Kiitos kun palautit mieleen 
en tiedä miksi joitain asioita jaksan jahkailla vuositolkulla, kuten tätä. Olen kyllä ‘miettinyt’ hankintaa monta vuotta 
Taidanpa OSTAA sen ennen syksyä.
Millaista suosittelet? Ja missä hetkissä käytät sitä 
Kiitos 
Tässä artikkelissa löytyy hyvin tiivistettynä tietoa kirkasvalolampun käytöstä ja hyödyistä. Itselläni on käytössä Innolux Rondo Air. Käytän lamppua aina aamupalalla tai kun aloittelen etätyöpäivää kotona.
1 tykkäys
Jes 
kiitos! Tutustun
Ah ihanaa tulee syksy ja pimeä😅. Yötön yö on hullujen keksintöä.
3 tykkäystä
mielipiteet vuodenajoista jakautuvat kovasti kaikilla on oma suosikki. Onneksi meillä on vaihteleva ilmasto
3 tykkäystä
Jep 
. Kesä on ihana, mutta tosiaan tuo ympärivuorokautinen valo on hurjaa. Kannatan etelän lämpimiä ja pimeitä öitä. 
1 tykkäys
Päivä 239. Melko raskas arkiviikko takana. Lomaviikko edessä, joten töissä tohinaa (Mua ei tuuraa koskaan kukaan, joten loma-ajan työt tarvii tehdä etu ja jälkikäteen.) ja lisämausteena sukulaisperhe tuli lomamatkalla yökylään. Oli haastavaa hoitaa pari etätyöpäivää, kun talossa pyöri kolme aikuista ja pari pientä lasta. Puoliksi iltatöiksihän se meni, kun lapset meni nukkumaan. Kivaa nähdä sukulaisia, mutta vitsi kun mä en ole mikään kodinhengetär enkä ihmisten kestitsijä ja passaaja. Kun perävalot näkyivät olin onnellinen ja olo haikea, tuli ikävä heitä… mutta olin helvetin väsynyt, itketti. Kapsahdin isännän kaulaan ja sanoinkin sen ääneen. Hän ymmärsi kyllä.
Eilen illalla, kun työpäivä oli paketissa, saimme siivottua vieraiden jäljet ja pakattua, pääsimme lähtemään matkaan kesän viimeiselle rinkkareissulle, aivan suomineidon pääkukkuun. Tallustellaan ja telttaillaan viikon verran itäistä Norjan rajaa.
Tunnelma on hyvä ja uskon, että reissusta tulee hyvä. Sopivasti jännittääkin tulevat isot suoalueet, miten pääsemme ne yli…
Juominen ei ole mielessä.
Raitista ja riemukasta kesäviikonloppua kaikille 
7 tykkäystä
Upea vaellusreissu alkaa olla finaalissa. Edessä vielä pari päivää automatkailua.
Hieno reissu pohjoisen luonnossa, tuntureita, soita, tunturikoivikoita, pirunpeltoja ja loppupään upeita mäntymetsiä, toinen toistaan kauniimpia kilpikaarnamäntyjä. Poroja oli paljon liikenteessä ja soilla runsaasti hillaa. Muutama hankala vetisen suon ylitys, voittaja olo, kun onnistuin
Paria sateista päivää ja yötä lukuunottamatta kelit suosivat. Luonnonvedet olivat hiukan lämmenneet, oli mukava pulahtaa välillä, virkisti. Vaikka matkanteko on välillä raskastakin, nautin joka solulla, hengitin itseeni voimaa tunturin tuulista. Nyt tuntuu, että akku on 100%. Eiköhän näillä mennä talven yli.
Lueskelin välillä teidän ketjuja. Huomaan, että vajaassa viikossa on niin monta hyvää ja mielenkiintoista keskustelun alkua, että kaikkiin ei ehdi osallistua, vaikka haluaisi.
