Merkintöjä kuljetulta polulta

Se on kiero. Odottaa pimeässä ja nurkan takana. Mutta me tiedetään nyt paremmin ja osataan varautua. Tsemppiä :flexed_biceps:

2 tykkäystä

Päivä 253. Tämä on lähinnä tsemppiviesti itselle. Eipä olisi juoppo minä vuosi sitten herännyt reippaana 4:30 la aamuna, syönyt puurot hyvällä ruokahalulla ja heittänyt kamat autoon ja lähtenyt juoksukisoihin :joy: kohta pelipaikoilla ja reilu viiskymppiä mettäreittejä juostavana. Katsotaan miten käy, pääsenkö maaliin päivän mittaan. Jännittää :face_with_hand_over_mouth:

7 tykkäystä

Miten kisa meni?

1 tykkäys

Kiitos kysymästä :smiley: kisa meni oikein hyvin, maaliin pääsin. Aikaan ja sijoitukseen oikeinkin tyytyväinen, vaikka näyttelevät sivuroolia. Nyt on sitten jalat melko huterat ja käytetyn oloiset ja kovasti tekee mieli suolasta :face_with_hand_over_mouth: jotain tuttua :joy:

Kiva kun kysyit :blush: Suloista Sunnuntaita!

(Mulla taitaa pyhä kuulua pitkälti pitkällään pötkötellen.)

4 tykkäystä

Tänään melko perus arkipäivä. Töissä ihan mukavaa, sopiva kiire ja vähän hassuja tarinoita työkamujen kanssa, piristi päivää. Iltasella kävin kevyesti heiluttamassa puntteja salilla ja sen päälle pienellä rauhallisella haaveilukävelyllä metsäteillä. Jaloissa vielä tuntuu lauantain kirmailut. Soittelin kaverille, kun emme ole nähneet koko kesänä. Ennen juhlimme usein yhdessä. Nyt ehdotin metsäretkipäivää lähimaastoihin hyvillä eväillä lähiviikoille. Saatais höpötellä rauhassa. Lupasi :blush:

Nyt olen vähän makoillut sohvalla ja syöpötellyt iltapalaa. Pitäisi siirtyä sänkyyn unta odottelemaan.

Joku päivä sitten luin alkuajan päivityksiäni. Niissä toivoin päivää, jolloin ei tarvitsisi ajatella alkoholia, eikä se tulisi mieleenkään millään tavoin. Nykyisin on päiviä, jolloin näin on :blush:ja tänään oli sellainen.

Hyvää yötä kaikille :heart_exclamation: ja raitista, reipasta uutta päivää huomenna :blush:

8 tykkäystä

Ihmisen ajatukset ja mieli ovat kyllä erikoiset. Jostain tuntemattomasta syystä eilen ja toissapäivänä on mieleen pullahdellut lapsuus- ja nuoruusmuistoja, hyviä ja huonoja. Muistoja omien lasten pikkulapsiajalta, hyviä ja huonoja. Myös niitä syyllisyyttä, häpeää ja huonoa omaatuntoa aiheuttavia. Kun on huutanut, toiminut epäjohdonmukaisesti jne. tehnyt vanhempana väärin. Samoin mieleen on tullut omien vanhempien vääränlainen käytös tai huonot toimintamallit. Olen pohtinut, että miten se minuun ja omaan käytökseeni on vaikuttanut. Siihen että minusta on tullut minä.

En aina tiedä mitä hyötyä tai mihin tällaiset ajatukset johtavat. Mutta huomaan, että raittiina niihin suhtautuu lempeämmin, jaksaa aikansa miettiä, vakavastikin, ja kun uupuu, niin työntää ajatus syrjemmälle. Olen myös miettinyt pitäisikö näistä jutella omien aikuisten lasten kanssa. Vai jutellakko sitten jos tarvetta ilmenee, jos he alkavat kriiseillä keski-iässä. Ikävistä aiheista ei tee mieli itse keskustelua avata, varsinkin kun nähdään jo aivan tarpeeksi harvoin.

