On taas niin upea kuva, että voisin vaan tuijotella sitä ikuisuuksiin <3 Mutta lähden tästä talviselle luontoretkelle, eilen tekemäni sosekeitto ja leivät hummus-täytteellä mukaan. Mahdollisimman kivaa viikonalkua sinulle ja äidillesi <3
Samoin kattelin kissakuvaa hymyssäsuin. Suurensin ja ihanat silmät. Kiitos @Fincoco ![]()
Kuulostaa tuo luontoretki @Reepu kivalta ihan eväitten kanssa. Hiihtämässä minäkin käyn, vaikka ehkä nietostanut, kun tuulee.
Täytyypä hankkia hummusta. Aion tehdä peruna/bataattirieskaa eilisestä muusintähteestä.
Kaikkien meidän elämällä on tarkoitus ja merkitys, välillä vain hukkaamme sen. Hukkaamme ajatuksen. Sitten kun se löytyy, ilokin palaa. Pitkälti olemme täällä toisiamme varten. Kun autamme toisiamme ja saamme apua, tukea, elämme tätä elämää porukalla, toiset pienemmällä ja toiset isommalla porukalla, niin se tuntuu ‘täydeltä’, merkitykselliseltä.
Minulle on painunut mieleen, kun joskus kommentoit kirjoitustani, jossa valitin elämäni tylsyyttä, jotenkin niin, että tylsyys on ihan hyvä, silloin asiat elämässä on hyvin ![]()
![]()
Raitista ja kivaa päivää Sinulle ja äidillesi ![]()
PS. Söpöt kisut ![]()
@Reepu @Tämiss ihanalta kuullostaa luontoretkipäivä ja hiihtoretkipäivä
Mukavaa talvipäivää molemmille ![]()
Mulle tuli tässä kaupunkireissulla mieleen perjantai. Ostin silloin aivan upean aikuisten lego taulun. Auringonkukkia. Ajattelin, että eipä ole rahaa ostaa helmikuussa kaljaa kun setti oli niin kallis. Että sitä rakentelen niin alkoholia ei tee mieli enkä muista koko asiaa.
paskanmarjat
Aloitin kyllä rakentamisen perjantaina ja pidin siitä puuhasta mutta kun taulun eka vaihe alkoi olla valmis tuli mieleen että jos sittenkin käyn olutta. Mielenkiinto lopahti ja hyppäsin sit bussiin… loppu on historiaa.
Tarkoitan sitä, että mikään sirkustemppu ei auta jos omaa todellista halua ei ole. Ei auta kävely eikä auta siivous tai itsensä kiireisenä pitiminen ja liikkelle lähtö ilman kukkaroa. Ei auta edes kallis lego-setti. Sitä voi lähteä kävelylle mutta nopeasti reitti lyhenee ja sitä toteaa itselleen että ”olipa kiva lenkki, lähdenpä ostamaan muutaman palauttavan” siivouskaan ei auta kun alkuun päästyä toteaa että ”noh on täällä aika siistiä, lähden kauppaan”
Mikään sirkustemppu ei yksinään estä juomista. Alkoholisti on itsepetoksen mestari. Raitis ilta onnistuu näistä tempuista huolimatta jos niikseen on ja siinä avain on vahva motivaatio. Ilman näitä temppujakin sitä voi olla selvipäin keskiviikko iltana jos on halu ja todellinen ymmärrys omasta tilastaan.
Suomessa ei olis yhtään alkoholistia jos jokin sitkustemppu auttaisi. Kaikki lopettaisi juomisen. Me ollaan kokeiltu kaikkea. Mutta me halutaan helppoja ratkaisuja
Tänään aamulla palasin lego-setin äärelle ja kokosin sitä vähän lisää. Nyt se tuntui oikeasti mielenkiintoiselle ja kivalle puuhalle.
Vai sellaisia Sinulle kuuluu. Muistan, että sanoit pitäväsi taukoa, joten en huolestunut, mutta helmikuukin vaihtui jo. Tervetuloa takaisin <3. Sanon samaa kuten muutkin taistelutoverit, että uudelleen vaan eteenpäin. Mutta tunnistan myös kaikki nuo syöverit, joissa pyörit. Itse olen miettinyt, että miten todellakin eritavoin olisin aikoinani toiminut oman äitini muistisairauden yhteydessä, jos en olisi juonut. On todella kunnioitettavaa, että olet ollut hänen tukenaan sata prosenttisesti. MUTTA: aina ei ihminen jaksa ja sekin on hyvin inhimillistä. Jossakin omassa ketjussani kirjoitinkin, että ihanaa olisi, jos hetken edes saisi käyttää sitä unohduksen nappia, mutta ilman seurauksia. Alkoholin tai minkään muunkaan päihteen kanssa se vain ei ole mahdollista.
