Just joo… noin minullekin kävi, naiskaveri sanoi suoraan ettei uskalla minun kanssa ottaa viiniä, kun muutun niin pelottavaksi. Joten tuttua kamaa alkoholistin elämässä. Minä myönnän reilusti että tarvitsin apua ja myös tänään myönnän etten halua pärjätä yksin alkoholia tai muutakaan epämukavaa vastaan…
Korkki kiinni, jos ei omin voimin mene, niin vertaistuella (AA, päihdelinkkiin kirjoittelu) ja pelitilille esto. Siitä se lähtee. Tsemppiä!
1 tykkäys
Kovin on epätoivoinen olo nyt. A-klinikkakäynnit keväällä jäi pariin kertaan, alkoi tuo Antabuksen tyrkyttäminen vaan ahdistaa. Katson järkyttävää näkyä peilissä ja mietin miten ihmeessä tämän saa kuntoon että pääsee perjantaina töihin. Onneksi ei enää tee yhtään mieli juoda, se olisi täysi katastrofi. Kuinka voi olla mahdollista, että taas olen tässä pisteessä, kun jo hetken meni niin hyvin. Sängyn pohjalla sydän hakkaa ja kauhukuvat pyörii päässä. Väkisin tulee sellainen olo että tekisi mieli tehdä jotain lopullista, jotta tämä paska loppuisi.
1 tykkäys
Perjantaihin on vielä aikaa timski. Pääset kyllä töihin. Olet ehkä jo jossain kohtaa kertonutkin, mutta miksi et halua antabuksia?
Mä en ole ihan ehkä kokemuksellani paras neuvomaan, mutta ajattele niitä hyviä kuukausia ja silloin olleita hyviä fiiliksiä.
Raittiita päiviä ja vaali onnistumisen muistoja.
2 tykkäystä
On paljon traumaattista taustaa ym. ja koen hyvin vahvasti, että se apu mitä oikeasti tarvitsisin ei ole mikään pilleri. Itseni tuntien myös se, että jos alkaa tulla sellainen olo että tekee mieli juoda, niin sitten se antabus vaan jää ottamatta.
Pejantaihin on tosiaan aikaa. Olosi on varmasti parempi ja pääset töihin. En tiedä, oletko muita viestejäni lukenut, mutta minäkin kärsin juuri nyt aika pahasti putken päättämisestä. Omat temppuni olon parantamiseksi on hyvin yksinkertaisia. Juon paljon nestettä. Syön jotain kiinteää, vaikka ei toi vatsa oikein vedä sitä. Syön sen minkä pystyn. Kokemuksesta tiedän, että jugurtti ja smoothiet uppoavat kanssa. Kävin juuri kävelyllä. En pitkää reissua tehnyt, sydän pumppaa aika kovaa ylämäessä. Ulkona kuitenkin kiva keli ja pidän kylmästä tuulesta kasvoihin. Aion käydä myös suihkussa, ehkä jopa saunassa. Tosin katotaan mitä kuuma tekee sykkeelle. Sitten puhdas pyjama päälle ja sänkyyn. Ensi yönä en varmasti nuku paljoa, ja huomenna väsyttää. Seuraavana yönä luulen väsyn voittavan ja perjantaina sitten jo parempi olo.
Olen varma, että syöminen ja mehujen juominen auttaa oloa. Ihan vaan verensokerin nousun takia. Kävelyllä yritän pysyä poissa sängystä, jotta ensi yönä olisi edes vähän helpompi nukkua. Puhtaana ollessa on mukavampi mennä nukkumaan. Tämänkin toivon parantavan yötä.
Tsemppiä!
