Fincocon uusi yritys

[Fincoco]

Tämä ei ole hassunhauska ketju vaan vakavaa asiaa. Joulukuussa 24. päivä tuli 2.5 vuotta selvinpäin täyteen. 9.1 raittius päättyi ja päädyin ostamaan olutta. Tein niin myös tammikuun lopussa ja eilen 6. helmikuuta…. Olen epäonnistunut pysymään selvinpäin ja minua harmittaa ja hävettää. Olen alkoholisti.

Olen epäonnistunut ja niinkin pitkän ajan jälkeen olut houkutteli luokseen ja sorruin kuuntelemaan sen houkutuksia. En kuitenkaan ajattele, että kaikki olisi menetetty. On koottava itsensä, osallistuttava AA:n verkkoryhmiin, kirjoiteltava täällä ja lähdettävä jälleen kulkemaan raittiuden tietä.

Minulla on vastuu muistisairaasta äidistäni enkä voi antaa alkoholille valtaa uudestaan elämästäni. Minun on oltava selvinpäin ja huolehdittava siitä että äiti on turvassa. Nyt olen kuukauden aikana kolmesti juonut alkoholia ja aihettanut sen etten ole kykenevä reagoimaan mahdollisesti eteen tuleviin tapahtumiin äidin suhteen ja se on anteeksiantamatonta. Onneksi mitään ei ole sattunut.

Danielin (koirani) kuolema syyskuussa ja kaksoisveljeni huumeiden käyttö, joka on jatkunut tänne asti, hänen retkahdettua elokuussa ja äidin muistisairaus on ollut taakka, jonka sivuutin liian kevyesti. Lopulta se johti siihen, että sorruin ostamaan ja juomaan alkoholia. Vastuu äidistä on ollut raskasta ja olen kaivannut jotain kevennystä arkeen ja niin se johti siihen, että ajattelin rentoutua alkoholin voimin. Niin älytöntä kuin se onkin.

Tänään on päivä 0 niin kamalalta kuin se kuulostaakin. En saavuttanut kolmea vuotta selvinpäin VIELÄ mutta yritän uudestaan.

AA:n verkkoryhmät on minun otettava osaksi arkea ja pyhää. On lähdettävä kulkemaan uudestaan tietä joka on ainoa oikea.

En voi enää juoda kertaakaan ja asettaa itseäni siihen vaaraan, että alkoholin käyttö lähtee käsistä.

Tänään en juo. Ei kyllä tee yhtään mielikään.

Perkele

[Metsanpoika]

Onpa ristiriitaiset ajatukset… helpotuksen huokaus, kun kirjoitit, olen kaivannut päivityksiäsi ja ihmetellyt poissaoloasi. Helpotti kun kirjoitit, että olet siellä. Tämähän on tällainen foorumi, että ihmisiä tulee ja menee, mutta sinusta minulla oli huoli, tunne että onkohan nyt kaikki hyvin kun et kirjoita.

Ikävä kuulla, että olet juonut. Mutta hyvä kuulla, että olet päättänyt, että saa luvan riittää. Sinulla on ollut aivan liikaa koettelemuksia viime ajoille, aivan kuten luettelit. Niiden asioiden käsittelyyn olisi hyvä saada apua, joku joka kuuntelisi. Äidistäsi huolehtimiseen joskus apua, jotta saisit hetken levähtää.

Älä soimaa itseäsi. Korkki kiinni ja matka jatkuu.

En osaa taaskaan kirjoittaa puoliakaan lämpimistä ajatuksista joita haluaisin sinulle sanoa, että sua helpottaisi, mutta kiva kun kirjoitit, vaikka kuulumiset eivät oikein hyvät olleetkaan Kohti parempia aikoja

[Unohdus]

