.
Joo, tuo päivä kerrallaan on myös paikallaan muistaa. Jos yrittää edetä liian isoin harppauksin, voi käydä köpelösti. Ja on käynytkin, monesti. Nyt on mieli sen verran matalalla edelleen että ihan sitä ajattelemalla ei idea viinikarahvista iske tulta. Pelko ja ahdistus siitä että olen nyt kerta kaikkiaan päästänyt tämän ongelman etenemään liian pitkälle pyörivät mielessäni. Toisaalta hyvä tietysti että pyörivät. Tiistaita kaikille!
Juomaton, melko rauhallinen ilta plakkarissa, olo oli mukava, nukuin aika hyvin vaikkakaan en tarpeeksi, mutta sitä ei tapahdukaan melkein koskaan. Kunhan vain pääsen sen alkuillan hetken ohi, jolloin muka olisi paikallaan ottaa alkoholipitoista juotavaa, ilta menee juomatta omalla painollaan. Ja jos en juo niin melkeinpä kaikki asiat ovat hoidettavissa ja lepokin onnistuu. Jos juon niin en kauaa pysty käymään töissä enkä huolehtimaan mistään muustakaan kuin pintapuolisesti (kunnes en enää ollenkaan). Se on fakta, joka minun on syytä muistaa.
Mielialani on edelleen varsin synkkä ja ahdistusaaltoja tulee ja menee. No olen täältä tietysti lukenut että se voi kuulua asiaan kun on ollut muutaman päivän juomatta. Mulla ei ole ennen näin pitkään ahdistus kestänyt vaan on ollut etupäässä semmoinen perusmorkkis joka menee parissa päivässä ohi. No, mukaviakin asioita tapahtuu ja ehkä tämäkin mene ohi. Nyt täytyy ohjata ajatukset päivän askareihin. Hyvää keskiviikkoa!
.
Hei Mirabelle - lukaisin ketjusi nopeasti läpi. Uskotaanko itseemme ja raitistutaan?!
Kyllä thimo, impulssi tulee todella puun takaa yhtäkkiä yllättäen ja jalat lähtevät kohti kaljakauppaa illalla kotimatkalla. Tai sitten impulssi on iskenyt jo päivällä ja alkaa petaus iltaa varten. Miten silloin muistaisi ja käsittäisi sen että se menee ohi ja että oikea tie on olla juomatta? On todella pelottava ajatus että omaa mieltään ei hallitse.
Thuja, kyllä, itseemme pitää uskoa. Minulta juuri sitä puuttuu aika paljon, enkä varmastikaan ole niillä kerroilla kun olen lopettamista yrittänyt uskonut tarpeeksi itseeni (vaikka tomerasti olen aloittanut). Nytkin tunnen itseni hyvin epävarmaksi, mutta mielen alavire tönii minua eteenpäin ja kannustaa olemaan juomatta. Ja tietysti teidän muiden kirjoitukset täällä.
Kiitos tsemppauksesta ja sitä samaa kaikille!
Mirabelle kirjoitti
Pohjattomaltakin tuntuvan suon pohjalla on lopulta kova pohja. Alkoholismi on paradoksaalinen sairaus, toipuminen alkaa sitten kun on löytänyt pohjansa ja rohkaistuu ottamaan vastaan apua. Yksi avun muoto on tietenkin kirjoittaa tänne vertaistuen merkeissä.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Hei lomapuisto, minusta tuntuu kuin olisin saavuttanut oman pohjani jo monta monituista kertaa ja siksi tarvon suossa vieläkin, kun olen kuitenkin palannut juomisen pariin. Siis monta kertaa aikaisemmin, en nyt tällä hetkellä kuitenkaan.
Plinkkiä taas selailin viikonloppuna, siitä tosiaan voi löytää mitä parhainta vertaistukea. Nyt kaksi viikkoa ilman viunaa, välillä ahdistaa ja välillä ei… Kuitenkin suunta parempaan päin.
Hyvää alkuviikkoa!
Mä olen muuttamassa ajatusta siitä, että absoluuttisesti juominen aiheuttaisi ahdistuksen. Ehkä kuitenkin voi olla perää ajatuksessa, että ahdistus ajaa juomaan. Siispä pitää selvittää, MIKÄ ahdistaa.
Pitääkö kohdata kaikki ahdistusta aiheuttavat asiat, vuosienkin takaa? ennenkuin voi uskoa raittiuteen ja sen kestävyyteen?
.
Huomenta Plinkkiin ja kiitos kommenteista marina ja thimo.
Joo, ei kai pelkkä juominen saa ahdistuneeksi, mutta sen oheistuotantohan on usein runsas. Humalassa tekee ja sanoo asioita joita ei ehkä muuten tulisi tehtyä/sanottua tai sitten vaan ajattelee paljon synkempiä kuin muuten. Omalla kohdallani huomaan että eräs ahdistava yhteen puolison perheenjäseneen liittyvä juttu vaivaa minua hirveästi tällä hetkellä, vaikka välimme hänen kanssaan on olleet huonot jo muutaman vuoden. Mutta koska taas olosuhteiden pakosta tapasimme muutama viikko sitten, asia tuli pinnalle ja pyörii koko ajan mielessäni.