2 tykkäystä
Yritin kaikkea tuon tapaista eilen, siivoilin ja kävin väkisin suihkussa, yrtin syödä vähän. Kunnes ahdistus koveni siihen malliin, että taas löysin itseni oluttölkki kädessä. Sitten niitä menikin siihen tahtiin, että putosin laskuista ja jälleen kerran olin järkyttävän päissäni iltaan mennessä. Tänään päätin etten kertakaikkiaan nouse sängystä kuin pakollisille toimille etten vahingossakaan ota sitä ensimmäistä juomaa. Voin kuvitella ettei tee yhtään mielikään ja sitten kuitenkin otan. Nyt on vielä sentään mahdollista toipua johonkin malliin ennen töitä. Olen myös maailman paras keksimään itselleni tekosyitä ja ja ns. ostamaan aikaa, " juon vain yhden, että olo helpottuu, töihin vasta ylihuomenna, ehtii hyvin palautua " jne. Ihan itsepetosta, mutta juodessa kaikki päätökset unohtuu🙁
@Sivistynyt ja paljon tsemppiä sinulle myös, olet saanut todella paljon aikaiseksi oman vointisi parantamiseksi!
@timski mitä kuuluu?
Huhhuh. Eilinen meni onneksi ilman juomaa, kun lueskelin täällä teidän kirjoituksia, @Miu n kanssa viestiteltiin myös. Olin saanut pitkästä aikaa tuhoa aikaan, hajoittanut paikkoja lauantaiyöllä. En oikein ymmärrä mistä tuo raivo aina välillä kumpuaa, onneksi kohdistuu esineisiin eikä esimerkiksi kumppaniin. Juomisen lopettaminen tuntuu nyt tosi vaikealta, on sellainen hälläväliä olo, kun kaikki asiat ympärillä menee pieleen. Töitä ei oikein ole, kuntotushakemus hylättiin, raha-asiat on siinä jamassa, että ulosotto on ihan nurkan takana ja puoliso sairastaa kaikkea mahdollista, joten hirveä huoli myös hänestä. Tiedostan kyllä, että juomalla kaikki vaan pahenee, mutta sen tiedostaminen ei paljoa auta.
Välillä joku pieni onnistuminen edes jossain asiassa voisi tuoda uutta intoa taisteluun viinanhimoa vastaan. En juo joka päivä, välillä menee viikko tai pari ilman, mutta sitten huomaan taas petaavani seuraavaa kertaa. Se tapahtuu melkeinpä alitajuisesti ja sitten täyttää koko ajatusmaailman. Lämmitän pihasaunan jotta voin sitten istua siellä yksin juomieni kanssa. En edes halua mitään seuraa enää, nousuhumalassa toki voin soitella niille harvoille, jotka jaksaa vielä kuunnella, mutta muuten en halua kenenkään näkevän juomistani enkä sitä missä kunnossa sitten olen. Kierre on valmis, kun ei kestä itseään eikä morkkistaan seuraavana päivänä. Jopa nyt, kun sain itseni eilen hillittyä, mietin että jos tänään muutaman paukun ottaisi, ihan vaan oloa parantamaan. Tuo houkutus on aivan järjenvastainen, ihan niinkuin joku muu olisi vallassa enkä minä itse.
Välillä mietin myös, että onko tämä oikea paikka edes kirjoittaa näistä epäonnistumisista, kun tuntuu siltä ettei edes halua lopettaa juomista. En vain tiedä muutakaan paikkaa mihin purkaa näitä fiiliksiä. Toisaalta kun lueskelen teidän muiden onnistumisista, se luo pientä toivoa että ehkä minäkin jonain päivänä onnistun.
4 tykkäystä
Siinä olet ihan oikeassa. Päihde on ottanut vallan ja sinä istut pelkääjänpaikalla. Oikeasti sen käsittää vasta, kun on ottanut vallan takaisin omiin käsiin. Juominen ei ole vapautta, se on kun pystyy olemaan juomatta.
Hyvä että tajuat sen, että juomalla asiat vain pahenevat. Ei elämä mitään ikuista huvipuistoa ole raittiinakaan. Mutta ei koskaan niin huonosti, ettei se juomalla pahenisi.
Kirjoitat ihan oikeaan paikkaan. Täällä on osa kipuillut vuosia ennen kuin se sisäinen halu löytyi. Ja sitten kun se sinulla löytyy, hae kaikki mahdollinen apu. Silloin antabustyrkyttäminenkään ei enää ahdista.
