Merkintöjä kuljetulta polulta

[Metsanpoika]

Kannatti kirjoittaa tänne tuntemuksista. Lohduttaa kovasti, että sain ymmärrystä osakseni ja että muillakin on samanlaisia tuntemuksia. Jotenkin kummasti heti mieliala nousi

@Teme70 ja @Räpistelijä teillä on fiksuja ajatuksia puhelimella olosta ja netissä roikkumisesta.

Jännä lukea että @Teme70 “oireet ja taudinkuva” muistuttavat kovasti omiani, samoin konstit rauhattomuuden taltuttamiseksi. Somepaasto tekee niin hyvää ja tehoaa nopeasti Hidastetaan ja vältetään multitaskaamista (helpommin sanottu kuin tehty).

@Teme70

vaikka yritän rauhoittua, niin pää vain hurisee eteenpäin.

Oikein nauratti, kun olit osannut niin osuvasti kiteyttää homman sama.

Otin esiin muutama vuosi sitten aloittamani villasukan tekeleet ja aion tehdä ne nyt valmiiksi. Siihenkin tuntuu olevan haastava keskittyä, mutta hyvää treeniä Kaikenlaista muutakin rauhoittumista yritän. Juoda teetä kynttilän valossa tai takkatulen loimussa kaikessa rauhassa, keskittyä siihen. Saunoa rauhassa, nautiskellen. Syödä rauhassa, maistella mitä suuhuni laitan. jne. jostain syystä nyt on vain ollut enemmän haasteita rauhoittumisen kanssa ja kumma levottomuus vaivannut enemmän.

Varmasti ‘hieno homma’ @Räpistelijä tuo ilman puhelinta olo. Olisi aivan huippu juttu, kun puhelimen voisi unohtaa pariksi viikoksi. Kesälomareissulla näin olikin välillä päiväkausia ja kyllä teki hyvää.

[Metsanpoika]

Sen verran vielä…

300 päivää ja sanattomaksi vetää. Sama akka kun vaikka noin vuosi sitten ja silti aivan eri.

[Räpistelijä]

Onnenhalaus!

[Metsanpoika]

Kiitos

[kaaosteoria66]

Hurrrrjasti onnea!!!

[Fincoco]

Paljon onnea tasaluvusta. Ei olekaan enää pitkälti vuoden etappiin

[Metsanpoika]

Kiitos @kaaosteoria66 ja @Fincoco

Ei ole pitkä vuoteen…nyt jo uskon, että sinne kyllä mennään raittiina. Tuntuu hyvältä, kun on kuljettu tätä taivalta yhtä matkaa jatketaan niin…

[Kiu8]

Huomasin myös joskus saman. Kännissä hukkasin puhelimeni baariin ja kesti hetki saada uutta tilalle. Alku noloilun ja kavereiden huolestuminen oli vähän tylsää, mutta sit ku olin ne saanut kiinni niin vitsit miten vapauttavaa. Tykkäsin siitä ihan älyttömän paljon ei tarvinnut olla kenellekkään tilivelvollinen ja jutteli vaan Facebookin messengerin kautta tietokoneella jos sattui huvittamaan. Siis oikein harmitti ku uus puhelin saapui. Perseestä ettei nykypäivänä pärjää ilman ja vaikka kuinka sieltä puhelimesta poistaisi sovelluksia yms, niin kyllä silti tulee googleteltua ja tekoälyä käytettyä ja vaikka mitä.

[Kiu8]

Paljon onnea!!

[Teme70]

Lämpimästi onnea 300 päivästä. Iso ja komea luku. Ja kiitos kun olet jaksanut talsia mukana.

[Metsanpoika]

Kiitos @Kiu8 ja @Teme70 Mikäs tässä on talsiessa, hyvässä seurassa

[Metsanpoika]

Reipas, vauhdikas, tapahtumarikas metsästysviikonloppu takana. Liian aikaisia herätyksiä ja kotona ei nukkumisen lisäksi tullut montaa hetkeä oltua. Kodinhengetär on muuttanut meiltä taas ainakin syksyksi pois ja ruokahuolto on yksinkertaista. Näillä mennään. Mutta puhelimen räplääminen ja ruutujen tuijottelu väheni huomattavasti saalista saimme ja se työllistää tällä viikolla pari työpäivän jälkeistä iltaa.