En ole aikaisemmin kehdannut kirjoittaa, lukenut olen sitäkin innokkaammin ja saanut täältä arvokasta vertaistukea taistelussa alkoholiriippuvuutta vastaan. Sinä Fincoco olet ollut suurin syy siihen että olen jaksanut jatkaa taistelua enkä ole antanut periksi. Enkä anna. Esimerkkisi antaa minulle voimaa jaksaa myös tätä muuta, arkista, vaatimatonta, mutta niin arvokasta elämääni, päivän kerrallaan. Sinulla on ollut raskas taakka kannettavana ja olen ihaillen ja ihmetellen seurannut jaksamistasi. Nyt kun avoimesti kerrot, miten alkoholi, noinkin pitkän raittiuden jälkeen kavalasti on hiipinyt elämääsi, arvostan sinua vieläkin enemmän. Uskon että pystyt jättämään käyttökerrat omaan arvoonsa. Ne ovat vain inhimillinen osa raittiuspolkuasi ja osoitus meille kaikille siitä, miten pirullista tautia vastaan tätä taistelua käydään. Sinnitellään. Päivä kerrallaan.

[Fincoco]

Kiitti @Metsanpoika tuntuu kuin olisin tullut takaisin kotiin. Tänään on aamusta dopamiinit matalalla kun ne tuli illalla käytettyä turhuuteen. Tunnen itseni nyt melko huonoksi mutta kyllä se fiilis korjaantuu iltaan mennessä. Onneksi mulla on Nimettömät alkoholistit kirja. Pitää se jälleen lukea ajatuksen kanssa ja ottautua tähän lopetukseen ihan eri tavalla kuin edellisellä kerralla. Kyllä tämä tästä vielä iloksi jälleen muuttu. Huomenna herään uuteen päivään ihan eri fiiliksellä. Kiitos

[Fincoco]

Kiitos @Unohdus lämpimästä viestistä.

[Räpistelijä]

Tervetuloa takaisin @Fincoco !

@Fincoco

Tunnen itseni nyt melko huonoksi

Onneksi et kuitenkaan ole yhtään huono, ihminen vain! Sinulla todella on ollut jos jonkinlaista taakkaa kannettavana. Inhimillistähän se vain on, että väsyneenä tulee sitten kokeiltua vanhaa tapaa “rentoutua”.

Nyt muistat taas, miltä se tuntuu, ja ettei se pidemmän päälle kuitenkaan auta.

@Fincoco

Olen epäonnistunut

Höpsis. Ne kaksi ja puoli vuotta selvin päin eivät ole kadonneet mihinkään. Niitä voi nyt jatkaa. Tee se itseäsi soimaamatta ja anna itsellesi anteeksi se, että tiukan paikan tullen lipsahdit.

Tärkeintä on se, mitä tapahtuu tänään ja tästä eteenpäin. Ihailen sitä että palasit kertomaan rehellisesti missä mennään. Tästä se matka taas jatkuu.

Voimia tähän lauantaihin ja tuleviin uusiin päiviin.

[Reepu]

[Tämiss]

Ihana, kun et juo​
Suljin jo puhelimeni, mutta palasin lukemaan viestiäsi uudestaan.

On pysäyttävää, miten tuo viinapiru vaanii niin pitkänkin juomattomuuden jälkeen.
Tarkkana on tässä itsekkin oltava.

Tykkään lukea sun päivityksiä. Oot niin vastuullinen huolehtija äitistäsi.Hän on onnellinen kanssasi kikattelustaan päätellen.

Suurentelin tuota ihanaa kisulikivaa. Niiiin ihan kuva

Voimia meille kaikille

[Hyvaan_oloon]

Ei ne juomattomat ajat mihinkään ole kadonneet. Olet edelleen lopettaja. Lopettajakin voi joskus kompastua, mutta on silti edelleen lopettaja silloin, kun sisäinen, aito pyrkimys on lopettaa eli elää ilman etanolia eli olla juomatta alkoholia.

Ikäihmisestä huolehtiminen on iso asia. Saisitko hyvinvointialueelta järjestymään jeesiä niin, että esim. kerran viikossa saisit aikaa vain olla itseksesi?

Ja se “helpotus” ja “palkinto”… sen kanssa tässä painitaan, vaikka juomatonta aikaa on murto-osa sinuun verrattuna. Miten voisi palkita itseään muulla kuin alkoholilla? Sulla on paljon taitoja, kuten leipominen. Kunnon voisilmäpulla kyllä voisi olla ihan käypä vaihtoehto

[Fincoco]

Lämmin kiitos kaikille teille. Iltapäivässä mennään ja olo on väsynyt mutta muuten ihan hyvä. Mielialakin on kohentunut sit aamuisesta huimasti. Pötköttelen sängyssä ja kuuntelen Aa radion tallenteita.

