Juominen on lähtenyt laukalle. Pystyy lopettamaan, mutta aina kun ottaa uudestaan niin alko jää liialle käytölle.
Haluaisin hakea apua tähän, mutta en uskalla jutella lääkärille. Pelottaa alkoholistiksi leimautuminen ja mitä kaikkea se aiheuttaa. Töissä? Kotona? Harrastuksissa?
joudunko lopettaa alkon pysyvästi? Sitä en ole valmis ainakaan vielä tekee.
pelottaa jatkaa matkaa näinkin… Asialle täytyy tehdä jotain.
Moi.
Mitä oikeastaan pelkäät? Alkoholistiksi leimautumista, vai sellaiseksi tulemista?
Mieti, mitä alkoholi aiheuttaa Sinulle, Töissä, kotona, harrastuksissa?
Jos otat asian puheeksi, ei se todellisuudessa tee sinusta yhtään huonompaa ihmistä, kuin mitä nyt jo olet. Minun mielestäni sinusta tulee tuona hetkenä vahvempi ja vastuun ottava ihminen. Sellainen, joka tahtoo muuttaa elämäänsä, ei peitellä totuutta. Se on ensimmäinen askel kohti parempaa elämää.
Älä pakene!
Voimia taisteluusi. 
Komppaan Putkista. Itselle avun hakeminen oli valtava kynnys ja sitten valtava helpotus. Ei minua tarvinnut leimata alkoholistiksi, tiesin olevani sellainen. Eikä sillä millä itseäsi haluat kutsua, ole mitään väliä. Tärkeintä on tiedostaa se, ettei noin voi jatkaa.
Ei juomisen lopettamisen syitä tarvitse joka puolelle kailottaa. Päihderiippuvaiselle ei ole mitään rintanappia tai huomioliiviä. Lääkäri tai päihdehoitaja sitä viimeiseksi mihinkään kertoilevat.
Juuri kuten @Putkis_0132 kirjoitti: Älä pakene.
Kiitos Putkis ja Teme. Rohkaisevia sanoja.
En tiedä mitä pelkään. Ehkä jostain luopumista, josta ei osaa tai halua päästää irti. Tärkeintä ois vaan saada juominen kohtuukäyttö tasolle. Välillä siihen pystyy väliin ei.
Tää tilanteen avaaminen on vaikeaa. Ei edes saa tekstiä aikaan
Humalahakuinen juominen on ongelma ja häpeä. Itselle sitä selittää vaikka kaikkia tekosyitä tai aiheita juoda. On stressiä, harrastuksiin ei olee aikaa, aika ei riitä, ei ole läsnä, ei osaa rentoutua jne… Syyt ovat todellisia ja namä ongelmat niiden kanssa vain pahenevat alkoholin kanssa. Ja Krapula morkkiksessa.
Fyysiset oireet alkaa rasittaa myös. Ilman krapulaakin. Ei jaksa mitään. Jatkuva väsymys.
Tämä on kierre joka vain pahenee.
Joskus olin useamman kk juomatta. Olo oli aivan loistava. Sitä kuvitteli jossain vaiheessa että voi juoda. Niin voi mutta ku taas tarpeeksi kauan meni niin tuuppasi meneen taas kuin ennenkin.
Jostain syystä sitä pakenee todellisuutta. Ei jaksa kantaa vastuuta mistään. Vähiten itsestä. Silti tekee joka päivä liikaa muille. Pitää huolen muiden hyvinvoinnin riittävyydestä. Silloin kun olisi oman elämän ja jaksamisen vuoro niin vetää pään täyteen tai muuten liikaa. Kuvittelee jaksavansa ku vähän ottaa loiventavaa tai uutta nousua. Tilanne pahenee siten…
Korkki on vasta ollu kiinni noin vuorokauden. Olo ei oo hyvä. Eilen oli vain loiventavaa muutama. Sekin oli liikaa. Siksi vielä olo ihan romuna. Perjantain tilanne mielessä, kuinka käy? Tää olo varmasti huomenna jo parempi ja perjantaina hyvä. Silloin se on taas helposti menoa. Ajattelee että kyllä minä muutaman. Voihan se jäädä siihen, on monta kertaa jäänyt, mutta voi olla myös että illalla menee yli ja aamulla loiventavaa. Se on se pahin!! 
Kun krapulassa loiventaa, niin kierre on päällä. Ei juomisen kierre vaan tilanteen. Saattaa iltaan asti pärjätä, mut sit on jo se alkoholistin ajatus juoda lisää. Vaikka ei pitäisi. Tilanne siitä vain uusiutuu seuravana päivänä. Ja ilta juominen kovenee. Loiventavat samalla kaavalla.
tätä ku jatkuu esim viikon ajan. Krapulaakin riittää samalla mitalla.
