Merkintöjä kuljetulta polulta

[Metsanpoika]

Arkista meininkiä tällä suunnalla. Töitä, lenkkiä, punttia, luonnonvesissä pulahduksia, ruuan ja eväiden tekoa, kotitöitä ja harrastamista. Olen yrittänyt syödä ravitsevasti, jotta jaksan, koska tämä kuluva sekä ensiviikko ovat melkoisia treeniviikkoja, kohti ensikuun alun kisapäivää, viimeinen kisa tälle vuodelle. Viimeisen viikon ennen kisaa palauttelen ja kerään voimia. Olen käynyt jonkun kerran hierojalla sekä käyttänyt aikaa lähes joka ilta lihashuoltoon. Kaikin puolin hyvä fiilis tuleviin koitoksiin. Hienoa kokea, että tässä(kin) iässä voi kehittyä.

Tuleva metsästyskausi aiheuttaa myös liikkeitä. Treenattu on sitäkin silmälläpitäen sekä rakennettu torneja. Pari kökkäviikonloppua on myös luvassa asian tiimoilta.

Lueskelin plinkistä konkareitten vanhempia päivityksiä ja keräsin niistä voimaa, vertaistukea, samaistumispintaa, ajatuksia…

@Vieraammaksi54 jossain ketjussa aikoja sitten kirjoitti:

“Käytännöllisiä neuvoja, ilman mitään suurempaa numeroa: älä anna nälän, janon tai väsymyksen yllättää. Pidä suklaa aina mukana, ettei nälkä yllätä. Älä mene riitelevien ihmisten mukaan. Pidä asiat yksinkertaisina.”

Toimiva ohje. Keskityn tällä hetkellä ennen kaikkea väsymyksen ja riitojen/riitelevien ihmisten välttelyyn sekä ylipäätään ikävien tilanteiden välttelyyn. Ja yritän pitää asiat yksinkertaisena

Raitista ja hyvää keskiviikkoa kaikille

[Riikinkukko]

Sinun arkea kun lukee niin tulee miettineeksi, miten sinä olet koskaan ehtinyt juodakaan mutta se juomattomuushan aikaa ja mahdollisuuksia juurikin antaa. Kiireinen syksy sinulla edessä hyvässä mielessä!

[Metsanpoika]

En ole aivan varma oliko kommentti positiivinen vai negatiivinen mutta joo, kyllä raittiina tunnit ovat päiviin lisääntyneet, sekä energia ja toimintatarmo.

Tiedostan myös, että “tekeminen ja touhaaminen” on kompastuskiveni. Taiteilen ‘sopivan määrän tekemistä’ kanssa jatkuvasti. Olen kiinnostunut ja haluaisin tehdä monenlaista ja niinpä lepääminen tahtoo unohtua ja siihenkin tarvii oikein keskittyä ja varata aikaa.

En myöskään aina tiedä onko hyvä juttu, että joudun suunnitella päivät ja viikot melko tarkkaan, että ehdin kaiken. Mutta kun muusta touhusta en malttaisi luopua, kun työnteosta

[Riikinkukko]

Ihan se oli ihailevan positiivinen, että pääset ja ehdit harrastamaan

[Metsanpoika]

Olen tosi innostunut, onnellinen ja kiitollinen kun raittiina jaksan ja olen energinen. Juovan ajan loppupäässä olin niin väsynyt, vetämätön, en oikein innostunut (lopulta muusta kun juomisesta) ja enkä saanut aikaan…

Nyt on hyvä, kunhan välillä muistan levätä

[Riikinkukko]

Tuon väsyneen ja saamattoman tunteen muistan itsekin. Hyvä sinä siis!

Itsekin olisin jo samassa elämäntilanteessa ellen olisi aloittanut kaikkea alusta. No, tiedän, että omaa aikaa on sitten, kun lapset ensin kasvaa

[Metsanpoika]

Päivä 280. Perjantai on viikon parhaita päiviä, koko viikonloppu edessä.

