Tsemppiä. Hyvällä asenteellasi selviät tästäkin. 
2 tykkäystä
Kiitos @Räpistelijä hauska juttu, kävi kuten arvasinkin, eilinen työpäivä oli yhtä sekamelskaa, pomo oli ärsyttävä jne. mutta se että ehdin kirjoittaa teille tänne fiilikseni ennen tätä kaikkea hullunmyllyä, auttoi. Olin aika zen 
Maltoin palaverissa, itseasiassa ‘irtauduin’ vähän kuin ulkopuoliseksi tarkkailijaksi. Oikeissa kohdissa vain nyökyttelin, hymähdin, sanoin ‘joo’ ‘hmmm’ jne. Se toimi tällä kertaa. Hengittelin. Vältyin paskamyrskyltä, taisin saada jonkun nopean kehaisun hyvin hoidetuista hommista ( 
) ja pääsin jatkamaan hommiani. Ai että olen kehittynyt raittiuden myötä. Ainakaan tällä kertaa en hermostunut, ärsyyntynyt, ottanut itseeni (kuin vähän) ja pääsin tilanteesta nopeasti yli, ohi, en jäänyt vellomaan ja vatvomaan, jatkoin hommia. Ajattelin vain että tuo nyt vaan on tommonen, tuon luontonen ihminen, tuo pomo. Ehkä jopa vähän tunsin myötätuntoa. Mietin, että sen mitä tiedän, hän taitaa olla aika yksinäinen elämässään, vähän pettynyt siviilielämäänsä. Purkaa sitten meihin pahaa oloaan kun muutakaan ei ole.
Eli Kiitos Teille taas että olette 
hermoparat säästyivät parempaan hetkeen.
Mitähän hyvää sitä tänä viikonloppuna söisi? Kun käyn työpäivän jälkeen kaupassa ja ehdin illalla valmistelemaan…
2 tykkäystä
Onnittelut 10kk raittiudesta 
1 tykkäys
Lämpimät kiitokset @metsänpeitto1 
sinäkin olet useammat kerrat tukenut taivaltani viisailla sanoillasi
Sinulla on sana hallussa, osaat muotoilla lauseet oikein, että sanoma tulee selväksi ja oikein ymmärretyksi. Ja sanojen läpi paistaa, että sinulla on elämänkokemusta ja sitä kautta näkemystä sekä pohjaa ajatuksillesi.
3 tykkäystä
Mehtään lähdössä, mutta kahvia nauttiessa, kirjoitan pätkän. Törmäsin eilen vanhaan opiskeluaikojen kaveriin. Sitä juodessa luulee pitävänsä salaisuutta, mutta kyllä tästä(kin) kaverista näki päällepäin, että kuppi maistuu kovasti.
Minä voivottelin tänään aikaista herätystä, mutta isäntä vain huuteli, että “ajattele, jos olis vielä rapula, eikö ole hyvä ettei oo” ja “mulla on nälkä, nouse nyt keittämään puuroa, kun oot emännäksi alkanut”
Nyt, tässä hetkessä, aamukahvin äärellä, jälleen, raittius tuntuu niin hyvältä, olo on onnellinen.
Raitista ja leppoisaa lauantaita kaikille Nautitaan vielä rapsakoista, syyskeleistä. Täällä perällä on useampi aste pakkasta ja päivästä on luvattu aurinkoista 
8 tykkäystä
Päivä 313. Aamulla ennen sian kiljaisua kävin pienen hölkkälenkin. Pimeä vuodenaika vaatii totuttelua, että sitä ei enää pidä minään, ei haittaa ulkohommia ja menoa. Kylläpä aamupala maittoi.