Että tämmöstä se pääkoppa välillä tuottaa. No älkää huolestuko, enemmän on päiviin mahtunut muuta ajateltavaa, hyvää ja huonoa, arkisempaa ja helpompaa aivopähkinää. Kuten mitä tänään syötäisiin :joy: Nyt on onneksi perjantai ja työläisen parhaat hetket kohta käsillä, kun saa kirmata vapaana viikonloppulaitumille :blush: keli mitä parhain :sun::sun::sun:

Eilen olin koko illan rentoutumassa lapsenlapsen kanssa uimahallissa, pitkästä aikaa. Oli ihana ilta :blush:

3 tykkäystä

Hassu sattuma, että itse ihan samoja ajatuksia tällä viikolla olen pyöritellyt. Miettinyt, miksi sitä on ensimmäiselle lapsisarjalle ollut niin vaativa äiti. Olinko liian vaativa? Miksi aina pitääkin olla niin tiukka tavoitteissaan eikä osaa löysätä ja antaa vain mennä? En oikein vielä mihinkään lopputulemaan ajatusteni kanssa päässyt mutta ihan samoin ajattelin, että en ehkä halua asioita nostaa aikuisten lasten kanssa puheeksi elleivät he itse näytä signaalia keskustelulle.

2 tykkäystä

Hyvä kuulla, että olet lasten kanssa asian puheeksi ottamisesta samoilla linjoilla. Ehkä on hyvä itse olla avoin ajatukselle, että se jutteluhetki saattaa joku päivä olla ajankohtainen heidän aloitteestaan. Ja olla siinä mielessä itse valmistautunut, että kykenen rauhalliseen, rakentavaan keskusteluun ja kuunteluun, vaikka saisin osakseni syyllistämistä tms.negatiivistä palautetta. Enkä suhtautuisi, kuten oma äitini, sulkemalla korvat, pakenemalla sekä syyttämällä toista kun ottaa ikäviä asioita puheeksi, ilonpilaaja.

2 tykkäystä

Miten sun oma äiti toimi? Oliko samalla tavalla vaativa?

On merkillistä, miten selkäytimestä toimintamallit hankalissa tilanteissa tulevat. Minulla ei ole lapsia, mutta saan itseni joskus kiinni siitä, että tiuskaisen koiralle samoin kuin äiti minulle :face_with_diagonal_mouth: sanatkin on samat. Ärsyttävää huomata moinen.

Sellaisissa tilanteissa, joissa en saa rauhassa tehtyä jotain tai olen uupunut, ja koira vaatii toistuvasti huomiota tai jotain.

Monihan on vaativa itseäänkin kohtaan ja taipuvainen suorittamiseen ja kai sekin vaikuttaa. Vaatii itseltään ja vaatii muilta.

Mun äidillä oli syvä häpeä ongelma ja senkin takia hän niin aktiivisesti peitteli kodin ongelmia, ettei ulospäin näkyisi mitään. Ehkä häpeän vaivaama ihminen omii muiden niin onnistumiset kuin epäonnistumiset ja oma arvo ikäänkuin nousee tai laskee niiden mukaan. Niin meidän lastenkin olisi pitänyt aina onnistua ja olla mallikelpoisia, se olisi ollut todiste, että hän on onnistunut vanhempana.

Onneksi koko ajan voi oppia ja muuttaa toimintaansa. Kaikkihan me keskeneräisiä ollaan ja se on ihan ok. :heart:

Mukavaa viikonloppua kaikille!

2 tykkäystä

Kirjoitat viisaasti @metsänpeitto1 , tuntuu tutulta, tarvii ajatella kirjoittamaasi.

Mukavaa viikonloppua :heart_exclamation:

1 tykkäys

Vanhemmat erosivat, kun olin 12 v ja äiti kuoli nuorena, vain reilu 40 v. ikäisenä (itsemurha). Äidin järkyttävä menetys jätti syvät arvet. Isä oli meillä se vaativa, jota ei nyt ehkä pelätty mutta ketä ei haluttu suututtaa. Urheiltiin “pakosta” yms. Varsin kuuliaisia lapsia ja nuoria oltiin.

