Merkintöjä kuljetulta polulta

[Metsanpoika]

Kyllä minä nautin tästä joka kerta yhtä paljon… ikkunasta näkyy talvinen, luminen metsä. Suuret männyt näyttävät juhlavilta lumisine oksineen. Taitaa tuuli puhaltaa voimakkaasti puuskissa, koska välillä on ilmassa pöllyävää lunta. Päivä on valottunut jo ajat sitten. Minä istun sohvalla viltinmutkassa nauttimassa aamiaisesta. Katselen vuoroin ulos kaunista näkymää ja vuoroin takkatulen loimua. Elämä on ihanaa just nyt.

Olo on onnellinen ja kiitollinen. Raittius mahdollistaa tämän tunteen. Elämä oli ennenkin tällaista, en vain osannut pysähtyä, keskittyä ja nauttia mistään, kun aina oli viina mielessä, jos ei sen juominen niin ainakin katumus, että miksi sitä taas piti juoda…

Tämä alkanut vuosi on ollut aivan mahtava. Jälleen kerran tarvitsee todeta, että ei asiat ympärilläni ole muuttuneet vaan minun ‘päänsisäinen maailma’. Tuntuu hyvältä olla ja elää, nyt kun alkoholi on oikeasti jäänyt taka-alalle. Ensimmäinen vuosi oli jotenkin kuin koeaikaa, kaikki oli uutta, opeteltavaa ja merkillepantavaa, ajankulu jotenkin hidastui sinne omaan kuplaan, sitä laski viikkoja, joka kuukausi oli syntymäpäivä… Nyt on helpottunut, vapautunut olo, tästä elämäntyylistä on oikeasti tullut vakio ja tämä tuntuu jokalailla hyvältä. Pystyn toteamaan täysin, että en kaipaa alkoholilta mitään. Ajattelen, että minun elämääni se kuului joskus vahvasti, oli monta hauskaa hetkeä, joita on mukava muistella. Mutta se tie tuli katsottua loppuun, alkoholilla ei ole minulle enää mitään annettavaa, en tarvitse sitä enää mihinkään. Ne hauskat jutut mitä sen myötä sain, häipyivät jo kauan kauan sitten, tilalle jäi vain pelkkää paskaa, lopulta se pilasi vain kaiken.

Tuntuu hyvältä elää arkea, pyhää, vapaa-aikaa, työpäiviä, lomia…kaikkea raittiina. Mihinkään niistä en enää viinaa kaipaa. Se on vapauttavaa. Voin rauhassa keskittyä tekemään mukavia asioita, eikä piru enää kyttää kuiskuttelemassa paskapuheitaan.

Kuullostipa se saarnaamiselta no, sellaista se tämä raittius välillä on. Toivoisin niin kovasti, että osaisin välittää positiivista viestiä juomattomuuden alkukamppailua käyville, että kärsivällisyyttä ja sitkeyttä, pian se palkitaan, helpompaa on luvassa

Puen kunnolla päälle ja lähden päiväksi ulkohommiin tuonne talviseen maisemaan reppuun teetä termariin ja pari hirvenlihavoileipää

Raitista ja suloista sunnuntaita kaikille

[Metsanpoika]

@Suuntaaetsin mainitsi tämän aiemmin kirjoituksessaan, mutta lisään tähän vielä linkin. Hyvä jakso, ajatuksia vähän eri kantilta…

[Jussi]

Tässä juttelee suosittu somelääkäri samoista teemoista, mutta ei niinkään itsestään.

[Metsanpoika]

Arkiviikko vierähtänyt. Nukuin huonosti. Eilen rohkeasti juttelin jälkikasvulle lapsuudenperheeni ikävästä tilanteesta, välien katkeamisesta (…jo useampi vuosi sitten ja jo nyt sain sanaisen arkkuni auki). Se herätti sielussani tunnemyrskyn. Ensin tuntui hyvältä idealta kertoa, myöhemmin iski krapula, miksi kuormittaa heitä minun murheilla. Usein kun penkoo vanhoja mielen syövereistä, niin ne tulevat uniin seuraavana yönä…ja näin kävi. Kuten tavallista, kun herään tällaiseen ikävään uneen niin ajatuksen levy jää vielä junnaamaan samaan kohtaan enkä pääse yli.

