Se voi olla näin. Kokemuksesta olen kokenut valitettavasti että moni asia meni aika harmaaksi kun olin muutaman kuukauden ottamatta. Varmasti asioista pystyy nauttimaan paremmin. Mutta jos niitä ei enää tapahdu. Seksiä ei ollut oikeastaan juuri ollenkaan ja sekin oli aika kuivaa. En tiedä miksi siihen ei löytynyt sitä samaa kuin pikku juomissa. Se voi olla eri ongelma.
Ja samoin se menee muidenkin juttujen kanssa. Pikku juttuja, mutta tunne on “tyhjä”. Sitähän haluaisi olla energinen ja aikaansaava, mutta se ei vaan luonnistu ilman alkoa. Silloin jaksaa edes jotenkin tehdä ja saada ennen kaikkea nautintoa siitä. Selvänä kaikki on vaan harmaata.
älä luovuta asian suhteen. Sinulla on oma prosessisi mitä menet läpi. Siihen saattaa liittyä se että edelleen juot alkoholia, mutta pyrit sitä vähentämään.
Olen ollut samassa tilanteessa kanssasi että harmaalta tuntuu ilman. Mutta toisaalta kun työstin ja työstin itseäni ja ajatuksiani, niin yhtäkkiä huomasin että minähän nautin nyt selvinpäin olostani. Meillä jokaisella on oma polkumme, jos et luovuta niin uskon että pääset myös oikeaan tasapainoon vaikka kompasteluita matkalla olisikin.
Lähinnä tulee mieleen, että seksissä on joitakin estoja toisella tai molemmilla osapuolilla ja näitähän alkoholi tehokkaasti tuppaa blokkaamaan. Ehkä niitä ongelmia olisi hyvä ratkoa jotenkin muutoin, kuin juomalla viinaa. Esimerkiksi puhumalla. Ei se välttämättä tietenkään helppoa ole, semminkin jos puhumisetkin on tottunut hoitamaan lähinnä kännissä, mutta aika huono seksihuume etanoli loppupeleissä on, vaikka niitä estoja häivyttääkin. Henk.koht. olen sitä mieltä, että seksi ja ihan läheisyys ilman seksiäkin on parasta selvinpäin. Kännissä menee ihme säheltämiseksi ja vaikkei ihan missään too drunk to fuck -jurrissa olisikaan, niin alkoholi vaikuttaa jo vähemmissäkin määrin tuntoaistiin ymv., eikä ensinkään positiivisella tavalla.
Tai sitten seksi ei vain kiinnosta niin paljoa. On asettanut itselleen siihen jotkin ulkopuolelta tulevat normit, että kuinka usein ja miten sitä pitäisi harrastaa ja ne eivät vastaa sitä, mitä itse oikeasti haluaisi. Ei tarvitse olla mikään täysi aseksuaali, mutta toisia seksi vain kiinnostaa vähemmän, kuin toisia, eikä se ole mikään vika, häiriö tai ongelma. Ihmiset ovat erilaisia tässäkin asiassa. Ihan sama, kuin joku ei saa mitään isoja kiksejä liikunnasta ja toinen taas urheilee ihan himoonsa.
Tämä on ollut just päin vastoin. Sopiva aamu ja vähän siihen juomaa ja panettaa kunnolla. Silloin on saatu parhaat seksi hetket. Molemmat saatiin monta kertaa putkeen. Tai illallakin tehty ja samalla kaavalla. Mutta Mutta koskaan ei samanlaisia hetkiä ole koettu ilman alkoa.
Jotain estoja siinä sit on. Ehkä ne estot on vaimolla… Itse haluaisin enemmän ja pystyisin vaikka mihin, sit selvänä tai humalassa. Mulla ei oo se edes kova känni ollut esteenä. Selvinpäin toki “tuntee” enemmän mutta tilanne on ihan toinen. Jopa suoraan sanottuna vähän tylsä vs. kunnon rakasteluun alkon kanssa jossa molemmat saa monta kertaa.
