Kiitos @Jussi 
Tämä lohdutti minua juuri tänä aamuna. Koin vertaistukea. Minulla sama homma suhteessa koko lapsuudenperheeseeni, ollaan etäisiä ja etäisyyttä on myös asuinpaikkojen ja elämäntyylin osalta runsaasti…liikaa…eikä tähänkään liity draamaa. Yritin yksipuolisesti vuosia pitää yhteyttä kaikkiin neljään, mutta heidän kaupunkilainen elämäntyyli on liian kiireinen yhteydenpitoon, että lopulta kyllästyin ja kaikki yhteys loppui siihen. Nyt kun on jo useampi ‘täyshiljainen’ vuosi kulunut, tähän alkaa tottua…
Silti joskus kirpaisee ja tunnen haikeutta, vaille jäämistä, kun näen tai kuulen sisaruksista tai äideistä ja tyttäristä, jotka ovat läheisiä, tekevät yhdessä asioita, matkustelevat jne.