Lomapuisto, tilaisuus oli tosiaan erinomainen perjantaina ja käytin sen siekailematta hyväkseni . Nyt siis 29 juomatonta päivää takana. Viikonloppu oli mukava perheen kanssa, mutta kuten aina, varsin kiireinen joten en koneella ehtinyt olla enkä tännekään kirjoittaa.
Andante, sinulla on varmasti samankaltaisia kokemuksia Saksan ja Suomen juomakulttuurien yhdistämisestä. Kuten lomapuistokin mainitsi, siellä Saksassa on mitä korkealaatuisin olutvalikoima (erinomaisten valkoviinien lisäksi). Minä olen myös saanut siellä(kin) muutaman kerran kulttuureja yhdistellä…
T-leidi, on totta ettei Suomessakaan humalahakuisesti aina vain juoda. Minä olen vain ollut jo niin kauan poissa että muistoni ovat oman nuoruuteni ryyppyreissuihin tai kotioloihini liittyviä. Lapsuudenperheessäni isä oli alkoholisti joka meni ja hummasi kavereiden kanssa. Äiti piti huolta lapsista ja kodista. Isää usein pelkäsimme ja teini-iässä vihasimme. Me lapset olimme jo lähteneet kotoa kun hän raitistui ja on nykyään paljon enemmän läsnä lastenlasten elämässä kuin omien lastensa aikoinaan. Se tavallinen tarina?
Yllättäviä asioita kuulee… olin aina jotenkin kuvitellut, että Andantehan se elää Suomessa…
Siellä lienee työmarkkinat aika hyvät… täällä alkaa olla tilanne aika kauhea… miltei alalla kuin alalla, mutta pahinta on sellainen jäätäväkin alakulo ja toivottomuus, joka on vallannut Suomen. Media tosin saa syyttää paljolti tästä itseään…
ja hallitus, joka ei kuuntele kansaa…
Huomenta Grape. En tosiankaan asu Suomessa, mutta seuraan tapahtumia lehdistöstä. Sekä tietty tästä Plinkistä päihdeteemoihin liittyen. Sitäpaitsi otin viime syksynä pitkän tauon jälkeen täkäläisiin suomalaispiireihin. Ovat hyvin edustettuina nurkillani ja katson miten kontakti kehittyy. Aloin kaipaamaan suomenkielistä ja -mielistäkin vaihtelua ympärilleni.
Sivuhuomautuksena: Maillamme on hyvin paljon samanlaista joten suomalaisten on kulttuurin puolesta helppoa elää Saksassa. Olutkulttuuriin sen verran, että itse olin punaviinin lipittäjä - toki kaljakin kelpasi, mutta jätin sen jossain vaiheessa läskistymisen takia! Miehetkin siis voivat olla turhamaisia!!!
Työmarkkinoista mulla ei enää - onneksi - ole huolta koska tähtään varhaiseläkkeelle. Tietoisesti tähtään, koska olen pitkän pohdinnan jälkeen päätynyt siihen, että se on myös raittiuteni kannalta paras vaihtoehto. Ikäisilläni (58), kauan työelämästä poissaolleilla ei ole mitään toivoa saada jostain hiemankaan järkevästä duunista enää otetta. Myös oma suorituskykyni täytyy ottaa huomioon. Rauhoittaa kun on selvä linja - tuplamerkityksellä.
