Huh, yhtäkkiä ihan puskista tuli erittäin vahva mielikuva oluen juomisesta, jotenkin kuin se olisi luonnollinen jatkumo sille ajatukselle, että on tarkoitus lämmittää sauna tänään. Jotenkin pelottavaa miten syvälle tuokin tapa on juurtunut. Huomenna on työpäivä enkä muutenkaan hakisi alkoholia missään muodossa, samaan syssyyn kuitenkin tuli jotenkin haikea fiilis. Että oikeastiko en enää koskaan voi juoda saunakaljaa tai makoilla Baden badenissa siemailemassa kylmää valkkaria ja niin edelleen. Toisaalta jaffaa lipittämällä, joka myös maistuu paremmalta, säästyy aika monelta pahalta 
. No sellaisilla ajatuksilla tänään, kun melkein kaksi viikkoa ilman alkoa.
Tuo luopumisprosessi on jokaisella käytävänä. Itse huomaan ajattelevani " enkö koskaan saa…",vaikka oikeasti haluaisin päästä alkosta eroon. Kumma tämä ihmisen mieli
1 tykkäys
Tuttu ajatuskuvio ja luopumisen tuska: kun katsoo ihmisiä jotka ostavat kaupassa viiniä viikonlopuksi ja terasseilla mukavasti ottavat lasillisen, tai afterworkissa kannu sangriaa pöytään. Että miksi en minäkin voisi. No, voisin. Ottaa sen sivistyneen lasillisen, mutta… Sen jälkeen kävisin hakemassa kotiin lastin ja joisin sitten yksinäni.
Olen yrittänyt myös muuttaa ajatusta siihen suuntaan, etten luovu vaan saan tilalle paljon kaikkea uutta ja kivaa. Virgin drinkit, kombucha (olen ihan koukussa sokerittomaan versioon) ja paljon muuta. Juomaa joka maistuu hyvälle ja tekee hyvää. Ja jos nyt on maun vuoksi saatava saunaolut tai parvekkeelle lasi viiniä, niin alkottomia versioita on.
Olin kuukausi sitten ensimmäisissä reiveissä ja kauhistelin jo etukäteen, miten ihmeessä mä voin mennä sinne selvin päin. Ja lipun hintaan vielä kuului ilmainen drinkki. No, join sillä lipukkeella maten, siis kylmän teejuoman ja tanssin ihan nolla promillea veressä. Ja seuraavana aamuna oli freesi olo. Tietenkin vanha koira koira oppii hitaasti ja alkoaivot jurmuuttaa, että sitä alkoa pitäisi saada, mutta tapojen muuttaminen on mahdollista. Tsemppiä ja iloa.
3 tykkäystä
Korkki pysynyt kiinni nyt 24 päivää. Tänään käynti A- klinikalle, saapa nähdä mitä siitä seuraa. Parikymmentä vuotta sitten kävin jonkun kerran heidän terapeutillaan, mutta silloin en oikein kokenut siitä olevan paljonkaan hyötyä. Luulen että ainoa vaihtoehto olisi päästä kunnon hoitojaksolle, mutta omin voimin en pysty sellaista maksamaan millään.
Eilisestä asti on mielessä liikkunut juominen aika vahvasti. Huomaan taas ajatusten harhailevan etsimään oikeutusta juomiselle, on vapaata perjantaihin asti, vappukin tulossa ja nätti ilma, kyllä olisi kiva istua saunalla auringossa ja juoda olutta ja viiniäkin, jos kuitenkin pystyisi pitämään sen vain yhdessä päivässä ja niin edelleen. Nyt sitä tahdonvoimaa koetellaan sitten, pitää tehdä tiukka päätös, kun kauppaan on kuitenkin mentävä, että ne oluet jäävät sinne. Olo on täysin vetämätön ja väsyttää ihan hirveästi koko ajan, siitäkin saa tekosyyn juoda, koska olo ei muutenkaan ole hääppöinen niin mitä väliä. Yleensä olen täynnä tarmoa ja hyvää oloa, kun pidän taukoa alkoholista, mutta nyt ei näy oikein mitään valonpilkahduksia. Saamattomuus ahdistaa ja alan jo epäillä, että minulla on joku sairaus tai jotain. No yritän päivän kerrallaan eteenpäin ja mietin niitä negatiivisia seurauksia mitä juomisesta AINA seuraa.
Mukavaa Vappua kaikille 
5 tykkäystä
Eiii, toivottavasti ajatukset pysyvät ajatuksina. Pidän kovasti peukkuja. Lähes kuukausi kuitenkin jo mennyt, mikä on loistosuoritus. Kivaa vappua sinullekin, toki raittiina. 
