tässä tosiaan mitään vautsi, mikä uusi ihminen olenkaan -ilmiötä ole tapahtunut. Ennemminkin olen taas se, joka alkoholin lääkitsevään voimaan sortui. Toki kaikkia muutoksia en varmasti vain itse huomaa.
Mutta tosiaan, en silti hetkeäkään ole juomisen lopettamista katunut, enkä todellakaan halua aloittaa uudestaan. Ei niin hankalaa tilannetta olekaan, ettei sitä juomalla pahentaisi. Kannattaa siis todellakin jatkaa raittiutta, vaikka ymmärrän kiukun täysin. Tsemppiä!
Tsemiä vaan. Mulla reilu 100pvää takana, välillä tulee semmosia leijumis kohtauksia/aaltoja, että tämähän on aivan mahtavaa hommaa. Äkäseen ne kyllä menee ohikin, mutta pitää nauttia niistä hetkistä.
@Hiiri , kiitos tsempeistä ja vastauksesta. Helpottaa kuulla että samoja ajatuksia kuin itselläni. Jotenkin tosiaan joka puolelta lukee vain sitä miten ihanan auvoisaa energiaa pursuaa ja kilotkin kaikkoaa ja naama on kuin parikymppisellä (hieman liioiteltuna). Annetaan ehkä vähän liian positiivinen kuva, kun joillain todellisuus on ihan muuta. Myös minä vellon nyt niissä vesissä mitkä saivat juomaan, surua ja katumusta sekä stressiä ihan kaikesta. Olin tammikuun tipattomalla eikä ollut mitään ongelmia eikä huonoa oloa, mutta tuolloin en ajatellut että lopettaisin kokonaan eli ehkä nyt ajatus siitä, ettei juo enää koskaan ahdistaa kovemmin kuin olisi ikinä kuvitellut. Silti en anna periksi ainakaan tänään vaikka mieli tekee. Pihalla istuu väkeä grillaamassa ja juomassa, totesin viisaammaksi poistua sisälle omiin oloihin.
Sinne meni sitten yli kuukauden työ kurkusta alas . Sain eilen hyviä uutisia pitkästä aikaa ja johan se ilo antoi muka aiheen vähän juhlia. Alkoon menemisen vielä onnistuin välttämään, mutta olutta sitten piti hakea. Ja jälleen kerran kuvittelin, että juon vaan muutaman juhlistaakseni tilannetta, voi hyvänen aika miten tyhmä sitä voi olla kun vaan tarpeeksi tekee mieli juoda. Loppujen lopuksi hätyytin illalla naapurin hakemaan lisää olutta. Oli tarkoitus pitää juomapäiväkirjaa, jos ratkeaa ryypylle, mutta enhän minä muista enää paljonko sitä meni. Paljon joka tapauksessa. Nyt sitä sitten pidätellään oksennusta ja pää särkee ja sydän hakkaa hulluna. Koko päivä piloilla kun ei pysty kuin makaamaan sängyssä. Sitä voisi luulla, ettei tällaista oloa haluaisi tieten tahtoen vaan kummasti se aina unohtuu.
Onneksi pian alkaa vakituisempi työ, se vie pois mahdollisuuksia juomiseen, kun ei ole enää monta päivää aikaa toipua. Jos maanantaina on aamulla töitä, en uskalla perjantaina juoda, koska krapulat kestää nykyään niin kauan.
Eipä tässä muu auta kuin uudestaan keräillä itsensä ja aloittaa taas alusta.
Mukavaa tulevaa viikonloppua kaikille , pysykää vahvana
Ei auta kuin antaa itselle anteeksi, se kannattaakin. Vaikka kuinka tekisi itseään mieli ruoskia, se ei loppupeleissä kannata, vaan vain pahentaa tilannetta. Jaksamisia sinulle!
Tsemppiä sinne! Paljon samoja ajatuksia täällä. Olen miettinyt että mitä tehdä siinä hetkessä kun se kuiskittelu korvaan alkaa ”voit ihan hyvin hakea muutaman, ei se haittaa laisinkaan”. Kun sitten yhtäkkiä huomaakin jo ajavansa kauppaan sellaisessa jännässä robottimaisessa tilassa.