Tota edellistä tekstiä täytyy sen verran tarkentaa että korkin kiinni laittaminen ja juomatta oleminen ei ole ollu vaikeeta. Tällä hetkellä ei ole juomahaluja. Varsinkin kun vertasin Me lopettajat teksteihin. Ymmärrän pakonomaisen tarpeen juoda. Mulla se tulee mahdollisuudesta ja tarpeesta korjata pahaa oloa ja krapulaa.
Perjantaina mulla saattaa jo ns. tehdä mieli, mutta on tehtävä myös valinta olla ottamatta. Se onnistuu tarvittaessa. Ku vois vaan olla varma ettei juo liikaa eikä loivenna aamulla… Ongelma se on se myös.
Erittäin hyvä kun pohdit ja avaat tilannettasi. Samankaltaisessa tilannteessa olleena ymmärrän hyvin tuon kaipuun kohtuukäyttöön kykenemiseen. Minulla se juna meni, mutta en tyrmää ajatusta.
Haastan pohtimaan sitä, mitä kohtuukäyttö sinulle tarkoittaisi? Kuinka paljon ja usein silloin voi juoda? Ja mitkä ovat ne keinot siinä pysymiseksi? Jonkinlaisen suunnitelman sinä siihen pääsemiseksi tarvitset, itsestään se tuskin tulee.
Se on näin. Jos mitään ei muuta, mikään ei muutu. Ei pääse eri lopputulokseen toimimalla samalla tavalla. Tarvitsen varmaan apua tähän. En oikein ole antabus ja mielialalääkkeiden kannalla. Voiko päihdehuollosta tai jostain saada apuja? Se Kynnys hakeutua on aika iso… Kävin joskus selvittelemässä ajatuksia AA:ssa. Sain siellä kyllä tukea ja ajatuksia.
Oikein mitään suunnitelmaa en osaa vielä tehdä. Toki se juomattomuus ei ole ongelma. Juomista löytyy kaapista ja pystyn olemaan tarttumatta juomaan.
Kohtuukäyttöä varten täytyy saada rajat. Oman pään sisään ainakin. Se kohtuukäyttö voisi olla kerran tai pari kertaa kuussa. Ja määrät maltilliset… Näin sitä haluaisi. Vaan siinä se ei ole pysynyt kuin ajoittain.
Minulla meni jossain vaiheessa tosi huonosti, join 5-6 kertaa viikossa. Ja loiventavat kuului asiaan ja niistähän se ongelma lähti aina uudestaan. Yritin lopettaa kokonaan, alkujaan kirjoittelinkin Lopettajissa, mutta sisäinen motivaatio katosi ja siirryin Vähentäjiin.
Minuakin pelotti avun hakeminen kaikin puolin. Silti eräänä kamalan ahdistuneena päivänä rohkaistuin ja soitin päihdeklinikan päivystävään numeroon. Vastaanotto oli lämmin ja ymmärtävä ja päätin hakeutua heti seuraavana aamuna avokatkolle varmuuden vuoksi, koska olin alkanut pelätä pahoja vieroitusoireita. Menin päihdeklinikalle heti seuraavana päivänä ja kokemus oli kaikin puolin hyvä. Henkilökunta oli huolta pitävää ja empaattista. Mitään alkoholismi-diagnoosia ei tullut. Sovittiin henkilökunnan kanssa, että käyn siellä joitain kertoja myös juttelemassa. (Harmikseni tosin sieltä päästä on peruttu yllättävän paljon aikoja. (He kyllä varoittivatkin resurssipulasta ja samaan aikaan siellä lisättiin vastaanotto ilman ajanvarausta [via] - aikoja, jotka sitoo pienen henkilökunnan. Ja nyt kesätaukokin on pitkä. Huomioon otettavaa on kuitenkin se, että asun pienessä kunnassa. Kaikkialla tuskin on samoja ongelmia.) Joka tapauksessa, jo se, että minulla on se kontakti, on luullakseni auttanut vähentämisessä paljon. Kerroin ongelmasta myös työterveydessä (olen tosin sairauslomalla). Myös siellä vastaanotto oli asiallinen, joskaan ei niin hyvä kuin päihdeklinikalla. Vastaanotto varmasti osittain riippuu myös lääkäristä/hoitajasta/ohjaajasta. Silti suosittelen lämpimästi kokeilemaan. Olen itse vähentänyt selkeästi sekä juomismääriä että -kertoja. Loiventavia en juo enää ollenkaan. Olen ollut itsekin yllättynyt siitä, että olen onnistunutkin, koska alkoholismi on mielestäni kohdallani selvää ollut jo kauan ja uumoilinkin etukäteen, että en enää pystyisi vähentämään. Jollain ilveellä olen kuitenkin pystynyt. Ja nyt kesän aikana olen huomannut, että myös juomishalut ovat vähentyneet. Sekin on ollut suuri helpotus. Oma suunnitelmani on vähentää viikko kerrallaan entisestään (toki suunnitelma on yksityiskohtaisempi) ja sitten siirtyä Lopettajiin, jos lopettamisestakin tulisi kaiken vähentelyn jälkeen helpompaa. Olen nimittäin varma, että jos vain jatkan juomista, vaikka sitten näin vähenneltyäni, niin jossain vaiheessa lähtee mopo käsistä. En siis usko kohdallani mihinkään loppuelämän kohtuukäyttöön, vaan tiedän, että kokonaan lopettaminen on vielä edessä. Moni Vähentäjistä on siirtynyt aikansa vähenneltyään Lopettajiin. Mielestäni ei kannatakaan sulkea sitä vaihtoehtoa kokonaan pois, vaikka nyt ei olisikaan motivaatiota lopettaa kokonaan. Minulla on tässä alla kahdeksan vuoden raittius ja sen kaltaiseen elämään haluan vielä jollain aikavälillä palata.
