^ Tuosta viimeisestä lauseesta tuli mieleen; missähän jalkaani parantelisin jos vielä joisin?
Istuisinko tuolla lähikuppilassa kaljalasin kanssa? Vai asuisinko vielä edellisessä kaupungissa? En kai olisi muuttamaan ruvennut kun kaikki “ystävät” olisi pitänyt hylätä. (Paitsi että sielläkin lähikuppila suljettiin kun naapurit valittivat metelistä.)
Tässäkin kaupungissa on baaria baarin ja ravintolaa ravintolan vieressä ja kesäjuottoloita tori täynnä. Enkä ole käynyt kuin yhden kerran kesäkuumalla juomassa hävyttömän kalliin alkoholittoman oluen.
Eikös elämä olekkin ihmeellistä. En muuten edes tiedä kuinka paljon alkoholia aikoinaan käytit. Eikä se ole tietysti oleellista. Liikaa voi olla kolme olutta illassa, tai kolme viikkoa putkeen.
Minä vielä käyn paikallisessa kuppilassa säännöllisen epäsäännöllisesti. Erikoista ja uskomatonta on myös se, että kuppilasta lähtiessäni minulla on enemmän rahaa kuin sinne mennessä. Kaikkia tarjoilijoita olen myös innostanut lukemaan, rahallista korvausta vastaan tietysti.
Mitäpä tuo alkoholi meille enää merkitsee? Hyviä ja huonoja muistoja. Juomisen haluja? Ei enää minulle. En juurikaan ajattele alkoholia edes ravintolan tiskillä. Lauantaina tosin haistelin lasia joka minulle tarjottiin. Kolaa siinä piti vain olla, ja olikin. En vain nähnyt kun lasi täytettiin ja siksi olin epäluuloinen. Vahinkoja voisi sattua tarjoilijallekkin.
Kiitos että huolehdit, Putkis. Enpä ole kissojen matoja muistanutkaan.
Kynsien leikkuu on on ollut suunnitelmissa viikon verran ja sekin on vielä tekemättä. Pitkäkarvaisen pohjavillat kampasin ohuemmiksi tässä yks ilta. Pitääpä ryhdistäytyä.
Taas on perjantai.
Mihin muut viikonpäivät on kadonneet kun aina tuntuu olevan perjantai?
Eikä tässä ole millään mainoksella vaikutusta asiaan, ihan potuilla ja makkarakastikkeella mennään.
Yöllä on vesisade pyyhkinyt vaakasuoraan, parveke oli takaseinää myöten litimärkä aamulla. Kissatkin katsoivat kynnyksellä naama pitkänä et eihän tuonne voi mennä.
Huomenna on varpaan kanssa kohtalon hetket. Ensin röngten (tai kuten nykyään sanotaan kuvantaminen) ja sitten kirurgin katselmus. Toivottavasti se on kunnolla luutunut. Oikea kenkä olisi kova juttu.
Vähän pelottaa sunnuntainen kaatuminen, pikkasen on ollut särkyä jalassa tänään. Mutta ihan pikkasen vaan. Semmosta hentoista jomotusta.
Varvas on kauniisti ja kunnollisesti luutunut, nyt vain kävelemisen opettelimista jatkossa. Kuuteen viikkoon ei kuitenkaan saa mennä ketään potkimaan. Katsotaas kalenterista… menee joulukuun puoliväliin. Jouluna voi jo purkaa agressioitaan reippaasti.
Kauppakeskuksessa käydessäni on hissin vieressä oikealla Alko. Vilkaisin sinnepäin ja aivoissa vilahti ajatus että voisi käydä ostamassa jotain. Hämmästyin ajatusta itsekin; mitä ihmettä minä Alkosta ostaisin ja miksi.
Viinapiru on alati valppaana.
Minulla on enemmänkin sisäistä kauneutta. Joskus ammoin kun olin valittamassa lääkärille nuhaisen nenän tukkoisuutta, katsoi se vanha tohtorisetä luupillaan ja totesi “nuo on niin pienet ja kauniit nuo sieraimet, ei tarvitse paljoa kun on hengitys tukossa”.
Pikkasen huono viikko ollut. Päätä särkee, väsyttää, niskat on jumissa ja nukkuminen on huonoa.
Johtunee siitä että otin viime viikolla varpaan hoidossa kadotetun ajan takaisin; pesin ikkunat ja tein kunnollisen siivouksen. Parvekkeenkin puhdistin talvikuntoon, siellä taisi tulla vähän kylmä lämpimästä pukeutumisesta huolimatta.
Ei pitäis innostua.
Tuskinpa on koronaa. Vilustuin ikkunoita ja parvekkeita pestessä kun oli samaan aikaan hiki ja kylmä. Flunssapiikinkin sain, sekin voi aiheuttaa noita oloja.
Tänään on jo parempi päivä kun sain nukuttua kunnolla yön. Poskionteloissa on vähän painetta, sehän on minun vakiotautini kaksi kertaa vuodessa.
Lepoa ja kuumaa juotavaa. Kotikeittoista marjamehua ja hunajaa.
Ei se oikein kunnolla iskenytkään. Joskus yskittää, joskus palelee, aamuisin nenä tukkoinen. Päänsärkyä silloin tällöin. Väsymystä enemmäkseen. Taitaa olla kaamosmasennusta. Tai lorvikatari.
Kevätaurinkoa odotellessa.
Älä nyt, t-petsku. Kuukauden kuluttua päivä alkaa pidentyä ja on loppiaisena jo kukonaskeleen pidempi kuin jouluna. Sen huomaa kyllä
Kohti kesää ja uutta kellojen siirtelyä.
Iliman viinoo.
Mulla oli kerran töpöhäntäinen kissa. Tämmöstä pyrstötöntä kukkoa en ole tavannut. Mutta askel on tyylikäs.
