Viime talvena, muistaakseni vuoden vaihteen jälkeen (tieto löytyisi ketjustani, jos jaksaisin kaivaa) kuuntelin juuri tuota Karhusen kirjaa. Hiihdin samalla, välillä melko raivokkaastikin. Silloin oli raittiuden suhteen hankalat ajat, paljon vaikeita hetkiä, kovia paineja itseni kanssa. Kirja osui ja upposi. Sain siitä paljon voimia tähän prosessiin. Kuuntelin toisenkin kerran, tarvitsin niin kovasti apua raittiuteeni, ja Annan kokemukset tarjosivat sitä. Taisin vielä jonkin ajan kuluttua kuunnella kirjan kolmannenkin kerran…
Huh, palautuipa sen ajan fiilikset voimakkaasti mieleen, vähän itkettääkin. Oli raskasta, henkistä painia paljon, viinapiru ei pelkästään kuiskinut iltapäivisin ja iltaisin korvaani, vaan huusi suoraa huutoa! Onneksi se tänä päivänä on mennyt jonnekin muualle raivoamaan
Mutta joo, taas juttu rönsyili… siis pointti, vahva suositus kirjalle myös
Juuri näin, nyökyttelen lukiessani pohdinnoillesi. Itselläni menneitten pohdinnan aika oli sitten kun olo oli jo hyvä ja vakiintunut. Silloin energia riitti siihen ajatustyöhön ja sekin ‘projekti’ sujui ja johti johonkin lopputulokseen, ei jäänyt ajatus polkemaan paikalleen.
Asia kerrallaan ja päivä kerrallaan. Nyt fokus yhteen raittiiseen päivään kerrallaan.
Päivitystä:
Olipas tunteikasta tulla vähän juuria nuuskuttelemaan. Mutta hotellille saavuttua iski joku outo haikeuden sekainen ärsytys. Olisi niin kiva ollut istahtaa terassille oluen tai viinin kera Saimaan aaltoja katselemaan…
Ja oikeasti meni pikkuhetki, ennenkuin tajusin että kyllähän mä voin. Nolla-oluitakin on ja vielä kivan makuisia.
Näin siis tehtiin. (Kuten päivälliselläkin)
Näemmä aivojen tai rutiinien uudelleenohjelmointi vie aikansa. Ilman tuota perinnettä olisin varmasti kärvistellyt joissain marttyyri-fiiliksissä, että ei ikinäkoskaanmilloinkaan mitään kivaa.
Sehän ei ole totta.
Nyt on tassut ja maha turvoksissa muikuista ja pitkästä iltakäppäilystä. Kiva käydä pian nukkumaan ja herätä viimeiseen lomaviikkoon pirteällä mielellä. Tai ainakin ilman krapulaa.
Päivä 23 pulkassa.
Meni oikein mukavasti, tuli uitua, käveltyä, tavattua siskoa miehineen ja ajeltua autolla kansallismaisemassa.
Illan muikut maistuivat mainiolta nolla-oluen kera. Mulle tuntuu ainakin tässä vaiheessa tärkeältä, että voin pitää kiinni näistä tavoistaan nauttia viini tai olut hyvän päivällisen kaverina. Ei tule niitä katkeria oloja sitten siitä, että ”ei voi”
Seurasin siinä ruokaillessa keski-ikäisen pariskunnan ruokailua. Meni enemmän juomisen puolelle, eikä tunnelmassa ollut mitään kepeyttä tai mukavaa. Selailevat vaitonaisina kännyköitään ja hakivat vuoronperään juotavaa tiskiltä. Jotenkin surullista - sellainen pakonomaisuuden tuntu tilanteesta jäi.
Ja miten monesti olen itse ollut samassa tilanteessa, kaivellut ’hauskanpitoa’ tuoppien pohjalta sitä löytämättä.
Joitain oivalluksiakin on tullut suhteessa omaan juomiseen, mutta niistä enemmän joku toinen päivä. Nyt on aika kurkistaa muiden kuulumisia, ja käydä sitten unen metsästykseen.
Mielestäni ei ole mitään pahaa siinä, että juhlistaa eri tilanteita vähän spesiaaleimmilla nollajuomilla. On niitäkin, jotka kokevat sen triggerinä ja silloin niitä toki kannattaa välttää, mutta lähtökohtaisesti siinä ei ole mitään pahaa. Onhan juhlahetkinä ruokakin spesiaalia.