Tulossa mukava, toiminnallinen viikonvaihde. Uskon, että levätäkin ehtii. Ennen tuli helposti toimeliaan päivän päälle ilta vielä juotua rankasti, yö meni sitä myötä harakoille ja aina väsytti niin stnst. Nykyään puuhakkaan päivän päälle tulee saunottua, syötyä riittävästi, terveellisesti ja ravitsevasti, juotua vissyä tms riittävästi. Makoiltua sohvalla sopivasti. Niinpä seuraavana aamuna on palautunut, levännyt ja reipas olo uusiin touhuihin kyllä tää raittius vaan on niin super

Töissä olen opetellut ja oppinut ottamaan rennommin ja näin ollen sekään ei maistu ihan niin pinna ei ole niin kireällä. Kehitystä siis tapahtuu…

[Metsanpoika]

Välillä tuntuu, että kaikki on jo kirjoitettu, mutta silti mielestäni ei voi liikaa hehkuttaa näitä raittiin ihmisen suloisia sunnuntaita (tai mikä se kenenkäkin vapaapäiväaamu onkaan) eikö siihen ole oikeus, kun juovat hehkuttavat perjantaipullojaan… Samoin muuten mietin @Reepu ketjun ihastuttavia ja veden kielelle tuovia ruokakuvia…eikös sosiaalisessa mediassa pyöri paljon alkoholijuomakuvia, niin mikäs sen mukavampaa raittiusfoorumilla kun ruokakuvat ja kauniit maisemat- mistä ikinä kukakin nauttii.

Eilinen päivä oli toimintaa täynnä. Sen päälle sain vielä itseni poluille juoksemaan. Löysin uuden polun tutun jatkoksi ja lenkki alkoi tuntua The Seikkailulle. Mahtava tunne innostua oikein kunnolla.

Nukuin kun tukki ja heräsin virkeänä. Valmistin isännälle ja itselleni oikean ‘laiva-aamiaisen’ (harmi muuten kun en ottanut kuvaa liian nälkä, ei tullut siinä hetkessä mieleen ). Vähän pötköttelyä vielä ja seurustelua Teidän kanssa, sitten päivään käsiksi Tänään on leppoisa päivä tulossa, vähän kotihommia ja ruuan valmistusta tulevaa viikkoa silmälläpitäen, sekin vinkkivitonen Teiltä ihastuttavilta vertaisystäviltä.

Minulla on nyt pari nelipäivästä työviikkoa luvassa. Se keventää mukavasti ja piristää mieltä jo etukäteen. Muutenkin töissä on kesän jälkeen ollut huomattavasti kevyempi tunnelma. Ei ole pelkkää omaa havaintoa tai mielialaa, koska lähin kolleega oli havainnut saman ja pohti asiaa tässä joku päivä (tämä tieto tuntui hyvältä).

Jos suinkin ehdin taidan viedä pikkuystäväni tänään polskimaan uimahalliin, saan hyvällä syyllä itsekin lekotella ja kellutella lastenaltaassa.

Raitista, syksyistä päivää kaikille ja suloista sunnuntaita Kiitos, että olette

[Metsanpoika]

Kelpo työpäivän jälkeen juoksu kulki ja rauta salilla oli kevyttä

Ilta kuluikin sitten kiivaassa, tunnepitoisessa keskustelussa puolison kanssa, aikuisen perillisen asioista. Meillä ei ollut keskenämme erimielisyyttä, mutta aihe oli mielipiteitä ja ajatuksia herättävä eli raha-asiat. Tällaisen kaltainen vakava keskustelu ja pohdinta on raskasta ja asioita on vaikea saada pois päästä pyörimästä, kun asia ei edes tänään, tällä puhumisella tullut valmiiksi, vaan ottaa tovin aikaa. Lapset kyllä taitaa aiheuttaa monenlaista harmia ja päänvaivaa loppuelämän, josko iloa ja hyvää toki enemmän

Näissäkin tilanteissa jaksaa raittiina olla edes pykälän rauhallisempi, odottaa suun vuoroa ja molempien juttelu on rakentavampaa kuin vaihtoehtoisesti molemmat hyvässä hönössä puhumassa…huutamassa…

Yritän tehdä jonkun hengittelyharjoituksen sängyssä, että saisin ajatukset suunnattua leppoisampiin aiheisiin ja unen päästä kiinni…

Hyvää yötä kaikille

[Metsanpoika]

Niinhän siinä kävi, että huonosti tuli nukuttua. Asioita ei tarvinnut enää yöllä ajatella, mutta sen verran oli mieli kierroksilla, että tuli herättyä useita kertoja yöllä ja aamulla olin jo ennen puoli viittä hereillä. Tulee pitkä päivä. No illalla sitten ajoissa nukkumaan.

