Vauhdikas viikonloppu takana. Monenlaista tekemistä kotona ja harrastusrintamalla. Vanhan muorin auttamista ja nuorison kanssa lauantai-illan viettoa. On se jotenkin herttaista, että he haluavat meidän vanhusten kanssa viikonloppuiltoja viettää, en ihan ymmärrä, mutta eipä se mua haittaakaan, ihmettelen. Nauttivat pihasaunan lämmittämisestä kaksin, tehtiin porukalla iltapalaa, istuttiin ja juteltiin. Tulipahan meidänkin valvottua myöhempään 
Eilen päivällä ajelimme isännän ja parhaimman entisen juoppokaverimme kanssa harrastuksen velvoittamana pitkin pitäjää. Juttelimme mm. alkoholista, juopottelusta, juopoista ja muuten vaan runsaasti alkoholia käyttävistä ihmisistä, mitä olimme havainneet ympärillämme viikonlopun tapahtumassa. Siinä me kaikki kolme, toistaiseksi raitista ihmistä, pohdimme että miten onkin hyvä näin. Vaikka olemme yhdessäkin viettäneet juoden paljon aikaa, niin tulimme tulokseen, että oikein hyvä näin. Meillä on jokaisella hiukan eri syyt raittiuteen, mutta kenellekään meistä viina ei tee hyvää. Tuntui hyvältä viettää aikaa yhdessä, raittiina.
Minulla on tunne, että elämäni ylipäätään ja tässä tapauksessa viikonloppuni olisi voinut sisältää enemmän rauhoittumisen hetkiä…mutta kyllä niitäkin oli…aamun kahvitteluhetki, tulta sytytellessä pieni hetki takkatulen ääressä liekkien lepatusta katsellen, saunahetket tottakai ja lauantai-illan jutteluhetki… Kaikkiaan viikonlopusta jäi hyvä mieli, rentoutunut, virkeä ja levännyt. Tämän aamuinen herääminen ja töihin lähtö viiden maissa sujui ihan hyvin, kohtuu virkeänä ja hymyillen peilikuvalle 
Mielestä ei ole haihtunut peilikuva viikonlopun raskaasti ryypänneestä, huonosti nukkuneesta nuutuneesta itsestäni, naama turvoksissa, silmäpussit roikkuen ajamassa töihin…olisiko ihan ollut ajokunnossakaan aina…odotellen vain, että työpäivän jälkeen pääsisi Alkon kautta kotiin…
Raitis elämä on ihanaa
ei todellakaan täydellistä, mutta niin paljon parempaa!
Kiitollisin mielin uuteen viikkoon
Raitista ja hyvää alkanutta viikkoa kaikille 