3 tykkäystä
@Teme70 mietin juuri sitä, että kaikki mahdolliset avunsaamisyritykset ovat kaatuneet joko heti alkuunsa tai sitten vähän myöhemmin. Voi olla etten ole itse ollut tarpeeksi aktiivinen eikä todellinen halu lopettaa tarpeeksi suuri. Tämä viimeisin A- klinikkahomma alkoi lupaavasti, ensimmäisellä käynnillä kyseltiin kaikkea mahdollista taustoista ja siitä mikä on mahdollisesti johtanut nykyiseen tilanteeseen. Tuntui siltä, että joku vihdoinkin kuuntelee ja ymmärtää ja osaa oikeasti auttaa. Sitten seuraavana kertana puhuttiin vain tästä Antabuksen käytöstä ja siitä miten käytännössä mahdotonta on saada maksusitoumus hoitoon. Siihenhän se sitten tyssäsi.
Olen tässä eilisen ja tämän päivän lueskellut näitä ketjuja täällä ja jäin miettimään muutamaa asiaa. Ensinnäkin nuo triggerit, en itse tunnista tuota nälkää ja väsymystä, mutta tylsistyminen ja yksinäisyys ovat tuttuja. Ihan itse olen vetäytynyt omiin oloihini eikä miehestä ole juurikaan juttuseuraa. Välillä huomaan höpöttäväni kaupassa kassalle ummet ja lammet ja sitten kun on töitä, puhua höpötän suu vaahdossa puolivieraille työkavereille. Tylsyys johtuu osittain siitä että en oikein saa aloitettua mitään, rakas harrastus on jäänyt vähälle, silloin kun saan aikaiseksi tehdä jotain kivaa se tuntuu hetken hyvälle, mutta sitten jää taas. Nälkä saattaa ajaa juomaan ehkä sitten toisena päivänä ja kolmantena kun en juurikaan syö juodessa, mikään ei maistu vaikka muuten olen armoton kulinaristi ja herkkusuu. Joskus olen jopa päässyt yli juomahimosta antamalla itselleni luvan syödä herkkuja niin että menee överiksi. Kaikki keinot sallitaan varsinkin alkutaipaleella 
.
Toiseksi tuo sosiaalinen paine. Itse en sattuneesta syystä käy enää missään juhlissa tms. mutta olisiko ihan helpointa vaan sanoa, jos joku ihmettelee, että on sellainen lääkitys minkä kanssa alkoholia ei voi nauttia? ( Niin voi hyvän tähden, “nauttia”)
Ihan yleisellä tasolla ihmettelen miten eri tavalla ihmiset pystyvät toimimaan vaikka juovat melkein joka päivä. Itse menetän nykyään kaiken toimintakyvyn moneksi päiväksi. Johtuu varmaan iästä myös. En tiedä miten selviäisin, jos olisi vakituinen työpaikka, vaihtoehto olisi varmasti täysi juomattomuus tai potkut. Lipsahtelen myös tosi usein juomaan juuri silloin, kun ei taatusti pitäisi, esimerkiksi tuo aikaisemmin mainittu työn aloitus, joka kaatui siihen sitten. Juomattomina kausina en juo sitä yhtäkään, en vaan uskalla. Onneksi toisaalta kroppa sanoo sopimuksen irti viimeistään päivä 5 kohdalla, sitten on pakko lopettaa hetkeksi.
Selailin tuossa lähiseutujen AA-tapaamisia, tuo on vielä kokeilematta. Ehkä otan itseäni niskasta ja menen kokoukseen kun tästä tokenen.
2 tykkäystä
@timski itsellä oli myös tuota - “juon vaikka ei missään nimessä nyt pitäisi” - olen miettinyt mitä ihmeen itsensä sabotoimista se on - ja sitähän se nimenomaan on. Jos esimerkiksi tietää olevan tulossa jonkun erityisen haastavan työpalaverin niin siihen on sitten mennyt krapuloissa, jolloin se erityisen haastava on muuttunut astetta vielä karmeammaksi. Nyt selvinpäin ollessa ne haastavatkin palaverit ovat olleet ihan normaaleita tilanteista, joista on kyllä selvinnyt asiallisesti asioihin tarttumalla. Eli summa summarum - olen sitä mieltä, että tämä kuuluu taudin kuvaan. Onhan tuo pelkkä juominen mitä suurinta itsesabotointia.
