Mä en enää juo siksi että se olisi hauskaa. Nyt otan et saa olon normaaliksi. Oon ihan helvetin syvällä tässä paskassa.
Krapulaa en kestä. Henkinen olo on ihan paska. Tää kierre on jo syventynyt siihen et vedän jo lääkkeitä krapulaan. Mul on aika vahvoi kipulääkkeitä ja ne krapulaan auttaa. Elämästä ei tule mitään…
Päivällä laskee tunteja siihen milloin voi taas ottaa.
Tää voi olla monille tuttua stooria ja mun täytyy nyt saada tähän apua… vittu kun se on vaan nii vaikeeta. Itselle. Myöntää asia, olla heikko ja pilata oma maine. Jo tämä et kirjoitan tästä tänne on vaikeeta.
En tiedä mutta kannan aikamoia lasteja sisällä liittyen menneisyteeni. Kaikkea ei voi edes kertoa ja nekin ovat varmaan osa syytä tähän dokaamiseen. Joku päätohtori varmaa osaisi sanoa et ne pitäis käsitellä. Nyt vaa kestetään näin. Alkoholin kans.
Asian myöntäminen on rohkeutta, ei heikkoutta. Ensimmäinen askel johonkin parempaan ja arvokkaampaan elämään on myöntää asia, edes itselleen, ja laittaa se korkki kiinni.
Olethan varovainen lääkkeiden ja alkoholin kanssa. Itse sain niillä omat aivoni aivan järkyttävään kuntoon, on ihme etten riistänyt omaa henkeäni. Toipuminen niiden aiheuttamista vahingoista on kestänyt kauan.
Yritä pitää itsestäsi huolta, kirjoita tänne, puhu läheisillesi (aivotutkimuksissa on todettu, että pelkästään tunteen nimeäminen ääneen vähentää sen intensiteettiä) ja vaikka hemmottelemalla itseäsi hyvällä ruoalla, hyvillä alkoholittomilla juomilla, jollain tekemisellä, mikä rentouttaa ja/tai vaikka hyvillä dokkareilla, sarjoilla, elokuvilla. Mua helpottaa dokkarimaratonit ja lepo. Sinua kenties joku ihan muu, se on mahdollista löytää.
Muistaakseni monikin on aikojen saatossa täällä Plinkissäkin kertonut siitä, että juomisen jälkeisinä aikoina/ juomisen lopettamisen alkuaikoina kannattaa varata mahdollisuus lepoon kaiken väsymyksen ja muun takia. Ja tätä lepoa voi helpottaa mm. tuo itsensä hoivaaminen. Toisia on auttanut liikuntakin, mikä ettei jos siihen jaksaminen riittää eikä se ole ylisuorittamista. Jokaiselle luulisi löytyvän ne omat keinot ja tavat helpottaa oloaan, joskus joutuu kokeilemaan eri tapoja ja etsiä omiaan. Sellaisia voi kuitenkin löytyä. Ja jos ei löydy, sitä suuremmalla syyllä kannustan hakemaan apua.
Oletko jo osallistunut tuohon Plinkin 30n päivän sähköpostikurssiin? Sekin voisi helpottaa. Laitan linkin alle. Itse olen käynyt sen kaksikin kertaa, kun ekalla kerralla en ihan kunnolla jaksanut sitoutua. Ei sekään auttanut mua lopettamaan alkoholin käyttöä, mutta lisäsi taas tietoa, mikä myös on aina hyödyksi vähentämiseen/lopettamiseen tähtäävällä tiellä.
Lepoa tarvitsisin eikä siihen oo aikaa. Tuo kurssi on varmasti hyvä. Täytyy jossain vaiheessa se käydä.
Vaikka tässä jo olinkin varma että korkki pysyy kiinni… Tuli huono olo ja oli jo lähteä juominen päälle. Otin yhden juoman salaa. Olo parani vähän ja en ottanu enempää. Salaa ottaminen on tyhmää. Morkkis ja ahdistus tuli. Paha olo palasi. En ota. Kestää täytyy. Pakko nyt.
Se on kyllä hankalaa, jos levolle ei ole aikaa, kun sitä tarvitsisi. Oletko harkinnut sairauslomaa? Tai olisiko jotain muuta, mistä voisit höllätä?
