Yhä selvempi asia minulle on, että tulevaisuutta - kuten loppuelämää - ei pitäisi ajatella yhtään sen enempää kuin käytännön järjestelyt kulloinkin vaativat, oli asiayhteys mikä tahansa.
Miten olet tällaiseen päätynyt ?
Kiinnostaa, koska oma ajatteluni on aika erilainen. Minusta kun tulevaisuutta on syytä suunnitella ihan kunnolla.
No ihan elämänkokemukseni nojalla.
Hyvä että olet saanut raittiita päiviä alle! Jokainen raitis päivä on elimistöllemme lepoa-varsinkin meille naisille. Olen alkanut ajatella, että jokainen lasillinen kuormittaa herkkiä ja korvaamattomia elimiäni ja miten jokainen retkahdus voi olla potentiaalisesti juuri se hengenvaarallinen. Joko aiheuttaen alkoholistista käytöstä tai jo kerrasta tuhoten ruumiini. Todennäköisesti molemmat. Jotenkipäin.
Ei siinä alkuun pääsemisessä itsellä auttanut muu, kuin järkkymätön päätös olla juomatta tänään. Ja seuraavana päivänä sama. Saatoin jopa huudahtaa itsellein "no et juo!"kun käsi tarttui pulloon. Ja läpsäytin pari kertaa kämmenillä poskiin. Herätys. Idiootti, pystyt siihen tai kuolet. Ennemmin tai myöhemmin.
Niin minä taistelin ekat päivät. Levottomuuden iskiessä hikilenkkiä, sovittuja tapaamisia, tilanteita joissa alkoholi ei kuulunut kuvioihin.
Toivon että hyvä aloituksesi jatkuu!
Moi ja kiitos kommenteista! Päivä kerrallaan ja toistaiseksi ovat minunkin mottojani tällä hetkellä, ei tosiaan kannata mennä merta edemmäksi kalaan (jaa en tiedä onko tämä nyt kaikkein passelein kielikuva 
). Nyt on parikymmentä päivää kulunut juomatta ja siitä saan luvan olla jo onnellinen, ja olenkin.
Toisinaan kiirehdin mielessäni eteenpäin ja ajattelen jo esimerkiksi tulevia lomia ja kuinka EN sitten niiden aikanakaan juo, mutta yritän olla ajattelematta, koska jos nyt sellaisia jauhan päässäni, niin enköhän sitten jo kohta juokin, vaikkapa jo lomia odotellessa.
Mutta ‘toistaiseksi’ siis juomatta ja bonuksia tulee mukana: hyvä olo, jopa pirteä silloin tällöin, hyvä tuuli, enemmän aikaa iltaisin ja viikonloppuisin, enemmän kontaktia perheen ja muidenkin kanssa. Eli se ARKI, joka kuitenkin suurimman ajan elämästä ottaa ja joka joskus on (vai uskallanko sanoa OLI??) niin vaikeaa ilman viiniä, on taas alkanut tuntua mukavalta ja tärkeältä, kun ei tarvitse koko ajan odottaa sitä rentoutumismomenttia.
Mukavaa viikonloppua!
hei mirabelle,itsellä ihan samoja fiiliksiä ja ajatuksia jo tulevaisuudesta.mietin enkö koskaan enää voi juoda mitään?eikö enää tyttöjen kivoja ryyppyiltoja tai juhannus?vastaus en voi,se lähtee heti jos otan yhdenkin,sen kanssa on vaan opittava elämään nyt. hauskaa ja raitista viikonloppua sinulle myös 
Minä en oikeastaan mieti, voinko tulevaisuudessa juoda viiniä kavereiden illanistujaisissa tai sukulaispäivällisillä. Ihmettelen itsekin, koska pikemminkin haaveilen, että juomattomia kuukausia olisi jo enemmän kuin tämä yksi plakkarissa ja em. kaltaisissa tilanteissa istuskelen raittiina ja rauhallisena vaikkapa vissylasin kanssa. En edes haluaisi juoda ystävieni kanssa, eikä minua haittaisi vaikka he joisivatkin. (Enköhän minä ole ollut se suurin loppasuu joukossa joka tapauksessa.)