Tunnistan niin tuon kuvauksesi keski-ikäisestä känniruokailusta. Olen aina ollut hyvän ruuan ystävä ja juuri se, jonka mielestä vain hyvä viini ja muu juomasetti kruunaa ruokailun. Kuinka väärässä olen ollutkaan.
Nyt kaduttaa ne Michelin-menut, jotka olen juomapaketeilla, alkudrinkeillä ja pohjilla pilannut. Alkoholi turruttaa mielen ja makuaistin ja yleensä olen vain keskittynyt siihen, riittääkö viinikaato ja pitäisikö tästä muka riittää kahteen ruokalajiin…
Kivennäisveden ja nollaoluen seurassa ruuassa on ihan eri makumaailma ja siitä saa valtavan paljon enemmän irti. Ja läsnäoloa riittää myös pöytäseurueelle.
Hienoa. Lämpimät onnittelut saavutuksesta. Itse olen myös nauttinut noita nollia joissain tilanteissa, jossa halusin juhlistaa. Juomani oli nolla olut tai holiton skumppa. Se päihdelääkäri, jonka vastaanotolle menin viime vuoden joulukuussa oli ehdottomasti näitä vastaan. Hän sanoi, että ne toimivat porttina väkeville ja ylläpitävät sitä juomisen kulttuuria.
Itse koin, että nuo eivät olleet minulle triggereitä koska juova minä ei saanut mitään kiksejä oluista, siidereistä tai skumpasta. Minulla voisi hyvin olla olutta koko jääkaappi täynnä eivätkä ne huutelisi mitenkään.
Mitään väkeviä sen sijaan en kotona pitäisi enkä viiniäkään.
Näin me ollaan erilaisia. Ja lääkäri sai pitää oman mielipiteensä.
Tsemppiä sinne.
Kiitos kommenteista, kaverit.
Se on varmastikin juuri noin, että on yksilöllistä mikä ketäkin triggeröi ja itsen / mielitekojen kanssa pitää olla tosi tarkkana.
Mulle tulee jotenkin vain tosi vapauttava olo siitä, että voin nauttia sen holittoman juhlajuoman, kun on juhlan aika. Ilman, että siitä seuraa pakonomaista tarvetta kiskoa samanlaisia noin kymmenen lisää
No, tämä oli nyt kevyesti sanottu, ottaen huomioon miten ahdistavaa se humaltumisentarve on ollut.
Nyt on 23 päivä, jos oikein muistan taikka lasken. Ollut vaan tosi hyvä mieli kesäpäivästä, kauneudesta ympärillä, ihmisten ystävällisyydestä ja kiireettömyyden tunnusta. Ja täällä Saimaan maisemissa on kyllä mun sielun kotiin, vaikken täällä ole ikuisuuksiin asunutkaan.
Huomenna kohti kotia.
Tulevan viikonlopun polttarit vähän jännittää. Olen jo etukäteen infonnut, että olen holiton. Vetosin lääkekuuriini c totta sikäli, että syön antibiootteja tähän ruusufinniini. . En ole vain valmis avautumaan isolle naisjoukolle, joista en puoliakaan tunne, mun omasta juomishäiriöstä.
Ei varmasti tarvitsekaan.
Nappasin tuon termin siitä Anna Karhusen samannimisestä kirjasta. Voin edelleen hehkuttaa sitä, siinä on niin paljon tunnistettavaa ja samaistuttavaakin.
Nuo termit ovat sinällään mielenkiintoisia, miten ja millaiseksi suhdettaan alkoholiin määrittää. Juomishäiriöinen tuntuu hyvältä määritelmältä juuri nyt. Ja ehkä joku hyvänolonmetsästäjä kävisi myös? Siitä tässä reilussa kolmessa viikossa on ainakin mulle ollut isosti kysymys. Haluan oppia olemaan itseni puolella
Näissä ajatuksissa hyvän yön toivomukset kanssakulkijoille.
Natinati!
Riittävä, hyvä info, muuta ei varmasti tarvitsekaan. Ja ehkä helpompi mennä, kun on etukäteen kertonut asiasta, ei tarvitse paikanpäällä enää asialla vaivata päätä.
Minäkin tykkään käyttää termiä: juomishäiriö. Jotenkin kivempi kuin alkoholisti, vaikka sitäkin olen. Olen myös ajatellut olevani alkoholille allerginen, kuten esim.maidolle. Silloin tuntuu helpommalta jättää se pois, koska se ei sovi mulle.