Näin se aivokemia toimii ja siksi minäkin jossakin vaiheessa lakkasin laskemasta yhtään mitään - keskityn vain hetkeen ja hengittelen.
Joulukuun loppupuolella laitoin omaishoidon hakemuksen menemään. Viiko sitten tiistaina kävi omaishoidon ohjaaja tekemässä palvelutarpeen arvioinnin ja eilen hän soitti että myöntää minulle omaishoidon tuen palkkioluokalla 2. Hyviä uutisia siis. Veroprosentti nousee huimasti mutta alkaa olla jo sit niin hyvät vuositulot eläkkeen kanssa ettei ole ihmekkään. Tajusin että maksan sit enemmän joka kuu veroja kuin vielä sain 10 vuotta sit kk rahaa käyttöön,… Saan takautuvasti tammikuusta lähtien omaishoidon tuen joten maaliskuussa saan rahaa aika reilusti enemmän mitä saisin normaalisti. Kuitenkin kolmen kuukauden tuet kerralla. Olen sille jo keksinyt käyttöä ja sijoitan omaan viihtyvyyteeni ja omaan aikaani ainakin osan siitä. Lisäksi saadaan palveluseteli jolla saa esimerkiksi kotisiivousta 2-3 kertaa kuussa. Helpottaa minun tehtäviä kun ei tarvii sit miettiä lattioiden pesua ja imurointia. Ylläpito siivousta toki pitää siltikin harrastaa ja vessanpöttö pestä. Sillä saa sit myös vaikka äidille jalkahoitoa tai ostettua tänne äidille vahdin jos minä haluan vaikka jossain käydä tai mitä kaikkea sillä nyt saakaan.
Viime yönä ei kyllä tullut uni laisinkaan kun mietin että minusta tuli nyt virallisesti omaishoitaja ja sit veljen liikkeistä tipahteli viestejä niin myöhään että en osannut sit rauhoittua ollenkaan. Hällä tuntuu nyt menevän hyvin lujaa. Liittyi sit jokin aika “mopokerhoon” vaikkei ole moottoripyörää ja vetelee välillä psykoosilääkkeitä kun piri tahtoo vetää hänet psykoosiin…
Olen aamuyön jutellut tekoölyn kanssa ja tutkinut erinäisiä juttuja. Hernekeitonkin keitin valmiiksi
Jos tuota päivällä torkkuisi. Olo on kuitenkin ihan hyvä eikä tällä hetkellä väsytä juurikaan. Äiti on vähän levoton enkä ole nyt laisinkaan varma tietääkö hän mikä vuorokauden aika on. Heräsi 3.30 ja joi aamukahvin ja meni sit nukkumaan ja nousi kuudelta ja päivitteli että onpa nukkunut pitkään. Luulen että arveli et on ilta. Nyt katsoo aamun asia ohjelmaa töllöstä ja minä mietin aamukävelylle lähtöä jos uskaltaa jättää äidin tänne ettei pingo pysäkille heti kun minun perävalot sammuu. Yleensä olen nykyään vain sunnuntaisin päässyt aamukävelylle kun silloin ei kulje bussit. Iltapäivisin kyllä pääsen lähtemään kävelylle ihan hyvin mut aamukävely on mulle aina ollut tärkein. (edit: pääsin kävelylle. Kävelin vähän lyhyemmän lenkin mutta virkisti kivasti)
Tiedossa rauhallinen päivä. Sieltä tullee urheilua taas koko päivän niin ei tarvitse keksiä mammalle tekemistä
Ymmärrän nyt paremmin oman alkoholi diagnoosini “tuurijuoppous”, saatan olla pitkäänkin juomatta ja sit ratkean. Toisaalta se on helpottavaa enkä esim tällä hetkellä käy minkäänlaista kamppailua alkoholin himon kanssa kun sitä ei ole. Mutta se voi tulla puolen vuoden, kolmen kk tai kahden vuoden jälkeen yllättäen. Sitä varten täytyy hankkia työkaluja
Minä olen myös miettinyt tuota tuurijuoppous termiä. Sillä sitähän se on ollut itselläkin - saattanut olla monta vuotta ihan ok ja hallinnassa tai aikalailla minimissä alkon käyttö ja sitten taas roihahtanut.