Perjantaina ja eilen illalla ehdin saunaan ja se on yksi minulle tärkeä rentoutuspaikka. Syksyisin on mukava kävellä pyyhe ympärillä pimeän pihan poikki saunaan, katsella taivasta ja kuunnella tuulen huminoita. Vilvottelu löylyjen välissä, saunan terassilla, käy nopeasti tällaisella tuulisella sateentihkuisella säällä

…ja tein minä eilen omenakaurapaistosta kotimaisista ompuista, jäätelöllä, iltapalaksi että ei täällä metsäpirtissä aivan metsänpeikoiksi olla muututtu.

Ihan ohuesti jännitti kaatoryyppy- tilanne. Mutta ‘miehekkäästi’ puistin huikkatarjoilulle päätä ja sanoin -Kiitos, mutta ei kiitos Jälleen ihmettelevä, kysyvä katse, kuten viime loppukaudestakin, mutta ei siitä sanailtu sen enempää. Kiva huomio: tarjolla oli yksi entinen suosikkijuoma, tuoksu tuli nokkaan…ei tehnyt mieli, ei suu napsannut… niin sitä ihminen muuttuu, vaikka ei uskoisikaan.

Lauantai-iltana ajelimme kauppareissulla myöhään, hiukan ennen 22 sulkemisaikaa. Taisimme miettiä samaa asiaa ja isäntä ehti ensin sanoa ääneen, mukavaa yhdessä ajella autolla illalla, kuunnella musiikkia, käydä karkkiostoksilla ja rauhoittua, nauttia hetki ja tämä on mahdollista kun ei juoda oli mukava hetki.

Töissä aamukahville mennessä, kommentti Hyvään huomeneen, oli että ‘tais tulla sisään ainut krapulaton, hyvin nukkunut, reippaan näköinen työläinen!’ Saattoi olla vittuiluakin, mutta otin kohteliaisuutena. Kyllä muutama työtoveri näyttikin jyrän alle jääneeltä, heitä kun katselin, ei tullut alkoholia ikävä

Olo näin maanantaina hiukan väsynyt, mutta onnellinen ja kiitollinen. Kymmenen raitista kuukautta takana! Tuntuu niin hyvältä Kiitos teille kaikille.

Raitista ja mukavaa alkanutta viikkoa kaikille

[Teme70]

Hieno kirjoitus, paljon olet sinäkin päässyt 10 kuukaudessa eteenpäin!

Nykyvinkkelistä vähän pysäyttävääkin tuo työaamun kahvihetki. Kulttuurissamme näkyvässä krapulassa töihin tulo on ihan normisettiä, jota suorastaan pidetään jotenkin huvittavana. Tai ainakin ymmärretään ja jälkiä peitellään.

Jos tulee vetäneeksi itsensä jyrän alle jääneen näköiseen kuntoon ennen työpäivää niin eihän silloin kaikki ole kunnossa. Varsinkaan jos sitä sattuu edes silloin tällöin.

Ja tässä heitettyäni ensimmäisen kiven tunnustan olleeni ihan samanlainen. Ja usein. Silloin en tietenkään nähnyt sitä merkkinä luisusta yhä pahempaan alkoholiriippuvuuteen.

[Metsanpoika]

Kiitos @Teme70 Arvostan kommenttiasi, et uskokaan kuinka se lämmittää sydäntäni. Ei tämä kymmenen kuukautta kuitenkaan aivan helppoa ole ollut, monta synkempääkin hetkeä on mukaan mahtunut. Henkinen kamppailu ja kasvu on ottanut välillä koville …ja taitaa sitä olla luvassa edessä päinkin. Rohkaisua, kehuja ja tsemppiä ei ole ikinä liikaa ja huomaan saavani esim kommentistasi roppakaupalla lisää voimaa tämä raitistuminen on tietyllä tapaa kuitenkin melko yksinäistä hommaa, siksi kaikki vertaistuki on todella tärkeää, lohduttaa lukea ja keskustella toisten samassa suossa kahlaavien kanssa. Ja paljon käyttökelpoisia vinkkejä olen täältä plinkistä poiminut käyttöön.