Eilen päätin, taas kerran, että en ikinä enää valita mistään… no eihän se niin mene, mutta väsyin kovasti kun töissä kahden ihmisen kiukuttelu/mököttäminen jatkuu ja hankaloittaa omaa ja muiden tekemistä. Ai että, se on niin lapsellistakin. Sitten vielä kuin pisteenä iin päälle, ystäväni oli iltasella varmaankin väsynyt ja sitä myöten erittäin rasittavalla päällä. Hän valitti kaikesta, oli kärttyisä ja ärtynyt. Raskasta seuraa. Mutta toivottavasti häntä auttoi kun sai napista ja valittaa, minä kuuntelin. Minusta vain muutaman kerran tuntui, että minäkin aloin häntä ärsyttämään… 
Parasta eilisessä oli “avanto”sauna. Sinne oli viritelty vielä kynttilöitä, lyhtyjä ja ulkotulia. Mikä tunnelma (kunhan ensin suljin korvani ystäväni loputtomalta valittamiselta, valaistuksestakin kommentti: “en ymmärrä kuka tämmösiäkin jaksaa tänne viritellä, mitä järkeä muutaman tunnin takia”…plaaplaa… yritin vain sanoa, että “eikös ole ihanaa, että joku on viitsinyt, on niin kaunista”… se meni kuuroille korville)
Nukuin kuin tukki. Hyvät yöunet auttavat arjessa 
Raitista ja kepeää keskiviikkoa kaikille
8 tykkäystä
Olen joskus itsekin miettinyt tuota teemaa. Huonoja päiviä on kaikilla, välillä valitta aitse ja välillä kuuntelee toisen valittamista. Ehkä nykyään ajatteen, että ehkä valittamista voi yrittää rajata. Siis kuuntelijanakin. Kun sydäntä on purettu jonkin verran, ehkä voi sanoa vaihdetaan nyt aihetta, niin ehkä kummallekin tulee parempi mieli ja saadaan tauko raskaiden asioiden miettimisestä ja voidaan loppuaika nauttia. Loputon jumittuminen ärtymystä aiheuttaviin asioihin yleensä vaan lisää ärtymystä.
Olen huomannut että on ihan hyvä, jos minun omakin samaa jauhava levy keskeytetään jotenkin, joko suoraan sanomalla tai tökkäämällä eteen jotain muuta mietittävää. Se ei ole toisen tunteiden vähättelyä tai mitätöintiä, vaan ystävällistä auttamista. Ainakin itse niin ajattelen.
Kivalta kuulosta anuo avantotouhut ja muut. Elämästä suuri osa on arkea, niin on järkevää ja hyvinvointia lisäävää järjestää omana arkeensa kaikkea kaunista ja mukavaa, mistä saa voimia ja iloa jaksaa pimeän talven yli.
5 tykkäystä
Samaa mieltä kanssasi @metsänpeitto1 Vaatii vain hyvää tilannetajua keskeyttää itkuvirsi oikeassa kohdassa, jotta ei loukkaa ja valittajalle tule fiilis, että kaveri ei vain jaksa kuunnella.
Mutta joo, osui ja upposi myös kääntäen tämä homma. Silloin tällöin sitä on itsekin niin henkeä täynnä omaa ärtymystään tai huonoa oloa, että ei huomaa lopettaa valittamista. Ja se on vähän noloa, kun sen hoksaa jälkikäteen.
Tätä samaa teemaa aika ajoin pohdin myös parisuhteessa. Välillä minulla tuli tavaksi esim. työpäivän jälkeen kaataa valituskuormaa puolison niskaan työpäivän haasteista. Tai ainakin minusta tuntui, että valitin/valitan liikaa, liian usein. On mukavaa kun lähellä on ihminen joka kuuntelee, mutta ettei kuuntelijastakin tulisi itsestäänselvyys, niin pitäisi pitää joku raja… (puoliso ei kyllä ole asiasta maininnut, mutta hän onkin varsin kärsivällinen kuuntelija, siksi häntä haluaisinkin varjella, että ei joutuisi suotta “kaatopaikakseni” 
). Kirjoittamasi “samaa jauhava levy” kuvaa hyvin tilannetta, kun valitus menee ‘hiukan’ yli 
Tunnen usein piston sydämessäni, että tulisi paljon enemmän kiinnittää huomiota asioihin jotka ovat hyvin. Väsymys lisää negatiivisuutta, joten taas kerran kannattaa pitää huoli perusasioista, jotta jaksaa olla/pysyä hyvällä tuulella…hyvällä energialla, kuten nykyään sanotaan
Kirjoittamasi viimeinen kappale on totta. Hyvään, sujuvaan, mukavaan arkeen kannattaa panostaa. Siinä on haasteita välillä hoksata ja keksiä, mutta näin se silti on. Onnistuneessa arkipäivässä on pieniä kohokohtia, jotka piristävät, tuovat iloa ja kauneutta päivään, jotka tekevät elämästä elämisen arvoista. Se vain vaatii hiukan ajatusta ja viitseliäisyyttä itseltä.
1 tykkäys
Se on perjantai, yksi viikon parhaista päivistä, kun viikonloppu on vielä edessä.