Tällä hetkellä tekee todella vähän mieli alkoholia, joitakin hetken mielitekoja on jotka häipyvät onneksi nopeasti. Eilen kuljin yhden teatteriravintolan ohi, jossa olen juonut olutta ja katsellut esityksiä ja hetken teki kovasti mieli poiketa sisään ja tilata iso olut. Vaan se oli vain se hetki, enkä kyllä muutenkaan olisi sillä hetkellä voinut sinne jäädä istuskelemaan. Mutta aikaisemmin olisin kotiin tultuani sen oluen itselleni avannut, nyt olin jo unohtanut koko asian.
Tämä kaikki tuntuu mukavalle, olo on hyvä ja mieli iloinen, mutta en ole unohtanut millaisia viimeiset kuukaudet olivat ennen kuin sain kaiketi jumalattoman väsymyksen ansiosta katkaistua sen kuukausien tissuttelun/juopottelun. Jos joskus mielessä joku punaviinilasi häilähtää, niin yritän tehdä kuten monet täällä ovat maininneetkin, eli ajatella sen prosessin, mikä siitä yhdestä lasillisesta lähtee liikkeelle, loppuun asti. Ainakin seuraavaan aamuun asti tai vaikkapa seuraavaan viikkoon, kuukauteen asti. Toistaiseksi on toiminut… .
Oikein mukavaa päivänjatkoa kaikille!
Eipä siitä suosta voi nousta kuin hetki kerrallaan. Ihminen kun on rakennettu niin ettei toisen kokemukset päde toisen kohdalla välttämättä ollenkaan. Joku lopettaa kuin seinään eikä enää koskaan pulloon koske, toiset taas taistelee vuosia eikä välttämättä ikinä onnistu täysraittiudessa. Itse päätin jälleen eilen lopettaa ja lähdin avokatkaisuun. Olen ollut pisimpään n. 2,5 vuotta juomatta mutta jossain vaiheessa se on taas lähtenyt lapasesta. Juonut oon n. vuodesta 92 ja rimpuillut irti tästä paskasta vuodesta 2005. Väliin mahtuu niin vuosien taukoja kuin myös pisimmillään n. vuoden putki. Päivä kerrallaan kai se on mentävä itse kunkin. Tärkeintä on omasta mielestä muistaa että viina ei korjaa masennushetkiä eikä vitutusta, ne on aina odottamassa edessäpäin ja yleensä kahta kauheampana. En tiedä oliko tästä kenellekään apua mutta se ei todellakaan ole niin ettei onnistumisen eteen joutuisi taistelemaan. Jotkut ovat sanoneet että lopettamisesta seuraava vuosi on vielä taistelua, itse olen huomannut että se taistelu taitaa kyllä kestää loppuelämän. Uskon kyllä että onnistuessaan se on sen arvoista.
Hei KirveS! Hienoa että sait voimia lopetukseen ja ryhdyit toimeen! Periksi ei pidä antaa vaan aina yrittää uudelleen. Minulla on paljolti sama rytmi ollut kuin sinulla, opiskeluaikoina (tai vähän aikaisemminkin) aloitin juomaan ensin juhlissa vaan ja sitten yhä useammin. Lopputuloksena 25 vuotta myöhemmin etupäässä kotona tissuttelua ja tietysti muuallakin eteentulevien illatsujen ja muiden tilaisuuksien mukaan. Väliin mahtuu tietysti kaikenlaisia biletysputkia, sekoiluja, riitoja, yksin juomista ja paljon muutakin negatiivista. Ja positiivistakin kyllä, hauskoja hetkiä, joista aika monia muistankin.
Pisin taukoni oli viime talvena noin puoli vuotta 
. Se ei ole paljon se. Joten nyt todellakin päivä kerrallaan kuten sanoit ja unohtamatta retkahdusvaaraa, joka on jossakin lähellä kuitenkin koko ajan, vaikka aika mukavasti on mennyt toistaiseksi. Ajattelin vain, että tuntisin oloni turvalliseksi, jos olisi jo useampi kuukausi juomattomuutta takana, mutta eihän se pidä ollenkaan paikkaansa. Vai miten siinä muuten mulla niin kävi, että juomattomuus viimeksi jäi 6 kuukauteen??