Junassa matkalla kotiin.
Maisemat vilistävät ikkunan takaa, on samanaikaisesti haikeat ja tyytyväiset tunnelmat.
Haikeutta lähtemisestä, ja tyytyväisyyttä siitä, että sain taklailtua omia juomisrutiineja aika hyvin reissun aikana. Tai ainakin löysin nollajuomien käyttökelpoisuuden noissa tietyissä juhlimistilanteissa. Hyvä niin
Luin @Sivistyneen ketjua ja jäin miettimään parisuhdeasioita.
Minähän en ole puhunut tuolle brittimurulleni sen enempiä omasta tilanteesta, kuin että haluan nyt olla juomatta. Hän ei ole varmaankaan tajunnut ongelmani laajuutta, koska ei itse juuri juo - tai ottaa sen yhden ruuan kanssa satunnaisesti.
Toki tietää, että minä innostun aika-ajoin bailaamaan aika ankarasti - mutta ei tiedä mun salajuomisista silloin, kun ollaan yhteyksissä vain online- sovelluksilla - tai illanistujaisissa. Haluaisin jossain kohtaa avautua asiasta vähän enemmän, vaikka tiedostankin että tämä on ensisijaisesti mun ihan ikioma mörköpaini.
Tällaiset ajatukset tänään. On hyvä olla elossa ja ennenkaikkea selvistäpäin.
Päivä 25
Mennyt kotosalla, lähinnä pihapuuhien ja podcastien parissa. Olen kuunnellut YLEltä löytyvää darravapaata, on selkeästi nuoremmille ihmisille suunnattu podcast, mutta muutamia oivaltavia juttuja sieltä sain myös itselleni poimittua.
Lauantaina alkavat polttarit jännittävät jo vähän enemmän. Ostin tänään pari nollajuomaa itselleni - huomenna pitää hakea vielä inkivääriolutta. Ja olen hokenut itselleni, että mun ei ole pakko tehdä m i t ä ä n, mitä en halua. Tiedän että päivällisen jälkeen on yökerho-humppaa suunnitteilla, ja että sinne on hankittu mittavat määrät kuohuviiniä. Joku lehtikuohu onneksi myös.
Olen ajatellut, että tämä on myös hyvä kohta näyttää itselleni miten tosissani olen asian suhteen. Minä en halua juoda. Ja vielä täsmällisemmin: minä en voi juoda. Juominen on vähän kuin hakkaisi päähänsä nauloja. Tai joku muu yhtä ikävä mielikuva.
Tiedän, että olen kaltoinkohdellut kehoani tosi paljon juomisen kautta. Vahingoittanut, tullut vahingoitetuksi. Ja tiedän myös tasantarkkaan, miten paljon hallaa olen tehnyt mielelleni juomisen kautta. Ahdistusta, melankoliaa, häpeää. En halua tuota enää. En.
Olen jopa miettinyt, että ottaisi Ko mukaan varoilta yhden lihaskipuja-lääkkeen. JOS ihan hirveä juomishalu iskisikin, voisin tuon lääkkeen ottamalla varmistaa, että en todellakaan juo, sillä sen lääkkeen kanssa ei voi ottaa alkoholia.
Ei mielestäni hullu ajatus ollenkaan tässä alkuvaiheessa. Olen itse tehnyt samoin pari kertaa, tai no ottanut Paracetamolia, jolla varmistin etten samana iltana uskaltanut juoda. Toki nää on ihan vaan hätäkeinoja, ja varmaan pitää tulevaisuudessa vahvistaa itsensä tällaisia tilanteita varten. Mutta ehkä tässä alkutaipaleella on tärkeintä se raittiina pysyminen keinolla kuin keinolla.
Kiitos @nollaaja. Haluan uskoa optimistisesti, että tämä hätäkeino on näitä alkuvaiheen kipuilua - eiköhän raittiina olemiseen tule myös rutiinia, kun pääsee näistä ekoista kerroista yli tai onnistuu luovimaan jotenkin?
Vähän on haikeat fiilikset ylipäätään. Liittyneen loman loppumiseen, kotiinpaluuseen, yksin olemiseen ( kumppani läksi visiteeraamaan kotimaahansa) ja tuohon polttarihässäkkä- stressiin.
Mutta huomenna on uusi päivä! Kiva herätä krapulattomaan aamuun jokatapauksessa.