Osallistuin aamulla zoomissa AA- palaveriin ja itku meinasi tulla siitä kannustuksen määrästä jota sain osakseni. Palaverissa oli puhetta alkoholistien harhakuvitelmasta että alkoholia voi käyttää kohtuudella. Siihen ansaan astuin. Join ekan kerran 9.1 ja ajattelin aamulla että siihen meni raittius. Humala ei edes tuntunut hyvältä ja mietin että tuonko paskan olon takia päätin hyvän putken rsittiutta? Noh sit oltiinkin jo tammikuun vikassa viikonlopussa ja ajattelin että voisin ”muutaman” ostaa. Muutama tarkoittaa mulla vähintään 12 pientä olutta. Join yhtenä iltana ja nyt sit eilen 6 päivää edellisestä kerrasta join jälleen ja kuvittelin että voihan sitä muutaman taas juoda kun oli niin raskas päivä… ostin 13 olutta ja lähdin sit vielä ravintolaan. Menetin hallinnan jonka kuvittelin mulla olleen. En osannut lopettaa juomista ja ne ”muutama” olut ei enää riittänyt. Olin sit klo 00.10 paikallisessa yökerhossa ainoana asiakkaana eikä sinne tullut ketään klo 2.50 mennessä kunnes päätin lähteä kotiin. Kauhea romahdus tapahtunut asiakkaiden määrässä koska en ikinä ole ollut ravintolassa ainoa asiakas. Menetin hallinnan myös siinä että alkoholin takia jätin äidin yksin kotiin ja se on paha virhe. Niin ei olisi saanut käydä. Onneksi kaikki meni hyvin ja äiti nukkui kun tulin kotiin. Se ei tule enää ikinä toistumaan että jätän äitin yöksi kotiin. Hävytöntä suorastaan.

Mut joo kuvittelin hallitsevani homman mutta juomiskertojen väli lyheni ja kolmannella kerralla join sit paljon enemmän. Kuvittelin hallitsevani homman ja sorruin myös siihen että luovutin tammikuussa raittiuden suhteen sen jälkeen kun ratkesin 9. Päivä.

Latasin puhelimeen celianetistä nimettömät alkoholistit kirjan ja ryhdyn sitä kuuntelemaan illalla. Huomenna osallistun uuteen verkkoryhmään ja ryhdyn nyt tosissani tekemään töitä raittiuden eteen. Erehdyin pitämään raittiutta itsestään selvyytenä. Paha paha virhe.

Mut tällaista nyt. Ei auta jäädä tuleen makaamaan.

[Nellaelina]

Etiäpäin, sanoi mummo lumessa.

Joo, mokasit. Joo, retkahdit. Joo, teit asioita joita ei saa tekemättömäksi. MUTTA. Sä olet vaan ihminen, ihmiset tekee virheitä ja tärkeintä on että otit opiksesi

Nyt ei kannata jäädä märehtimään mennyttä (tai no, tämä päivä sallittakoon) vaan häntä pystyyn ja uudelleen eteenpäin, niinkuin olet jo alkanut tekemäänkin

Tsemppiä!

[Räpistelijä]

@Fincoco

Onneksi kaikki meni hyvin ja äiti nukkui kun tulin kotiin.

Tämä on nyt tärkeintä ja tästä saa iloita. Komppaan Nellaelinaa. Eiku etiäppäin!

[Riikinkukko]

Kiva kuulla sinusta @Fincoco

Ehdin jo olla huolissani, että jotain on tapahtunut, kun sinusta ei täällä oltu kuultu mitään mutta onneksi kaikki siltä osin hyvin. Edelleen roolimalli meille monelle olet ja itse mietin, että inhimillistä sinun elämäntilanteessasi retkahdus oli. Kuten itsekin kirjoitit, varsin kuormittavat ajat sinulla on takana olleet.

Tästä se elämä taas jatkuu. Selvänä.