Meillä olis tanssit luvassa lauantai-illalle. Kyllä se vaan ohuesti jännittää mennä sinne selvänä. Enää ei jännitä se, että tekisi mieli juoda, vaan ihmisten käytös, jos huomaavat juomattomuuteni. Olen huomannut, että näissä tilanteissa ihmisiltä saattaa päästä tosi tökeröjä kommentteja. Mutta joo, tiedän, että sehän on heidän häpeä, mutta silti olen vähän herkkis näille reaktioille.
(Viimeksi kun hirvimetsällä jälleen kieltäydyin kaatoryypystä “Onnittelut ja kiitos, mutta ei kiitos” niin 4 muutakin puisti päätä )
Tänään on mukavaa luvassa. Kunhan saan työt tältä viikolta pakettiin, lähden kaverin kanssa poluille metsään juoksemaan, pääsen näyttämään hänelle uuden reitin, jota olen itsekin juossut vasta kerran. Sovimme jo, että otamme pyyhkeet ja käymme järvessä pulahtamassa lenkin päätteeksi. Otamme myös kahvit ja eväsleivät
Hauskaa kun näin vanhanakin tällainen pieni kiva juttu kaverin kanssa ihan kutkuttaa mahanpohjassa, odotan niin, että päivä kuluisi ja päästäis jo lähtemään
Raitista ja mukavaa perjantaita kaikille
10 tykkäystä
Mukava viikonlopun aamu jälleen, hieman unihiekkainen, mutta iloisen odottavainen mieli, mitä tänään on luvassa.
Eilisen iltapäivän lenkki, kylmävesipulahdus järveen, ystävän seura ja teehetki (kahvi vaihtui teeksi) järven rannassa oli loistava laskeutuminen ja aloitus viikonlopulle.
Keli ja maisema oli satumainen. Ilma oli sumuinen ja tuuleton, sumuharso roikkui kuusien latvoissa, kuin kattona metsälle. Samoin järvi näytti mystiseltä sumuverhossa.
Illalla lämmitin vielä saunan isännän iloksi ja toki lähdin saunareissulle seuraksi. Hän on painanut pitkää päivää töissä lähiviikkoina ja tykkää rentoutua saunassa. Söimme hyvin ja katselimme jotain hömppää. Illassa oli jotenkin tavallinen, mutta mukavan rento, iloinen ja leppoisa tunnelma. Viime talvena sain täältä plinkistä inkiväärishotti-vinkin. Silloin se toimi väkevän korvikkeena. Tein sitä jälleen. Hyvä terveys-snapsi, enää ei minkään korvike. Kiva piristävä juoma. Sitä siis maistelimme, ja irvistelimme, pitkästä aikaa.
Tällä kertaa valmistimme yhdessä oikein superhyvän aamiaisen, joka on nyt syöty. Jahka saan tämän päivittelyn päiviteltyä, niin eilen valmistetut eväät reppuun ja starttaamme metälle. Toivotaan tapahtumarikasta päivää. Märkää on ja lisää satelee koko ajan…
Terveiset täältä pökköperältä ja raitista, reipasta lauantaita kaikille
6 tykkäystä
Kivaa tanssi-iltaa !
1 tykkäys
Väärään ketjuun meni vahingossa,. Aika paljon vaikeuksia kyllä nyt puhelumella kirjoittelussa on. 
Mukavaa iltaa, kirjoittelen Metsänpojalle myöhemmin enemmän
1 tykkäys
Hiukan liian aikainen herätys metälle, vaikka kellon kääntö armahti tunnilla. Sen verran myöhään isännän kanssa tanssahdeltiin. Ihanaa
Me olemme hyvin vähän käyneet missään ‘viihteellä’ 317 päivän aikana. Metästyspäivän jälkeen valmistautuminen oli ripeää, mutta tuntui mukavalta hiukan kaunistautua.
Soitettiin musiikkia ja pyörähdeltiin jo kotona pari biisiä. Isäntä laittaa aina tansseihin jotain lumoavaa tuoksua hitusen. Molemmat esiintyjät ovat tykättyjä, joten liput oli loppuunmyyty. Oli ihanaa tanssia ja voi että me pyörittiin melkein joka kappale. Tuttuja oli paljon, mutta sen verran vauhdikasta oli meno, että kukaan ei ehtinyt huomioida meidän raittiutta, puhumattakaan juuri minun juomattomuuttani. Lisäksi, kun tarkkailin, epäilen että useampi muukin oli raittiina matkassa. Hauskaa oli myös kun porukkaa oli nuorisolaisista vaareihin. Juomien tilausjonot oli niin pitkiä, että en jaksanut hakea kun kerran vesituopit, kun ne sai ‘ohituskaistalta’ ilmaiseksi…se jono veti.