Elämä tuntuu olevan tällaista, aina pitää olla edes joku ongelma, haaste, vaikeus… Pääasiassa kaikki on hyvin, elämä mukavaa, sujuvaa ja onnellista. Mutta sellainen kokemusperäinen juttu, että aina on joku hiekanmuru jäänyt kenkään hiertämään, vaikka isommat kivet ovat karisseet pois. Ongelmien määrä on läpi elämän vakio, ne vain vaihtuvat aika ajoin uusiin kun vanhat saa ratkottua.

Eilen ja tänään ‘vaivaa jotain pitäisi tapahtua’ -tunne. Pitäisi olla ‘jotain’! Perjantai-ilta! Lauantai-ilta! …ei mitään…

No tätä täytyy miettiä, antaa tunteen tulla…kuten eilen illalla…ja mennä…kuten meni eilinen iltakin. Ihan tavallisesti ja rauhallisesti. Tuokin tunne on melko ohi kiitävä ja usein epärealistinen. Eilenkin olin arkiviikosta sen verran tsippi, että en oikeasti olisi jaksanut mitään erikoisia sirkushuveja, mutta mieli kaipasi hetken jotain ratkiriemukasta piristystä.

Meillä täällä (eli muutaman kymmenen kilometrin päässä) on menopaikkoja tasan yksi ja sekin on harvoin näin kaamoksessa auki. Talviloman kunniaksi eilen illalla ja tänä iltana tarjoilu pelaa ja koko kylän alkoholia juova kansa oli/on siellä. Entisessä elämässä mekin olisimme, nyt ei käynyt mielessäkään, ei ole edes vaille jäänyt olo. Näin se ajatus, mielikuva hauskanpidosta muuttuu. Jotain pitäisi taas keksiä tilalle…

Tekisi mieli kirjoittaa lisää, mutta en keksi sanoja… jotenkin, jostain syystä, ei ole paras päivä… mutta älkää käsittäkö väärin, ei tee mieli juoda, mutta raittiinkin ihmisen tekisi mieli pitää hauskaa. Vaikka just nyt en ole yhtään hauska, enkä ehkä just nyt osaisi pitää hauskaa…olen vähän (aika paljon) tikkusella ja takkusella päällä…känkkäränkkäpäivä…

[wouldyou]

@Metsanpoika

Eilen rohkeasti juttelin jälkikasvulle lapsuudenperheeni ikävästä tilanteesta, välien katkeamisesta (…jo useampi vuosi sitten ja jo nyt sain sanaisen arkkuni auki).

Hei sinä Pahoittelut että luin vaan täältä lopusta muutamia viestejä. En tiedä kokonaistilannettasi.

Mulla on välit omasta halusta poikki olleet vanhempiini parikymmentä vuotta sekä jopa sisaruksiin varmaan viistoista. Mä olen aina puhunut omalle jälkikasvulle näistä, aina. Tai no jostain siitä oisko ne olleet teini iässä ja alkaneet jo ymmärtää asioita aikuisemmin.

Mun lapsuus mun vanhemmat, vaikka ne sisäistän ja tiedostan, vaikutti (ovat kuolleet hiljattain) ja vaikuttaa edelleen mun jokapäiväseen elämään. Koska mun satunnainen outo käytös näkyy, olen siksi avoimesti puhunut jälkikasvulle. Ja siitä että välien katkaisu oli mun itseni takia ainoa järkevä teko. Nämä asiat nousi pintaan kun kuolivat, perintöasioissa, sattui asioita jolloin mun jälkikasvukin tajusi tilanteen kuinka he kuoltuaankin toimii väärin mua kohtaan. Ja etten ole keksinyt asioita vaan ne ihan oikeasti on tapahtuneet.

[Metsanpoika]

@wouldyou

etten ole keksinyt asioita vaan ne ihan oikeasti on tapahtuneet.

Jotain tällaista hain itsekin kertoessani…ja ymmärrystä, halusin kertoa omaa näkökantaani…

Kiitos

[metsänpeitto1]

@Metsanpoika

Tekisi mieli kirjoittaa lisää, mutta en keksi sanoja… jotenkin, jostain syystä, ei ole paras päivä… mutta älkää käsittäkö väärin, ei tee mieli juoda, mutta raittiinkin ihmisen tekisi mieli pitää hauskaa. Vaikka just nyt en ole yhtään hauska, enkä ehkä just nyt osaisi pitää hauskaa…olen vähän (aika paljon) tikkusella ja takkusella päällä…känkkäränkkäpäivä…

Ehkä nämä känkkiset on välillä tarpeen ja jopa hyödyksi. Kivaa ei välttämätä ole, mutta omalla kohdallni jollain oudolla tavalla jos nyt en nauti, niin hiukan pidänkin känkkäränkkäpäivistäni, jos vaan saan olla rauhassa huonotuulinen ja omissa oloissani.