Sitä juo iloon, siruun, stressiin tai ihan vaan tylsyyteen ja yksinäisyyteen. Sitten sitä soitteleekin ihmisille ja seuraavana aamuna kaduttaa. Olen käyttänyy myös panacodia vastaavanlaisesti kuin mistä kirjoitit. Voisin valvoa ikuisuuden, ja sillä sain itseni tainnutettua.
Älä liikaa ruoski itseäsi repsahduksesta. Uusi päivä on aina uusi mahdollisuus. Täällä raitis päivä nro 2 menossa.
Minä saan voimaa pysyä raittiina kun käyn täällä lukemassa ja kirjoittamassa. Kun luen kuinka herkästi alkoholisti lähtee hakemaan viinaa tms. niin tajuan ettei tämän asian kans ole leikkimistä, eikä voi ottaa kovin rennosti. Raittius on vakava asia, mutta iloinen, onnellinen olen, kiitollinen. Jotenkin ajattelen että ne on vaakakupeissa, Raittius toisessa, vakavana, vakaana vartiona, toisessa iloinen eloisa kiitollinen elämä, mutta siellä saattaa joskus olla vain murhetta ja surua, kauhua ja pelkoa, silti se raittius on vakaana ja vakavana, että jaksan vaikeiden aikojen yli.
Eilen päätin juoda. En tiedä oikein miksi. Lähdettiin miehen kanssa aamulla ajelemaan kauppaan ja yhtäkkiä vain ilmoitin että aion tänään juoda. Edellisestä repsahduksesta näyttää olevan 12 päivää.
Korkkasin jo autossa, mutta kotona yritin vielä tehdä pihahommia ja juoda vain hitaasti, välillä kävin juomassa vettä. Tällä kertaa sain jopa tehtyä ruuan ja syötyä ihan kunnolla vaikka huomasin alkoholin jo vaikuttavan päässäni. Jouduin tavallaan pakottamaan itseni syömään, koska aina kun juon syöminen lakkaa kiinnostamasta.
Tahti kiihtyi siihen malliin, että jo ennen neljää iltapäivällä piti vaatia mies ajamaan kauppaan ettei vaan olut lopu kesken. Olin kuoleman väsynytkin jossain vaiheessa ja join kahvia että jaksan juoda lisää. Illalla miehen mentyä nukkumaan jäin yksin saunalle juomaan, soittelin taas pitkin poikin ihmisille ajattelematta yhtään että on sunnuntaiyö. Viimeinen olut loppui kolmen aikaan yöllä ja sitten piti taas ottaa pari Panacodia nukkumisen tueksi.
Tänään on ollut aivan outo olo krapulan lisäksi. Jotenkin poissaoleva, ihan kuin en olisi kunnolla edes hereillä. Olen lueskellut tuntikausia kirjoituksia täällä plinkissä ja samalla miettinyt mitä ihmettä pitäisi tehdä että saan tilanteeni taas ojennukseen. Pettymyksen tunne itseä kohtaan on aivan hirveä.
Olen miettinyt tuota Uusi alku- kurssia. Pystyin olemaan juomatta kuukauden, vaikka oli todella vaikeaa välillä. Jotenkin tuo kurssi ehkä auttoi asiaa, koska luin aina ensimmäisenä aamulla kyseisen päivän asiat ja tehtävät. Jotenkin tuli sellainen tunne, että joku kulkee tukena tässä ja kun se loppui, loppui tukikin. Eli ilmeisesti tarvitsisin melkein päivittäistä apua jossain muodossa nyt tässä alkutaipaleella. A- klinikan käynnit eivät oikein riitä ja siellä onkin nyt vain lähinnä tuputettu tuota antabuskuuria. Ei sekään varmaan huono asia ole, mutta ei myöskään tarjoa henkistä olkapäätä. Hoitojaksolle pääsy kestää kuukausia, pahimmassa tapauksessa vuosia tämän A-klinikan henkilön mukaan. Laitoin jo aikaa sitten viestiä sosiaalitoimeen prosessin käynnistämiseksi, mutta sieltä ei ole kuulunut mitään.