Ei tämä vielä ihan luontevasti käy, juhliminen selvinpäin, huomaan tarkkailevani kovasti. Mutta paljon paremmin jo kuin viime talvena. Nautin musiikista, tanssista, ihmisistä ja meiningistä aidosti. Mitta tuli täyteen aiemmin kuin juodessa. Viimeisen setin skippasimme ja lähdimme kotiin. Isäntä olisi vielä kyllä jäänyt, mutta minulle riitti. Vitsi miten helppoa lähteä omalla autolla, molemmat ajokunnossa, ei tarvinnut alkaa takseja tilailemaan ja odottelemaan.
Aamulla kun kömmin keittiöön, isäntä oli laittanut yhden edellisen illan biisin soimaan ja tanssitti minua vielä sen kappaleen, yömekossa
Erään laulun sanoin: Voiko ihanammin päivän enää alkaa, onko ihanampaa aamua kuin tää…
Opettelua tämä elämä, mutta hyvin meni kaikestaan.
Suloista syksyistä Sunnuntaita kaikille
5 tykkäystä
…sen verran oli aikaa passissa tuumailla näitä ihmisen eri tunteita, tunnetiloja ja mikä niitä saa aikaiseksi. Esimerkiksi se, olenko kaunis, taitaa olla myöskin pitkälti tunne, ei niinkään peilikuvan kertoma tosiasia. Raittius on lisännyt positiivisiä tunteita. En taatusti ollut juhlapaikan prinsessa enkä kuningatar, mutta oma sisäinen hyvänolontunne sekä varmasti myös fyysinen hyvä olo teki oman olon mukavaksi ja tanssilattialla pyöriessäni tunsin itseni kauniiksi ja rakastetuksi. Se tuntui todella hyvältä
Minun ei tarvinnut hävetä liikoja juotuja pohjia, humalaista käytöstä, tutuille sivusuun puhumista…tietäjät tietää… Käytös oli omassa hallinnassa. Silti tai sitten sen vuoksi, osasin rentoutua tilanteessa ja minulla oli levollinen olo. Tällaisessakin tilanteessa huomaan, kuten muutenkin, että pidän itsestäni paljon enemmän näin raittiina, vaikka raittiina en olekaan niin suulas, riehakas, sosiaalinen… hyvä niin
8 tykkäystä
Kuulostaa siltä, että oli ihana tanssi-ilta 
Sen siivillä sitten uutta viikkoa kohti!
1 tykkäys
Tämä on hyvä havainto
Muistakin ihmisistä näkee tietynlaisen hehkun, kun ihminen viihtyy kehossaan ja nauttii itsestään ja olemisestaan, eikä tähän tarvita mitään tiettyä vartalonmuotoa tai ulkonäköä.
Ideaalitapauksessa saa jo lapsena käsityksen itsestän ja kehostaan kauniina ja arvokkaina asioina, kaikilla ei tietenkään ole niin hyvät onni. Elämänmittaan saadaan sitten hyvää ja vähemmän hyvää kommentointia ja koskettamista, mikä sekin vaikuttaa siihen, miten itsensä näkee.
Minä inhosin itseäni nuorena, eikä koulukiusaaminen ja haukkuminen siinäkään suhteessa hyvää tehnyt.
Nykyisellään tykkään itsestäni ja kehostani, eikä iän tuomat muutokset isommin haittaa. Raittius on auttanut siinä paljonkin, osansa lienee silläkin, että ex-aviomies ja suuri osa muistakin kumppaneista on kohdellut ja kommentoinut kehoani kauniisti, vaikka suhteissa olisi muuten ollut kaikenlaista ikävääkin.
Liikuntakin jotenkin luo tervettä suhdetta kehollisuuteen tuomalla niin fyysisiä kokemuksia; hikeä, lämpöä, väsymistä ja ulkona liikkuessa tuntee kaikki sään ja maaston tuomat tuntemukset.
Ei ihminen ole hyvinvoiva operoidessaan pelkästään päänsä sisällä kehon ollessa joku teline päälle. ihan se oman koneen toimimisen tunteminen tuo kokonaisvaltaisen elämisen tunnun.
Kuulostaa kyllä kivalta tuo teidän tanssi-ilta ja se että sinulla menee muutenkin mukavasti.