Olen itsekin ihmetellyt tätä meidän ryyppäämisen hyväksyvää kulttuuria. Naisena mua on useasti harmittanut kun miesten juominen, kännääminen ja krapulointi on reilusti hyväksyttävämpää kuin naisten. Jos mies laiminlyö perhettään, töitään ja käyttäytyy…niinkuin juoppo käyttäytyy, sille löytyy vielä hyväksyntää ja ymmärrystä sekä miehiltä että naisilta, mutta naisille hyväksynnän raja tulee nopeammin vastaan.

Kun kerran aloit kiviä viskomaan…

Minun tuli myös eilen aamulla, työmaan kahvitauolla kun katselin nuutuneita työtovereita, takauma ja mieleen tulvahti muistoja juomisen loppupäästä…voi taivas kuinka surkealta useimpina aamuina näytin, kalpealta, pussit silmien alla, vanhan viinan haju piti yrittää peittää, pää oli niin kipeä ja oksetti…hyi saatana…en tainnut olla aivan palkkani arvoinen työntekijä. Vihasin itseäni, juomistani. Useampana aamuna jännitin, jos poliisi puhalluttaa, ei pilli ainakaan nollaa olisi näyttänyt…aamulla ajokuntoa oli vaikea hahmottaa ja pakkohan se töihin oli mennä. Nyt, tänään, uskallan häpeissäni myöntää itselleni ja teille tänne, että en ollut ajokuntoinen. Raittiina sitä ei tarvitse arvella, tiedän nyt että siinä kunnossa oleva ei ole ajokunnossa.

Huh, menipä muistelun puolelle. Kamalia, häpeällisiä, pelottaviakin (ajatus jos en olisikaan päässyt pois siltä tieltä) muistoja. En niitä oikeastaan välitä muistella, mutta joskus ne vain pulpahtavat pintaan.

No niin, kohti uusia seikkailuja…

Raitista ja timanttista tiistaita kaikille Eilinen meni, huomiseen on vielä aikaa, mutta tänään on raitis päivä, tänään en juo!!!

[Maukkis]

@Metsanpoika Hyvin kuvattu, itselleni tulee mieleen joitakin aamuja, joita ei nyt pahemmin huvita muistella….

[Tomppa53]

Moi. Lueskelin sun tarinaa ja täytyy myöntää että aluksi kovasti jännitin, että kestääkö se kun niin hyvin kuvailit tuntemuksiasi. Mut hienosti olet selvinnyt ja isosti Onnea 10 kuukaudesta! Joku mainitsikin että sulla on reipas ote matkassa ja olen samaa mieltä. Mukavaa tekstiä lukea.

[Nellaelina]

Paljon onnea 10 kuukaudesta @Metsanpoika Itse vielä alussa tällä matkalla mutta voi nuo häpeän tunteet on niin tuttuja. Onni onnettomuudessa stoppi tuli ennenkuin mitään sen vakavampaa tapahtui. Mutta nekin tunteet täytyy kai vaan kestää ja käsitellä ja koettaa katsoa eteenpäin. Kivaa viikkoa!

[Metsanpoika]

Kiitos @Tomppa53

[Metsanpoika]

Kiitos @Nellaelina

[Metsanpoika]

Kovin vaihtelee fiilikset.

Eilen minut teki onnelliseksi lenkki syksyisellä metsäpolulla, tunnelma oli pysähtynyt ja hiljainen. Tuuli oli seisahtunut, maisema sumuinen, syksyn värit niin kauniit…ja aivan hiiren hiljaista. Siinä juoksin ja mietin miten onnellinen olen. Näin karhun, lönkytteli polun poikki, katsahti mua ja jatkoi matkaa. Toinen kohtaaminen tälle vuotta onko onnenvuosi…näitä kohtaamisia ei tule edes joka kymmenes vuosi, välttämättä ei koskaan.

Nyt aamusella availin viikon hiljaiseloa viettäneen pomoni sähköposteja ja hän onnistui heti kuohauttamaan tyynen mieleni. Heti suli työmotivaatio ja tiedän jo etukäteen, että tänään kun hän tulee paikan päälle, hän saa koko työmaaporukan sekoamaan ja hermostumaan, minut mukaan lukien. Tulossa siis raskas työpäivä! Onneksi voin kotimatkalla hypätä järveen pulahtamaan…viilenee tunteet

Että tällasta täällä, tomeraa torstaita ja ollaan raittiina tänään