Myös juomiseni ahdistaa minua enemmän kuin aikaisemmin tai siltä ainakin tuntuu. No, olen ollut vasta reilun pari viikkoa juomatta, mutta yleensä tässä vaiheessa olen jo varsin hilpeä.
No, synkkyys kasaantuu. Ainakin se hyvä puoli on että kun mieleen tulee, että ehkä voisin kohta taas juoda hieman viiniä, niin saman tien ajattelen että saattaisin sen seurauksena vajota kokonaan synkkyyteen, joten ei ehkä kannata.
Väsymys on myös aamuisin todella voimakas, johtuneeko osittain alkavasta syksyn pimeydestä. Kun saan itseni ylös, ajattelen valtavan kiitollisena sitä seikkaa että en ole edellisenä iltana juonut. Miten hemmetissä sitä krapulan ja väsymyksen määrää ei kans muista silloin iltapäivällä kun alkaa pedata juomisiaan. Tai oikeammin siitä ei sillä hetkellä välitä pätkän vertaa.
Töissä on perjantaina koulutus- ja virkistyspäivä johon sisältyy runsas lounas ruokajuomineen. Periaatteessa helppo olla juomatta alkoholia, vaikka minun tietysti mieli tekisi. En halua, ihan senkään takia että joisin kuitenkin pari lasia liikaa ja sitten olisi ikävä olo koko iltapäivän kun ohjelma jatkuu (arvaatte varmaan mistä tämän tiedän…). Ja joisin lisää illalla kotona. Viikonloppuna on tulossa kaveri kylään, hän joka on lopettanut juomisen. Olen aikaisemmin juonut ihan kaikessa rauhassa hänenkin seurassaan (nk. ruokajuomia pitkin iltaa), mutta en halua sitäkään enää. En halua, mutta en kuitenkaan ole varma että pystyn siihen. Mutta ei kai tässä muuten mitään ongelmaa olisikaan 
. Tällä hetkellä halu olla juomatonna on kyllä suuri.
Kivaa päivää kaikille!
Siinähän sulla on oikeaa vertaistukea silmästä silmään. Tartu tilaisuuteen.
Tänään et ole yksin
Lankesin ja lipesin viikonloppuna mutta en lannistunut. Vertaistukea tosiaan sain kun kaverin kanssa juteltiin vaikka olinkin humalassa . Se että miksi eilen illalla join onkin vaikeampi selittää. Sunnuntaina nimittäin kaadoin viininlopun pois ja eilen ostin lisää. En kauheasti mutta kuitenkin. No, tänä iltana on urheilua ohjelmassani. Sielläkin muuten viime viikolla yksi puolituttu houkutteli juomaan lasillisen urheilun jälkeen. Se olikin aika hupaisaa, kun sellainen pieni nainen siinä urtsivaatteissa hönkäili viinanhajuja, hän kun oli lopettanut urheilun jo puolitoista tuntia aiemmin ja tyhjentänyt viinipullon siinä muutaman kaverin kanssa. Silloin kieltäydyin mutta lupasin jäädä joskus rupattelemaan. Voinhan hyvin juoda jotain muuta kuin viinaa siinä yhteydessä. Vai enkö muka voi???
Mukavaa päivää teille!
Hei mirabelle, minä olen haamu menneisyydestä. Välillä on mennyt pitkäänkin hyvin ja sitten taas -no niin -. En olisi ikinä uskonut, miten sinnikäs tauti tämä on.
Tällä hetkellä selviän niin, että otan suunnilleen kerran viikossa Antabuksen. Sitten on turha moneen päivään (minulla 4-5) edes ajatella viinaa , tulee niin hirveä olo. Samoin teen jos tulossa on joku stressaavaa tilanne. Niksi on siinä, että se pitää ottaa hyvissä ajoissa ennenkuin alkaa kamalasti tehdä mieli
hyvää jatkoa toivoo slangi
Hei slangi ja kiitos viestistä! Onpa mukavaa kun haamu ottaa yhteyttä ja oikein kiva kuulla että tällä hetkellä olet selvillä vesillä. Minä en ole Antabusta kokeillut ainakaan vielä. Lääkkeet myös arveluttavat hieman. Kaverini mainitsi taas että on tosiaan päässyt irti alkoholista yhden lääkkeen avulla, joka pikkuhiljaa vähentää juomishaluja. Nyt kaverini saattaa juoda kanssani lasillisen viiniä joskus harvoin kun nähdään ja siinä kaikki. Mutta hän sanoi ottavansa tuota lääkettä 2-8 pilleriä päivässä. No ei ehkä enää kahdeksaa sentään, mutta edelleen vuoden käytön jälkeen hän niitä napsii. Toisaalta se näyttää toimivan kun ei mopo karkaa.