[Lintuanna]

Lämmin tsemppihalaus @Fincoco.

Hyvä, kun palasit kirjoittelemaan tänne. Älä jää liikaa syyllistämään itseäsi, ehkä pystyt päästämään irti häpeästäkin jossain kohtaa. Kaikki ei todellakaan ole menetetty eikä hieno, pitkä raitis rupeamasi ole millään tavalla “hukkaan heitettyä”, päinvastoin. Pystyt siihen uudestaankin.

[Jussi]

Joku sanoi joskus, että muistisairaus on läheisten tauti. Taisi olla siinä oikeassa. Kyllä siinä yksi ihminen uupuu takuuvarmasti, jos ei välillä saa olla rauhassa.

Turha murehtia retkahdusta. 2.5 vuotta on niin pitkä pätkä raittiutta, että siihen on helppo palata.

[Fincoco]

Sunnuntai.

Ryhdyin eilen klo 13 sänkyyn pötkölleni ja kuuntelin AA radion tallenteita ja myöhemmin Nimettömät alkoholistit kirjaa. En noussut sängystä kuin vessaan ja jääkaapille välillä. Siihen sit nukahdinkin ja heräsin tänään klo 5 pirteänä. Mieliala on ihan hyvä. Ei vielä ihan ennallaan mutta todella paljon parempi kuin vielä lauantaina.

Kävin nyt heti aamusta kävelyllä ja pakkanen kutitteli poskia kivasti. Napakka -19 asteta pakkasta. Kävellessä mietin pe-la välistä yötä ja kiittelin Universaalista Isää siitä, että mitään pahaa ei sattunut vaan hurjasteluni päättyi omaan sänkyyni sammumiseen. Minulla on kaikki mahdollisuudet estää asioiden luisumista hallitsemattomaan kaaokseen ja sekasortoon sen ansiosta että pe illalla ymmärsin lähteneeni vääräälle polulle. Vielä tuolloin ymmärrys ei riittänyt mihinkään koska olin humalassa ja piti saada enemmän olutta mutta muistin asian sit aamulla kun heräsin.

Olen alkoholisti. En käytä siitä sen hienompaa sanaa. Minulla ei ole “ongelma alkoholin kanssa” en ole “riskikäyttäjä” eikä minulle ole “haitallinen suhde alkoholiin” Olen rehellisesti sanottuna alkoholisti, joka onnistui omavoimaisesti pysymään selvinpäin jonkin aikaa.

Kuuntelin eilen illalla Nimettömät alkoholistit kirjaa ja moni juttu loksahti paikoilleen ihan eri tavalla. Koin muutamia ahaa elämyksiä sitä kuunnellessa jotka edellisellä raittius polulla sujuvasti ohitin ja joita en ymmärtänyt omalle kohdalleni osuviksi. Tänään osallistun jälleen johonkin etäryhmään koska ymmärrän että muiden ihmisten kokemukset ja ajatukset auttaa eteenpäin sen lisäksi että tarvittaessa itse saan purkaa ajatuksiani asiasta. Kavokkain tapahtuva vertaistuki, vaikkakin nyt etänä, vaikuttaa aivan eri tavalla ja on ihan eri tavalla tehokasta. Kuulluksi tuleminen on tärkeää ja tuossa on se hyvä puoli ettei kenenkään puheita kommentoida eikä neuvoja anneta tilaisuuden aikana. Niitä voi sit pyytää esimerkiksi omalta kummilta, jos sellaisen päätyy hankkimaan.

En ryhdy nyt laskemaan päiviä ja viikkoja. Annan ajan kulua omalla painollaan eteenpäin. Laitoin kyllä puhelimessa I am sober sovelluksen jekkasemaan eteenpäin mutta siirsin apin sivuun enkä aio sitä avata ihan hetkeen.