Seksissä päästään kiihkeämmälle ja moniulotteisemmalle tasolle kun on juotu. Sitä ei vaan tapahdu selvänä. Nähdäkseni niin ei vaan tule tapahtumaan selvänä, kun niin ei ole koskaan tapahtunutkaan.
Kun olin useamman kuukauden juomatta, niin nautin kyllä selvinpäin olosta ja nukuin yöni hyvin. Mutta tiesin että jokin päivä tulen taas ottamaan ja se tilanne luisuu pahemmaksi ja pahemmaksi. Silloin kun en ottanut olo oli kyllä hyvä, mutta ei sellainen millainen olisi sen ajatellut olevan. Se harmaus, ilottomuus, tylsyys, yksinäisyys, apatia jne… oli kaikkiaan aika raskasta.
Joskus tuntui että se krapula ja ne morkkikset oli vain juomisen välissä olevia hetkiä, jotka oli helpompi kestää kuin jatkuva harmaus hyvässä olossa juomattomana.
Kyllä mä periaatteessa tunnistan tuon. Itse olin samassa tilanteessa vielä 6-7 vuotta sitten.
Se toimii juuri noin silloin kun päihderiippuvuutta ja/tai ikää ei ole kovin paljoa. Niin toimi minullakin. Kunnes ei enää toiminut.
Komppaan @Winston, että estojahan silloin juostaan karkuun. Ja niitä kannattaa yrittää purkaa muuten kuin etanolilla.
Nyt raittiina aikana seksi on paljon parempaa kuin yli viiteen vuoteen ollut kertaakaan. Eikä tarvitse arpoa toimiiko vai ei.
Tuo sitten taas viittaa pahenevaan päihdeongelmaan ja kyvyttömyyteen elää selvää elämää. Lupaan että juomisen edetessä juuri nuo tunteet ovat läsna myös juodessa, mutta turrutettuina. Ja silloin tilanne on jo paha.
Jokainen kulkee oman tiensä. Ja on erittäin hyvä, että pohdit näitä täällä edes vähentämisen näkökulmasta.
Oletko pohtinut, että voisiko sinulla olla dystymiaa tai pahempaakin masennusta? Vaikka voi toki olla, että harmaus ilman juomista liittyy vain juomiseen ja sen aiheuttamiin dopamiinin kohoamisiin ja notkahduksiin.
Olen pohtinut. Elämä on ihan vitun raskasta. Tässä voi olla monia syitä. Nyt ei edes Jaksa kirjoittaa… Oon aivan loppu. En sillee etten tekis mitään. Teen vähän liikaakin…
Saattaa olla. Tuo dystymia on ihan vieras käsite. No olo on harmaa olipa tuon niin tai näin. Nyt jotenkin siedettävä kun on juonut. huominen pelottaa… Mä en tuu kestää.
KVG selvitti tätä. Jollain asteella tuo dystymia osuu kohdalle. Tähän soppaan en ala mitään mieliala lääkkeitä enää ottaa. Jotenkin oon vaan vastaan pillerihoitoa. Se ajatus pillereistä jo saa mut laittaa korkin kiinni…
Ja tänään on SE krapulapäivä. Nyt katsotaan miten kroppa ja mieli reagoi. Olo on vielä suht ok. Tiedän että se paha olo ja ahdistava olo tulee.
Tärkeintä on nyt laittaa ja pitää korkki kiinni. Aamulla huomenna oltava töissä jo kuudelta. Tässä aamulla jo pelottaa tuleva seuraava yö.
Kun täs arki työt taas alkaa, ni se korkki pysyy kiinni. Pakko pysyä. Muuten ei vaan jaksa.
Menen nyt lenkille ja vetää happea. Väsyttää ihan liikaa. Krapula tulossa. Uni tekisi hyvää. Ei vaan saa unta.
Eilinen oli tuskainen päivä. Tänään morkkikset ja ahdistus. Ajattelin jo soittaa johonkin ja pyytää apua. En soittanut. En tiedä miksi.