Jäin miettimään myös useita aiheita. Yksi oli jossain ketjussa pohdittu päätöksen lopullisuus. En osannut oikein itsellenikään selittää, miten sen ajattelen. Oma raittiuspäätökseni on loppuelämän päätös, olen päättänyt olla lopun elämääni raitis. Sen enempää en sitä sitten haluakaan ajatella, lopullisuutta. Joten raittiutta on paras toteuttaa olemalla raitis tänään, päivän kerrallaan. Huomenna aamulla, kun on upeaa herätä raittiina, freesinä ja reippaana, on helppoa taas päättää elää käsillä oleva päivä juomatta. Jotenkin näin.
Pidä se yksinkertaisena (myös hyvä ohje)
Nimityksiä on myös paljon. Itse käytän itsestäni sanaa alkoholisti ja juoppo, joka on melko koruton ja karu sana, juomishäiriöstä tykkään eniten, se kuvaa tilannetta parhaiten. Vähän kuin alkoholiallerginen, alkoholi-intoleranssi
Olen myös ajatellut, että minun ei tarvitse selitellä kenellekään juomattomuuttani. Hassua, että alun arveluistani poiketen, pitkin matkaa eteen tulleissa tilanteissa, kukaan ei ole juurikaan kiinnittänyt tarpeetonta huomiota juomattomuuteen. Olimme telttailemassa taannoin ystävä pariskunnan kanssa ja he ottivat alkuun muutaman tölkin. Sitten mies kysyi puolisoltani, että etkö todellakaan ota mitään. Mieheni vastasi, että vissy riittää oikein hyvin. Sen enempää asiasta ei puhuttu. He joivat sujuvasti ihan riittävästi ja me joimme muutamat tölkit limsaa ja vissyä. Jälkeen päin keskustelimme puolisoni kanssa, että jos he pettyivät ja kokivat illan saaneen harmillisen käänteen, niin he peittivät sen hyvin. Emme huomanneet mitään. Seuraavana päivänä laitoin merkille, että he olivat varanneet paljon juotavaa mukaan, mietoja ja väkeviä eli olivat varautuneet, että olisimme ottaneet oikein huolella. Meitä ei asia jäänyt sen enempää vaivaamaan.
Myönnettävä on, että kaikki on ollut helpompaa puolison tuella tai sillä että hän on ollut raittiina rinnallani. Tämä meni vähän vahingossa näin, mutta hyvä niin. Olisin varmaan pysynyt linjassani joka tapauksessa, mutta uskon, että olisin kokenut ulkopuolisuutta ja yksinäisyyttä nimenomaan sosiaalisissa tilanteissa, jos hän olisi juonut. Kotioloissa toisen juominen ottaisi aika ajoin päästä. Kaikesta huolimatta ajattelen, että raittius on kuitenkin jokaisen oma asia. Minun tarvitsee opetella elämään raittiina, vaikka koittaisikin päivä jolloin mieheni käyttäisi jälleen alkoholia. Nyt tämä on kuitenkin ollut, tähän asti ainakin, yhteinen projekti meille ja sitä kautta hitsannut jälleen meitä yhteen. Tulevaisuus näyttää kuinka jatkossa…
Sitten taisi olla puhetta sosiaalisista tilanteista, joissa alkoholilla on roolia… Tässä kyllä näyttää kovaa kyytiä käyvän niin, että olen/olemme keksineet runsaasti parempaakin tekemistä, kiinnostuksen ja innostuksen kohteet perjantai ja lauantai-iltaisin ovat vaihtuneet
Osallistumme juhliin ja illanviettoihin, jos se ei ole ohitettavissa. Kyllä niissä aika kuluu ja on ihan mukavaakin, mutta kun agenda pääosin liittyy juomiseen niin ulkopuolisuuden tunne on väistämätön. Ei edes harmita poistua paikalta alkuillasta, kun toisten nousuhumala alkaa olla parhaimmillaan, kaikki puhuvat (lujaan ääneen) ja kukaan ei kuuntele, ketään ei kiinnosta toisten jutut. Melko varmasti muutama hyvä juhlimiskaveri jää, mutta ei sillekään mahda. Huono homma jos kaveruus perustuu yksinomaan yhdessä juomiselle ja juhlimiselle. Onneksi on kuitenkin muutama tosiystävä