Olen miettinyt, että onko se sidoksissa juurkin siihen, että sitä ns kestää aika paljon asioita elämässä, mutta kun se kuuluisa seinä tulee vastaan sitä ei näe muita pakokeinoja kuin juominen. Täytyy tosiaan prosessoida tätä itsekin.
Se on muuten ihan just näin. Tämän olen tajunnut kunnolla ihan nyt tässä tämän lopetusprojektini yhteydessä.
Tämä kuvaa minua aika hyvin. Kun on ollut hyviä aikoja, silloin alkoholin kanssa on mennyt ihan kivasti. Vaikeat ajat taas… no, tuo roihahtaminen on hyvä sana.
Nukuin pitkään ja syvästi. Ihan viikkopöllönä olen ollut lauantaista lähtin kun käytännössä valvoin pe-la yön ja ma-ti yön. Tänään piti tosissaan katsoa kalenteria ja pähkäillä mikä päivä mahtaa ollakkaan. Onkin jo keskiviikko. Jos käyttäisin mammaa kaupungissa ja oltaisiin siellä nyt vähän pidempään.
Viikon päästä lähdetään teatteriin katsomaan uusin Metsolat näytelmä. Sisko puuhailee väliaika tarjoilu sinne. Voi olla ihan kiva reissu mutta takaisin pitää tulla bussilla ja työntää äiti pyörätuolilla kotiin keskustasta kun meidän bussi ei enää siihen aikaan kulje. Jos sataa lunta, niin sit ei auta kuin turvautua siskon autoon ja toivoa, että äiti jaksaa ponnistaa jaloilleen auton penkistä sieltä poistuttaessa. On se onnistunut tähän asti mutta välillä on niin heikkoa tuolilta nousu.
Jokohan tänään tulee postissa allekirjoitettavat omaishoidon sopimukset… Viimeistään perjantaina ne tulee.
Tuo Metsolat toi heti muistoja mieleen. Wikipedian mukaan sitä esitettiin 1993-1995. Uskon että äitisikin tykkää esityksestä. En enää muista Hakalan Karin roolinimeä, mutta kyllähän sitä hänen ryyppäämistään päiviteltiin ja porukalla töissäkin surtiin. Että miten tuo aiheuttaa vanhemmilleenkin huolta ja murhetta, ja koko elämä menee ihan persiilleen. Omat nuorimmat lapset olivat tuohon aikaan alle kouluikäisiä ja kävivät kiltisti nukkumaan iltauutisten aikaan. Äiti pääsi sitten jääkaapille sihauttamaan auki illan ensimmäisen palkintonsa. Parin tunnin päästä horjahdellen kurkistamaan lastenhuoneen ovelta, miten suloisia lapset ovatkaan. Nukkuessaan. Miksei minulla silloin ollut voimia, tahtoa, järkeä ja uskallusta lopettaa
. Kylläpäs kirpaisi muisto mieltä. Hyvällä tavalla, haikeasti. Anteeksi vuodatukseni ja kiitos, kun olet
.
Oletko selvittänyt mahdollisuutta Sote-taksin käyttöön? Sitä voi hakea oman hyvinvointialueen kautta ja käyttää juurikin tuollaisiin retkiin ja muuhun virkistykseen tai asiointiin.
Hienoa että omaishoito on järjestyksessä. Siinä kannattaa olla tarkkana vaatimassa, että siihen kuuluvat omaishoitajan vapaapäivät saa käytettyä. Ainakin omien vanhempieni kohdalla heidän hyvinvointialueellaan niitä ei todellakaan tyrkytetä.
Tuo on kurjaa, kun tosiaankin useimmiten pitää itse selvittää oikeutensa tukiin.
Itse oon kauan sittten jäänyt paitti eri asiassa kelan tuesta. Olin silloin tosi tiukilla pienten lasten takia. Mua kehotettiin menemään työkkäriin työnhakijaksi, että saisin työttömyyskorvausta. No en ollu valmis ottamaan työtä vastaan, kun oli pienet lapset ja olin kotiäiti. Kela laski sitten mulle minimitulot, vaikka sain vain lapsilisää. Heidän taulukossaan ei ollut kaltaistani tulotonta ihmistä.