Tämä menee kyllä ohi. Jotenkin se avun hakeminen olisi liikaa. Eli siinä mielessä että vähättelen tätä oloa ja ongelmaa.
Juomiin en koske. Kestää täytyy nyt ja sietää ahdistus.
Soitin tänään päihdeneuvontaan. Oli helpottava kertoa asiasta. Vielä matka on pitkä mennä työterveyteen tai päihdeklinikalle. Sain mietittävää miten jatkaa. Kuten olin jo itsekin päättänyt että korkki menee kiinni nyt aluksi ajaksi jotain. Täytyy mennä viikko kerrallaan. Tarkoitus olisi saada päätöksiä miten sitten jatkossa elän ja juonko edes…
Superhienoa, että soitit. Se on vahva alku sille, että saat muutoksen aikaan. Oma neuvoni on, että mene ihan päivä ja joskus hetki kerrallaan. Viikkokin voi aluksi tuntua ihan todella pitkältä tavoitteelta. Tunneista tulee päivä ja päivistä lopulta viikko ja viikoista kuukausi. Itse otin aluksi aivan liian suuria etappeja tavoitteeksi ja sitten kun repsahdin se tuntui maailmanlopulta. Siitä sitten olikin helppo jatkaa juomista, koska en onnistu kuitenkaan. Eikä se niin mene. Voit mennä päihdeklinikalle ilman työterveyttäkin käsittääkseni? Joku voi korjata jos olen ihan väärässä. Itse otin yhteyttä työterveyteen ja sitä kautta pääsin päihdeklinikalle ja sinne päihdelääkärille, joka oli aivan todella hyvä kokemus.
Paljon tsemmpiä sinulle! Toivottavasti sait nukuttua.
Oman hyvinvointialueen päihdepalveluihin voi toki hakeutua kuka tahansa. Se oli oma reittini ja vaikka se tuntui silloin valtavalta askeleelta, en ole päätöstäni katunut.
Palvelujen saatavuudessa ja laajuudessa taitaa valitettavasti olla alueellisia eroja, mutta silti tärkein asia on oma tahto. Parhaimmillaankin nuo tukevat ja auttavat omassa päätöksessä.
Eihän tuo sitä tarkoita, että pitäisi alkaa lääkkeitä syödä. Tai valitettavan usein kyllä tarkoittaa sitä lääkäreille nykyään, mutta ei niitä lääkkeitä silti pakko ole syödä. Ei tarvitse edes puhua lääkärille noista asioista, jos et koe sitä tarpeelliseksi.
Tahtoo sanoa, että mielialahäiriöihin auttaa usein parhaiten säännöllinen ja terveellinen elämä liikuntoineen, syömisineen, nukkumisineen ja mielekkäine tekemisineen(Liian tiukkapipoiseksi ei toki huoli ryhtyä), sekä se mitä enemmän pää selviää. Satunnainen(siis todellakin satunnainen, ei tarkoita mitään kerran viikossa) kännissä bailaaminen nyt ei maailmaa kaada, JOS se tosiaan pysyy siinä yhdessä illassa ja ei muutenkaan mene itku- tai rähinäviinan juomisen puolelle, mutta siis vähintään 90 prosenttisesti selvinpäin. Tämä pätee niihinkin ihmisiin, joilla on oikeasti vakava mielenterveyden häiriö ja tarve lääkkeille(En tarkoita, että sinulla olisi). Se lääkityskin toimii parhaiten, kun pitää muutenkin itsestään huolta.
Mikään nopea simsalabim! -temppu tuohon pääseminen ei tokikaan ole, semminkin, jos pämppäämistä on reippaasti takana, mutta ajan kanssa auttaa ainakin jossakin määrin, vaikkei ongelmaa tyystin poistaisikaan. Ymmärrettävästi toki turhauttavaa odotella sitä voinnin paranemista jopa kuukausia, jos on kovin ankeat fiilikset ja nopeampia, vaikkakin huonosti kestäviä ratkaisuja olisi tarjolla.