Tuntuu oudolta, kaukaiselta, pelottavalta, että vielä vuosi sitten en pystynyt olla ajamatta työpäivän päälle alkoon hakemaan viinapulloa. Ehkä tein kotiin päästyä lenkin, jonka jälkeen pulputin pullon pois, ehkä jätin lenkinkin väliin. Viikonlopuksi piti ostaa viinipullo tai kaksi, viinaa ja pari lonkeropäkkiä kyytipojaksi. Ajatuskin oksettaa, mielikuva itsestä. Inhosin lopulta itseäni, juoppoa itsessäni! Jos teitä viikon pari raitistelleita lohduttaa, niin vaikeaa oli täälläkin ensimmäiset viikot, mutta uskokaa tai älkää, kyllä se siitä. Alku on hyvä mennä vain pienin askelin, puoli päivää kerrallaan. Toivon tsemppiä, koska hankalan tunturin toisella puolella paistaa aurinko, se on varmaa, parempaa on luvassa!
Temen kirjoitus Olen niin hukassa -ketjussa on hyvä:
Tällainen höpöttelykirjoitus, ei mitään punaista lankaa eikä sinistäkään… taattua mettäperän laatua
Ihanaa, että olette olemassa ja siellä kuulolla Tarvitsemme toisiamme tässä raittiusseikkailussa, että selviämme ja pärjäämme.
3 tykkäystä
Päivä 245. Ja ajatella, kahdeksan kuukautta raitista elämää tuli täyteen keskiviikkona jes!
Tässä ajassa minulle on muodostunut orastava raittiin ihmisen identiteetti, jännittävää kehitystä tapahtuu kovasti edelleen näin reilusti yli nelikymppisenäkin. Eipä olisi nuorena uskonut
3 tykkäystä
Kävimme pari päivää Tahkolla lasten kanssa. Puolisolla koko ajan, joka hetkessä, lonkerotölkki kädessä (että inhoan jo sitä tsup-ääntä). Joka hetki näytti miettivän, mistä sitä saa lisää haettua, kun aiemmat loppuvat. Kun katselin sitä ympäristöä (juomaravintolat muutaman askeleen päässä joka puolella) ja kuvittelin sieluni silmin talvisesonkia, kun jengi tulee paikalle “laskettelemaan” (juomaan) niin ei todellakaan tullut tunnetta, että minäkin sitä haluan vaan päinvastoin - ei pienen viirun vertaa jaksaisi kiinnostaa tulla lomaansa juomaan. Syksyllä siintää omat tasavuosisynttärit ja nyt jo vieraat ovat kyselleet, onko boolia tarjolla. Ehkä heille jotain juomaa järjestän mutta itse aion mieluummin selvinpäin menoa tarkkailla. En halua kuulla enää koskaan yhtään kommenttia perästä päin, että olipas XX melkoisessa jurrissa… Hyvä motivaatio jatkuu siis täällä edelleen. Ja toivotaan, että sellaisena säilyykin. Ehkä nuo kotoiset tsup-äänet jopa toimivat itselleni motivaattorina olla selvinpäin, kun en samanlainen tissuttelija halua ihmisten silmissä olla.
2 tykkäystä
Kuvittelen pääseväni kiinni Tahkon fiiliksistäsi. Olen itsekin kiinnittänyt huomiota kesäreissuilla ihmisiin upeissa paikoissa ja heistä huokuu vain innostus juomiseen terasseilla jne.
Mitäs jos järjestäisit omat pirskeesi ilman alkoholitarjoilua. Kutsuun maininta:
PS. Jos haluat nauttia alkoholijuomia, varaa omat juomat mukaan
Itse ratkaisin asian esim.jouluna ja juhannuksena jotakuinkin näin. Vaikka kyse ei silloin ollut vastaavista juhlista.