Moi! Nyt rämmin taas suossa. Suht hyvin alkanut vuosi on muuttunut kosteammaksi kun soin itselleni yhden illan ruokajuomat maaliskuun alussa. Senkin jälkeen olen ollut juomatta monia iltoja, mutta on myös ollut monien iltojen (päivien) putkia, joiden aikana muka ruoan kanssa juon viiniä… No juonkin, mutta kyllä se ilman ruokaakin sujuu. Ikäviä ja erittäin ikäviä asioita on tapahtunut osittain juomiseni takia viime viikkoina. Huomaan kyllä mihin suuntaan olen menossa, mutta kun annan itselleni luvan juoda niin huoli kaikkoaa, hetkeksi. No tämä on sitä tavallista tarinaa, joskus tuntuu häivähtävän hetken ajan että tekisi mieli antaa mennä vaan, kohti turmiota. Vaikka en tietenkään sitä halua, vaan haluan huolehtia perheestäni. Nyt tuntuu etten ole mikään ihan huippuhuolehtija. En jaksaisi alkaa taas taistella alkoholia vastaan. Niin, eihän sitä vastaan taistellakaan, vaan luovutetaan. Nyt minun todella tarvitsee luovuttaa. Heti kun olen pari päivää tissuttelematta, kuten nyt, toivo herää koska oloni on parempi, kahvi maistuu aamulla, jaksan kuunnella musiikkia. Vaan aamun vaihtuessa iltapäivään tunnen että minua vedetään kohti suota (niin, itse itseäni sinne työnnän). Tällä hetkellä olen juomatta, mutta viikonloppuna on taas yksi tilaisuus, jossa olisi tilaisuus. Joku täällä juuri äskettäin kirjoitti osuvasti, että tänne kannattaa kirjoittaa silloin kun menee huonommin eikä just jaksaisi tänne kirjoittaa. En ole jaksanut, mutta tuo rohkaisi, vaikka tuollaisena tissutteluaikana tietysti loittonen Plinkistä. Luen kyllä edelleen mutta en ainakaan kirjaudu, ettei vaan jää juomatonta yhtään juomatta. Mutta olen kyllä viime aikoinakin lukenut monia apua ja tukea tuovia kirjoituksia ja ollut hengessä mukana. Kiitos niistä ja kaikille tsemppiä.
Siinä olet varmaan tavattoman oikeassa, että et jaksaisi taistella alkoholia vastaan.
Siinäkin yhtä varmaan olet oikeassa, että sinun todella tarvitsee luovuttaa.
Täältä näyttöpäätteen takaa voin omasta ja monen muun alkoholistin kokemuksesta kertoa, että tarpeen ymmärtäminen ei vielä riitä luovuttamiseen. Se on kuitenkin hyvä perusta sille, että syntyy myös halu luovuttaa, siis halu lopettaa juominen.
Käytännössä halunsa voi toteuttaa hakemalla apua. Suomessa meitä on tuhansia alkoholisteja, jotka olemme luovuttaneet juomisen halumme AA-ryhmässä.
Sinulla on sama mahdollisuus.
Muut voivat kertoa, miten he kukin ovat luopuneet juomisestaan.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Kirjoitit Mirabelle, että kun juot, niin olo helpottaa hetkeksi. Tuossa havainnossa on juomisen mielettömyyden ydin: “helpottaa hetkeksi”. Joudut maksamaan kovaa hintaa hetken helpotuksesta. Järkesi varmaan tiedostaa tämän, mutta tunteesi ottaa vallan järjeltä ja tätä kautta viina voittaa.
Ainoa mahdollisuutesi on laittaa nyt korkki kiinni. Jos et pysty hallitsemaan tilaisuuksia, joissa on tilaisuuksia, niin jätä nämä tilaisuudet toistaiseksi väliin. Jos et voi jättää väliin, niin tee tarkka suunnitelma siitä, miten pidät juomattomuudesta kiinni. Valmistaudu ennakkoon ja jos mahdollista, niin kerro jollekin, että “katsoo vähän perääsi, ettet juo ensimmäistäkään”.
Lopeta juominen, niin saat elämästäsi kiinni. Muuten se luisuu pahempaan suuntaan ja se on liian kova hinta hetken hurmasta, jonka alkoholista saat.
Itselläni taitaa olla kohta kuukausi takana raittiutta viime repsahduksesta ja en ikinä enää halua palata siihen helvettiin. Jätä sinäkin helvetti taakse. Miksi antaa jäljellä oleva elämä pullon hengelle?
Voimia sinulle kovasti!
Ylös, ylös; kyllä sieltä tullaan, kun tämänkin verran on kipinää takatuupparissa (tarkoitan kai takaraivossa;)?)
Asioiden hyväksyminen ja rehellinen kohtaaminen on valtavan tärkeä elämäntaito. Jatkuva taistelu kuluttaa ja väsyttää ihmisen… Hyväksymällä sen, mitä on juuri nyt, on mahdollista löytää mielenrauha.
Jaksamista!
Tämän enempää en tänään uskalla kirjoittaa. Olen muutenkin “vähän” pernona non grata, kun jatkuvasti epäilen paranemista alkoholismista. Toipua voi raittiiksi, vaikka ei parannukkaan! Sehän kyllä riittää normielämään?!?
HYvää yötä rakkaat plinkkiläiset, kullekkin omassa siunatussa (anteeksi tähän tietysti) terveydentilassanne!