Ennen nukahtamista ja aamulla työmatkalla mietin useasti tätä raittiuttakin. Miten se on minulle tehnyt hyvää. Monin tavoin. Välillä tuntuu, että olen eri ihminen. Isoimmat muutokset ovat sisäisiä, tapahtuneet pään sisällä, mielessä, ja niin pikkuhiljaa, että pitää pysähtyä tajutakseen. Välillä on niin kiire elämässä, että ei ehdi huomata positiivista kehitystä. Verrattuna juovaan aikaan, olen nykyisin rauhallisempi, tasapainoisempi (huomaa tuo -sempi….en missään nimessä rauhallinen ja tasapainoinen siinä on vissi ero). Mieli ei ailahtele. Mielen matalapainetta esiintyy todella harvoin, en muista koska viimeksi olisi masentanut ja elämä vaikuttanut synkälle. Ennen joka päivä ärsytti joku, nyt ei juurikaan ja jos ärsyttää, niin tunne menee ohi eikä jää päälle. Myötätuntoa lähimmäisiä kohtaan löytyy helpommin. Kaiken kaikkiaan olen energisempi ja suhtaudun elämään, ihmisiin ja ympärillä olevaan positiivisemmin. Iloinen, reipas uteliaisuus elämää ja asioita kohtaan on kuoriutunut jälleen piilostaan. Olen vuosikausien jälkeen pikkuhiljaa jälleen oma itseni, se itseni, jonka kanssa minäkin viihdyn. Enkä sellainen masentunut, vetelä marisija ja ruikuttaja, jota ei itsekään jaksa kuunnella ja katsoa, saatikka joku muu. Semmonen itsekäs juoppo. Nyt tajuaa kuinka sitä juodessaan keskittyy vain itseensä, ajatukset pyörivät oman navan ja alkoholin ympärillä.

Nyt olen aivan viime aikoina huomannut, että raittiudesta on tullut normaalihomma. Olen niin varovainen tämän asian äärellä, että en ole oikein luottanut tunteeseen. Epäillyt. Mutta nyt, ainakin toistaiseksi, näyttää siltä, että sellaisissa tilanteissa, hetkissä, joissa juomisajatukset tulivat ennen satavarmasti pintaan, ei tapahdu mitään…ei ajatuksen häivähdystäkään enää. Korkeintaan olen muutaman kerran laittanut merkille sen -ajatuksen puuttumisen. Upeaa, mahtavaa ja hämmentävää. Todella hämmentävää! Alkoholi taitaa pikkuhiljaa poistua elämästäni… se on hieno asia se, ei tule ikävä. Minun puolestani saa painua helvettiin.

(Pahoittelut kaikille, mutta enpä keksinyt leppoisampaa sanaa tuohon kohtaan, joka kuvaisi kuitenkin tilannetta.)

Vitsi kun tämä tieto jotenkin helpottaisi jotakuta alkutaipaleen rämpijää. Usko vain, kyllä se helpottaa, päivä päivältä, vaikka ei siltä tunnukaan, luota prosessiin! Alku on niin haastava, että minua aivan puistattaa muistot, mutta kaikki se rimpuilu ja taistelu itsensä kanssa kannattaa ja palkitsee pikkuhiljaa moninkertaisesti. En tarkoita varsinaisia vieroitusoireita vaan sitä kaikkea päänsisäistä hälinää, levottomuutta, ahdistusta, mielialan vaihtelua, jota alkoholin pois jättäminen ensi alkuun aiheuttaa useiksi viikoiksi.

Olen kuitenkin tällainen varman päälle pelaaja, varmistelija, joten jatketaan kuitenkin hyväksi havaitulla Päivä kerrallaan -metodilla. Pidän siitä.

Raitista ja raikasta syyspäivää kaikille Meillä oli aamusella mittari pakkasella siitä se lähtee…

Tulipa taas pitkät lätinät, pahoittelut…

[Fincoco]

Kyllä huomaan itsessäkin muutoksia parempaan tämän raittiuden myötä. TasapainoiSEMPI olen. Ennenkaikkea raittiudella on ollut positiivinen vaikutus minun mielenterveyden haasteisiin. Minun sairauteen kuuluu satunnaiset ääniharhat. Ne on loppunut lähes kokonaan juomisen lopettamisen jälkeen. Tosin nyt kun on muita haasteita elämässä niin eräs aamu heräsin siihen kun ”joku paukutti kämmenellä ikkunalautaa ulkona” se kuullosti niin aidolta ja säikähdin hirveästi. Sit hoksasin että oli harha. En muista milloin on edellisen kerran ollut ääniharha mutta se johtuu stressistä. Kaiken kaikkiaan raittius on tehnyt hyvää. Ei se poista ongelmia mutta niiden läpi pääsee helpommin

[Metsanpoika]

Raitis päivä nro 290. Tänään numero näyttää hyvältä, olo on hyvä ja muutenkin tuntuu hyvältä.