Tuntuu kovin turhauttavalta jälleen kerran jäädä pärjäämään omillaan, kun on hakenut apua ties kuinka monetta kertaa. Kun ei ole rahaa, ei myöskään pääse avun piiriin. Kaikki tuntuu aina kiertyvän rahan ja sen puutteen ympärille. Toisaalta surkuhupaisaa, että nyt kun sain vakituisempaa päivätyötä pariksi kuukaudeksi, ei ole aikaa käydä edes A-klinikalla. Toisaalta ei ole aikaa myöskään juoda, mutta perusongelma on ja pysyy. Taidan aloittaa tuon Uusi alku-kurssin uudestaan. Viimeksi en tehnyt tehtäviä, ehkä nyt voisi yrittää.
Nauttikaa keväästä ja auringosta, ehkä pian taas itsekin pystyn🌞
Minäkin kävin Uusi alku -kurssin toistamiseen, vaikka minulla kävikin niin, että join sen aikana “putken” eli enemmän kuin koskaan. Huomasin toivovani, että kurssi kulkisi kuukautta pidemmän ajan rinnallani, että ehtisin olla sen aikana juomatta ja saisin muutenkin tukea. Harmi, että se on niin lyhyt.
Tuo on kyllä surullista ja turhauttavaa, miten vaikeaa Suomessa on saada apua. Eihän sen noin pitäisi mennä eikä myöskään niin, että se jää rahasta kiinni. Nostan kuitenkin hattua, että olet hakenut päihdepuolelta apua. Tsemppiä sinne, toivottavasti pystyt pian nauttimaan keväästä ja auringosta.
Mulla lopahti se kurssi-into ekaan viikkoon. Pari kertaa olen aloittanut.
Timiskille, hyvinhän sulla on mennyt. Muutama päivä raittiutta voi muuttaa ajatukset takaisin positiiviseen. Päihdehoidossa opettivat, että retkahdus on oppikokemus.
Minä olen joskus myös tehnyt tuon plinkin kurssin kertaalleen. Ehkä joskus aloitin sen myös uusiksi. Tein Annie Gracen sivuilla myös tuollaisen kuukauden kurssin enkuksi, se saattoi olla ehkä jopa vähän kattavampi kun oli videoita sun muuta. Sain sieltä myös 100 päivän kurssin ilmaiseksi, enkä muista tuliko sitä tehtyä loppuun asti. Mutta olen myös kerennyt vuosien aikana itseäni kurssittamaan ja varmasti olen monta oivallusta niiden myötä onnistunut tekemään. Nyt tällä kerralla en lähtenyt tekemään mitään kurssia, vaan otin tämän kirjoittamisen työkalukseni, tein tänne profiilin ja päätin lopulta tehdä 100 päivän ajan joka päivä kirjauksen tänne, meni miten meni ja tuntui miltä tahansa.
Itselleni se toi kivasti sellaista tukea ja merkityksellisyyttä ensimmäisille kuukausille, kun olin täällä julkisesti kertonut kirjoittavani joka päivä edes pari riviä. Minua auttoi se, että olin johonkin suuntaan “vastuussa” tekemisistäni. Joku muu voi ehkä asian kokea vähän eri tavalla.
@Setämies, tuota tavallaan juuri kaipaan, että olen jollain lailla “vastuussa” vaikka toki en olekaan muuta kuin ehkä itselleni. Ja läheisilleni, mutta kuitenkin joku ulkopuolinen taho auttaisi minua. Taitaa pääni toimia sillä tavalla
Huomenta. Täällä luen ja kirjoittelen ja mieliala paranee kun tajuan kuinka onnellinen ja kiitollinen saan olla siitä että pysyn raittiina, vaikka tuleekin vastoinkäymisiä. On monenlaisia tunteita, ikävää, yksinäisyyttä, ahdistusta ooohh ja vaikka mitä.