Lomapuisto: niin se on kuten sanot että ymmärtäminen ei vielä riitä. Kuinka osata luovuttaa kun viiniä tekee mieli lähes joka päivä? Ehkä etsin AA:n nettiryhmiä, joista on täälläkin joskus ollut puhetta. Paikkakuntani AA:han en saa mentyä sitten millään.
Aleksi: kyllä, hinta on kova hetken helpotuksesta. Olen alkanut toden teolla ahdistua viime aikoina. En todellakaan hallitse juomisiani, tai ehkä ihan hippusen: olen pysytellyt kuitenkin joten kuten skarppina kun muita on ollut läsnä. Ja tämä on tietysti oma mielipiteeni, kyllähän ne “muut” yleensä jonkun humalatilan huomaa. Hienoa Aleksi että olet pysytellyt juomatta. Samaa rataa vain eteenpäin!
Tapsa: juuri niin, asioiden hyväksyminen ja rehellisyys on tärkeä lähtökohta, minun kohdallani siis yksinkertaisesti: en voi juoda alkoholia. Vaan toipua voin kuitenkin kuten sanoit, sitä tietä nyt (taas) etsin.
Tsemppiä ja hyvää viikonloppua teille ja kaikille muillekin!
Hei, Iltsu on täällä välillä kirjoitellut kysymäsi kaltaisesta ryhmästä.
Ryhmiä on kaikkialla, katso joku sadan kilsan päässä oleva ja ota sieltä kohde, jossa käyt kerran viikossa. Matkakulut ei sun talouttas kaataisi. Varmista kuitenkin auttavasta puhelimesta, että ryhmä ei pidä kesätaukoa.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Päivä kerrallaan. Saankohan nyt puserrettua toisen juomattoman päivän peräkkäin. Luulen että saan, koska pitkän työpäivän jälkeen olen menossa urheilemaan, minulla on siis suunnitelma. Ja onhan nyt taas arkikin, joten aikaisin on noustava. Joku pieni järjen hippunen mulla ehkä toimii vielä ja laittaa viestiä ettei silloin kannata juoda illalla. Eikä tietysti päivälläkään. Mutta (pitkänä) viikonloppuna ilmeisesti kannatti taas?? Tapasin vanhaa ystäväänikin, joka joku aika sitten kyseli minulta viininjuonnin lopettamiseen keinoja. Nyt oli meillä vuoro hieman vaihtunut, hän on ollut neljä kuukautta juomatta ja minulla tämä kevät hieman “repaleinen”. Mutta tosi hieno suoritus kaveriltani, sama meno jatkukoon. Teillä myös, tsemppiä!
Päivä alkoi mukavasti sillä tunteella että vaikka herätyskellon soidessa väsyttäisi kuinka, se ei ole samaa kuin SE uupumus (plus kaikki muut negatiiviset tunteet ja olot) kun virkoaa epämääräisestä unestaan ehkä hieman kuola poskella ja muistaa että tissuteltua tuli. Samoin illalla sellainen AITO väsymys on suorastaan ihanaa verrattuna pöhnään/känniin ennen nukkumaanmenoa. Tästä täytyy pitää kiinni.
Niinpä. Hyviä asioita: aito väsymys, se ihana olo, kun saa väsyneenä nukkua! Herääminen, vaikka kuinka väsyneeseen aamuun, ilman krapulaa, alakuloa, hikoilua, tärinää. Valoisa kevätilta, jonka aistii aivan kirkkaasti. Pitkä iltakävely yöhön rauhoittuvassa luonnossa. Onhan näitä ja paljon.
Aleksi kirjoittikin hyvin, hetken helpotuksella on pitkä ja kallis hinta. Jostakin ahdistuksesta sitä haluaa toki hetkeksi pois, ehkä hinnalla millä hyvänsä. Mutta se ahdistus karisee kuin tomu vaatteista, kun jaksaa kulkea elämän tietä ilman alkoholia. Eihän se kaikki heti katoa, mutta hitaasti ja varmasti, askel askeleelta. Ja jossakin odottaa se päivä, jona sydämessä on taas aitoa iloa ja rauhaa, sellaista, jonka niin kauan on hukuttanut pulloon, että sen on melkein unohtanut. Sillä yhtä varmasti kuin alkoholi hetkeksi huuhtoo huolet ja murheet, se huuhtoo, ihan pysyvästi, aidon ilon, toivon, jännityksen, odotuksen, oivallluksen, seesteisen rauhan - ja onnen.
