Huomenta. Nyt haluan ylös tästä suosta. Yritän ja yritän. Alan pikku hiljaa huomata etten yksin oikein pärjää.
Olen juopotellut varmaan noin 25 vuotta. Olen 45-vuotias naisihminen. Olen jo muutaman vuoden yrittänyt lopetella ja ajattelinkin että hyvin menee kun esim muutama kk sitten olin useamman kk juomatta. Mutta sitten taas jotenkin vaan. Aina löydän syyn juoda.
Olen kyllästynyt tähän väsyneeseen olotilaan, sekä fyysiseen että psyykkiseen huonoon oloon. Kuten huomaatte, jopa törpötellessä päädyn lopulta lukemaan plinkkiä, koska loppuillasta ei ole enää yhtään kivaa.
Minulla oli tällä viikolla kolme juomatonta päivää, eilen sitten suunnitelmien mukaan ilta kaupungilla siippani kanssa. Koska ohjelmassa oli illallinen ravintolassa ja esitys eräässä teatteri-baarissa, olin tietysti päättänyt jo etukäteen (vastoin alkuviikon päätöstäni), että voin ravintolassa juoda viiniä ja teatteri-baarissa oluen. Vaikka ei mikään pakko olisi, puolisonikaan ei ottanut mitään alkoholipitoista (juo erittäin harvoin lasillisen). No, minä ehdin tietysti myös pohjia ottaa ennen lähtöä samalla kun valmistin lapsille ruoan. Niinpä ilta oli taas liian kostea ja valvoin liian myöhään ja aamulla pää pyörällä töihin.
Ennen viime viikonloppua minulla oli 9 juomatonta päivää, 1 päivä tissuttelua, sitä ennen 2 juomatonta päivää, sitä ennen pari viikkoa tissuttelua. Keväällä ja kesällä 4 kk tissuttelua lähes joka päivä, kun en saanut sitä loppumaan.
En kuitenkaan halua antaa periksi, tämä asia pyörii päässäni taukoamatta ja toivon taas saavani paremman olon takaisin. Heti kun on juomatta muutaman päivän, on kuin eri ihminen.
Minun juomiseni on useimmiten kotona tissuttelua, eikä sitä juomaa aina kulu edes hirveästi, mutta viime aikoina taas liikaa joka kerta. Enkä haluaisi enää edes pieniä määriä, kyllä nekin kuitenkin tuntuvat jo silloin illalla sekä seuraavana aamuna.
Elämäsi ja juomisesi on sellaista, että uskon AA:n olevan sinulle tehokas ja yksinkertainen tapa pysäyttää juominen ja päästä irti alkoholinhimosta. Olen tavannut raitistuneita naisia, joiden elämä on ollut kuvaamasi kaltaista. Otettuaan vastaan AA:n tarjoaman avun he ovat raitistuneet.
Muitakin keinoja raitistumiseen on, minä sain raittiuden AA:n avulla.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Kiitos lomamuisto kommentistasi. Olen toki katsonut jo vuosia sitten ensimmäisen kerran missä kokoontuu kotipaikkakuntani AA, mutta en ole koskaan mennyt. Uskon, että se on erittäin monelle suuri apu, mutta en ole itse halunnut mennä. Mutta se ei ole poissuljettu vaihtoehto omalla kohdallanikaan.
Nuo vinkaisut, jotka kirjoitin reilut pari viikkoa sitten, eivät ole vieneet minua kovin pitkälle. En ole siksi tännekään kirjoitellut enempää, koska en ole saanut korkkia pysymään kiinni, eikä tunnu oikealle kirjoitella siitä.
Ajattelen usein aikaa vuosi sitten, jolloin jotenkin sain syksyllä lopetettua juomisen ja olin puoli vuotta juomatta (paitsi yhtenä viikonloppuna). Se tuntui mukavalle, olin onnellinen ja energinen sekä kotona että töissä. En myöskään kaivannut juomista lainkaan. Nyt syksyllä minun piti tehdä sama liike, mutta en pystynytkään vaan sorrun aina uudelleen muutaman päivän jälkeen.