Kuten Teme sanoi, se (yksityiskohtainen ja selvä) suunnitelma kannattaa tehdä. Silloin on jotain selkeää, mihin tähdätä ja se voi helpottaa prosessia. Itselläni on esim. myös jääkaapin ovessa lappu, johon olen kirjoittanut kaikki syyt, miksi haluan lopettaa. (Ja vähentää). Olen myös tehnyt kaiken maailman juomisen plussat ja miinukset -listoja, joita myös suosittelen tekemään. Ja niihin aina välillä palaamaan. Auttavat pitämään tavoitteen mielessä. Hyvä, kun kirjoitat ja pohdit täällä tilannettasi, sekin todennäköisesti selkiyttää myös ajatuksiasi. Kovasti tsemppiä 
Sanon vain yhden huomion tästä tekstistäsi joka jäi soimaan itselleni. Teetkö liikaa etkä ota aikaa itsellesi? Kuvittelen että se voi todella kostautua.
Voin yrittää auttaa jos tahdot tietää miten AA auttoi minua tai miten sinne mennään tai jotain.
Toivon kaikkea hyvää, olet tehnyt ensimmäiset toiminnot ja pystyt siihen mitä haluat.
@apinamies Se on just näin. Mä duunaan aina kaikkea vaan muille ja omaa aikaa ei ole… Siihen ei AA auta. Mutta Pitäis jotain muutosta saada… 
Sehän palasi samaan kierteeseen. Otin eile, mutta onneksi maltilla. Nyt piti taas loiventaa. Ei pysty olee muuten. Aika paska fiilis. Tämä krapulan katkaisu kierre pitäis saada poikki. Tosin tänään taas illalla tulee kuitenkin otettua niin miksipä ei nyt jo vähän… Se Krapula on sit vaan pahempi huomenna.
Mä olen hakenut parikin kertaa apua. Nyt kuitenkin sain päihdepolilta hyvin aikaa sairaanhoitajalta, pääsin lääkäriin ja tapaan vertaistyöntekijää. Samalla olen käynyt AA:ssa. Aloitin nyt antabuksen valvotusti eli 2 krt/viikko käyn aamulla sen ottamassa. Kun tukea on tarpeeksi ympärillä, se kannattelee.
Epäröit vielä juotko liikaa ja pystytkö olemaan ilman - tuo jo kertoo, että juot ja et pysty. Tää on hyvin yksinäinen sairaus ja yksin siitä on aika mahdotonta toipua. Mitään et menetä jos apua haet. Usein se voi vaatia parikin otosta, ennenkuin kolahtaa.
Eilen tuli loiventavia juotua ja illalla kohtuullisesti. Päivän aikana otetut kasvatti määrän isoksi. Oli aikainen herätys aamulla ja pakko oli ottaa pieni loiventavia. Jäi siihen. Nyt iltapäivällä täytyy ajaa ja selvänä olla. Krapulassa koko päivä… Kun tää krapula kerran jatkuu, niin helposti menee illalla loiventeluksi taas. Yritän. Huom! Siis yritän ottaa sopivasti loiventavia jos edes otan. Mutta känniä ei ole mitään pakkoa tai tarkoitusta ottaa. Muuten olo on huomenna tätä pahempi.
Mitä tämmöistä juoppoa pitäisi auttaa? En tiedä itse
Alkuillasta kolme olutta ja nyt yömyssy väkevästä. Jää tähän. Yön kun nukkuu jos nukkuu hyvin niin aamulla ei tarvitse korjaavaa.