1 tykkäys
Tänään on ollut todella vaikeaa pitää itsensä kurissa. Nyt on sellainen olo, että ilo ilman viinaa on sittenkin teeskentelyä. On hirveä ikävä sitä hälläväliä tunnetta minkä humalassa saa. Tuntuu rangaistukselta ettei voi turruttaa ahdistusta ja stressiä. Mikään ei kiinnosta, ulkona mahtava ilma ja aurinko paistaa, mutta en saa siitäkään mitään iloa. Voin melkein maistaa oluen ensimmäisen puraisun ja tuntea sen fiiliksen kun kroppa alkaa rentoutua ja ajatukset rauhoittua. Edes seurausten ajatteleminen ei juuri nyt hillitse himoa yhtään 
. A-klinikalla eilen sanottiin, että Antabus olisi siinä mielessä hyvä olla, että silloin juomisen mahdollisuus suljetaan kertakaikkiaan pois ja voi keskittyä muihin asioihin. Voi olla että se tekisi jonkun tempun pääkopalle ja näin kävisi. Jotenkin vaikea kuvitella, että mikään muu kuin itsensä kanssa taisteleminen on tässä kohtaa mahdollista. Pakko vaan yrittää touhuta jotain, saada ajatukset edes hetkeksi muualle. Kauppa on vielä pelottavan pitkään auki.
Hurjasti voimia timski!
Muistan niin elävästi tuon kaipuun päästä kokemaan hälläväliä fiilikset ja vähän repäistä menemään. Mutta sekin fiilis tulee ajan myötä katoamaan, kun raitista aikaa kertyy. En ole itse ainakaan enää viime kuukausina edes halunnut olla pöhnässä, vaan täysin tietoinen kaikesta. Aika uskomatonta, kuinka niin monituisen monta vuotta halusi saada kuupan pöhisemään ja nyt se tuntuu vain ja ainoastaan ainutlaatuisen elämän haaskaukselta.
Itse en ole antabusta kokeillut, mutta moni on siitä apua saanut, jos sen ottamiselle ei ole mitään esteitä. Luulisi sen rauhoittavan meteliä pään sisällä, kun on napin ottanut, niin sen jälkeen ei ole yksinkertaisesti enää mahdollista kipottaa.
1 tykkäys
@Setämies kiitos tsempeistä❤️. On rauhoittavaa kuulla, että sekin päivä voi olla edessä ettei enää yhtään kaipaa pään sekoittamista. Taipaleeni on vielä niin alussa, että kompurointeja saattaa olla edessä. Yhtään ei vielä ole laantunut hinku, katselen kelloa ja mietin että vieläkin ehtisi. Ja ne itsensähuijaamisselitykset saa mitä moninaisimpia muotoja kun aika kuluu. Juuri äsken sanoin miehelle, että enkö jo olisi ansainnut kopan olutta, huoh.
2 tykkäystä
Tuossa tilanteessa itse hommasin usein ensin alkoholitonta olutta. Toteutin muutoin juomisen samojen rituaalien mukaan kuin yleensä, mutta suhautin ja kulautin alkotonta bisseä. Se saattaa tuoda jo sellaisenaan sen verran hyvää fiilistä, että sen pidemmälle ei tarvitse mennä.
2 tykkäystä
Itse kamppailen samojen ajatusten kanssa. Olenpa muutaman kyyneleenkin vuodattanut. Menen vasta neljättä päivää raittiina tästä uudesta raitistumisyrityksestä, mutta ei ole helppoa. Täällä myös kello suuressa roolissa. Nukkuminen väsymykseen helpotti hieman halua juoda, mutta…
Nythän sitä ois niinkuin juomakunnossa. Vappubileet ovat osaltani ohitse.
Yritän olla vertailematta itseäni muihin, mutta kyllähän se elämä näyttää aika mustalta. Työpaikkakiusattuna, läheiset puhelimen päässä, ei siis lähitavoitettavissa, mieleen piirtyy lapsuus, yölkyläilyt kavereillä, juhlimiset opiskeluaikana, jolloin kaikki oli mahdollista. Kello raksuttaa seinällä.
Ennenkuin kukaan kehoittaa kettua lääkäriin masennuksen vuoksi, kuvaan vieroitusoireita, jotka ovat henkistä riippuvuutta. Pääsääntöisesti menee ihan hyvin, mutta näissä tunnelmissa ratkeaminen yleisimmin tapahtuu, kun kaikki painaa niskassa ja ilo ilman viinaa tuntuu teeskentelyltä.