Kyllä kannattaa kirjoittaa tänne, vaikka vielä juo. Niistä kirjoituksista voi saada tarpeellisia ahaa-elämyksiä. En tiedä, kuka tätä palstaa enemmän tarvitsisi kuin alkoholikoukussa vielä rimpuilevat, jotka kuitenkin haluaisivat lopettaa.
Korkin avaaminen on juomisvaiheessa olevalle alkoholistille helpompaa kuin kiinni pitäminen.
Raitistuneena alkoholistina haluan kuitenkin pitää sen kiinni, varmaan sinäkin tänään.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
On se noinkin Pumpkin, kiitos viestistäsi. Olen vain lukenut täällä niin huikeita onnistumistarinoita viimeisen vuoden parin aikana, että tuntuu todella öllerölle voivotella täällä, kun ei ole edes lopettanut juomista. Toisaalta siksikin, kun ainakin mulle toisten juomisista lukeminen saattaa aiheuttaa sen, että juon itsekin, “tänä iltana vielä vaan”. Tämä siis tämän syksyn ilmiönä, viime syksynä luin kaikenlaisia tarinoita täältä suurella mielenkiinnolla ja pysyin juomatta. Uskoisin että suureksi osaksi tämän plinkin ansiosta. Mutta tottakai on tärkeätä, että voi kirjoitella tänne vaikka vielä juokin, se on suuri apu ajatusten selvittelyssä.
Kiitos kannustuksesta lomamuisto. Toivoisin voivani pitää korkin kiinni tänään kuten sinäkin. En tiedä mikä piru minuun on viime viikkoina mennyt (tai siis tiedänhän minä), mitä enemmän aion lopettaa, sitä enemmän tunnun kaatavan kurkusta alas. Aloitin niinkuin jäähyväisten suorittamisen silloin kun kirjoitin tänne ekan kerran, mutta tiesin jo päivällä, että illalla taas mopo karkaa. Ja niitä jäähyväisiä on nyt kestänyt jo reilun pari viikkoa.
Pää pystyyn Mirabelle. Onnistumistarinat ovat tuloksia rimpuilusta jota tänne ei välttämättä ole yksityiskohtaisesti laitettu. Mullakin oli niin lukemattomia raitistumisyrityksiä takanani, että niistä raportointi veisi päiviä aikaa!
Sulla on ainakin siinä mielessä hyvä tilanne, että voit halutessasi purkaa tuntemuksiasi tännekin. Todella hyvä kun sulla on kanttia raportoida avoimesti.
Kymmenestä kaatumisesta yhdeksän voi jättää omaan arvoonsa ja oppia niistä. Ratkaisevaa on päästä kymmenennellä kerralla jaloilleen. 
Kannattaa lukea ketjuja myös alkupäästä, niissä on varmasti rimpuiluja nähtävillä. Kuten andante sanoikin, se onnistuminen on yleensä lopputulos niistä. 
Minä esimerkiksi lopetin ensimmäisellä kerralla 7,5 kuukaudeksi niin, että vain yhden kerran retkahdin. Sitten rupesin taas juomaan, minkä jälkeen uudelleen lopettaminen oli vaikeampaa. Rimpuilin puolisen vuotta vielä juoden, ennen kuin sain ryhdistäydyttyä. Ja koko tuon ajan kirjoitin plinkkiin, rehellisesti. Ja nyt alan sitten kohta lähestyä kahden vuoden rajapyykkiä. Mutta ilman rimpuiluja ja taisteluja tähän ei ole päästy!
Jotkut kutsuvat mainitsemaasi aion-ilmiötä omavoimaisuudeksi.