Elämä tuntuu välillä olevan tällaista tunteiden kanssa elämistä ja tunteiden hallintaa sekä sietämistä harmi kun meidän sukupolvelle ei opetettu sitä jo lapsena ja nuorena. Näin aikuisena ‘tunnesäätelytaitojen’ opettelussa tuntuu olevan hiukan haasteita

Sähäkkä ja mukava viikko luvassa. Toivottavasti pysyn terveenä. Olen käynyt joka päivä uimassa järvessä, se yleensä auttaa.

Raitista ja hyvää viikkoa kaikille Syksy näyttää olevan parhaimmillaan

[Fincoco]

Minä oon huomannut että nykyään on vielä vaikeuksia tunteiden säätelyssä. Menee niin laidasta laitaan välillä. Mut niitä ei tarvii enää alkoholilla turruttaa eikä boostata. Iloa ei tarvitse voimistaa eikä surua tarvitse turruttaa. Se on välillä niin uuvuttavaa mutta harjoitus tekee mestariksi.

[Metsanpoika]

Juuri näin, samalta se itsestäkin tuntuu, tunteiden vuoristorataa mennään välillä ja kovaa. Se ottaa jopa voimille välillä. Mutta hyvä asia on, että alkoholia en enää kaipaa, ehkä jotain muita rauhoitus-konsteja välillä kyllä. Mutta opetellaan vain sietämäänkin suurin osa tunneskaalasta… lohduttaa kuulla, että samanlaista on muillakin

[Metsanpoika]

Päivä 292. Hauskan näköinen numero tämäkin. Yksinkertaisen, Onnellisen, Kiitollisen ja Raittiin ihmisen ilon aiheet ovat eilisen illan kauniit revontulet taivaalla, jotka sattumalta näin, lähtiessäni vielä pimeään takkapuiden hakureissulle. Tähtitaivas. Pakkasaamu, joka nipisteli poskia. Pulahdus kylmään järviveteen, siinä lähti loput unihiekat aamulla silmistä. Syksyisen maiseman kauneus liikuttaa mieltä, mitkä värit!

[Metsanpoika]

Meneillään vuoden tylsin neljännes, josta vähiten pidän…mutta kuitenkin, olen nauttinut leppoisista syyspäivistä, pyöräillyt niin että tukka hulmuaa, tunnelmoinut kynttilöin ja lyhdyin, sytytellyt ulkotulista kujan pihasaunalle, maistellut eri tee makuja, kerännyt puolukoita ja valmistanut pulmu-puolukkahilloa Talomme lämpiää kolmella tulisijalla, joku kutsuisi sitä työlääksi, mutta nautin polttopuiden haku’matkasta’, tulen sytyttelystä ja jään aina hetkeksi ihailemaan liekin loimua, vaikka olisi kuinka kiire. Olen innostunut leipomaankin muutaman kerran ja voi sitä tuoksua, joka täyttää huushollin, kun uunituoretta pullaa tai piirakkaa nostaa pöytään. Näin ikään on syksy taas tuntunut ihan siedettävältä ja jopa mukavalta. Jopa kilometritolkulla jatkuva pimeys menettelee, kun katselee tähtiä, kuuta ja toivoo näkevänsä revontulia…eiköhän tästä taas tammikuulle selvitä…

Raitista ja hyvää keskiviikkoa kaikille

[Metsanpoika]

Syksyn aihe minulla tuntuu olevan tunteet. Kesä oli täynnä seikkailuja ja toimintaa. Niin ihana kesä! Osittain ehkä siksi nyt on tuntunut tylsältä, olo on levoton. Tänään ajellessani töihin mietin, että otan tämänkin haasteena. Opettelen. Minun on vaikea pysähtyä, rauhottua. Kun on menoa ja meininkiä ajattelen välillä, että kumpa saisi vain olla, mutta kun se hetki tulee, niin en oikein osaa…eli tarvii opetella…kehitellä työkalupakki…

Olen esim huomannut, että silloin syöminen lähtee helposti laukalle, tulee naposteltua mitä sattuu ja liikaa, lopputuloksena huono olo, mikä taas ei ollut laisinkaan ‘rauhoittumisen’ tarkoitus. Työkalupakissa olisi hyvä olla vaikka kirja, kirjoja, koska äänikirjat eivät rauhoita samoin kuin kirjat ja kännykän räplääminen on vihonviimeistä, lopulta stressaavaa.