Hienosti sä porskuttelet menemään, saat olla ylpeä itsestäsi Itselleni yksi motivaattori on olla esimerkki lapsilleni (jotka ovat aikuisia), ettei heidän tarvitsisi hävetä minun käytöstä. Sinulla on nuoremmat lapset ja esimerkki on erityisen tärkeä. Lisäksi on tärkeää, että kotona on olemassa läsnäoleva, iloinen, positiivinen, luotettava vanhempi. Humalainen vanhempi ei sitä ole.
Saat taputella itseäsi olalle ja nostaa leukaa taas pykälän verran 
Raitista ja mukavaa perjantaita!
2 tykkäystä
Päivä 247. Aloitan tämän tuolla numerolla, kun on tullut tavaksi.
Ihastuttava sunnuntaiaamu. Nukuin pitkään, tein ja söin aamupalaa rauhassa, hain marjoja puuroon puskista ja salaattia leivän päälle kasvimaalta. Nyt vielä aamukahvia kuistilla hörpin. Aurinko paistaa ja on lämmin.
On hyvä olla.
Lähipäivinä olen miettinyt miten hyvään alkuun olen raittiuden kanssa päässyt. Joskus, melko harvoin, mutta silti lähes kerran viikossa tai joka toinen, singahtaa heikolla hetkellä takaraivossa ajatus, että nyt olisi hetki juoda kunnolla, vetää pää täyteen, päästä hetkeksi pois tästä maailmasta. Se ei kestä kauan, ohi vilahtava ajatus, joka menee heti pois. Muistan heti, että ei se niin mene. En pääse pois, vaan ongelmia, haasteita, pahaa oloa, väsymystä tulee vain roppakaupalla lisää.
Mutta jännä, että se ajatus edelleen sitkeästi ponnahtaa pintaan. Onneksi siitä ei toistaiseksi ole seurannut juomahaluja, varsinaisesti ei juomat ole houkutelleet, mutta tarkkana pitää olla, seuraava askel on sitten se, että alan haaveilla juomien perään.
Minulle ei selkeästi ole pahin paikka sosiaaliset tilanteet juoda, vaan väsyminen, rasitus ja kuormitus. Olen hoitanut niitä mielestäni nyt raittiuden aikana hyvin. Keskittynyt kuuntelemaan itseäni. Yrittänyt tarpeen tullen ja vähän ennakkoonkin, antaa periksi, levätä, kerätä voimia. Antaa jonkin asian vain olla ja hoitanut sen sitten huomenna tai ylihuomenna…tai ensi kesänä Tässä on ollut minulla paljon oppimista ja iso kehitysaskel onkin tapahtunut. Olen varsin tyytyväinen itseeni, on mukavampaa olla edes hiukan rennompi ja ottaa elämää rauhallisemmin. Tätä on tarkoitukseni opetella lisää, koska silti edelleen tulee yhtäkkiä näitä tarpeita “päästä pois”. Nyt on kuitenkin itsellä hiukan varmuutta, että se ei johda mihinkään, ryyppäämiseen.
Esim. eilen juttelimme isännän kanssa, kun aloimme olla kotimaisemissa, että puretaan autosta vain pakolliset ja laitetaan pihasaunaan tulet. (Entinen minä olisi raivokkaasti purkanut kaikki autosta, järjestellyt kaappeihin, laittanut pesukoneen pyörimään, teltan kuivumaan, makuupussit tuulettumaan ja varmaan imuroinut vielä autonkin ja vittuuntunut väsymykseen ja…)
Niin me pimenevässä kesäyössä menimme saunaan, rentouduimme, muistelimme reissun kohokohtia.
Kaikki on pitkin huushollia edelleen, mutta nyt minä kahvin juotuani ja rupateltuani teille 
jaksan helposti heitellä kamat oikeille paikoilleen.
Miksi ihmisen pitää kasvaa näin vanhaksi, ennen kuin oivaltaa höllentää.