Tuloksia tuottava tapa alkoholistille luopua alkoholista on myöntää voimattomuutensa sen suhteen. Siis luovuttaa ja lakata taistelemasta, lakata aikomasta, sanoa vain jäähyväiset rakkaaksi käyneelle riistäjälle.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Kiitos kannustuksesta andante, Pumpkin ja lomamuisto, tuntuu mukavalta kun vastaatte.
Rimpuilua tosiaankin, suosta ei sitten niin vain taas noustakaan, vaan jatkan tätä “Huomenna en juo” -metodiani, joka toimii todella huonosti, jos nyt voin ironisoida itseäni hiukkasen.
Olen lukenut aikaisempia ketjuja jonkin verran (sinunkin ketjusi Pumpkin jo jonkin aikaa sitten) ja saanut niistä paljon ajatuksia. Toki on rimpuiluakin monilla ollut, mutta nyt vaan muistelin niitä kirjoittajia, jotka olivat jo lopettaneet juomisen aloitettuaan kirjoittelun, eivätkä ole siltä tieltä enää luistaneet (hatunnosto heille). Ehkä se on minusta näyttänyt suhteellisen helpolta ja olen nyt pettynyt itseeni kun en pystykään samaan kertariuhtaisulla (vai ikinä?). On totta että tämä toinen (vakavasti otettava?) kerta tuntuu vaikeammalta. Mieli on todella maassa joka aamu, päivällä en ehdi hirveästi asiaa ajatella ja illalla tarvitaankin taas “yksi rentouttava” joka kyllä rentouttaakin ja kohottaa mielialaa (mutta josta se sitten taas lähtee).
Minä en (onneksi) ole juonut tippaakaan tänne ensimmäistä kertaa kirjoitettuani muutama kuukausi takaperin. Silloin oloni oli aivan kaamea ja pelkäsin todella, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, ellen onnistu lopettamaan. Vaikka minusta välillä tuntuu siltä, että nyt tämä lopettaminen sujui kuin taikasauvan heilautus, niin vastapainoksi olen hakannut päätä seinään lukuisia kertoja ja kokenut kaikenlaista ikävää juomisen seurauksena, enkä silti pystynyt jättämään alkoholinkäyttöä. Tämä ei siis suinkaan ollut ensimmäinen kerta, kun yritin lopettaa. Eikä tämäkään onnistuminen ilmaiseksi tullut, vaan sen taustalla oli pelottavia kokemuksia ja omia pohjanoteerauksia.
Minun tapauksessani tämä kerta oli sellainen, että motivaatio lopettaa oli todella kova ja löysin sen johdosta tänne Päihdelinkkiin, niin sain motivaation rinnalle tarvittavia välineitä onnistumiseen. Se oli siis resepti minun onnistumiseeni, mutta sinulle se voi olla jokin muu tarvittaessa kovempikin keino!
Jos joku onnistuu lopettamaan alkoholinkäytön kerrasta eikä sen taustalle tarvita minkäänlaisia kärsimyksiä, niin liekö heillä ollut silloin alkoholiongelmaakaan? Älä siis murehdi ja vertaile itseäsi muihin, sillä onnistumisen taustalla voi olla vaikka kuinka monta epäonnistumista ja vaikeutta ilman, että se koskaan muiden tietoon päätyy 
Jokaisella on se omannäköinen matka sinne raitistumiseen, siksi vertailu onkin turhaa. Voisinhan minäkin miettiä, että olen raitistunut huonommin kuin jotkut toiset, kun en pystynyt raitistumaan kertarykäisyllä, vaan piti vain astua sinne suon silmään uudestaan ja uudestaan kokeillakseen, että vieläkö se upottaa. Vaan mitäpä sillä on väliä, kun nyt olen raitistunut. Ja nythän minä voin olla ylpeä itsestäni, että raitistuin, vaikka se olikin niin nihkeä ja pitkä prosessi. Kyllä minä silti hyvin ymmärrän nuo epätoivoiset tuntemukset, kun raitistuminen tuntuu itseltä lipeävän aina vain käsistä, vaikka toisilla se näyttää niin “helposti” onnistuvan.