Johonkin satunnaisesti kännissä tai vähän ottamiseen on suunnitelma pystyä. Joskus sitten, vähitellen. Tarkempaa suunnitelmaa ei oo vielä. Sen oon huomannu että kaksi iltaakin peräkkäin on aivan liikaa, silloin se korjaamisen kierre lähtee helposti käyntiin. Se täytyy jatkossa olla max yksi päivä ja sekin harvoin.
Olen ottaneena seurallinen ja iloinen joten tuo rähinä tai itku homma ei ole mulla koskaan ongelma. Toki alko vahvistaa tunteita ja joskus kiehuu, mutta ei se rähinäksi mene.
Kohta on korkki pysynyt viikon kiinni ja pysyy vielä toistaiseksi ehkä pidempäänkin. Tää viikonlopun aloitus meni aivan hyvin. Ei tullut edes mieleen ottaa. Mielikin on parempi. Vielä nukkuminen on huonoa ja varmaan ajan myötä se paranee. Nytki hereillä koska ei saa unta. Tässä on viikon verran ollu aika väsymys. Säännöllinen ruokailu, liikunta ja uni olis tarkoitus nyt saada balanssiin. Helpottanee sitä myötä.
Korkki on pysynyt kiinni. Olo parantunut huomattavasti. Ahdistusta ei enää ole kuin satunnaisesti. Tänä aikana huomannut sen että kunto aika huono. Siis ihan fyysinen liikunta tekee raskasta. Pitänee aloittaa kuntoilu, mutta pienin askelin. Täytyy lisätä liikuntaa vähitellen kun korkkikin pysyy kiinni. Vielä täytyy rööki lopettaa. Sitä on mennyt nyt enemmän kuin ennen. Asia kerrallaan. Ei kerralla kaikkea.
Nukkuminen ja ruokailu lisäksi. Tulee syötyä miten sattuu ja välillä liikaa tai ei ollenkaan. Unet ei oo vielä palautunut. Nukun liian vähän ja huonosti.
Seuraavaksi se uni, ruokailut ja liikunta kuntoon. Ja korkki tietty pysyy kiinni.
Tää ei ole mikään lopettamis päätös. Suunnitelma ottaa joskus harvoin vähän. Se pitää saada onnistumaan. Ei tämä korkin kiinni laittokaan ollu vaikeeta. Ne vaikeimmat hetket oli ne krapula päivät. Niistä kun selvisi niin helpotti.
Meni yli neljä viikkoa ja sitten riitti. Tuli avattua taas korkkia. Maltilla tosin. Krapulaakin tuli ja meni. Ja korjaavaa taas siihen. Se tuntui erilaiselta. Otin vähän ja siihen jäi. Morkkis tuli myöhemmin muistuttelee olemassa olosta. Meni onneksi aika pian ohi. Ilman korjaavia toimenpiteitä..
Silti sanoisin että parempi oli ja olisi ollut ilman. Yli neljä viikkoa meni hyvin ja olo oli hyvä. Ei huono nyt mutta parempi oli ilman.
Silti otan ehkä joskus. Toivon että harvemmin ja että en mene vanhoihin tapoihin.
Juominen karannut käsistä. Ei tule hyvä. Olen tässä punninut vaihtoehtoa et se on kohta pakko siis aivan pakko ruuvata korkki kiinni pysyvästi. Pelottaa se. Elämä varmasti paranee ja asiat. Mutta mitä ja mistä kaikesta joudun luopumaan. Sitä ei voi etukäteen tietää. Nyt alkaa vaan olla juttu siinä pisteessä että tämä ei voi jatkua näin. Pelottavaa.
Nyt tälle täytyy tulla stoppi. Mieli aivan riekaleina. Apua en uskalla hakea. Pitää kyllä.
Itse haluaisin enemmän ja pystyisin vaikka mihin, sit selvänä tai humalassa. Mulla ei oo se edes kova känni ollut esteenä. Selvinpäin toki “tuntee” enemmän mutta tilanne on ihan toinen. Jopa suoraan sanottuna vähän tylsä vs. kunnon rakasteluun alkon kanssa jossa molemmat saa monta kertaa.