Toivon sinulla lämpimästi tsemppiä! En osaa auttaa, mutta et ole yksin noissa mietteissä vappuaattona. Yritetään selvitä selväpäiseen elämään.
4 tykkäystä
Hurjasti tsemppiä myös sinulle Lempea_kettu. 
Olette molemmat parhaillanne oppimassa hurjasti, vaikka se ei siltä ehkä tunnukaan. Nyt vain kaikki aistit avoinna, miltä tuntuu ja kuinka toimii. Huomasin ainakin itse “datan” keräämiseen olevan erittäin hyödyllistä vaikeimpia aikoina. En edes täysin tiedä miten se minua auttoi, mutta kiltisti niin tein kun siihen kehotettiin ja aikojen myötä alkoholi alkoi näyttäytymään aina vain järjettömämmässä valossa ja se alkoi pikkuhiljaa menettämään otettaan minusta.
2 tykkäystä
@Lempea_kettu , itkuhan se tuli täälläkin tänään, rahahuolien takia järjetön stressi ja kun ei osaa käsitellä sitä selvinpäin niin olo on täysin avuton. Mutta, menin saunaan ja siitä vielä ulkoilmaan hetkeksi ja niinpä vain olo on jo huomattavasti parempi . Oikein paljon tsemppiä myös sinulle tähän taisteluun , tiedän että väsymys on välillä aivan sietämätön, mutta jos vain vähänkin jaksaa, niin yrittää tehdä jotain itselle mieluisaa ja rentouttavaa. Ja kuinka ollakaan, en lähtenyt olutostoksille.
2 tykkäystä
On ollut poikkeuksellisen vaikea päivä.
Seisoin klo 20:45 pitkän olutkulmäkaapin edessä suuressa marketissa. Parikymppiset miehet parveilivat ympärilläni ja valikoivat ripeästi itselleen juomia. Seurasin heidän iloaan ja totesin mielessäni, etten minä saavuta tuota enää koskaan.
Vaihdoin paikkaani oluthyllylle, jossa juomat olivat tasaisessa rivissä huoneenlämmössä. Kuljin sen päästä päähän. Katsoin myös toiden laidan ja tarkkailin, kuinka tavallisen näköiset ihmiset huolettoman näköisinä ostivat, mitä ostivat. Palasin kylmäkaapille. Ja lähdin pois.
En ostanut mitään. Lähdin vaan pois.
Onnistuminen meillä molemmilla. Onko huomenna tasaisempi olo? Olisi kiva, jos tulisit päivittämään, miten menee.
Nyt kärsin migreenityyppisestä päänsärystä ja en oikein tunne mitään.
3 tykkäystä
@Lempea_kettu , nyt saat olla ylpeä itsestäsi, tuo oli aikamoinen onnistuminen vaikka se ei nyt siltä tuntuisikaan. Itse en varmaan olisi pystynyt lähtemään ilman juomista, jos olisin tästä kauppaan lähtenyt. Jonkinlaista surutyötä tämä tuntuu olevan, samaa itse mietin tänäänkin, että minulla ei tule enää koskaan olemaan mitään normaalia tai hauskaa alkoholin kanssa ja se tuntuu tosi pahalta. Mietin vielä että jos kuitenkin voisin ottaa vain silloin tällöin vaikka tiedän hyvin mihin se johtaa. Koita levätä ja toivottavasti huomenna on jo paremmin. Kirjoitan varmasti kuulumisiani jatkossakin, tämä auttaa ainakin minua.
Tuo surutyö on tuttua minullekin. Jotenkin teen myös sellaista luopumistyötä “rakkaasta ystävästä”,sellaiseksi minun addiktio aivot alkoholin kokee.
2 tykkäystä
Tässä on mielestäni todella iso oivallus, siitäkin huolimatta että sävy on siinä ehkä vähän vielä haikea ja negatiivinen.
Mutta itse ajattelen niin, että mikään ei kestä ikuisesti ja tässä elämässä on kaikesta osattava myös luopua. Ne rellestykset ja pöhnäilyt on omalta osalta koettu ja on aika katsoa mitä muuta tämä elämä tarjoaa. Rehellisyyden nimissä niin paljon tuli ainakin itse törpöteltyä, että tiedän aivan varmasti, että olen jo nähnyt ja kokenut aivan kaiken “positiivisen” mitä alkoholi voi tarjota.
Suru luopumisesta väistyy kuitenkin pikkuhiljaa ja ainakin itse olen lopulta oivaltanut, että ei sitä ole edes lopulta luopunut yhtään mistään, vaan käyn läpi muutosta ja uudet asiat mitä tulee alkoholin tilalle alkavat näyttämään huomattavasti kiinnostavammalta sitä mukaa kun saa hajurakoa tissitteluun.