No eilen oli juomaton päivä mulla.
Mukavaa torstaita!
Luen taas ahkerasti ketjuja täällä. Samoin luen alkoholismiin liittyvää kirjallisuutta. Juomattomuuslaskuria ei ole nyt tarvinut nollata 20 päivään. Mutta olen alussa taas. Puolitoista vuotta hujahti yhä pahenevassa juomiskierteessä. Taas. Nyt ei ole tehnyt onneksi mieli juoda pahemmin, vain häivähdyksiä on joskus ollut juomisajatuksista. Että kun nyt pääsen kotiin, niin viini"lasi" on ansaittu. Mutta pullo tai parihan siitä sukeutuisi ja itselleni paska olo sekä illalla että seuraavana aamuna. Olen todella väsynyt siihen ajatukseenkin. Mutta eihän sitä kauan kestä, jos ei ennakoi omia ajatuskuvioitaan.
Kolme viikkoa juomattomuutta tulee täyteen tänään. Vau mikä saavutus. Mutta kun katson tämän vuoden kalenteriani (johon olen merkannut kaikki juomattomat päivät) niin se todella on saavutus minulle. Pisimmät juomattomat jaksot ovat hieman alle tai yli kaksi viikkoa ja niitä on erittäin vähän. Muuten yksi tai jokunen hassu päivä siellä täällä. Muu aika siis säännöllistä tissuttelua töiden jälkeen ja viikonloppuisin myös lounasaikaan aina vain useammin. Kulisseissa kuitenkin vielä löytyy, mutta itse tunnen kuinka olen menettämässä kontrollia elämään, arkeen. Juominen on systemaattista suorittamista, tietyt juomat tietyssä järjestyksessä samalla perheen ruokahuollosta ym. vastaten. Sitten yhtäkkiä on alkoholikiintiö täynnä, virta loppuu ja on mentävä äkkiä nukkumaan että jaksaa saman rumban seuraavana päivänä. Nyt kun sitä ajattelee niin kauhistuttaa. Silloin kun on tuossa kierteessä niin se tuntuu suht normaalilta, vaikka ei ihan – joku siellä alitajunnassa kuitenkin kaihertaa.
Joo, lähtökuopissa taas. Mutta nämä juomattomat päivät tuntuvat hienoilta, illoista ja aamuista nyt puhumattakaan. Välillä läikähtää suuri ilo, välillä taas ahdistus, pettymys (itseeni) ja suru (läheisteni puolesta).
Luen taas uudestaan Loiri-Sepän Selviämistarinoita-kirjaa. Useilla tarinansa kertoneilla on samanlainen kokemus ensimmäisen kerran alkoholia maistettuaan: että se tuntui todella vapauttavalta ja huumaavalta. Minusta tuntui samalta silloin kauan sitten, ujous ja epävarmuus väistyivät ja olin (omasta mielestä) säkenöivä. Ja tällainen jo silloin potentiaalinen alkoholisti ei näe, että muista se ei tunnukaan välttämättä samalta eivätkä he jää heti koukkuun. Olen vasta ihan viime vuosina tajunnut, etteivät kaikki kaverini miellä aina tapaamisia niin että juodaan alkoholia siihen asti kunnes on pakko käydä nukkumaan. Voi juoda vaikka pari keskiolutta, sitten syödä (ilman alkoholipitoisia ruokajuomia) ja juoda vaikka kupin teetä jos vielä janottaa. Erikoista minulle, eikä tule kysymykseenkään jos olen yhdenkin lasin alkoholia maistanut.
Samastuin myös yhdessä tarinassa siihen, että lähes 50-vuotias nainen alkoi juosta kaiken maailman lääkäreillä kun oli vaikka mitä vaivaa. Kaikki krempat johtuivat kuitenkin alkoholista ja häipyivät kun juominen loppui. Minusta tuntuu että itse teen nyt samaa, on kaikenlaista vaivaa joista ainakin osa johtuu varmasti juomisesta ja sen aiheuttamasta ylipainosta. Ja ikää on mullakin jo 48 vuotta. Erittäin hyvä hetki lopettaa pään seinään hakkaaminen.
Hyvää itsenäisyyspäivää!
Heih, just ehdin kirjottaa samasta asiasta, että kuinka yhä ihmettelen, miten muut voi olla tyytyväisiä johonkin mitättömään pariin alkoholiannokseen…En voi ollenkaan ymmärtää.
Parempi siis kokonaan nollailla, hyvää itsenäisyyspäivää myös sul!
Kiits Tyräkki 
! Joo, kyllä nollailu on mullekin ainoa vaihtoehto, kohtuuta en hallitse ollenkaan. Sinulla etenee tosi mallikkaasti tuo nimenomainen nollalinja.