3 tykkäystä
Kiitos @metsänpeitto1
Näin se on, kirjoitit hyvin. Minun(kin) on eri aikoina ollut hankala suhtautua kehooni. Ehkäpä se kuuluu myös ihmisenä kasvamiseen. Nuorena on paljon epävarmuutta ja täältä nykyisyydestä katsottuna pienetkin asiat romuttivat itsetuntoa. Pidän tästä nykyajan kehopositiivisuudesta. Tähän liittyen, myös suhde syömiseen ja ruokaan on välillä ollut hakusessa. Tätä ei varsinaisesti auttanut esim oman äidin kielteinen suhtautuminen herkutteluun ja ajatus, että syötyjä ‘kakkupaloja’ piti jälkikäteen harmitella ja katua. Eikä hänelläkään siihen ollut varsinaista syytä, hän on elämänsä ollut normaalipainoinen.
Lasten saaminen ja ikääntyminen muuttavat kehoa, mutta tuovat myös mukanaan ihanaa ja kaivattua itsevarmuutta.
Yritin viestittää juurikin sitä, että kauneus on pitkälti sisäinen tunne. Esimerkiksi kun join, niin häpesin itseäni niin kovasti ja mielikuva itsestäni oli ruma ja vastenmielinen.
Pidän itsestäni näin ja se tuntuu hyvältä. Raittiuden myötä olen oppinut nauttimaan myös ruuasta aivan eri tavoin, kun mahantäytettä ja kaloreita ei tule juomisesta. Nyt saa ikäänkuin hyvillä mielin syödä hyvin Juoppona minulla ei kyllä ollut ruokahaluakaan. Nyt on 
2 tykkäystä
Näinhän se menee.
Raittiina saa kyllä syödä hyvin ja paljon, kun juomista ei kerry tyhjää energiaa ja olokin on parempi ilman viinapöhöä.
Eikös se sanontakin mene, että hyvä vasikka elää juomallakin, niin juopotellessa ei välttämättä ruoka maistu ja minulla oli usein myös tausta-ajatus, että tyhjällä mahalla saa paremmat kännit, kun ei imeytä suotta hyviä viinaksia ruokaan. 
niin järjetön voi juopon mielenmaisema olla.
Mukavaa iltaa.
3 tykkäystä
Apua, mullakin oli just toi sama 
parempi hyöty juomisesta kun ei syö, menee paremmin päähän…
Miten se jo nyt tuntuu niin kaukaiselta, vieraalta ja kamalalta ajatukselta…huh, hävettää…
Mukavaa iltaa Sinullekin
3 tykkäystä
Ihania olette. En ole ehtinyt vielä lukea koko ketjuasi, mutta sen, mitä olen, niin sinun ja miehesi parisuhde vaikuttaa tosi ihanalta. On ilo lukea mainintojasi siitä.
Mitä tuohon syömiseen tulee, niin omalla kohdallani on onni onnettomuudessa, että minulta poistettiin sappirakko jo lapsena, silloin myös todettiin helikobakteerigastriitti sekä löysä mahanportti. Tämä kaikki on aiheuttanut sen, että en koskaan voi olla syömättä pitkää aikaa (ja säännöllisesti), koska siitä tulee niin kipeä vatsa ja huono olo. En ole sitten myöskään koskaan voinut juoda tyhjään mahaan ilman mahakipua ja oksentamista (tämä tuli huomattua jo nuoruuden aikana ja otin siitä oppia). Olenkin sitten aina huolehtinut hyvin syömisistäni kaikissa erilaisissa tilanteissa. Uskon, että tämä ominaisuus myös jarrutti nuoruuteni syömishäiriötä; minun, kun on tosiaan lapsesta asti aina ollut “pakko” syödä säännöllisesti jotain. Jo esimerkiksi vaikka kuuden tunnin syömättömyydestä alkaa pahoinvointi ja vatsakipu, jollen nyt satu nukkumaan sitä aikaa. Tosin suht usein joudun öisinkin käydä syömässä vaikka muutaman lusikallisen kaurajogurttia, kun en saa nukuttuakaan liian tyhjällä mahalla. Yksilöllisiä nämäkin asiat kyllä ovat. Olen itse ollut myös alkujaan jo vauvasta asti aika huono syömään, siis jo ennen näitä mahan sairauksiakin. Onneksi on olemassa ihanat puurot, mehukeitot ja kaurajogurtit. 
Ja onneksi toki välillä minäkin voin nauttia muustakin ruoasta, se, kun on tärkeä mielihyvän lähde.
1 tykkäys