Tunnistan tunteen. Tsemppiä ja toivottavasti ruoka auttoi. Mukavaa perjantaita!
1 tykkäys
Kiitos @Riikinkukko , ehkä sun tsemppauskin auttoi 
tieto että kaveri kaukana jossain jaksoi hetken ajatella minua, tunnisti tilanteeni ja vielä tsemppasikin 
Syöminen auttoi vähän. Arvelin olevani niin huonoa seuraa puolisollekin, että kysyin häneltä, että haittaako jos menen illaksi metsään. Ei kuulemma haitannut, hän lupasi mennä illaksi talliin rasvamonttuun. Meillä molemmilla laatuaikaa 
Niinpä vähän käveleskelin lähimetsissä ja lopulta pimeään saakka istuskelin metsänreunassa, pienen pellon laidassa, odottelemassa pikku sorkkaeläimiä tai edes jänistä, mutta ketään ei näkynyt. Niinpä ihailin vain iltaa. Lämmintä, tuuletonta, lehtiä tippui silloin tällöin puista, pikkulintujen rapinaa lähioksilla. Tuoksui jo syksyltä, suopursuilta. Join perjantain kunniaksi ison termarituopin hunajateetä. Alkoi hämärtää, samaa tahtia pellolle nousi sumuverho, ensin ihan kevyt harso ja lopulta pellon peitti sankka sumu, pelto lakkasi olemasta. Niin kaunista. Kyllä säikähdin kauneuden lumoista, kun läheltä metso lähti lentoon kovalla rytinällä.
…sinne se hermostuneisuus vihdoin jäi… kun pimeässä alkuyössä saapastelin kotiin, oli rauhallinen olo. Tuntui hyvältä astua kotipihaan, kun tuvan ikkunassa oli valoa, isäntä oli keitellyt iltapuurot valmiiksi, tuntui hyvältä, kun minua oli odotettu.
Tänään uusi päivä, uudet kujeet keli on lämmin ja aurinkoinen edelleen 
nautitaan siitä. Raitista ja mukavaa lauantaita kaikille
4 tykkäystä
Tänään on ollut mukava kotipäivä. Aamu käynnistyi hitaasti, vetkottelin, mutta sitten kun pääsin liikkeelle, niin olen saanut aikaan monenlaista. Siitä tulee mukava tunne. Valmistelin taas alkuviikon ruokahuoltoa. Pääsee työpäivän jälkeen vähemmällä.
Eilen oli kisapäivä ja tein omia ennätyksiä, hyvin meni. Kiva mieli jäi siitä reissusta.
Kohta saunaan ja sen jälkeen pannaria, mansikkahilloa ja jäätelöä iltapalaksi.
Alkoholi ei ole ollut mielessä, mutta raittius on. Siitä huomaa, että ei tämä edelleenkään ihan ‘tavallinen olotila’ ole, kun siihen jollain tapaa kiinnittää huomiota lähes päivittäin. Jotenkin odotan vuoden rajapyykkiä, josko sitten huomaisi, että meni viikko, että elin vain elämääni. En ajatellut alkoholia, enkä raittiina oloa… katsotaan, aikahan tuon näyttää.
Raitista ja leppoisaa sunnuntai-iltaa kaikille
4 tykkäystä
Olen tyytyväinen itseeni. Olen harmitellut joskus, useinkin, nuorison tapaa tulla viikonloppukylään itselle ei niin sopivana ajankohtana. Juhlapyhisin olen ollut epätietoinen, minä päivänä porukat ovat tulossa. Milloin varautua.
Poikani jutteli tässä taannoin, että heillä on ajatuksena tulla tässä syksyllä vierailulle. Mielessäni jo harmittelin, että kumpa eivät tuolloin ja tuossa tulisi…kunnes, tadaa, koin valaistumisen 
Laitoin hänelle viestin, jossa mainitsin muutaman sopivan viikonloppuvaihtoehdon ja kutsuin heitä silloin. Lisäksi kerroin, että tuleva viikonloppu sopisi kaikista parhaiten. Ja, hiphei, se sopi heille myös. Asia ratkaistu parhain päin. Olin aktiivinen, en vain odotellut, että miten toiset asian järjestelee vaan kerroin toiveeni ja kutsuin itselleni sopivana ajankohtana. Nyt on ilo odotella tulevaa viikonloppua ja on mahdollisuus viettää kiireetöntä aikaa yhdessä. Ihanaa
Tämä on varmaan muille ihan normisetti, mutta minä alan nyt vasta oivaltaa miten toimitaan aikuisten lasten kanssa
3 tykkäystä
Päivä 270. Taas on saatu arki kunnolla käyntiin. Eipä valittamista, mutta kuitenkin… Kesäloma on niin spesiaalia aikaa työmuurahaisen elämässä, että kun se vapaus taas vaihtuu arkielämäksi, tulee näköjään vahvoja vieroitusoireita. Mun elämä on mukavaa ja mielenkiintoista, mulle siis, silti tulee näitä tunteita, että on niin tylsää ja typerää. Tässä on oikea oppikirja esimerkki ‘tunteesta’ joka ilmeisesti kannattaa ottaa vastaan, tarkkailla hiukan ulkopuolisen silmin ja päästää menemään 
Ihmisen mieli on kyllä erikoinen.