Tsemppiä hurjasti sinulle KirveS ja kaikille meille muillekin alkuvaiheessa tallaaville sekä myös hieman edistyneimmille !
Luulen, että euforiaa on nyt ilmassa, kun olen niin hyväntuulinen vaikka olen nukkunut vähän ja huonosti. Aamulla aikaisin ennen töihin lähtöä ulkona oli hiukan valoisampaa kuin vaikkapa toissapäivänä ja lintujen laulua kuului sisälle asti. 38 alkoholitonta päivää on takana, sehän ei ole vasta kuin alku, mutta on se kuitenkin jo se.
Työterveystarkastusta varten otetaan verikoe tällä viikolla. Aikaisemmin senkin päivämäärän sopimisen kanssa oli varsinaista vekslaamista ja suunnittelua, kuinka voi juomiset sitten organisoida ja nippa nappa ehkä pystyin edellisenä iltana olemaan juomatta (ainakaan paljon). Nyt otin ekan sopivan ajan, eikä tarvitse muusta huolehtia.
En kyllä mitenkään koko aikaa liitele pilvissä, vaikka yleisvire on aika positiivinen. Säännöllisesti mieleen tulee kaikenlaisia mokia ja hirveätä käyttäytymistä ihan 15 vuoden takaakin ja huono omatunto painaa usein tuolla sydämen tienovilla. Samoin välillä ahdistaa ajatus että mitä jos taas kohta ratkean ja sama tissuttelu alkaa taas. Vaikka olen lujasti päättänyt ettei ala (koska en juo sitä ensimmäistä lasillistakaan), niin tuntuu että kaikki on niin hirveän pienestä kiinni sitten jos se halu juoda iskee. Mutta tuohon tunteeseen minulla auttaa Plinkin lukeminen aika paljon (kiitos!).
Enkä vieläkään kyllä käsitä, miten jaksoin juoda, juoda ja juoda joka ilta ja välillä päivälläkin. Kun kuitenkin arki pyöri joten kuten siinä sivussa. Nyt olen aina kiitollinen, jos pääsen suht ajoissa nukkumaan ja aamulla tietysti vieläkin kiitollisempi siitä etten herää ahdistuneena ihmetellen miten jaksan päivästä suoriutua pienessä (tai joskus isommassa) krapulassa ja täysin uupuneena.
Hyvää keskiviikkoa kaikille!
Palautit mieleeni muistot reilun viiden vuoden takaisista työterveystarkastuksen labrakokeista. Koska työskentelen erilaisissa lämpötiloissa (sis. kylmätilaa), niin nuo labrat oli vähän laajemmat. Oli tosi kiva lueskella valmistautumisohjeita laboratoriokäyntiä varten. Paastoverensokeri jo pelkästään rajasi syömisen pois 12 h ennen kokeita - juodakaan ei saanut kuin lasillisen vettä tuona aikana. Yleisesti okeita varten, etenkin keuhkokoetta silmällä pitäen ohjeissa oli, että 48 tuntia ennen kokeita ilman alkoholia - WAAAT?? 48 TUNTIA? Mulla tais pyöristyä jonnekkin 40 tunnin paikkeille tuo aika. Ja se edeltävä ilta ennen kokeita, kun piti syöminenkin lopettaa ja ei ees alkoholia saanut juoda. 
Seurantatarkastuskin oli jo tuossa marraskuussa. Eipä ollut ongelma, kun oli silloin jo kuukauden verran juomatta kuljettu. Silloin ekalla kerralla jo se, että tuo ‘48 tuntia ilman alkoholia’ kerkes pyörimään päässä useemman viikkoa - siis ennen kuin ne kokeet oli.
