Parahinta alkanutta vuotta kaikille!
Siitä onkin yli kuukausi kun olen viimeksi kirjoittanut… Minä rämmin suossa aina viime vuoden hamaan loppuun saakka, ja vielä vähän ylikin. Kun oli lomakin niin mikäs oli tissutellessa iltaisin… Mitään pahaa krapulaa ei ollut kun lapsetkin nukkuvat jo usein pidempään vapaa-aamuina, niin minäkin sain levätä. Mutta mieli painui matalammaksi joka päivä eikä väsymys hellittänyt levosta huolimatta. Eihän sellainen pöhnässä nukkuminen tuo virkistystä.
Nyt olen ollut reilun viikon juomatta ja uskaltaudun kiorjoittamaan tänne Plinkkiin uudestaan. Lokakuussa kun kirjoitin tänne ensimmäisen kerran siinä luulossa, että pysyn raittiina jos vain kirjoitan, niin toisin kävi. Pelästyin, että nytkö se juominen tosiaan loppuu ja niinpä vauhti vain kiihtyi tai pysyi ainakin samana. No muutaman päivän taukoja oli, nekin ovat minulle niin harvinaisia, että ihan hyvä että oli edes noin. Pyrkimys lopettamiseen oli koko ajan mielessä vaikka läträsinkin.
Viime viikolla minulla oli päänsärkyä useampana päivänä sekä yönäkin, muuten olo ihan OK ja tietysti vähän iloisempi mieli joka aamu juomattomuuden kunniaksi. Paljon muuta työstämistä en ole toistaiseksi jaksanut juuri ajatella. Löysin kirjahyllystäni Selviämistarinoita ja olen sitä lukenut nyt uudestaan samoin kuin tietysti Plinkkiä.
Illustrator kirjoitti muutama päivä sitten jotakin sellaista, että miksi sallia pienet retkahtelut, kun ne voivat tarkoittaa hengenvaaraa. Se sai minut ajattelemaan omaa tapaustani, kun olen todella hölläkätisesti sallinut itselleni retkahdukseni viime aikoina. Tai ei ne mitään retkahduksia ole kyllä edes olleet, pikemminkin olen vain pitänyt juomisessa taukoa muutaman päivän, mutta en niistä tauoista mitään pitkää raittiusputkea ole saanut muodostettua.
Minun pitäisi pikkuhiljaa ymmärtää, että vaikka olisi kuinka tärkeä kissanristiäinen ja haluaisin ottaa kohtuullisesti viiniä, siitä seuraa väistämättä se, että otan joka päivä sen jälkeen. Mikä taas on hengenvaarallista.
Ja moikkis Andante! Kiitos taannoisesta kommentistasi. Alkoton koti tietysti olisi edesauttanut minua katkaisemaan putkeni. Silloin kun en juo, ei minun yleensä tee mieli viiniä, vaikka sitä kotona onkin. Meillä ei ole alkoton koti, enkä voi kaikkea pois heittää, kun eivät ole pelkästään minun ja pulloja on paljon (viinikellari).
Minua nauratti tuo Muppet Show -kommenttisi, kun ajattelen itseäni välillä noissa ruoanlaittotouhuissa viinilasi aina korkeintaan 5 cm päässä näpeistä, niin kyllä se aika ruotsalainen kokki -touhua usein oli.
). Mutta eihän se estänyt minua kotona tissuttelemasta kuitenkaan.
. Nou hätä, vedin terapian kunniallisesti loppuun.