Mietin että osa tunteesta johtuu arkirutiineista. Arkipäivät ovat melko samankaltaisia, toistavat itseään kuukaudesta ja jopa vuodesta toiseen. Lomalla on vapauksia, varsinkin aikatauluista ja velvollisuuksista. Mielestäni se pitää niin ollakin, jotta arki ylipäätään sujuu hermoilematta tai ainakin vähemmällä ruuvin kiristyksellä. Mutta siitä seuraa sellaista ennalta arvattavuutta elämään ja se on tylsää. Vai onko. Taitaa olla liian kauan mun katastrofaalisesta erosta, jota kesti monta vuotta. Sen jälkeen kun pääsin taas joskus jaloilleni, muistan kuinka tyytyväinen olin mukavaan arkeen, kun kaikki toimii, etenee suunnitelmallisesti, ilman yllätyksiä ja mielen kuohuntaa. Täytyypä palautella mieleen.
Ärsyttää välillä, että mistä se pikkuriikkinen tyytymättömyys puskee pintaan mielen syövereistä, vaikka IHAN OIKEASTI kaikki on hyvin, kaikkea on riittävästi, elämä on vallan ok. Miksi ihmisen mieli syöttää ajateltavaksi sellaista paskaa. Ehkä muutkin miettivät jotain saman suuntaista.
@flux omassa ketjussaan kirjoitti:
Mietin, onko tämäkin alkoholin ansa, yksi konsti. Yrittää maalailla väkisin mun elämä tylsäksi ja tyhjäksi, saada aikaan ikävä, lannistunut, yksinäinen olo, johon voisi sitten juoda helpotukseksi. Sitten masentua vähän lisää ja juoda taas… you know…
No joo, nämä oli tällaisia tiistai pohdintoja. Elämä ei ehkä nyt just hymyile leveästi, mutta ei irvistäkään. On sellainen tasainen tylsä ilme naamassa. Rutistetaan työpäivä kasaan, illalla salille ja rauta vääntyy, sitten järveen uimaan (vedet ovat muuten edelleen melko lämpimät, että eikun sinne vaan kaikki, uimaan vielä) ja saunaan.
Raitista ja tavallista tiistaita kaikille
Kirjoitelkaa teidän tavallisesta arkitiistaista tai sitten jos jollain on jopa jotain kohokohtia tiistaissa
Kiva kun olette siellä jossain 
2 tykkäystä
Vaikka vuorotyö on raskasta, sisältää suuria riskejä terveyteen ja joskus omassa ketjussani pohdinkin että tällaisen mielenterveys- ja alkoholiongelmaisen ihmisen kuin minä ei ehkä todellakaan kannattaisi vuorotyötä tehdä, on siinä itselleni kuitenkin jotain “taianomaista” mistä pidän. Tarkoitan esim. vaihtuvia töihin meno- ja kotiinpaluuaikoja, kun kuu möllöttää jo taivaalla kun poljen yövuoroon tai iltavuorosta kotiin, aamuisin kaste tai pian jo kuura, aina voi matkalla ihastella jotain vaihtuvaa, myös vuodenaikojen mukaan tietysti. Eilen aamulla alkoi viiden päivän vapaat (olen siis aina 5 vuoroa töissä ja sitten 5 vapaapäivää) ja lähdin illalla auringonlaskun aikaan pyörällä kohti lampea, uimaan. Lammen vesi oli muuten 15 asteen hujakoissa, ihanan raikas. Ei mikään kiire minnekään, kuin pienellä minilomalla olisi. Nyt tässä juuri heräilin ja jahka saan jotain syötyä, lähden taas uimaan, ehkä tällä kertaa vähän pidemmällä olevalle järvelle.