Meni aiheesta ohi.
Omaishoitajille järjestetään kurssimuotoisiakin lomia, joissa voi saada vertaistukea tässä asiassa. Kuka sitten sillä aikaa hoitaa muistisairasta, onkin toinen juttu. Mitä se häneen vaikuttaa, kun arki muuttuu välillä.
Hyvä kun saat @Fincoco laissa säädetyn tuen, mikä on raivostuttavan pieni siihennähden mitä julkisen puolen hoito maksaa.
Kiitos @Teme70 @Tämiss kommentista. En ole selvitellyt sotetaksia asiaa kun päästään paikallisbusseilla hirveen helposti liikkumaan ja vielä ilmaiseksi. Melkein rapun edestä lähtee ja vie minne tarvitsee. Sillä pääsee myös sairaalan lähelle. Varmaan joudutaan vielä taksiinkin turvautumaan jossain vaiheessa mutta ei ole vielä ajankohtaista.
Lähdettiin kympin jälkeen kaupunkiin ja kierreltiin kirpputori ja juotiin limukat leffateatterin aulassa. Siitä on tullut jo perinne. Tunnin verran kierreltiin kaupungilla ja hypättiin nyt kotiin vievään bussiin. Äiti kahtelee hymyillen bussin ilkunasta ja jotain tuntuu höpöttelevän. En kyllä kuule että mitä liene mielessä. Kun katselen tässä äitiä niin en voi käsittää miten saatoin jättää hänet yksin. Mut se ei tuu toistumaan. Enkä todellakaan aio olla enää humalassa niin että voin reagoida. Niin sanoin kyllä edelliselläkin raittiudella mut kummasti sit mieli muuttui. Nyt on tulossa kummia ym. Niin voi soittaa hälle kun rupeaa mieli menemään väärään suuntaan.
Kotiin ja päiväkahvin keittoon ja iltapäivällä onkin tiedossa hiihtoa töllöstä. Äiti saa katsella televiissiota ja minä pötköttelen sängyssä ja kuuntelen kun äiti selostaa kilpailuja. Ennen inhosin kun äiti katsoi kaikki hiihtokilpailut mut nykyään pidän huolen ettei yksikään kilpailu mene hältä ohi. Tulee niin kotoisa tunnelma siitä.
Torstai
Kauheeta vauhtia menee tämäkin viikko. Ei vielä tullut sopimuksia postissa. Seuraavan kerran postia jaetaan perjantaina. Jospa silloin tulis. Omaishoidon toimistot on muutaman sadan metrin päässä niin ajattelin että jos käyn viemässä täytetyt paperit heidän laatikkoon niin ovat perillä nopeammin kuin postin välityksellä.
Tänään syödään lasagnekeittoa. En ole eläissäni mokomaa tehnyt mutta ei tuo pirkan ohje maistu ainakaan mitenkään kauhean ihmeelliseltä. Ihan hyvää mut kaipaisi enemmän mausteita. Kun teen jotain ruokaa ekaa kertaa niin teen tarkasti ohjeen mukaan niin tiedän sit miten siitä saa oman maun mukaisen seuraavalla kerralla.
Jos tänään ulkoiltais
Pyykkipäivä ja kaupunkipäivä.
Onpa kello livahtanut huomaamatta iltapäivään. Yritin kaupungilla etsiä kunnon keittiöveistä mutta ei ollut kuin Fiskarsin kokkiveitsiä ja ne ei kelpaa mulle. Liian bulkkia että sellaiseen rahaa käyttäisin. Ei edes carlsonilla ollut kuin Fiskarisin rimpuloita eikä ollut sokoksellakaan muita. Kai ne on sit ainoita mitä suomalaiset sit ostaa kun eivät tiedä paremmasta. Täytyy tilata netistä niin saa hyvän veitsen.
Odottelen josko posti tänään toisi omaishoidon sopimuksen allekirjoitettavaksi mutta ei ainakaan vielä yhden jälkeen ollut posti kulkenut. Tai jos on kulkenut niin meille ei ole tullut mitään… ärsyttää jos menee ensi tiistaihin asti kirjeen saapuminen. On kuitenkin jo maanantaina laitettu postiin. Kyllä posti jakaa niin hitaasti nykyään kirjeet että ihan hirvittää. Joulukortteja lähettiin 3 kpl joista yksi ei ole löytänyt perille. Aika huono saavutus että kolmannes lähetetyistä jäi matkalle. Tänä vuonna en postia kyllä joulukorteilla rahoita.