Eilen oli tarkoitus olla ‘ihan koti-ilta’ ja puuhailla pieniä juttuja. Näin tein, mutta oli levoton olo koko ajan, vaikka periaatteessa oli mukavaa. En tiedä miksi. Mielikuvani rennosta, rauhallisesta koti-illasta oli vallan erilainen kuin lopputulos. Ei ollut huono ilta, mutta ei siitä hyväkään mieli jäänyt, levoton, vähän ärsyyntynyt.

Ei ole aihetta huolestua, näitä on harvoin, mutta silti joskus. Aion opetella olemaan rennosti, rauhassa kotona

Raitista ja hyvää Torstaita kaikille

PS. Sen verran tarvii lisätä, kun tämä on lopettajien palsta, että tähän rauhoittumisen vaikeuteen ja siihen liittyvään levottomuuteen sekä ärtyisyyteen, ei liity juomishaluja, eikä alkoholiajatuksia. Hyvä niin. Mutta jotenkin miellän, että samasta prosessista on edelleen kyse. Minun kehitysprosessista…

[Teme70]

Aika lailla samanlaisia fiiliksiä on ollut täällä. Ja ajattelen myös niin, että kehitysprosessista on kyse.

Olen huomannut, että en oikein osaa enää keskittyä. Joku toinen asia tulee mieleen kesken jonkun puuhan, ja alan välittömästi tekemään sitä uutta juttua. Hetkeksi, kunnes taas keskeytän itseni. Ei ihme, että tunnen olon levottomaksi.

Ja vaikka yritän rauhoittua, niin pää vain hurisee eteenpäin.

Olen viime aikoina kovasti työstänyt läsnäoloa tässä hetkessä. Että on vain tämä hetki ilman murhetta menneestä tai tulevasta. Ja että pyrin tekemään yhtä asiaa kerrallaan, en multitaskaa. Viime viikonloppuna tein ison muutoksen, kun päätin, että kännykkä ei enää seuraa sänkyyn. Ja pidän ylipäätään somepaastoa.

Otin käyttöön nuo mainitsemasi perinteiset kirjat. Pyrin lukemaan paljon, keskittymään siihen ja pakottamaan ajatukseni pysymään tarinassa, vaikka mitä ajatuksia sinkoilisi päässä. Voi ihme se on välillä vaikeaa, ja muutaman kerran olen tajunnut, että otin jo kännykän käteen taas googlatakseni jotain..

Näitä muutamia muutoksia olen noudattanut vasta lyhyen aikaa, mutta koen, että hiljalleen olen mennyt parempaan suuntaan. Hidastaminen tekee hyvää ja aivot tykkäävät, kun saavat välillä olla ilman ärsyketulvaa.

[Räpistelijä]

Oma puhelimeni hajosi täällä reissussa ja reissaan paikassa, josta uutta ei voi ostaa.

Tämä on parasta mitä minulle on tapahtunut pitkään, pitkään aikaan. Läppäri on ja nettiyhteys löytyy, mutta ne on pyhitetty työntekoon, ei jatkuvaan turhuuden skrollaamiseen (olen antanut itselleni luvan tulla vain tänne), ja kas:

äkkiä onkin vaan niin helppo keskittyä. Ihan vaan siihen mitä kulloinkin tekee.

Muun aikaa voi ulkoilla tai juoda teetä, katsella ikkunasta.

Minulla ei ole kohta kahteen viikkoon ollut aavistustakaan siitä, mitä maailmassa tapahtuu.

Toivoisin kotiin palattuani, että se tietämättömyys jatkuisi. Paasto loputtomasta uutisvirrasta asioista, joista en edes haluaisi tietää mitään, on uskomattoman vapauttavaa.

Silloin voi kuulla omat ajatuksensa. Tai, mikä parasta: olla vaan välillä ilman.

[Räpistelijä]

(Niin ja halusin vielä tarkentaa, että edellisessä kommentissani en tarkoittanut rinnastaa tällä palstalla käymistä turhuuden skrollaamiseen. Tämä kun toki on jotain aivan muuta. )