4 tykkäystä

Eilen touhailimme pihassa ja muutama tuttu ukko kävi poikkeamassa. Oli mukavaa jutella tulevasta metsästys kaudesta, menneestä kesästä jne. Yhtäkkiä eräs katsoi kelloa ja tuumasi, että “ohhoh, täytyypä kiirehtää viinakauppaan”. Katseli meidän päälle kysyvästi, niin kuin meillä olisi ollut sama ajatus. Kun hän ei saanut vastakaikua, hän lähti ilmeisesti ajelemaan muutaman kymmenen kilsan päähän viinaa hankkimaan.

Toinen mies pohti, että missähän olisi mökkikauden päättäjäisjuhlia. Katseli meitä kysyvästi. Puistelimme päätä, että ei mitään käsitystä, emme olleet kuulleet tai nähneet mitään sellaista tietoa tai uutista. Hän vielä jäi miettimään, että mistä löytyisi juhlaseuraa tai pieni tapahtuma.

Meilläkin oli kauppareissu käymättä. Kelloa tarvitsi vilkuilla sen verran, että ehdimme ennen sulkemisaikaa eli kymmentä. Taisimme olla muutamaa minuuttia vaille pois kaupasta. Juttelimme matkalla, että emme kyllä nyt kaipaa juhlia, eikä viinaa. Teimme ‘yöllä’ hyvän iltapalan. Sytyttelin kynttilöitä pimeyteen, pitkästä aikaa. Se näytti tunnelmalliselta. Kiva ilta.

Olemme muuten saaneet ‘tartutettua’ tämän raittiustaudin hyvään ystävään. Emme ole juuri puhuneet asiasta, hän on vain tiennyt, että emme enää ota. Kevättalvella se ehkä harmittikin kaveria, kun meistä ei ollut enää juomaseuraksi. Nyt hän on ollut muutaman kuukauden juomatta ja kehui olotilaansa. Uskon, että varsinkin isännän pelkkä esimerkki on auttanut häntä.

Ihana aamu, sellainen hidas :blush: aamukahvi nro.2 menossa. Tulossa aurinkoinen päivä :sun:

Raitista ja leppoisaa lauantaita kaikille :heart_exclamation:

6 tykkäystä

Tänään on ollut mukava päivä. Hyvin nukuttu yö, rauhallinen aamiainen, pötköttelyä. Ruuanlaittoa, pari eri ruokaa valmiiksi tulevalle viikolle. @nollaaja esimerkin mukaan :blush: Kävin kaupassakin listan kanssa, ostoksilla pitäisi pärjätä pitkälle tulevaa viikkoa.

Lihaskuntojumppa kotosalla, rento juoksentelulenkki tutuilla metsäpoluilla ja sen päälle järveen. Vielä tarkeni uida hetken. Tuli niin hyvä olo :smiley:

Penkkiurheilua iltapäiväkahvin aikaan (ja vähän muinakin aikoina). Oli mukava, kun kaverikin oli meillä tuijottamassa ruutua.

Pieni iltakriisi iski, kun auton rengas oli emännän käytössä, aivan huomaamatta :wink::face_with_peeking_eye:, kulunut kudoksille. Puheluita muutamalle naapurille, että löytyiskö tähän hätään keneltäkään yhtä rengasta, jotta saadaan vaihdettua ja pääsee taas huomenna töihin. No löytyihän se ja isäntä läks vaihtelemaan tuoreempaa rengasta vanteelle. Ehkä ei ollut ihan mielissään…

Taidan tehdä hyvän iltapalan, jos se lepyttäisi :smiley:

Raitista ja suloista sunnuntai iltaa kaikille :heart_exclamation: ja voimia taas uuteen viikkoon :sun::+1:t2:

2 tykkäystä

Kiva kuulla, että mun sunnuntaikokkailut sai sullekin motivaation ennakoimaan arkiruokaa. Mulle tää on ihan elinehto arjen toimivuudelle, kun kotona asuu lisäkseni kaksi aktiivista, harrastavaa ja treenaavaa nuorta. Ruokaa on oltava valmiina, jotta he ehtivät koulun ja harrastusten välillä syömään kunnolla. Ja onhan se toki itsellekin helpompaa, kun on työpäivän jälkeen lämmittämistä vaille valmiina ateria, tai no joskus saattaa joutua lisukkeen, esim pastan keittämään.