Kiitos kirjoituksestasi Gaia, hyvin taas puit sanoiksi ajatukset, joita minullakin on viime päivinä ollut. Olen saanut muistakin kirjoituksistasi paljon tukea ja lohtua, kun olen sinun ja Aleksin ketjuja lukenut.
Nyt olen alkanut lukea basin ketjua uudestaan, siinä on niin paljon mistä ammentaa. Kiitos basi!
Tällä hetkellä olen turvassa työpaikalla, mutta mitä työpäivän jälkeen? Periaatteessa olen menossa urheilemaan. Tunnen vanhan tutun tempoilun ja levottomuuden nostavan päätään, vaikka juuri ja juuri olen saanut ajatukseni hieman levollisemmiksi näiden muutaman juomattoman päivän aikana. Nyt pitää vain muistaa että tämäkin tunne menee ohi ja olla vaan.
Tunne menee ohi! Ja aika tekee tehtävänsä. Älä anna tunteillesi valtaa, vaan päätä kuunnella järkesi ääntä. Urheilu ja tarvittaessa kovakin rääkki auttaa juomishalun hillitsemisessä, koska ainakin itse saan liikunnasta tarvittavan “boostin”, jolloin tulee hyvä olo, levottomuus poistuu ja samalla myös viinan himo.
Toivottavasti olet viettänyt raittiin viikonlopun, koska näistä pienistä voitoista koostuu se suurin voitto.
Voimia!
Tämä ketju on vajonnut sivulle neljä ja Mirabelle ainakin sivulle 200. Olen kyllä plinkkiä lueskellut koko ajan, vähemmän silloin kun juon ja enemmän silloin kun olen ollut muutaman (tai edes yhden) päivän juomatta. Tästä vuodesta ei tullutkaan edellistä parempi matkalla raittiuteen. Lipsuminen alkoi jo kevättalvella parin kuukauden juomattomuuden jälkeen. Siitä lähtien olen yrittänyt korjata tilannetta siinä onnistumatta. Kesä oli yhtä “juhlaa” eikä se ole vieläkään loppunut. Mieliala siis suht matalalla, mutta kohti parempaa, nyt kolmas päivä juomatta.
En oikein saa nyt tsempattua uusia palstalle tulleita, mutta sanon samaa kuin muutkin ovat sanoneet. Ajankohtaisen kirjoittelun lisäksi lukekaa muutaman vuoden takaisia pitkiä ketjuja, niistä saa paljon ajattelemisen aihetta. Monet ovat onnistuneet nousemaan alkoholismin suosta.
Joo kiitos thimo, vain ylöspäin pitäisi myös Mirabellen suunnan olla, vai vieläkö haluan katsoa kuinka alas pääsen. En halua, mutta näköjään katson silti. Olen viime kuukausina seurannut itseäni ja juomatapojani vähän kuin sivusta. Minkälaisia pakkomielteitä on ollut. Kauheita kasoja pitää kantaa alkoholia kotiin heti kun siihen on mahdollisuus ja kun kotona korkkaan viinipullon, niin olen kuin jääkaappimagneetti ja pyörin sen pullon / lasin läheisyydessä niin kauan kuin siellä jotain on. Jos olen vaikkapa juhlissa niin alkaa heti ahdistaa jos joudun kauemmas anniskeluista. Ja jos joku vaikka alkaa jutella minulle juuri kun lasini on tyhjentynyt . No, ei pidä luulla että jotenkin ahkerasti kävisin juhlissa, mutta viime viikonloppuna oli sukusellaiset ja niissä huomasin käyttäytyväni noin - taas, eihän tuo mitään uutta ollut. Muitakin alkoholisteja siellä oli ja se oli aika pelottavaa nähdä. Puolisoni sukulaisnaisia oli ainakin pari, jotka tunnen etäisesti, ja joista tiesin että ainakin toiselle maistuu huikka. Häntä siis hieman seurailin syrjästä ja totesin samanlaista käyttäytymistä kuin itsellänikin, lasissa koko ajan jotain ja se jemmassa ikkunalaudalla hyvällä paikalla, josta oli kätevä siemaista ohimennen (niin ei tullut kuljeksittua koko ajan lasi kädessä). Toinen täti oli selvästi hiprakassa huulet punaviininpunaisina kun tulimme aika myöhään paikalle edellisenä iltana. No, ei se minua haittaa, mutta huomasimme vain puolisoni kanssa että kyllä näistä reilu 6-kymppisistä rouvista näkee että huikka maistuu. Joten minua tietysti kylmäsi ajatus että näkeehän sen varmasti minustakin, ainakin viimeistään muutaman vuoden päästä. Siippani ajatteli ehkä samaa, mutta ei sanonut mitään… Alkoholi todella tuhoaa väärin käytettynä kaiken mennessään.