Triggereistä: Olet varmaan kuullut termin HALT - hungry, angry, lonely, tired - eli tuo yksinäisyys ja tylsyys/väsymys hyvin mahtuvat kyllä joukkoon. Ja toki sitten vielä jokaisella voi olla ne ihan omat juttunsa, jotka triggeröivät.
3 tykkäystä
Tuttua tuo. Juomisen akuutissa vaiheessa oli kumnallinen uhma ja pakkomielle juoda vaikka tiedi ettei siitä mitään hyväö seuraa… avasin aina kaksi kaljaa kerralllaan. Tuntuo turhalta hakea ja aukoa niitä yksitellen.
vai onko sitä siinä kohtaa siirtynyt pelkääbän paikallle ja kyskin pukilla kaasua painaa alkoholi? On vain mationettinukke, kota riipouvuus liikuttelee… viskaa kaupan kaljahyllylle ja omalka kohdalkani siitä vessaan tai nurkan taakse nyhtämään juoma kuin hengen hädässä. Älytöntähän koko touhu oli.
Mutta tosiaan hyödyllustä pohtia noita riskikohtia ja yrittää huolehtia perusasist kuntoon ja miettiä vsikka joku hätäsuunnitelma valmiiksi kun riski retkahtaa tulee… voiko soittaa jollekin, yrittää syödä jotain… mitä tahansa, että saa viivettä impulssin ja toiminnan väliin.
Tsemppiä timski!
2 tykkäystä
Eilen aamulla vielä liruttelin mukiin punkkua ja vettä. Onneksi alkoi parin jälkeen maistua ihan hirveältä ja joku järki heräsi. Neljä päivää omissa oloissa piileskellessä ehdin lukea pitkät pätkät ketjuja täällä ja miettiä mitä ihmettä voisin vielä tehdä tilanteeni korjaamiseksi. Ilmoittauduin nyt ainakin tuonne Selvä suunta - ryhmään ja mietin, pystyisinkö lähtemään AA- tapaamiseen. Jännä miten tuostakin on jäänyt mieleen, kun joku (en edes muista oliko A-klinikan työntekijä vai kuka) sanoi, että se ei välttämättä minulle oikein sovi. Siis AA, miten ihmeessä joku voi tuosta vaan tietää mikä sopii tai ei. Siitä sitten jäi sellainen mielikuva, että siellä on vaan uskoontulleita rapajuoppoja (anteeksi ilmaus). Toki olen itse rapajuoppo ihan justiinsa.
No nyt on vuorokausi kohta saatu väliä edelliseen alkoholiannokseen, vieläkin tuntuu että suihkuunkin raahautuminen on liikaa. Tajusin tuossa tölkkejä ja muuta keräillessä sydän takoen rinnassa hulluna, että kuvittelin jotenkin juoneeni enemmän kuin sitten olinkaan. Ehkä toleranssi on kääntynyt siihen suuntaan, ettei kestäkään niin paljon enää. Viiniä ja olutta jäljellä vielä, nyt pitää hävittää silmistä nuo. Niin hartaasti toivon että tämä kerta olisi se viimeinen, vielä en välttämättä ole tehnyt lopullista tuhoa itselle enkä muille. Lähes aina, kun olen pystynyt olemaan pidempään ilman, ympärillä on alkanut tapahtua paljon mukaviakin asioita. Kirjoittelen nyt ihan mitä mieleen juolahtaa, jotta saan ajatuksia hiukan pois tästä olosta.
Mietin että huomaan olevani välillä ihan kauhuissani tulevaisuudesta, rahatilanteesta, mieheni terveydentilasta, lasten pärjäämisestä… pelkään jääväni kiinni omista valheista, lähipiirissä toki tiedetään tämä ongelmani, mutta jos en vaikka enää koskaan saa töitä tämän takia. Jatkuva pelkotila purkautuu sitten humalassa mitä ihmeellisimmillä tavoilla. Ja kauhun kierre jatkuu krapulassa lähes sietämättömällä tavalla. Jatkuva stressitila kropassa vetää selän ja niskan jumiin ja vatsan sekaisin. Ihme kyllä selvinpäin saan nukuttua aika hyvin, otan särkylääkkeitä jumeihin ja ajattelen väkisin jotain mukavaa nukkumaan mennessä, tämän olen opetellut unettomien vuosien varrella. Liekö jotain meditaation tapaista sitten.