Eilen illalla kun palasin lammelta, sytytin kynttilät uurnien viereen kirjahyllyyni, kaikille viidelle kissalle jotka elämässäni ovat olleet ja sylissäni pois nukkuneet. Tara <3 Tinka <3 Riia <3 PikkuRuu <3 Usva <3 Katselin kaunista kotiani samalla ihanaa musiikkia kuunnellen, oli levollinen olo. Luulen, että koko ajan tapahtuu toipumista, vaikkei siltä todellakaan aina tunnu. Raittiudesta minulla on alkanut olemaan jotenkin rauhallinen ja hyvä mieli. Tietenkin muistan miten elämän murskaamana ja päihteillä itseäni kaltoinkohdelleena, seonneena rääpäleenä tänne palstalle tulin. Olen muuttunut.
Kaunista syyskuun tiistaita kaikille <3
7 tykkäystä
@Metsanpoika Eikö suurin osa elämästä olekin ihan vaan tavallista arkea ? Sitä vaan ei osaa arvostaa, kun on juovuksissa. Juovuksissa kun on niin jännää (ainakin vähän aikaa !). Piileekö tylsyydessä elämän kauneus, mietin usein.
3 tykkäystä
Ihana kuulla, että olet muuttunut 
hyvä että on rauhallinen ja hyvä mieli. Mukavilta kuullostaa sinunkin ilta-touhut. Tykätään uida luonnonvesissä 
Tuo vaihtelevuus on eittämättä vuorotyön plussia.
Sulla @Reepu on siis kohokohdat eli vapaat meneillään Toivon sulle hyviä, ansaittuja vapaita
2 tykkäystä
Hyviä ajatuksia @Maukkis taitaa olla juurikin näin
Mä luulin saavani jännitystä, vaihtelua, rentoutusta pullosta, mutta vaikka kuinka pohjan läpi sitä silmäilin, eipä löytynyt…
2 tykkäystä
Kesälomaa hieman ehti itsekin alkuun kaivata mutta niin se vain arki on saanut taas ajatukset vallattua. Lapset auttavat tuossa tyhjän tunteen täyttämisessä - ei ole tyhjiä hetkiä 
Mutta muistan tuon tunteen, kun koti oli hiljainen ja elämä oli “tylsää”. Pitää vain opetella tykkäämään siitäkin arjesta - minunkin sitten, kun talo taas lapsista hiljenee. Tuo oli hyvä ajatus, että muistelet sitä vanhaa kaaosta ja elämää, mitä et halua enää elää!
3 tykkäystä
Kiitos
Niin kauan kun lapsia on kotona, niin tyhjyyden tunne taitaa olla kyllä melko harvinainen lapsiperhearki on ihanaa, vaikka se ei aina siltä tunnu silloin
Mä kävin eilen illalla naapurissa piristymässä, leikkimässä 3v pikku-ukkelin kanssa. Kyllä sai nauraa ja iloita ja oli vauhtia sekä tekemisen meininki.
2 tykkäystä
Tänään yhdeksän kuukautta raitista elämää. Se tuntuu hyvältä.
Samat tunnelmat kuin @Kiu8 omassa ketjussaan mainitsi. Juominen on jäänyt, mikään muu ei ole muuttunut ja silti kaikki on muuttunut. Sisäinen kasvu on aikamoista, siinä on erilaisia vaiheita ja prosessi tuntuu jatkuvan.
Mukava viikonloppu, sieniretkeilyä miniän kanssa, minä oppilaana, kokkailua yhdessä kerätystä saaliista, tunnelmallisia saunailtoja pihasaunalla, tein ulkotulista kujan saunalle…
Vuosi takaperin oli kovin eri tunnelmat… Ihanaa olla raitis❤️
Raitista ja mukavaa lauantai-iltaa kaikille
8 tykkäystä
Onnea! Mukavalta kuulostaa aina lukea sinun päivityksiä ja kannustuksia - 
2 tykkäystä
Kiitos
Lämpimät onnittelut yhdeksästä kuukaudesta! Upean kuuloiset tunnelmat teillä siellä.
Minä nautin tänän oman “merkkipäiväni” kunniaksi sellericarpacciota, pariloitua siikaa ja hyvää seuraa. Kannattaa juhlistaa, on se sen arvoista 
4 tykkäystä
Onnittelut!