Minä käyn AA-ryhmissä. En ole yksin. Minun ei tarvi pärjätä Yksin. Jos en välttämättä halua rämpiä yksin yössä, niinkuin joskus teen, yksin rämmin ja surkuttelen, kunnes taas tajuan että “hei, mene ryhmään” siellä on toverit joiden kanssa jutella tai ainakin kuunnella. Voin pyytää ja olen pyytänytkin puh.num. joltain että voin soittaa jos tulee hätä tai ihan muuten vain voin soittaa, vaikka kiitollisena että hän on olemassa. Tuki, ystävä, ihan miten vain. Onhan minulla muitakin ystäviä, mutten heiltä saa tätä apua, he eivät ymärrä miksi pitää mennä AA-ryhmään, jotkut jopa häpeävät sitä, ainakin sukulaiset. Sitä en ymmärrä miksi he häpeävät jos käyn AA-ryhmässä, eikö ennemmin se ole häpeä jos istun illat baarissa ja juon ja teen hulluja juttuja. Joidenkin mielestä minun pitää vain olla kunnolla, ei siihen tarvi mitään alkoholistien ryhmää… Onneksi en ole uskonut heitä vaan sitä että tiedän tarvitsevani tukea siihen että pysyn raittiina.
Hei Timski!
Älä anna toisen ihmisen toiminnan tuhota itseäsi.
Sulje korkki ja ajattele asiaa järjellä. Sinä et ole tehnyt väärin, kuitenkin lähdet tuhontielle juomalla.
Annatko miehesi tekojen tuhota itsesi?
Miksi tutkit miehesi puhelinta, siihen sinä kai tiedät vastauksen? Onhan puhelin kuvineen kuitenkin henkilökohtainen.
Tuollaiset kuvat on todennäköisesti netistä kopioituja, eivät siis livenä kuvattuja.
Vielä yksi tärkeä asia, peruuta irtisanominen! Tee se oman itsesi takia.
Voimia taisteluusi, muista että Sinä olet kaikkein tärkein ihminen omassa elämässäsi.
Voi timski! Muista tilanteessa se, että se mitä löysit miehesi puhelimesta satuttaa sinua nyt tässä hetkessä, mutta se mikä satuttaa pidemmän päälle, on ne valinnat, joita teet tässä vaikeassa hetkessä.
Voimia tilanteen käsittelyyn, ja kuten varmasti sinäkin järjellä tiedät, ratkaisu ei löydy pullon pohjalta tai töistä irtisanoutumalla.
Miksi rankaiset itseäsi miehesi teoista? Aina löytyy kyllä syy juoda. Niin itsekin kaivoin kivet ja kolot että keksin syyn minkä takia täytyi tölkki avata. Ne oli kyllä ihan tekosyitä
. Sain eilen hyviä uutisia pitkästä aikaa ja johan se ilo antoi muka aiheen vähän juhlia. Alkoon menemisen vielä onnistuin välttämään, mutta olutta sitten piti hakea. Ja jälleen kerran kuvittelin, että juon vaan muutaman juhlistaakseni tilannetta, voi hyvänen aika miten tyhmä sitä voi olla kun vaan tarpeeksi tekee mieli juoda. Loppujen lopuksi hätyytin illalla naapurin hakemaan lisää olutta. Oli tarkoitus pitää juomapäiväkirjaa, jos ratkeaa ryypylle, mutta enhän minä muista enää paljonko sitä meni. Paljon joka tapauksessa. Nyt sitä sitten pidätellään oksennusta ja pää särkee ja sydän hakkaa hulluna. Koko päivä piloilla kun ei pysty kuin makaamaan sängyssä. Sitä voisi luulla, ettei tällaista oloa haluaisi tieten tahtoen vaan kummasti se aina unohtuu.
, pysykää vahvana 
Vaikka kuinka tekisi itseään mieli ruoskia, se ei loppupeleissä kannata, vaan vain pahentaa tilannetta. Jaksamisia sinulle! 