Tämmöistä tähän kohtaan, pakotan itseni suihkuun nyt.
3 tykkäystä
@timski joopa joo - paniikit vievät äkkiä mennessään ja pienistäkin asioista tulee suuria. Siitähän tässä on kyse. Kuolema tulee nyt eikä heti ja kaikki katastrofin ainekset ovat koossa. Koita siinä sitten rauhoitella kehoa, joka käy ihan ylikierroksilla. Ne pelot kyllä liudentuu, kun saa etäisyyttä juomiseen. Paljon tsemmppiä. Täällä kannattaa lueskella ja kirjoitella.
1 tykkäys
Teinpä tuon Plinkin mielialatestin ja sen mukaan olisin vakavasti masentunut (21 pistettä). Kuudes päivä menossa selvinpäin ja taas käy näin, että kun olen päättänyt tietoisesti lopettaa, niin henkinen olotila vain huononee. Jos olen muuten vain juomatta, kuten välillä saatan olla pidempiäkin aikoja tai juon vain vähän, niin tällaista olotilaa ei tule ikinä. Olen juuri se tyyppi, jonka pää pistää heti hanttiin, kun jotain kielletään. Muutenkin tuntuu, että nyt vasta se alkoholi pyöriikin päässä koko ajan varsinkin kun liityin tuohon Selvä suunta -ryhmään. Kuitenkin aina käy myös niin, että jos päästän ns. suojauksen alas enkä mieti asiaa, repsahdan taatusti juomaan. Tiedän melko varmasti, että kykenen olemaan selvinpäin tuon ryhmän keston ajan, olen ikäänkuin “velkaa” sen ryhmälle, tosin se vaatii jatkuvaa osallistumista keskusteluun. Mutta sitten kun se päättyy, pelkään jo valmiiksi jääväni taas tyhjän päälle vaikka näköjään tarvitsisin jonkun tuen varmaan hamaan tulevaisuuteen. Hieman kateellisena mietin jenkkisarjoissa esiintyviä AA- kerhojen tukihenkilöitä joille holisti voi soittaa vaikka keskellä yötä ja tämä rientää heti avuksi . No, sellaista tänään. Ehkä parin viikon päästä testi näyttää jotain ihan muuta 
3 tykkäystä
Kyllä Suomessakin AA::ssa voo saada “kummin”, joka on tukena ja jonka kanssa voi. käydä askelia läpi. Muutenkin kun vaan menee ryhmiin, usein kokeneemmat jossain vaiheessa antavat puhelinnumeroitaan. Tietysti kaikki tuo vaatii omaa aktiivisuutta ja sillä tavalla liittymistä siihen porukkaan, kun on ryhmämuotoinen vertaistuki. Vähän riippuen siitä mullaiseksi kummisuhde sitten muotoutuu, kummi saattaa olla paljonkin apuna ja itse voi myöhemmin auttaa taas uusia tulijoita.
Iso apu on jos tiukassa paikassa voi soittaa jollekin ja ehkä ehtii tulla järkiinsä puhelun aikana ja ei retkahda.
Monelle AA on ollut suureksi avuksi raitistumisessa ja tuo sosiaalisia suhteita, opettaa tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Hyväksymään niin oman kuin muidenkin keskeneräisyyden.
En itse kobeilujen jälkeen ryhmiin jäänyt, mutta AA mietelmät ja ohjelma on silti merkitykselliset. Tyyneystukouskin on suorastaan nerokas.
Tsemppiä kovasti. Päivä kerrallaan eteenpäin.
1 tykkäys
Moro
Nyt kun noin hyvin kuvasit ongelman, ja tiedät sen, sulla on useampi viikko aikaa ratkaista se.
Ennen kuin itse menin avohoitoon etsin ja löysin vanhan tutun jolle sanoin että tarvisin apua.
Etsi joko ammattilainen, AAn kautta tai joku lopettanut tuttu nyt valmiiksi. Ja kaiva päivystävän puhelimen numero ja laita se kännykkään.
Ratkaisujen avaimet on olemassa.
T. Puuhapete
2 tykkäystä