Tervetuloa kirjoittelemaan ja selviämään myös senkin asian suhteen mistä apua saisit.
Minä olen raitistunut AA-ryhmän kautta, ja olen todella onnellinen ja kiitollinen että pääsin siihen mukaan. Ja olen kiitollinen että kirjoittelen myös täällä, tämäkin on hyvä keino.
Aa-ryhmiä on erilaisia, jokaisessa ryhmässä on ihan eri ilmapiiri ja ihmiset, yhdestä kerrasta ja yhdestä ryhmästä ei kannata vielä päättää sopiiko vai ei.
AA:lla on myös sellaisia avo-ryhmiä, sinne voi mennä kuuntelemaan. Ja myös on sellaisia isoja kokoontumisia kesällä, milloin missäkin, niistä voi lukea AA:n tiedotuksista ja soittamalla AA:n auttavaan puhelimeen.
En ole käynyt missään muualla, en a-klinikalla, en katkaisussa yms.
Psykoterapiassa kävin myös mutta olimme terapeutin kanssa niin eri maailmoista eikä hän ymmärtänyt pätkääkään mistä puhuin, ja kun uskon myös Korkeimpaan niin terapeutti piti sitä lähinnä hölmön juttuna. No, moni muukin pitää uskon asioita satuina, mutta eivät he ole minua parantamassa olleetkaan. Usko on luja luottamus mitä toivotaan ja ojentautuminen sen mukaan mikä ei vielä näy, eli uskon pysyväni raittiina tämän päivän, vaikken vielä iltaan asti ole elänytkään ja pysyttelen pois viinan läheltä, riitelevien ihmisten läheltä ja kaikesta muustakin mikä vie elämäni kaaokseen…
Ihanaa vappua, raitista sellaista!
4 tykkäystä
Juuri nyt olen äärimmäisen kiitollinen, että voitin eilisen taistelun viinapirua vastaan. Miten ihanaa voikaan olla kun ei ole krapulaa eikä tarvitse etsiä eilisestä jääneitä tölkkien jämiä krapularyyppyjä varten. Saati miettiä millä ilveellä juotavaa saisi lisää, kauppaan kun on matkaa eikä ajaakaan uskaltaisi. Kaikessa rauhassa voi nauttia aamukahvit ja ihailla upeaa kevätsäätä, sytytellä tulet puuhellaan ja ryhtyä aamupuuron keittoon. Rauhallisesti ja jopa hieman innostuen miettiä pihan siivousta tai auton pesua tai sitten olla tekemättä mitään. Candy Crashin pelaaminenkin on kivaa 
. Voi olla että iltapäivällä olen taas kuolemanväsynyt ja tunnelma on aivan toinen, mutta pitänee nauttia pienistä ilon ja hyvänolon hetkistä, koska taatusti niitä huonojakin tulee.
4 tykkäystä
Kertakaikkisen upea onnistuminen, onnittelut! (Minullakin alkaa nähtävästi tunteet palata, sillä silmät kostuivat vähän. Olen niistä kirjoittanut jossain muualla.) Aamut, ne on oikeasti hyvä pitää mielessä aina. Ne hetket, kun voi aloittaa uuden päivän kerrankin itsestään ylpeänä. 
2 tykkäystä
Tekee mieli hieman kiukutella. Nyt melkein kuukauden ilman alkoholia olleena kaikki luvatut asioiden kohenemiset loistavat poissaolollaan. En muista koskaan olleeni näin väsynyt, energisyydestä ei ole tietoakaan muuta kuin hetkittäin aamuisin. Aloitan asioita ja jätän kesken mikä on minulle hyvin epätyypillistä. Jos olen kotona, niin pakko mennä iltapäivällä viimeistään torkuille. Eilen otin tunnin tirsat jo yhdentoista aikaan aamupäivällä ennen töihin menoa.
Ulkonäön paranemisesta ei tietoakaan, kasvojen iho kutiaa ja on näppylöitä täynnä. Paino on noussut ja makean himo vaivaa koko ajan. En jaksa panostaa liikuntaan tai ruokavalioon yhtään, vaikka tiedostan että se varmaan auttaisi vetämättömään oloon.
Valon määrän lisääntyminen jotenkin vain korostaa saamattomuuttani ja masentaa.
Taas kerran mieleen hiipii ajatus, että jos ei kerran tästä ole mitään hyötyä, niin ihan sama olisi vetää kännit 
1 tykkäys