Mutta samaa mieltä olen lomamuiston kanssa siitä, että kannattaa lakata yrittämästä ja aikomasta.
Juu, samaa rimpuilua olen minä käynyt läpi ja aikoinaan palannut miltei nollille yli kolmen vuoden raittiuden jälkeen. Sitten taas Plinkkiin, jossa aloittaessani kului vielä hyväinen siivu kaikenlaisen kiemuroinnin kanssa. Tämähän on Lopettajat, ei Lopettaneet
Ja siihen yhdyn kokemukseni pohjalta myös, että jonkin yrittäminen on vielä kovin eri asia noin orientaationkin tasolla kuin jonkin varsinainen tekeminen ihan tuumasta toimeen-tilanteen kohdalla. Onhan tämä nimittäin pitkälle myös vanhojen asioiden pois oppimista ja uusien asioiden oppimista. Monimutkaista se on, kun oppimisen keskiössä on omana itsenään toteumisen ulottuvuus, eli se, miten olla minä.
Oppimisen portaita: aluksi ollaan tiedostamattomia ja taitoja vailla; sitten olemme tietoisia, mutta yhä taitoja vailla; sitten tietosia ja taidokkaita ja lopulta; opimme käyttämään taitojamme jopa tiedostamattamme.
Niin, siis osaltaan on kyse oppimisesta, suureltakin osaltaan, paljon myös kaikesta muusta, motivaatiosta, muutoshalusta, elämänjanosta jne.
Pysy messissä ja ole oma menestystarinasi
Terve plinkkiläiset ja kiitos kommenteistanne teille Korkkari, Pumpkin ja Antilooppi!
Vertailu muiden kokemusten kanssa ei tietenkään ole hyväksi, jos sen seurauksena alkaa vain masentaa. Kyllä minua nuo toisten onnistumiset myös rohkaisevat tietysti ja saavat hyvälle mielelle. Varsinkin silloin jos olen itsekin jo vähän paremmassa kunnossa ja ajatukset toimivat selvemmin.
Kuten vaikkapa nyt:). Olen jollain konstilla (liian väsynyt jatkamaan…) neljättä päivää juomatta ja mieliala on tietysti kohonnut, vaikka välillä tuleekin mieleen sellaisia kauhun aaltoja, että miten saatoin taas.
Takana 24 päivää, jolloin join joka ilta vähintään yhden viinipullon. Usein se ei ihan riittänyt. Samalla kuitenkin käyn töissä ja elän perhe-elämää. Nukun todella vähän ja päivät ovat aika rankkoja, ihmettelen usein kuinka kauan vielä jaksan. No, heti jaksan paremmin kun menen pää selvänä nukkumaan.
Alkuillasta on se hetki, jolloin joko otan yhden tai en. Jos otan, jatkan juomista koko illan. Jos en ota, niin en sitten yleensä myöhemmin illan kuluessa jaksa mitään pulloja käydä availemaan. Minun on siis ohitettava se hetki keskittymällä johonkin muuhun. Tämä hetki vain on yleensä kotimatkalla ja se kuuluisa autopilotti ohjaa minut kaupan kautta kotiin. Viikonloppuisin kotona se on se iltapäivän hengähdyshetki, jolloin joku muu keittäisi kahvit tai teetä, minulla korkkautuu olut välipalaksi. Vaan viime sunnuntaina ei korkkautunut, iloitsen siitä.
Kuulostaa niin kovin tutulta. Jos mulla syystä tai toisesta korkkaaminen viivästyi tunnin tai pari, niin viinanhimo meni ohi. Joskus jopa se surullisen kuuluisa seuraavakin jäi sitten ottamatta kun tauko venähti. Tiedä sitten mistä johtuu? Voisko olla että addiktio antaa helposti periksi, mutta vaan hetkeksi. Päivä kerrallan, mulla se on tänään 20. alkotta. Vielä ei ole viinanhimo iskenyt, mutta ajatuskuvion olen sen varalta miettinyt. Mietin, että jaaha, nyt mennään tunti kerrallaan hetken aikaa. Tunti pari ei ole mitään verrattuna korkkaamisesta alkavaan helvettiin!