Heräsi sellainen ajatus, että jos lauantai pelottaa ja stressaa, niin pystytkö jollakin viime hetken (teko)syyllä skippaamaan sen? Sulla kuitenkin polku on hyvässä alussa ja siinä kohtaa isoimpia riskejä voi myös välttää.
Itselläni oli aika samassa kohtaa todellinen testi, vanhan kaveriporukan perinteinen Tallinna-reissu. Se stressasi ja jopa pelotti ja ihan reissun alussa oli kova jaakobinpaini jos sitä kerran vielä… Onneksi en ja ihan alun jälkeen oli mielitekojen suhteen helpompaa. Reissuna se sitten oli lähinnä raskas .
Jälkikäteen olisi ollut parempi jättää väliin, mutta kyllä se toisaalta myös vahvisti itseluottamusta varsinkin kun sain kavereille kerrottua, miksi en juo.
En itse lähtisi ominpäin leikkimään lääkkeillä, joita ei tuohon käyttöön ole tarkoitettu. Niissä kun mahdollisen juomisen seurauksena ei välttämättä ole antabusreaktio vaan jotain ikävämpää. Tekosyynä lääkitystä voi toki käyttää jos päätät mennä etkä halua tässä vaiheessa kertoa todellista syytä juomattomuudelle.
Samaa mieltä Teme70 kanssa siitä, että sinä voit ihan hyvin vaikka sanoa, että otit lihasrelaksantin, kun selkää kolotti tms. ja nyt täytyy sitten pysyä kuivin suin.
Siinä on kuitenkin ihan hyvissä puolustusasemissa, jos joku alkaa alkoa tuputtamaan, koska homman saa siinä äkkiä käännettyä kyseenalaistamaan tuputtajan omaa alkoholinkäyttöään.
Ehkä jonkun mielestä party pooper menoa, mutta mitäs alkoi kaivelemaan verta nenästään.
Voit myös jättää menemättä, saat tehdä aivan mitä sinä näet parhaaksesi.
Sinun raittiina pysyminen on tärkeintä, eikä sinun tarvitse suostua sitä vaarantamaan muiden miellyttämisen vuoksi.
Tässä on kuitenkin kyse lopulta elämästä ja kuolemasta, ei kukaan sinusta oikeasti välittävä voi toivoa sinulle mitään pahaa.
Siksi teet just niin kuin hyvältä tuntuu, ja selitellä voi sitten halutessaan joskus tulevaisuudessakin. Tämä ei lopulta ole koskaan läheskään niin suuri asia, kuin mitä sitä mielessään ajattelee.
Edit. Näköjään olitkin jo antibiotista kertonut.
Jos siis tarvitset sen lääkkeen ihan oikeasti antabukseksi itsellesi, niin kyllä minä itse sen pillerin vetäisin huiviin, enkä riskeeraisi lääkkeen haittapuolista huolimatta.
Jos niitä on siis tullut syötyä ennenkin ja et ajatellut tätä tavaksi ottaa.
Tai sitten vain jätät menemättä, jos raittius tuntuu vielä liian hauraalta.
Kiitos ajatuksista @Teme70 ja @Setämies.
Olen tosiaan jo kertonut tapahtuman järjestäjille, että olen holiton tuon antibioottikuurin vuoksi.
Ja nyt, hyvin nukutun yön jälkeen se tuntuu ihan riittävältä.
Eilen oli vähän huonon energian ja epäilysten ilta. Nyt tunnelmat ovat paljon vakaammat.
Minä en aio juoda, ei ole mitään syytä siihen.
Osallistun huomisiin aktiviteetteihin juuri sen verran, kun selvinpäin haluan. Mun EI ole pakko lähteä mihinkään yökerhoon joraamaan, vaikka muut menevätkin. Olen jo sen verran iso ’tyttö’, että osaan olla yksinkin hotellilla
Tuo lihasrelaksantti- ajatus oli vain sellainen heikon hetken vara-vara- suunnitelma. En usko, että mun tarttee turvautua siihen, mutta JOS viinihammasta alkaa ihan hulluna korottamaan, nappaan mielummin sen lihasrelaksantin, jonka kanssa ei oikeasti voi juoda yhtään. lääke on mulle määrätty aika-ajoin vaivaavaan iskiaskipuun.
Mutta juuri nyt ajattelen, että sitä ei tarvita!