Kannattaa kiittää itseään siitä, että otit vain yhden juoman. Sekin on jo jotain. Itse raitistuin/lopetin juomisen (taas) vuonna 2015. En muista kauanko sitäkin ennen olin jo Plinkissä ja kauanko silloin räpiköin - sen muistan, että räpiköin paljon ja muistelen, että siinä taisi mennä n. 2-3 vuotta. Täältä on saanut kyllä lukea, että jotkut ovat päättäneet lopettaa jo kymmenenkin vuotta ennen onnistumista ja esim.sen jälkeen vasta liittyneet Plinkkiin. Joka tapauksessa, silloin aiemmin opin täältä mm.sen, että jos ei seinään lopetus onnistu (heti), niin juomistapoja voi koko ajan jo muuttaa. Esim. alkaa juomaan hitaammin, ostaa pienempiä määriä, lopettaa loiventavat ja peräkkäin juodut päivät, pitkittää juomisen aloitusaikaa, kuten käsittääkseni teetkin jo, jollen ihan väärin muista. Yrittää sinnitellä alkuun minuutteja, sitten puolituntisia, tunteja ja lopulta päiviä kerrallaan. Kaikilla näillä teoilla on jo väliä ja kaikki ne on onnistumisia, jotka parhaimmillaan auttaa kohti isoa muutosta, mikä se sitten itse kullekin onkaan.
Monta hyvää sanaa ja ajatusta. Täytyy vähitellen toteuttaa.
Hyvä että sain jätettyä sen siihen yhteen juomaan. Ehkä se paha olo esti juomasta lisää. Edelleen on paha olo joka nyt ei ole ihme. Kaksi viikkoa menny kosteesti iltaisin. Tätä krapula ahdistus morkkis masennus kuvioo ei vaan kestä…
Se kaikki kertautuu kun tätä juomista jatkaa ilta toisensa jälkeen.
Tuleva yö on tuskaa. Tulee paha kun on jo nyt huono.
Yö meni todella huonosti. Aamul oli olo kuin ei oisi nukkunut yhtään. Ja krapulalta tuntui. Pidin korkin kiinni, ei ollu oikea krapula. Mieli aivan paskana.
Tässä sulkeutuu omaan kuplaan. Ei ole edes jaksanut kirjoittaa tänne. Ei halua nähdä ketään, olla kenenkään kanssa tekemisissä, ei oikein halua mitään. Kaikki tuntuu tyhjältä ja merkityksettömältä. Päivät valuu ohitse saamatta aikaan oikein mitään.
Joitain ketjuja lueskelin. Ehkä jollain oli jotain samaa… Ennen näistä oireista selvisi nopeammin. Nyt tämä tyhjyys on jäänyt päälle. Aikaa toki on kulkenut vasta vähän korkin kiinni laitosta. Eilen kävi jo mielessä korkata edes vähän. Siinä pienessä nousu humalassa nämä oireet helpottavat. Mutta ei se muuta ku siirtää ja pahentaa sitä seuraavaan selviämiseen. Pidin hyvä kyllä korkin nyt kiinni.
Nyt vasta neljäs alkoton pv menossa. Alkava viikonloppu on ensin kestettävä. Siitä ne päivät voi muuttua viikoiksi. Toivottavasti olo ja mielen tila paranee myös.
Hei @Nyttulistoppi , hienoa että olet ollut jo monta päivä juomatta!
Se menee juuri näin.
Ensimmäisten päivien tyhjyys ja alakulo voi tuntua kamalalta, mutta kuten itsekin sanoitit, korkkaaminen vain siirtää pahaa oloa eteenpäin.
Kyllä se paranee! Monilla täällä, varsinkin Lopettajien puolella, on hyviä kokemuksia siitä kuinka useamman viikon juomattomuus parantaa sekä omaa oloa että mielentilaa.
Tsemppiä! Jos vaan jaksat pitää korkkia kiinni, paremmat ajat ovat tulossa.
Mielen tila paranee ihan varmasti. Kaikki kuvailemasi sopii hyvin alkoholin vieroitusoireisiin. Ja ennen kaikkea tuo, kun uskoisit nousuhumalan helpottavan.
Ketjusi alkupäässä kirjoitit ajatuksia hoitoon hakeutumisesta. Soitit myös johonkin, onko se johtanut mihinkään? Jos ei, niin kirjoittamasi perusteella suosittelen entistä vahvemmin avun hakemista. Oli se sitten päihdehuolto, työterveys tai mikä tahansa.