Se on varmasti niitä opittuja tapoja, kuten Antilooppikin tuossa aikaisemmin totesi. Tiettyyn aikaan päivästä tulee taas alkoholi mieleen, tai tietyn tapahtuman johdosta täytyy saada alkoholia (tapahtuma voi olla iloinen, surullinen, järkyttävä tai minkälainen vain, kun on tottunut joka asiaan juomaan). Sitten kun panee hanttiin tuolle tottumukselle, odottelee mielihalun menevän ohi tai ei vain ehdi juuri silloin korkata kun mieli tekee, niin viinanhimo saattaa häipyä siltä erää. On minulle kyllä niinkin käynyt, että olen alkanut juomaan klo 22 tai vaikka peräti puolilta öin, kun en ole aikaisemmin voinut/ehtinyt. Niin sitkeästi se “lasillinen rauhassa” on pyörinyt mielessä koko illan. No tuohon aikaan sitä onneksi oli jo niin väsynyt, että se jäi sentään “vain” johonkin pariin kolmeen viinilasilliseen.
Eilen olin koko iltapäivän sitä mieltä että voin hyvin juoda vähän viiniä illalla raskaan päivän jälkeen. (Siis pullollisen, koska ns. kohtuukäyttöä ei minulle ole oikeastaan olemassakaan, paitsi jossain päivällisillä kun on pakko.) Niin ihmeellinen on se mieli, toisaalta ajattelin noin, toisaalta, että en todellakaan halua sitä väsymystä ja epävireää oloa päälle taas. Illalla sitten ohjauduin hieman kaupan suuntaan ensin ja sitten ajattelin että en jaksa raahata ensinnäkään mitään juomia kotiin, enkä ylipäätään jaksa juoda! Ei tehnytkään mieli enää. Ehkä on toivoa että ajan kanssa minäkin opin tuosta rituaalista pois.
Mukavaa päivää kaikille!
Moikkis Mirabelle ja myöhäiset tervetuloa-toivotukset minultakin. Leikkasin tekstiäsi kiinnittääkseni huomiosi erääseen huipputärkeään seikkaan. Olet hyvin havainnollistanut tapojen ja tottumusten merkityksen. Hieman saivarrellen lisään yhden pointin.
Mulle yksi tärkeimpiä oivalluksia oli vuosia sitten y.m. määrittely päihdeneuvojani avulla. Tavat eivät ole ainostaan “opittuja” vaan myös “säännöllisesti toistuvia sisäänopeteltuja tottumuksia”. Päästäkseen näistä eroon on hyvä tarkkailla omaa päiväänsä ja siihen kuuluvia rutiineja. Nähdä asiat uudessa valossa. Ei niinkään kiveen hakattuina, järkähtämättöminä pakkoina vaan asioina joihin itse pystyy vaikuttamaan. Muuttamalla sitä mikä on muutettava - ja mihin pystyy itse välittömästi vaikuttamaan. Joskus pikkuasioita, mutta kokonaisuuden kannalta tärkeitä.
Silmät ja korvat auki ja skarppausta. On onnistunut muiltakin. 
Selätit siis addiktion ja selvisit voittajana!!! Hieno homma Mirabelle.
Muistan lukeneeni jostain, että itseasiassa retkahtaminen saattaa tapahtua jo ennen kuin se käytännössä tapahtuu. Alitajunta työstää ajatusta juomisesta ensin tiedostamatta ja vasta sitten juomista alkaa pyöritellä mielessään. Sinulla Mirabelle taitaa nyt olla vaarallinen vaihe meneillään! Jaksamista ja voimia!