1 tykkäys
Kiitos @Räpistelijä ja @Teme70
@Teme70: llä oli sellainen juhla-ateria että herahti vesikielelle heti aamusta 
siika, ja yleensäkin kala on aina hyvää.
4 tykkäystä
Voi että. Sinulla on kyllä hyvin pullat uunissa ja iso tuki olet meille muille. Hyvä ruoka on niin parasta ja monen asian pelastus 
3 tykkäystä
Viikonloppu takana ja uusi viikko edessä. Mukava, toiminnantäyteinen, pitkä viikonloppu takana. Tykkäsin taas kerran kovasti, kun yksi lapsista seurustelukumppanin kanssa tuli pitkäksi viikonlopuksi. Oli yhteistä puuhaa, kerättiin sieniä ja tehtiin toinenkin luontoretki, leivottiin sienipiirasta, vierailtiin kirjastossa, käytiin lenkillä ja järvessä uimassa, saunottiin joka ilta. Toinenkin lapsi puolisoineen oli parin päivän ajan, tykkäävät tietysti nähdä toisiaan. Mulla oli ruuan tekoa paljon, kun kuusi aikuista talossa. Siihen olisi hyvä osata osallistaa nuorisoa enemmän, väsyn kovasti, enkä meinaa jaksaa… sitten tahtoo ennen pitkää alkaa ärsyttää asia jos toinenkin. Esim. sellaiset pikkujutut, kun käydään ulkosaunassa, niin olisi kiva jos huolehdittais, että seuraavien on myös mukava mennä saunomaan. Lisätään puita, vettä pataan lämpiämään ja haetaan lisää pesuvettä… ettei äitin/anopin tartte käydä välissä perään katsomassa…
Eli kuultaako läpi, että mukavaa kun olivat ja kiva kun lähtivät
Kuuntelin nuorison jutustelua, kun olivat vierailleet pääkaupungissa lapsen puolison äidillä ja hän ei ollut tehnyt ruokaa heille lainkaan neljän päivän aikana 
nuoripari oli sitten käynyt ulkona syömässä. Ihmettelin mielessäni, että voiko noinkin tehdä. Minusta se oli erikoista ja outoa. Meillä ei mitään ruokapaikkoja lähimmän neljänkymmenen kilsan säteellä olekaan, mutta kai sitä voisi sanoa, että käykää kaupassa hakemassa omat sapuskat ja tehkää itse aterianne…
Pitäisi itsekin varmaan tämä(kin) homma ottaa jotenkin rennommin…
Eilen illalla siivosin vieraiden jäljiltä ja pesin pari koneellista pyykkiä. Sitten vielä, taas ilmoittamatta, yllättäen, kuten aina (onko se joku vanhojen ihmisten oikeus) pihaan saapui appiukko vaimonsa kanssa. Mun sosiaalisen kanssakäymisen kuppi kuohui yli ja tais mennä kuppi nurinkin. Oli kiire kauppaankin, kun jääkaappi oli tyhjä, eväsruoka tekemättä, nukkumaankin piti ehtiä, kun kello soitti taas aamulla aivan liian aikaisin. No mehän seurustelimme kohteliaasti ja vinkkasimme muutaman kerran, että kauppaankin pitäisi ehtiä… no ehdittiin juuri ja juuri ennen kymppiä pihalle kaupasta. Tunnelma oli jo melko kireä ja olin onnellinen kun pääsin pötkölleen. Yöunet olivat aivan liian lyhyet, aamu tuli äkkiä.
Kun työpäivästä selviän, niin teen kotona vain pakolliset ja huilaan illan, käyn rauhassa saunassa. Enkä puhu kenellekään mitään.
Olen sisäisesti, itsekseni, sydämessäni, onnellinen kolme neljäsosaa vuotta kestäneestä raittiudesta, joka vanhetessaan vain paranee
Olen onnellinen raittiista viikonlopusta nuorison kanssa. Mukavista keskusteluista. (Muistoissa hönö hiprakkainen minä, joka vetäytyi hyvissä ajoin omiin oloihin juomaan. Noloa ja häpeällistä.)
Olo on maanantain kunniaksi väsynyt mutta onnellinen, kiitollinen.
Raitista ja mukavaa alkanutta uutta viikkoa kaikille
4 tykkäystä
Ihana kuulla. Isot onnittelut täältä halauksien kera! 
2 tykkäystä