Mun rytmitys menee niin, että sunnuntaina laitan tosiaan ruokia niin, että ne riittävät keskiviikkoon asti. Mukana voi joskus olla joku puoli-eines, mutta pääasiassa valmistan itse. Sitten keskiviikkona, kunhan ensin syön päivällisen, lähden taas kauppaan ja sen jälkeen valmistan vielä illasta 1-2 ruokaa, joilla mennään perjantaihin asti. Sitten lauantaina taas kauppapäivä, jolloin teen viikon suurimmat ostokset, joista saan ateriat la-ke. Enkä väitä, että tää aina menee sukkana putkeen, joskus homma kusee ja joudun virittelemään :smiley: . Ja pakastimessa on aina varalta nopeaa Airfryerissa valmistuvaa einesruokaa. Ja välillä jotain unohtuu, ja kaupassa pakko käydä useammin. Mutta noin pääperiaatteessa tää on toiminut ihan kivasti.

1 tykkäys

Mulla oli vastaava rytmitys ja roti arjessa ja elämässä, kun lapset vielä olivat kotona. Hekin urheilivat (ja söivät) paljon. Nyt kun olemme olleet pari vuotta kahden, ote on vähän lipsunut. Mutta testaan tätä taas helpottaakseni arkea.

Kiitokset motivointivinkeistä :smiley::+1:t2:

Niin vaihtohan se isäntä sen renkaan? :wink: Pakettiauton rengas täysin laittomassa kunnossa - Ilta-Sanomat

1 tykkäys

Huh, vähän oli saman näköinen rengas :sweat_smile::face_with_peeking_eye: ja vaihdettu on, ei ehtinyt :man_police_officer:t2::police_car: pysäyttää menoa :wink:

1 tykkäys

Päivä 266. Elämä hymyilee :smiling_face_with_sunglasses:

(Miksi pelottaa sanoa näin, jännittää että karma vie hyvät elämästä ja seuraavaksi sataa kuraa niskaan.)

Työviikko sujui kivasti. Sain isosti aikaan ja olen tyytyväinen itseeni. Haastava persoona ollut kaksi viikkoa lomalla ja töissä on ollut kuin ‘lomaa’ minullekin ja pari muutakin työntekijää on kertonut samoin. Yksi ihminen saa muutettua koko työilmapiirin stressaavaksi ja hiillostavaksi.

Lisäksi minulla on tänään vapaapäivä :sun::sunflower:

Eilen illalla olimme parin naisystävän kanssa metsäretkellä ja saunomassa erämaasaunalla. Vasta pimeässä taivalsimme pois. Mukava ilta. Vähän mun tulee tuollaisista sosiaalisista tilanteista ystävien kanssa, kun ehditään jutella paljon, sellainen sosiaalinen krapula. Huono olo puhumisesta. Pari päivää kelaan, että puhuinko jotain ohi suuni, jos niin mitä ja mitä siitä toinen ajatteli, aina toivon, että olisinpa ollut enemmän hiljaa… En tiedä mistä tämäkin kumpuaa ja onko tarpeen. Vähemmän onneksi tarvii miettiä, kun alkoholi ei näyttele roolia.

Tänään nautin ihanasta syyspäivästä isännän kanssa. Käydään ampumassa ja tehdään kotihommia. Olen ulkona mahdollisimman paljon.

Raitista ja hyvää perjantaita kaikille :heart_exclamation:

3 tykkäystä

Höpsis, positiivisuus luo positiivisuutta :sun_with_face:

2 tykkäystä

On ollut ihan jeppis päivä, ei mitään ihmeellistä. Piti tulla tänne kirjoittamaan, kun mukavasta päivästä huolimatta vähän väliä meinaa hermostuttaa. Ei varsinaisesti mikään ja silti vähän kaikki. Kävin pienellä kävelyllä ja järvessä pulahtamassa hetki sitten. Se oli kivaa, mutta taas alkoi hermostuttamaan. Ajattelin josko nälkä ja tein hyvää ruokaa. Saa nähdä helpottaako se. Nää on niitä hetkiä, joihin kaipaa nopeaa helpotusta. Sitä vaan ei taida olla olemassakaan.

1 tykkäys