Ehkä niiden aikana kuitenkin tapahtuu jotain, ne ovat joku sellainen sielun käymistila tai kasvukipuja ja oleellinen osa elämän kiertokulkua. Luontokin tarvitsee sateen ja poudan, pimeyden ja valon kasvaakseen ja voidakseen hyvin.

MUkavaa viikonloppua!

[Metsanpoika]

Lämmin kiitos @metsänpeitto1 , kauniisti kirjoitettu jotenkin näin itsekin ajattelen, ei aina voi olla hyvä päivä. Enkä minä ympäristölleni kiukuttele, ei vain niin innosta, hymyilytä, huvita puhua mitään jne.

@metsänpeitto1

sielun käymistila tai kasvukipuja ja oleellinen osa elämän kiertokulkua. Luontokin tarvitsee sateen ja poudan, pimeyden ja valon kasvaakseen ja voidakseen hyvin.

[Metsanpoika]

En juonut poistaakseni ikävää fiilistä, vaan ratkaisuni känkkäränkkäpäivään :

(enemmän vielä isännän ratkaisu, jos tarkkoja ollaan)

Puoliso iski silmää ja lupasi piristää mua, ei kertonut tarkemmin. Hetken mielijohteesta, teimme maistuvat eväät reppuun, kahvi- ja tee termari mukaan myös. Ajelimme autolla pari tuntia, hiihtelimme pari kilsaa metsäautotietä jonkun kylätien varteen katselemaan ohi ajavia ralliautoja. Siinä minä nökötin mettäpuskassa koko päivännäön ja kudoin samalla eväät maistui luonnossa ulkosalla, käsityö valmistui, mieli virkistyi ja isäntä oli ihastuttavan riemuissaan pörisevistä autoista kotiinpäin iltasella kun ajeltiin, tunnelma oli jo varsin erilainen, äkänen akka jäi sinne mettään kylätien varteen.

Nyt on akut latautuneet tähän päivään,

Raitista ja suloista sunnuntaita kaikille

[Reepu]

Ollut muutama vaikeampi päivä täälläkin. Kävimme eilen työkaverini kanssa ajelemassa luontokohteeseen, jossa tähän aikaan vuodesta ei ikinä ole ketään. Kaverini jäi juuri sairaslomalle työuupumuksen takia, puhuimme hänen tilanteestaan ja sitten minä itkin omia kipujani märässä lumessa seisoessamme. Ei minulla enää käy kaljan ostaminen mielessä tällaisina päivinä vaikka työkaverini sitten kaupassa käydessämme muutaman oluen ostikin kotiinsa. Minä päätin kokeilla tehdä uunifetapastaa vegaanisella “fetalla”, vaikka olenkin hyvin epäileväinen näitä korviketuotteita kohtaan enkä halua niitä hirveästi käyttää. Siitä tuli kuitenkin aidosti todella maukasta ja ihan täydellinen lohturuoka!! Tulen nykyään hirmu tyytyväiseksi ja iloiseksi aina kun teen ruokaa, olen päässyt kokkailun imuun takaisin ja se tuntuu niin hyvältä!! Ei siitä kuitenkaan kovin kauaa ole kun olin vielä kauhean epätoivoinen kaikista ruoka-asioista.

Ulkoilma on muuten paras mauste ruoalle!

Oikein mukavaa maaliskuuta sinulle sinne jonnekin metsän keskelle ja muillekin missä ikinä kukin möllöttää ja tallustelee <3 Itsellä alkaa pian häämöttää 11kk selvinpäin, eipä ole ensimmäinen vuosikaan enää kaukana.