Viimeinen virallinen lomapäivä on tänään. Suunnitelmissa ei ihmeempiä, pyöräilyä olin ajatellut, mutta tonne sateen sekaan ei oikein tee mieli. Mutta mieli on hyvä hyvin nukutun yön jälkeen.
Kaikki hyvin auringon alla siis.
Kuulostaa erittäin järkevältä pitää siellä taustalla joku tuollainen varasuunnitelma, jos hommat menee erittäin vaikeaksi.
Se tuo turvan tunnetta ja pystyt varmasti rentoutumaan vähän enempi.
Oikein mukavaa viikonloppua sinne, toivottavasti tulet huomaamaan, että elämä voi olla oikeasti tosi kivaakin ilman alkoa!
Pakko laittaa itselleni muistiin:
Olin tänään taas yhdessä hemmotteluhoidoista (olen käynyt joka viikko jossain, palkitsen näin itseäni raitistelusta) ja siellä tuli puheeksi täydennyskoulutus / opiskelumahdollisuudet.
Sain aivan hillittömän ajaa- elämyksen, minäkin VOISIN opiskella jotain, niin halutessasi. Tai ottaa jonkun intensiivisemmin viikonloppuharrastuksen.
Tähän saakka asia on tuntunut mahdottomalta, kun lauantaisin on usein ollut niin väsynyt (krapulassa) - ja mieli on työntänyt moiset suunnitelmat pois itselle mahdottomana.
Mutta eihän se ole!
Sain miltei euforisen hyvänolontunteen asian oivaltamisesta. Olen jättänyt tosi monta ovea aukaisematta sen vuoksi, että olen ainakin alitajuisesti ajatellut juomisen sotkevan asiaa - tai oikeammin päinvastoin.
Se on kuulkaa aivan tolkuton määrä aikaa ja energiaa, mikä on tullut tuhlattua juomisharrastuksissa.
Tänään onkin jo päivä nro 27, jihuuu! Huomenna neljä viikkoa
Tällä hetkellä huomenna alkavat polttari-pippalot eivät ahdista yhtään.
Osallistun sen verran kuin hyvälle tuntuu, ja se riittää vallan mainiosti🌻
Maanantaina alkaa työt ja mulla on se työterveyshoitajan vastaanotto. Aion siellä ottaa esille jaksamiseen liittyvät asiat, jotka linkittyvät tottakai ja tietysti myös alkoholiin.
On vaikea sanoa, kumpi oli ensin, ehkä lisääntynyt stressi työhön liittyen, ja sen lisääntynyt ’hoitaminen’ alkoholilla? Ja alkoholin tuoma ahdistus ja aivosumu ja sen ’hoitaminen’ samalla lääkkeellä?
Jotain tukea toivon siis saavani myös työterveyshuollosta.
Mutta tämä keskustelualusta on ihan valtavan iso apu ja tuki, minua inspiroi ja vahvistaa ihmisten ajatukset ja kokemukset. Eli suurensuuri kiitos jokaiselle
Olen kuunnellut Juhani Seppäsen kirjaa selvästi juovuksissa. Jotenkin se ärsyttää minua, en koe olevani kuivanaukkailun tai tietoiskujen tarpeessa, vaan enemmän eletyn elämän, haasteiden voittamisen ja vahvistumistarinoiden tarpeessa. Eli vinkkejä luku ja kuuntelukokemuksista otetaan vastaan! Mikä sulle on kolahtanut tai mikä sinua on auttanut omalla polullasi?
Minulle Seppäsen kirja on ollut hyvin merkityksellinen raittiuspolullani. Luin sen ensimmäisen kerran noin 10 vuotta sitten ja muutamaan kertaan sen jälkeen.
Se toimii parhaimmillaan omaa alkoholinkäyttöään pohtivalle suurkuluttajalle. Eihän siinä edes lopeteta vaan pidetään vuoden tauko, jonka aikana käsitellään alkoholinkäyttöä eri tavoin. Siitä olen samaa mieltä, että lopettamisen jälkeiselle alkutaipaleelle se ei ole toimivin vaihtoehto.
Oma suosikkini raitistumisen jälkeen on ollut Katri Ylisen Aamu ilman darraa. Kuvailemaasi suomenkielistä kirjallisuutta on tosi vähän.
ja vielä kivan makuisia.
. En ole vain valmis avautumaan isolle naisjoukolle, joista en puoliakaan tunne, mun omasta juomishäiriöstä.