Jotenkin jouduin nuorena ja siitä eteenpäin nuorena äitinä, myöhemmin lasten kanssa yksin pärjäillessäni, liian koville. Se varmaan oli tarpeen silloin, ainakin aika ajoin, mutta opitusta on haasteellista oppia pois.
Tällaisia mietteitä tänä aamuna. Ihana, hyvä, rentouttava kesäloma (ja kesä) takana. Nyt reippaana kohti syksyä ja työhaasteita ehkä töistäkin kuuluu olla hiukan kiitollinen, se kuitenkin mahdollistaa tämän elämän tällaisena. Jos yhtäkkiä olisikin ilman työtä, niin äkkiä olisi toisenlaisia haasteita…
Raitista ja mukavaa kesäsunnuntaita kaikille
5 tykkäystä
Jiisös kylläpä kuulostaa tutulta tuo. Entisestä elämässä, jos meillä oli vaikka ollut jotkut juhlat en millään malttanut antaa kaiken olla seuraavaan aamuun vaan kaikki piti siivota heti. Ei siltikään, vaikka puoliso huuteli lepäämään kainaloon. Ehkä olisi pitänyt antaa olla. Joku suorituspaine ollut tuossakin. Ettei kukaan pääse sanomaan mitään. Ja entäs sitten,jos olisi sanonutkin.
Hienosti olet opinnut hetkessä elämistä. Täälläkin opetellaan. Lähden kohta metsään poimimaan mustikoita. Se jos joku on zen puuhaa😅.
Kivaa sunnuntaita sinne.
2 tykkäystä
Voi miten ihania ajatuksia sunnuntaihin @Metsanpoika .
Lohdullista tuo meille perässä tulijoille, että ajatus juomisesta voi käydä mielessä vielä pitkäänkin lopettamisen jälkeen, mutta sen voi vaan antaa tulla ja mennä.
Kiitos tästä positiivisesta näkökulmasta jonka niin moniin asioihin ja ketjuihin täällä otat! Se auttaa meitä muita muistamaan, että silloinkin kun ei ole helppoa, omalla asenteella voi vaikuttaa siihen miten jaksaa mennä eteenpäin.
Mukavaa päivää!
1 tykkäys
Kiitos
Päivä 250. Muistiinpanojen arvoinen luku 
Arki on alkanut. Ihan ok. Pojat töissä olivat mielissään, kun yllätin heidät mustikkapiirakalla. Sen verran äijäporukkaa, että kukaan ei varsinaisesti sanonut mitään, hymyilivät vain korvasta korvaan 
ja kaikki otti toisenkin palan. Syödä mussuttivat kahvin kanssa kaikessa hiljaisuudessa ja sanoivat kiitos. Se on hyvä tällaisella äijäalalla, että turhaa puhetta ei työmaalla ole 
Nyt oon jo petissä. Jotenkin tylsä fiilis. Ehkä väsynyt. Kaikki tuntuu jotenkin tylsälle eikä mikään huvita. Alkuillasta tein pienen lenkin ja pulahdin järvessä. Se laittoi vähän hymyilemään… mutta meni pian ohi. Sen verran alavireinen meininki, että katsoin parhaaksi luovuttaa ja mennä maate. Jos aamulla parempi. Näihin oloihin on aiemmin tullut juotua. Mietin töistä lähtiessä, että niin sitä tuli vielä vajaa vuosi sitten kaarrettua reitti Alkon kautta. Nyt ajatus puistatti.
Tsemppiä raittiiseen loppuviikkoon kaikille 
6 tykkäystä
Minäkin olen miesvaltaisella alalla töissä, metalli- ja teknologiateollisuudessa Ukot on mahtavia työkavereita!
2 tykkäystä
Työhistorian aikana minulla on ollut vain kourallinen naispuolisia työtovereita (hekin oikein mukavia) ja nyt toistakymmentä vuotta olen saanut olla ainut prinsessa työmaalla. Ukot ovat hyviä, rehtejä työkamuja ja muutamasta on tullut vuosien mittaan ystävä vapaa-ajallekin, kun harrastukset on samat.