[Metsanpoika]

Kuullostaa mukavalle ja voimia antavalle luontoilu ystävän kanssa

Arvostan juuri kuvailemiasi hetkiä ja tunnelmia ystävyydessä. Kohdallani niitä on melko harvoin, ihmisiä, myös minua, tuntuu usein tapaamisissa riivaavan kiireen tuntu ja keskittymiskyvyn puute. Mutta kun saavuttaa hetkessä elämisen tunteen ja pystyy keskittymään yhteiseen aikaan kunnolla, niin hetki ystävän kanssa hipoo täydellisyyttä. Silloin tapahtuu ihmeitä, saatetaan jakaa tunteita ja kokemuksia niin, että jää tunne ystävän kuuntelemisesta, myötätunnosta ja yhteisestä jakamisesta. Näiden hetkien voimalla ystävyys saattaa mennä tavallisessa arjessa eteenpäin taas kauan, kauan

[Metsanpoika]

Vastaan itse itselleni siis vähän jatkan…

Eilisen oppi oli jälleen. Ärtymys ja pahan tuulisuus on tunne, johtuu ehkä jostain. Sen kannattaa antaa tulla, olla ja katsella ikäänkuin ulkopuolelta ja mikä jälleen tärkeintä ja opin näköjään vain kokemuksen kautta…pahan tuulisuus ja ärtymys menevät pikkuhiljaa ohi, kun niitä ei ruoki ja lietso. Taas olen pykälän verran parempi tunnetaidoissa.

Eilinen ratkaisu oli ok. Vaihtoehtona olisi ollut hampaat irvessä siivota, tehdä muita kotitöitä ja olla umpi väsynyt iltapäivällä. Kiukku olisi vain lisääntynyt jne. Nyt kun huilasin, tänään voin hymy naamalla tehdä ne eiliset kotihommat, eikä niissä mene aikaakaan kun hyvällä tuulella ne hoitaa.

Oppiikohan muut ihmiset nämä taidot jo nuorena ja minä vasta keski-iässä:

…ärsyttää olen väsynyt arkiviikosta minäpä huilaan että jaksan ….

[AlbertoKnox]

@Metsanpoika

Eilisen oppi oli jälleen. Ärtymys ja pahan tuulisuus on tunne, johtuu ehkä jostain. Sen kannattaa antaa tulla, olla ja katsella ikäänkuin ulkopuolelta ja mikä jälleen tärkeintä ja opin näköjään vain kokemuksen kautta…pahan tuulisuus ja ärtymys menevät pikkuhiljaa ohi, kun niitä ei ruoki ja lietso. Taas olen pykälän verran parempi tunnetaidoissa.

Tämä. Samaa olen opetellut. Tunteet ovat tunteita eikä niitä kannata yrittää raivolla tukahduttaa tai sitten lähteä paisuttelemaan omassa mielessä. Ne tulee ja menee. Kolmannesta persoonasta tunteiden tutkiminen on myös tuttua, mutta olen itse sitäkin yrittänyt vähentää. Nyttemmin yritän vain keksiä jotain muuta tekemistä ja sitten se menee vaan ohi.

[Metsanpoika]

Minä olen/olen ollut varsin hyvä tuossa ikävien tunteiden paisuttelussa

[Pakkastyttö]

Tämä viikonvaihde, oikeastaan perjantaista lähtien, on ainakin minulla ollut känkkäränkkä aikaa. Mikä lie tunne maailmaa heiluttaa? Viime viikko oli töissä tosi raskas. Monenlaista juttua alitajunta puskee pintaan. Ois taas niin helppo lieventää ahdistusta muutamalla oluella… Mutta ei. Korkki on pysynyt kiinni. Ensi viikolla 5. ja viimeinen kerta päihdehoitajalla.

[Metsanpoika]

Päivä 444, hauska luku. Ihan ok viikonloppu takana, ei mitään ratkiriemukasta, mutta mukavaa, leppoisaa ja tuli vähän huilattua. Taidan olla vähän väsynyt, en oikein tiedä fyysisesti vai psyykkisesti vai molempia. Haaveilen jos onnistuisi pitää tulevana pitkä viikonloppu.

Nukuin huonosti, mutta siitä huolimatta olin melko pirteä aamulla. Työmatkalla aamulla anivarhain en voinut olla ajattelematta, että onpa mukava olla ihan suht pirteä ja reipas maanantai aamusella töissä, vaikka unet eivät sujuneetkaan. Joskus sitä oli oikea pöhöttynyt peikko maanantaiaamuna, vaikka oli maannut koomassa kellon ympäri

Ajokeli oli todella luminen ja talvinen, ihanaa

Raitista ja reipasta maanantaita teille kaikille