Sunnuntai
Kello on 6.17 ja istun keittiönpöydän äärellä. Liedellä hautuu aamupuuro ja kissat pyörivät ympärillä. Heräsin uuteen päivään raittiina ja hyvinvoivana. Edessä kiva päivä. Täytyy vähän siivoilla kun huomenna tulee tuntematon ihminen käymään, ettei saa nyt ihan väärää vaikutelmaa. Ei täällä kyllä ole sotkuista mutta lattiat pitää pestä nyt ainakin.
Päivä kerrallaan kirjassa on tämän päivän kohdalla puhetta lupauksista. Niitä on tullut tehtyä itsekin ties minkälaisia. Niiden toteutus sit on ollut vähän heikompaa. On helppo luvata mutta herkästi mieli muuttuu ja ne ei koskaan toteudu. Olen huomannut, että välillä olen lupaillut pikkuveljelle yhtä sun toista ja sit ne on jäänyt. Tiedostin asian jo syksyllä kun tuli hyväntuulen puuskassa mieleen että ostan pikkuveljelle hyvät kuulokkeet. Mietin että laitan siitä hälle viestiä mutta sit pysähdyin miettimään, että olenko samaa mieltä vielä huomenna? Päätin nukkua yön yli ja seuraavana päivänä ajatus ei tuntunut kovin fiksulta.
Lupauksia raitistumisestakin on tullut tehtyä. “en juo viikonloppuna” “en lähde minnekkään vaikka “muutaman” oluen juon” “en minä tällä kertaa joudu päivystykseen, pidän siitä huolen” “kyllä, olen aamulla kotona” “En juo enää ikinä”
Nekin kaikki lupaukset tuli petettyä kun ei ollut motivaatiota tai oli jokin ulkoinen syy pysyä selvinpäin, joka ei lopulta kantanut pitkällekkään. Lopulta raitistuminen vaatii ihan aidosti rehellisyyttä. Pitää olla rehellinen itselleen ja läheisille. Se vaatii myös avoimuutta. Kukaan meistä ei raitistu tai ole raitistunut sillä, että olemme lukittautuneet pimeään makuuhuoneeseen ajatellen ettei kukaan nyt vaan saa tietää säälittävästä tilastamme. Olen pyörinyt tällä palstalla sen verran pitkään ja pelko numero 1. on se, että joku saa tietää että juomme liikaa. Tänne palstallekkin kirjoittaminen vaatii avoimutta vaikka tämä onkin anonyymi sivusto. On uskallettava ensin myöntää itselleen että “olen alkoholisti, en pärjää yksin” ja sitten on kirjoitettava rehellisesti itsestään ja pyydettävä muita auttamaan. Se on iso askel. En ole nähnyt täällä kertakaan että sellainen rehellinen avoimuus olisi vahingoittanut ketään.
Sitten on omassa lähipiirissäkin sellainen tapaus, joka on kyllä avoin ainakin näennäisesti omalle perheelleen omata alkoholismistaan mutta se rehellisyys on jotenkin mennyt siihen, että hän käyttää omaa alkoholimiaan juomisensa puolusteluun. Käy AA ryhmissä mutta ei siellä sit kerro juoneensa. On yhtä aikaa sekä kauhean rehellinen ja avoin mutta samalla piilottelee juomistaan ainoilta ihmisiltä, jotka todella ymmärtää riippuvuutta. Mut siihen liittyy myös se, että hän ei ole valmis siihen että “hänen asioihinsa puututaan” Sain häneltä viikko sit tekstiviestin, jossa hän kiukkuisesti kirjoitti, että “kiitos kun jälleen puutuit elämääni” en yhtään tiedä mitä muuta olin tehnyt kuin vastannut hänen lapsensa lähettämään viestiin, jossa hän oli huolissaan vanhempansa juomisesta. Hän hyökkäsi välittömästi kun hänen ongelmastaan puhuttiin ääneen. Hän siis on yhtäaikaa hyvin rehellinen juomisestaan ja samalla valtavan sulkeutunut ongelmansa sisään ja hyökkää jokaisen kimppuun sanallisesti, joka erehtyy edes pienesti kertomaan mielipiteensä asiasta. Hän haluaa että hänen juomisensa hyväksytään, koska hän on alkoholisti mutta pelkää ilmeisesti sitä, että siihen millään tavalla puututaan.
Alkoholistit on valtavan hyviä itsepetoksessa ja lupausten tekemisessä. Se on aika pitkälle vain huulten heiluttelua ja jos jokin lupaus toteutuu on se huonon omantunnon hyvittelyä. Tärkeintä meille alkoholisteille on se, että me saamma juoda rauhassa ilman että joku puuttuisi asiaan tai kertoisi asiasta mielipidettään tai mikä parasta, kukaan ei tietäisi. Mutta jos joku puuttuu niin välittömästi nousemme puolustuskannalle ja yritämme hyssytellä ja hyvitellä asian niin että meillä olisi seuraavan kerran mahdollisuus juoda kaikessa rauhassa. Kun olimme aktiivisesti alkoholisteja kaikki meidän motiivimme liittyi alkoholiin ja sen juomiseen. (Kun elämässäni oli kausi jolloin join joka toinen päivä kännit, niin ostin alkoholin vuoronperään eri kaupoista, ettei vaan kassa ajattele minun olevan alkoholisti….)
Kun hoitajani otti puheeksi juomiseni niin minä vähättelin ongelmaani ja puhuin kuin runeberi ettei miun tarvitsisi tehdä asialle mitään. Ettei taas alkaisi valvottu antabus ja siinä vaiheessa kun hoitaja ehdotti AA:ta niin kauhistuin ihan aidosti, että hittolainen enhän minä semmonen alkoholisti ole, jonka pitää semmosessa käydä. Tein kaikkeni että terveydenhoito sivuuttaisi juomiseni. EN ollut silloin rehellinen itselleni enkä hoitotaholle
Mutta ne lupaukset ei koskaan toteudu ellemme rehellisesti kohtaa ongelmaamme ja katso itseämme silmiin. Niiden lupausten eteen pitää tehdä töitä ja on mietittävä omia motiivejaan ja vaikuttimiaan. On myönnettävä että ei ole pilleriä, joka tekee meistä raittiita. EIkä meitä raitistuta kukaan terveydenhoidon ammattilainen. He ja tälläinen vertaistuki kyllä voi antaa vinkkejä ja tukea mutta sen työn teemme me itse. Helppoja keinoja ei ole. Se on kovaa työtä
Kukaan ei pakota meitä lupailemaan asioita, pieniä tai isoja. Niiden on kuitenkin niitä tehdessämme lähdettävä puhtaista vaikuttimista ilman taka-ajatuksia
poimin tämän
Reipas juomaputki kaikkine ongelmineen, joita juominen tuo? Energiaa menee valtavasti, mutta minkäänlaista kehittävää tulosta ei synny. Päinvastoin elämänlaatu tuppaa vain menevän huonommaksi monilta osin.