2 tykkäystä
Luin tuon eilisen kirjoitukseni uudelleen ja jäin oikein miettimään vuoden takaisia asioita.
Minulla oli kova halu viettää kesäloma raittiina. Muistikuvat eivät ole aivan kirkkaita, mutta ehkä reilu viikko, max kaks, onnistuikin, vaellusreissun verran, kun sovimme puolison kanssa, että emme pakkaa viinoja rinkkaan. Sitten reissusta ihmisten ilmoille päästyä korkki lensi nurkkaan ja pysyi siellä loppuloman. Olin ihan rättiväsynyt, kun lomalta pääsin töihin. Työpäivän jälkeen aina alkoon ja humalassa ilta, viikonloppuna sitten pidäkkeettä reilulla kädellä…
Eilen tuntui hyvältä, kaikesta ikävästä olosta huolimatta, se että tuohon ym. kierteeseen ei ole hinkua hypätä. Kyllä on helppo elämä tällä lailla, raittiina, paljon helpompaa ja huonoimmillaankin paljon parempaa!
Kun raittiina rauhassa viipyilee oloissaan, niin tuumin… olisinkohan sellainen perusaddikti-luonne, että pitäisi vähän kokoajan olla jotain äksöniä. Sitten kun sitä ei ole tai en jaksa, tulee tarve huilata tai muuten vaan on elämässä tylsää, suvanto vaihe… niin sitä on hankala kestää, tuntuu vieraalta. (Ennen olen juonut siihen(kin) tunteeseen.) No menihän tuo tylsäkin ilta ja teki hyvää.
Ei tämä mikään uusi oivallus ole, mutta nämä uudet asiat ja ‘elämäntavat’ kuten ‘luova oleilu’ eivät ole helppoja oppia ja sisäistää. Harjoittelen 
Raitista ja toivorikasta torstaita kaikille
…oman tympeän mielen keskellä aamulla hymyilytti ja tuli onnellinen olo, kun loppukesän luonto on niin kaunis. Aurinko paistoi matalalta, sumuverhoja oli maisemassa eri tasoilla, hämähäkinseitit kimaltelivat, järveltä nousi usva…
3 tykkäystä
Eilen illalla luin ketjuani alusta, omia kirjoituksiani sekä teidän kirjoituksia. Teki hyvää. Palautui mieleen alun hankaluudet sekä voittajaolo jokaisesta yksittäisestäkin raittiista päivästä. Kaipasin olalle taputtelua ja lukeminen sai minut arvostamaan toimiani raittiuden eteen, hetkisen.
Minut sai kaivelemaan menneitä se, kun nyt menin töihin tällä viikolla, niin töistä lähtiessä tuli takauma, ajatus, mielikuva siitä kun ajoreitti kiersi entisessä elämässä alkon kautta. Yllättävän voimakkaana. Ei varsinaista juomishalua, mutta vahvoja muistoja. Koin sen houkutteluna, flirttailuna. Pelottavaa. Säikähdin. Ei tätä ratkaisua elämässä.
Jännä, että loman jälkeen palasi voimakkaana muisto viime loppukesältä, alkusyksystä, ajolinjoista ja valinnoista… eikä lomaa edeltävät kuukaudet, uutta opittua parempaa elämää. Kiero 
Alavireisyyttä on nyt ilmassa. Päättelen sen johtuvan loman loppumisesta, kesän hiipumisesta syksyä kohti, luopumista… lapsiakin on vähän ikävä…Onneksi tänään on perjantai, se aina kohottaa fiilistä. Huomenna kisapäivä, toivottavasti menee mukavasti.
Kiitos Teille vertaansa vailla olevat kanssa seikkailijat ilman Teitä maailma olisi ikävämpi paikka elää. Toisiamme tukien kohti raitista viikonloppua 
8 tykkäystä