Tämä on toinen keskustelun avaus minulta, edellinen oli vuosi sitten.
Tilannekin sama - kostea alkuloma, aika kostea koko vuosi tammikuun muutaman viikon taukoa lukuunottamatta. Mutta mikä on eritavoin vuodentakaiseen, on oma henkinen kuormittuneisuus.
Olen ollut enimmäkseen ahdistunut, levoton, keskittymiskyvytön ja kireä. Työni olen hoitanut kutakuinkin säällisesti, mutta muutoin on ollut vaikea saada mitään mukavaksi aiottua projektiakaan valmiiksi. Ote kaikesta lipsuu.
Paino on noussut myös paljon, en viihdy kehossani.
Kasvoissa roceasia kukkii huolella antibioottikuurista huolimatta. Ei hyvä. Ei ollenkaan.
Ja miten pitkään taas kesti myöntää, että alkoholilla v o i s i olla osuutta asiaan? (Tämä sarkastisesti sanottuna) Aivan helkkarin liian kauan.
Olen nyt kuudetta päivää ilman alkoholia ja olen taas kahlannut näitä postauksianne tosi intensiivisesti läpi viimepäivät. Niistä on kovasti apua, ennen kaikkea siksi, että muutokset ovat niin monella olleet isoja ja myönteisiä. Se valaa uskoa siihen, että paskafiilisten läpi pitäisi vain jaksaa kahlata.
Minäkin haluan löytää elämääni iloa, saada siihen ja itseeni paremman kosketuksen. Haluan oikein kovasti.
Olen hukannut niin paljon aikaa ja energiaa rätväämiseen ja juhlimiseen, että enää en jaksa tai halua. Kymmenet vuodet (!) olin se, joka jaksoi bailata, olla ”hauskaa” seuraa ja jota aina kannatti kysyä baariin mukaan.
No, viimevuosina ei niinkään enää - ymmärrän kyllä miksi. Juhlimiseni on ollut enenevissä määrin humalahakuista hampaat irvessä kittaamista, salanaukkailua ja loiventavien lohtua. Hilpeät nousutkin ovat lyhentyneet ja välillä jääneet kokonaan tulematta. Sen sijaan humalainen ärtyneisyys, kuittailuherkkyys tai suoranainen vittumaisuus on lisääntynyt.
En halua tuota enää.
En halua ahdistusta tai pitkäkestoista alakuloa joka juomisesta seuraa.
En halua hakea ’helpotusta’ Alkosta enää. Vitutukseen, alakuloon, tylsyyteen, ahdistukseen. Näin käytännössä vain pahenna oloani.
En halua juhlistaa asioita alkoholilla enää, koska se juhlafiilis muuttuu muutaman kulauksen jälkeen pakattavaksi juomisfiilikseksi.
En halua krapulan vuoksi hitaita, aivosumuisia, sydämentykytyspäiviä.
En halua keskittymiskyvyttömyyttä, unohtelua tai unohtelun pelkäämistä.
En halua.
En.
Haluan itseni takaisin.
Ja haluan uskoa, että se on mahdollista.
toivottavasti helpotti! Nämähän on yksilöllisiä juttuja.
menee ohi.