Henkinen puoli ihan paskana. Ahdistaa ja pelottaa. Ei halua nukkua. Yö voi olla huonokin. Nämä on niin tuttuja ja tietää et ne menee ohi. Kun pitää korkin kiinni. Huomenna täytyy olla skarppina kun on aamupäivästä yksi homma kaverin kanssa ja täytyy kannella tavaroita yms. Se ei nyt estäis juurikaan juomasta tänään, mutta en halua. Tähän täytyy saada rajaa ja kun nyt olen ajatellut, niin ei se juominen ja humala nii hohdokasta ole.
Kuten aiemmin oli esillä tehdä suunnitelma juomisen vähentämiseen, niin oon ajatellu että teen pieniä vähennyksiä ja en vaan ota, vaikka tilaa ja aikaa nytkin olisi. Siis aiemmin tein ja otin kun siihen oli tilaisuutta ja aikaa. Tuo että nyt ei halua on jo hyvä. Ja se glory on juomisesta vähentynyt. Suunnitelmaa pitää tehdä lisää ja miettiä miksi ja miten saan sen loiventamisen kokonaan pois.
Aikoinaan kun otti kosketusta alkoholin maailmaan ensimmäisiä kertoja ja oli joskus se todella pahaksi mennyt krapula, niin silloin halveksin ajatusta korjaamisesta. Periaatteessa olen pettänyt oman päätökseni ja näkemykseni asiasta. Pidin niitä ihmisiä luusereina jotka joutuivat korjaamaan aamulla. Nyt olen se itse. Tilaisuus tekee varkaan. Tässä tapauksessa säälittävän juopon.
Sitä uskottelee itselleen että homma on halussa ja että pitkänkin juomisen ja krapulan voisi hoitaa loiventavilla.
Ny täytyy toivoo et saa nukuttua aamuun ja olo olisi aamulla priimaa.
Itse rakennan tai tuhoan omaa linnaani. En kestä edes itseäni. Miten voisin kantaa ketään muuta. Suoritan jatkuvasti ja koen pahaa oloa. Kestän jos kestän. Sen tiedän. Paskaa on kaulaan asti, mutta pysyn pinnalla. Miksi edes yritän saada muilta apua? Oma on tämä ongelma ja tästä mä vielä kokoan itseni.
Tää linna tai laho paja vajoaa nyt syvempiin vesiin tai hautaan. Menee jo kaikki ihmissuhteet samaan hautaan. Mulla ei oo enää mitään ihmisarvoa.
Pitäisi olla se joka kantaa, tekee ja jaksaa… Silti saa paskaa niskaan. Yritän pitää kaiken kasassa. Olen aivan loppu. Siksi varmaan juon…
Tämä on nyt tämä tunne. Just tässä hetkessä. Henkinen kantti koetuksella. Välillä kysyn itseltäni miksi pitäisi enää jaksaa? Jos on loppu nii on loppu.
Sen olen nyt ajatuksssani saanut että ei se illan viimeinen drinkki tee oloa aamulla paremmaksi. Ja silti oon ottanut tasoittavaa. Mutta olo on ollut parempi
Nyt tämä täytyy saada vaan tasapainoon ja olla edes ottamatta illalla. Ei sit tarvi korjata aamulla.
Eli illasta drinkit pois ja aamu parempi. Ei tarvi korjata. Kokeillaan nyt näin.
Olo silti sellainen että ei tarvisi yhtään. Eli olisi syytä lopettaa kokonaan. Mutta ei pysty. Kaikki se sosiaalinen elämä, tunteen palot, yhteisöllisyys, läheisyys, seksi, kaikki vaan katoaa jos laitan korkin kiinni… Vai olenko väärässä?
Moni tuolla Lopettajissa on korostanut sitä, että raittiuden myötä saa enemmän ja menettää vähemmän kuin juodessa. Raittius vaikuttaa siellä tuoneen monen elämään paljon hyvää. Olin itsekin tuossa kahdeksan vuotta raittiina enkä kokenut menettäväni mitään, mikä ei muutenkin olisi jäänyt minulta iän ja elämäntavan muutoksen myötä pois. Ja esim.läheisyys ja seksikin on paljon parempaa selvinpäin, kun on läsnä ja aistit valppaana ilman etanolin turrutusta.
Mutta saahan ja mielestäni kannattaakin ihan rehellisesti sitä surra, että entiset ajat on ohi. Onhan alkoholilla ollut todennäköisesti joku tärkeäkin funktio. Siitäkin joutuu tehdä luopumistyötä. Ajan myötä se helpottaa.
Tsemppiä