Kirjoittauduin plinkkiin kaksi vuotta sitten kun olin todella ahdistunut. No, muutaman kuukauden juomattomuusjaksoja mulla on ollut, mutta nyt taidan olla taas lähtöruudussa. Riippuvuus on voimakas.
Eilen illalla kävin urheilemassa ja sen jälkeen olo oli mitä mainioin, väsynyt ja energinen yhtäaikaa. Olen nyt saanut aloittaa lempilajini uudestaan kun vammani on jotakuinkin parantunut, joten motivaatiota urheiluun kyllä on. Loput hereilläoloajastani menee töissä ja perheen kanssa joten on se ihme mistä kuvittelen löytäväni aikaa myös juomiseen. Iltaisin kun EN ole juonut ja lapset nukkuvat jo, se rauhallinen hetki on todella mukava, voi lueskella vielä jotain, järjestellä, mietiskellä ja PÄÄ TOIMII vaikka väsymys painaa.
Huomenta plinkkiin. Pikku hiljaa tuntuu olo paremmalta, siis tuo pääpuoli, vaikkakin ahdistuksen aaltoja tulee ja menee tasaiseen tahtiin. Eilinen ilta perheen kanssa oli mukava eikä viininlipittely houkuttanut (en voi sanoa että ei käynyt mielessäkään, koska kävi). Väsymys illalla ja tänä aamuna aikaisin herätessäni oli sitä hyvää laatua, josta tavallaan nautin kun samalla huomaan helpottuneena että pöhnää/humalaa/krapulaa ei ole.
Nyt on perjantai. Monethan me tiedämme mitä se alkoholiongelmaiselle tarkoittaa. Minulla ei ole tänä viikonloppuna yhtään tekosyytä juomiselle tiedossa, eikä tee mielikään. Silti tiedän että pystyn aloittamaan juomisen jopa hieman väkisin jos siltä tuntuu . Onneksi nyt ei tunnu.
En tarvinnut alkoholia mihinkään viikonloppuna, enkä siis sitä juonut, vaikka mielessä kävi. No söin sitäkin enemmän, mutta parempi näin. Kaikkea ehti puuhailla ja levätäkin. Että viikko juomatta, [size=50]vau[/size].
. Nyt siis 29 juomatonta päivää takana. Viikonloppu oli mukava perheen kanssa, mutta kuten aina, varsin kiireinen joten en koneella ehtinyt olla enkä tännekään kirjoittaa.
. No, ei pidä luulla että jotenkin ahkerasti kävisin juhlissa, mutta viime viikonloppuna oli sukusellaiset ja niissä huomasin käyttäytyväni noin - taas, eihän tuo mitään uutta ollut. Muitakin alkoholisteja siellä oli ja se oli aika pelottavaa nähdä. Puolisoni sukulaisnaisia oli ainakin pari, jotka tunnen etäisesti, ja joista tiesin että ainakin toiselle maistuu huikka. Häntä siis hieman seurailin syrjästä ja totesin samanlaista käyttäytymistä kuin itsellänikin, lasissa koko ajan jotain ja se jemmassa ikkunalaudalla hyvällä paikalla, josta oli kätevä siemaista ohimennen (niin ei tullut kuljeksittua koko ajan lasi kädessä). Toinen täti oli selvästi hiprakassa huulet punaviininpunaisina kun tulimme aika myöhään paikalle edellisenä iltana. No, ei se minua haittaa, mutta huomasimme vain puolisoni kanssa että kyllä näistä reilu 6-kymppisistä rouvista näkee että huikka maistuu. Joten minua tietysti kylmäsi ajatus että näkeehän sen varmasti minustakin, ainakin viimeistään muutaman vuoden päästä. Siippani ajatteli ehkä samaa, mutta ei sanonut mitään… Alkoholi todella tuhoaa väärin käytettynä kaiken mennessään.