Käytiin syömässä hesessä hampparit. Viimeksi olen käynyt siellä kesällä. En ole ollut ihan varma pääseekö sinne pyörätuolilla mut löyty reitti erään toisen ravintolan kautta.
Selvä viikonloppu tiedossa
Nyt se tuli. Äkkiä pitää viedä allekirjoitetut sopimukset postilaatikkoon niin ei rexu “lue” niitä viikonlopun aikana.
Soittelin jo palvelusetelin tiimoilta erääseen yritykseen ja tulevat kartoituskäynnille maanantaina iltapäivällä. Selvisi, että minun ei välttis tarvii enää lähteä pöpipiikin takia terveyskeskukseen vaan tuo firma voi huolehtia siitäkin. Helpottaa elämää kun äiti on pitänyt nyt ottaa niille reissuille mukaan kun tuppaa lippahivoon lähtemään muuten
Lauantai
Eilen tuli juomisajatuksia. Syy oli tunnemyrsky omaishoidon papereiden allekirjoittamisesta johtuen ja ajattelin, että olen ollut niin ahkerana. Pessyt pyykkiä, tehnyt ruokaa ja käyttänyt äitiä kaupungissa ja ottanut yhteyttä palvelusetelin tiimoilta yhteen firmaan. Ajatus oli että voisin palkita itseni oluella.
En kuitenkaan tehnyt niin. Montakohan olutta olisin sit lopulta kotiin kantanutkaan…
Kirjoitin ajatuksistani AA:n Whatsapp ryhmään ja osallistuin illalla ylimääräiseen Zoom- ryhmään. Tällä kertaa pidin kameran pääasiassa päällä ja puhuin jopa kahdesti. Ryhmän jälkeen oli selkeä ajatus siitä, että voin ryhtyä jatkamaan iltaa selvinpäin kuunnellen äänikirjaa ja sit nukahdinkin hyvissä ajoin ja heräsin viiden maissa virkeänä. Ottaudun nyt noihin ryhmiin eri tavalla päättäväisemmin kuin edellisellä kerralla. Silloin aattelim, että kyllä minä onnistun omin voimin. Ei se kantanut pitkälle.
Yllättävän tehokkaita nuo AA-verkkoryhmät. Kun voi ääneen purkaa ajatuksiaan muille alkoholismin kanssa kamppaileville. Ymmärsin illalla, että tällä raittiudella minun on ITSE haluttava todella pysyä selvinpäin. Edellisellä raittiudella se oli äitini, joka määräsi kaapin paikan siinä asiassa. Hän sanoi ettei kotona enää juoda. Rauhan säilyttämiseksi se sit kantoi 2.5 vuotta. Sit kävi niin että tammikuussa tuli mieleen kokeilla kepillä jäätä ja äiti jopa kannusti oluen ostamiseen. Muistisairaus on edennyt niin paljon, että hän ei enää suhtaudu alkoholiin tuomitsevasti. Tartuin heti mahdollisuuteen…
Nyt on haluttava itse pysyä selvinpäin. Tässä viikon aikana olisi ollut monta hetkeä kun minulla olisi ollut mahdollisuus ostaa olutta mutta en niin tehnyt enkä nytkään halua tehdä niin. Haluan ITSE pysyä selvinpäin enkä halua nyt ostaa olutta. Alan hiljalleen päästä todellisen raittiuden tielle ja siksi tämä tuntuu paljon merkityksellisemmältä kuin edellisellä kerralla.
Kiva viikonloppu tiedossa.
Tässä alla on kuva meidän Rexusta. Rovastiksi kutsutaan.
Todella hyviä ajatuksia ja rehellistä pohdintaa. Näin se on. Minä olen monta kertaa ajatellut, että minun pitää olla raitis, koska minulla on lapsi. Tottahan tuo on, mutta se ei yksistään riitä. Minun pitää haluta olla raitis itseni vuoksi.
Muuten on kyllä hurjaa miten tuo alkoholi kaappaa noinkin pitkän raittiuden jälkeen taas ajatuksia. Alan pikkuhiljaa uskoa minäkin sitä mitä päihdelääkäri totesi, että juominen alkaa siitä mihin on jäänyt.
Oikein ihanaa päivää sinne. Pitää itsekin varmaan taas osallistua noihin etäkokouksiin. Eivät ne ainakaan pahaa tee.