Nyt aamupuuron kimppuun ja sit hetki rentoilua ennekuin täytyy tehdä lounas

[Fincoco]

Haluan kirjoittaa tähän erään kohdan kirjasta NImettömät alkoholisit, joka kolahti minuun eilen kahdesti melko voimakkaasti. Tämä on uusimman 20.painoksen kolmanne luvun alusta:

“Useimpien meistä on ollut vaikea myöntää olevansa alkoholisti. Kukaan ei mielellään pidä itseään fyysisesti ja psyykkisesti erilaisena kuin muut. Eipä siis ihme, että olemme juoma-aikanamme lukemattomia kertoja turhaan yrittäneet todistaa osaavamme juoda muiden lailla. Jokaisen alkoholia epänormaalisti käyttävän suuri pakkomielle on ajatus, että jollakin tavalla, jonakin päivänä, hän pystyy hallitsemaan juomistaan ja nauttimaan siitä. Tämä harhakuvitelma on hämmästyttävän sinnikäs. Monet seuraavat sitä hulluuden ja kuoleman porteille saakka.

Saimme tietää, että meidän oli syvällä sisimmässämme myönnettävä itsellemme olevamme alkoholisteja. Tämä on ensimmäinen askel kohti toipumista. Se harhakäsitys, että olemme niin kuin muut, jos ei tänään niin huomenna, on murskattava.

Me alkoholistit olemme ihmisiä, jotka ovat menettäneet kyvyn hallita juomistaan. Tiedämme että yksikään alkoholisti ei koskaan saa juomistaan hallintaan. Meistä kaikista tuntui välillä siltä, että olimme saamassa juomisen kuriin, mutta näitä yleensä lyhyitä kausia seurasi väistämättä yhä vähäisempi hallinta. Se johti ajan mittaan säälittävään ja käsittämättömään alennustilaan. Joka ikinen meistä tietää, että kaltaisiamme alkoholisteja pitää otteessaan etenevä sairaus. Ajan kuluessa tilamme pahenee, eikä koskaan parane.”

---

“Jos joku, joka ei näytä kykenevän hallitsevan juomistaan, tekee täyskäännöksen ja alkaa juoda kuin herrasmies, me nostamme hattua. Taivas tietää, että me olemme kauan ja hartaasti yrittäneet juoda kuin muut.

Kaikkea tätä olemme kokeilleet: juoneet pelkkää olutta, rajoittaneet ryyppyjen määrää, kieltäytyneet juomasta yksin tai aamulla, juoneet vain kotona, olleet ostamatta viinaa kotiin, olleet juomatta työaikana, juoneet vain juhlissa, siirtyneet viskistä konjakkiin, juoneet vain viiniä, päättäneet sanoutua irti, jos ikinä menisimme humalassa töihin, matkustaneet jonnekkin, pysyneet kotona, vannoneet lopettavamme, kuntoilleet enemmän, lukeneet hyviä kirjoja, menneet terveysleirille ja hoitolaitoksiin tai vapaaehtoisesti mielisairaalaan- luetteloa voisi jatkaa loputtomiin.”

---

“Useimmat meistä ovat uskoneet, että pitkän raittiin kauden jälkeen voisimme juoda normaalisti.— — — Yhä uudestaan olemme nähneet todistetuksi lauseen “kerran alkoholisti, aina alkoholisti” Jos rupeamme juomaan raittiin kauden jälkeen, olemme kohta yhtä surkeassa tilassa kuin ennenkin. Jos meillä on aikomus lopettaa juominen, ei meillä saa olla minkäänlaisia varauksia eikä salaisia haaveita siitä, että olisimme tulleet immuuniksi alkoholille.”

Ja tämä mikä kolahti tänä aamuna oli samassa luvussa tämä:

“Toisinaan olemme lähteneet tarkoituksella juomaan itsemme humalaan perustellen käytöstämme hermostuneisuudella, huolilla, masennuksella, mustasukkaisuudella tai muilla sellaisilla syillä. Mutta näissäkin tapauksissa meidän on pakko myöntää, että perustelumme ryyppäämiselle olivat järjettömät ja riittämättömät sen valossa mitä aina seurasi. Näemme nyt, että silloinkaan, kun lähdimme ryyppäämään tarkoituksella emmekä vahingossa, EMME päätöstä tehdessämme harkinneet vakavasti mahdollisia hirveitä seurauksia”

[Unohdus]

Tuo kirja kulkee mukanani kassin pohjalla minne menenkin. Se ei paljoa tilaa itke. Se on minun talismaanini.