En oo saanut kirjoitettua. Korkki on pysynyt kiinni ja mieli olotilan kanssa parempi. En koe silti mielen olevan niin hyvä kuin se voisi olla. Voi olla että näin sunnuntaina alkava työviikko stressaa. Työt ovat menneet huonosti ja hommia ja stressiä liikaa. Ehkä siinä on nyt niitä syitä miksi sitä korkkia on availtu. Onneksi se on nyt pysynyt kiinni ja ei ole krapulaa. Vain pari viikkoa mennyt ilman. Alussa ollaan.
Tähän tilanteeseen en ole hakenut vielä apua. Soitin kerran alkoholi auttavaan puhelimeen ja puhuin pitkään. Jäi asian vieminen siihen. Vieläkin mietin ja epäröin. Nyt päivä kerrallaan ilman alkoa ja antaa olon ja mielen parantua.
Tää tilanne tässä on parantunut. Olin ollu juomatta monta viikkoa. Kun tuli tapahtuma ja otin. Se meni kuten ennen. Siis ennen näitä ongelmia. Otin illalla ja join paljon vähemmän. Aamulla ei ollut krapulaa tai tarvetta korjata. Sain hyvän olon ja tunteen. Hallitsen tilanteen nyt paremmin… useamman viikon selvinpäin olo teki hyvää. Tää siis tapahtui alkuviikosta.
Se alkoholin peikko silti tulee esille. Kun illalla pitikin ottaa lisää. Eihän tullut edes krapulaa aiemmin. Tai tarvetta korjata. Eli taas korkki auki ja tätä sitten useampi päivä… kunnes pitikin korjata aamulla ja päivällä ja jatkaa illalla. Eli vituiksi meni.
Nyt en vaan saa morkkiksia. Enkä edes sitä krapulaa. Ihan helvetin hyvää teki olla juomatta monta viikkoa. Nyt laitan taas korkkia kiinni ja pidän tilanteen kurissa. Nyt näyttää siltä että se olisi toimivaa.
Ei oo mennyt hyvin. Liian löysät on korkeissa kierteet. Huonoo itsekuria.
Tää loppuu kun niin päätän. En vaan nyt saa päätettyä, kun kaikki hoituu juomisesta huolimatta. Ei kyllä niin hyvin kun pitäis.
Tää paska pitäisi saada vaan loppuun… vaan oon edelleenkin sitä mieltä, että kaikki latistuu ja menee se viimeinenkin seksi ja kaikki muu nollaan. Niin siinä kävi kun olin pari kuukautta ilman. Oli ihan paskaa jotenki vaan siedän itseäni humalassa. En muuten. Kaiketi pakenen todellisuutta tai jotain…
Hei. Kun alkoholin jättää, niin hyvin todennäköisesti lähes kaikki tulee menemään elämässä uusiksi. Ja ennen kuin uusi voi alkaa, niin vanha loppuu, niin kuin totesit. Mutta sinä et voi vielä tietää, että onko se uudelleen selvinpäin olemiseen perustettu seksi tai mikä asia onkaan kyseessä parempaa vai huonompaa muuten kuin kokeilemalla. Käsittääkseni lähes kaikki tämän kokeneet sanovat muutoksen olevan positiivinen ja olen itsekin sitä mieltä. Jos juomista ei kuitenkaan koskaan aja alas, niin siihen ei saa ikinä tietää vastausta omalla kohdalla, ja se minua itseäni arvelutti todella paljon.
Ikävä kyllä aikaa tuloksien näkemiseen täytyy antaa jopa vuosien mittakaavassa, koska muutokset vaativat usein paljon oivalluksia ja kasvua, ja niitä työstettiä asioita on kuitenkin meillä jo pidempään juonneilla kertynyt aikamoinen pino matkan varrella. Yksikään raitistumisen aikana kokemani ikävä tunne tai hetki ei ole kuitenkaan ollut oikeastaan mitään verrattuna niihin huonoimpiin hetkiin alkoholin ollessa elämässä, tai mitä olisi edessä ollut juomista jatkaessa.
Raitistumisen myötä joutuu vihdoin myös hyväksymään sen, kuinka epätäydellistä ja epäreilua sattumaa elämä pitkälti on. Mutta sitten toisaalta näkee aivan uusin silmin, kuinka ainutlaatuinen ja rajallinen elämä on, ja kuinka paljon siinä on myös hyvää.
Oletko harkinnut sairauslomaa? Tai olisiko jotain muuta, mistä voisit höllätä?