[Juniper]

Tervehdys Fincoco,

Hyvä että olet jälleen täällä. Olet yksi esikuvistani. Kuvaat eloisasti ja rehellisesti kaunista arkielämääsi ja toisaalta kohtaamisia onnettomia asioita. Molempia mahtuu kahteen ja puoleen vuoteen.

Tuota arjen arvostamista olen opetellut jäätyäni eläkkeelle. Siinä vaiheessa on luotava itselleen uudet rutiinit. Tärkeimmät asiat ovat kotona. Sitä että uppouduin liikaa työelämän pyörteisiin kadun jo nyt enkä vasta kuolinvuoteella kuten monet sanovat. Toivottavasti on vielä aikaa muuttaa suuntaa. Siihen kuuluu ehdottomasti myös raitis elämä - muuten päivät valuvat hukkaan.

Sinä olet vielä nuori, ja paljon mahiksia on edessä. Olet hyvin tärkeä äidillesi ja varmasti muullekin perheellesi, eläimistä puhumattakaan. On hyvä jatkaa, kun tietää tehneensä parhaansa.

Toivottavasti pakkanen vähän hellittää Savossakin. Virkistäviä kävelyretkiä lumisissa maisemissa!

[Fincoco]

Kiitos @Juniper

Uusi viikko käynnistyi. Laskin koko viikonlopun meidän kuukauden ruokabudjettia ja millään ei meinaa mennä jakeluun, etten ole tuhonnut budjettia oluen juomisella. Jälleen piti herätessä laskea päiväbudjetti ja vieläkin haraa pää vastaan, että kaikki on ihan hyvin. En tuhonnut budjettia ja rahat riittää oikein hyvin kuun loppuun. Piti ihan tarkistaa tililtä paljonko mulla meni kapakkaan rahaa ja oli mennyt “vain” 31 e. Onneksi ymmärsin luovuttaa siellä istumisen suhteen ja lähdin kotiin ostamatta enää uusia juomia. Voisin sanoa että selvisin säikähdyksellä.

Tänään lähdetään käymään kaupungissa kun ollaan syöty lounas. Teen sieltä parin päivän ruokaostokset. On sellainen tunne, että on päästävä liikenteeseen ja nähtävä ihmisiä hyörimässä ja pyörimässä. On jotenkin maadoitettava itsensä uudestaan tähän elämään. Vaikea kuvailla mitä tarkoitan. Kun sitä makasi lauantain ja lepäsi sunnuntain niin nyt on nähtävä ihmisiä ja koettava arki.

Päivä kerrallaan kirjassa, joka on AA kirjallisuutta on tämän päivän kohdalla hienoa ajatus:

“elämä, joka kerran näytti olevan tyhjä ja vailla tarkoitusta, on nyt iloista ja täyttä” nyt vasta oikestaan ymmärrän miten merkityksellistä raitis elämä onkaan. Sitä niin helposti uppoaa arkeen eikä näe miten hyvin asiat selvinpäin on ja kuinka sitä ne elämän pienet tylsät asiat on valtavan tärkeitä. Kun ymmärsin lauantai yönä, että tämä juominen on lähtenyt käsistä minulle tuli ikävä elämää, jota vietin raittiina. Miten helppoa olisi menettää tämä kaikki mitä nyt elämässä oikein onkaan… Vaikka on haasteita niin asiat EI ikinä ole niin huonosti etteikö niitä saisi vielä huonommaksi juomalla alkoholia.

En menetä mitään muuta kuin kurjuuteni pysymällä jatkossa selvinpäin. Elämä on niin paljon parempaa kun pysyn selvinpäin. Kyllä, äidillä on muistisairaus mutta miksi elämään pitäisi tieten tahtoen lisätä uusi kriisi, ryhtymällä juomaan alkoholia? Eikö jo riitä se, että kaksoisveli on täysin huumeiden vietävänä? Eikö riitä että siskolla on paha päihdeongelma? Eikö riitä, että äidillä on muistisairaus? Pitääkö siihen TODELLA vielä lisätä se, että minä menetän hallinnan ja ryhdyn ryyppäämään? EI!

Elämä on parasta selvinpäin.