Lämpimän aurinkoista päivän jatkoa 
Hei ja heti alkuun varoituksen sana: aion nimittäin valittaa. Olen todella uupunut, viimeiset viikot ovat olleet rankkoja ihan vain arjen pyörityksen ansiosta ja siihen lisäksi kaikki ylimääräiset sovitut menot sekä yllätysprojektit, flunssat, huono sää, byrokratia, kotona hajonneet huonekalut yms (kun juuri on kylpyhuoneremontti valmistunut ja isot vesivahingot viimein korjattu), joskus hieman kireä ilmapiiri kotona edellisistä johtuen ja mitä kaikkea vielä.
Mutta: iloitsen aina kun muistan ja lähes joka päivä kyllä muistankin, siitä että tänäänkin esimerkiksi tuli 85 päivää tissutteluvapaata elämää täyteen! Joten kaikki tuo edellämainittu (joka toki on elämää vain eikä ylitsepääsemätöntä lainkaan) hoituu kyllä ja vaikka joskus on hymy kortilla väsymyksestä johtuen, tiedän millaista asioiden “hoito” olisi jos hörppisin pullon pari viiniä iltaisin.
Viime viikkoina on silloin tällöin iskenyt halu nollata viinipullollisella (mieleeni ei edes tule joku yksi lasillinen, jos alkoholia ajattelen), mutta prosessin loppuun ajatteleminen on edelleen auttanut ja olen jättänyt tupakat ostamatta ja pullon avaamatta. Kunnon nollauksessa pitää myös tupakoida, enkä ole sitäkään nyt harrastanut, kun se ei minulle muuten maistu. Onneksi olen niin laiska, että tupakoiden ostokin on jäänyt ajatuksen tasolle.
Jonkin verran pelkään noita nollaushaluja, kevät on tulossa ja mieli kohenee varmasti sään (koheneehan se sää??) kanssa samaa tahtia, houkutukset lisääntyvät. Mitään en halua kuitenkaan enempää kuin jatkaa tätä juomattomuutta ja selväpäisyyttä. Monta kertaa olen tuntenut olevani vapaa kun voin, noin periaatteessa, tehdä mitä haluan, eikä minun tarvitse laskeskella milloin mahdollisesti olisin kunnossa tekemään tätä tai tuota, tapaamaan sen ja sen tuttavan tai ystävän.
Hyvää maanantaita!
100 juomatonta päivää takana ja tavoitteena saada myös 101 päivää kokoon tänään. Se ei ole paljon ja se kuitenkin on jo suht paljon, ainakin minulle. Mutta jo se, että lasken päiviä kertoo että olen alkuvaiheessa edelleen, mutta mitäpä siitä. Laskeskelen niin kauan kuin se tuntuu mielekkäälle.
Monet monituiset kerrat on viinipullon kuva ollut silmieni edessä viime viikkoina ja olen ajatellut palkita itseni jonkin raskaan viikon tai muun upean suorituksen jälkeen. Ajan pelaaminen ja ajatuksen tasolla juomisprosessin loppuun vieminen on edelleen auttanut suun napsuiluun. Noita hetkiä lukuunottamatta ei ole tehnyt onneksi mieli juoda, vaikka tilaisuuksia on ollut. Olen vieraillemme tarjoillut viiniä kaikessa rauhassa, mutta eihän minua enää ollut pitkään aikaan mikään seurassa lasillisen juominen kiinnostanutkaan. Paitsi jos sain siitä sitten jatkaa vielä yksin pullollisella.
Tsemppiä kaikille ja hyvää tiistaita!
Mun mielestä raittiutta voi mitata monella tapaa ja ilman muuta sillä ajallakin voi olla merkitystä silloin, kun se nimenomaisesti palkitsee. Kaipa se juominenkin on monelle yhdeltä osin ollut myös palkintaa ja tavallaan siis kuulunut osaksi “palkitsemisjärjestelmää”. Sellainen meissä kuitenkin on ja pysyy ja tarvitsemmekin palkitsevia kokemuksia ja ikään kuin konkreettista tulosta. Näin uskon! 100 päivää raittiina on oikeasti kova juttu sen rinnalla, miten nuo 100 päivää olisivat muuten menneet - 101 on jo ihan omg-osastoa!
Joo kyllä juominen oli usein palkinto jostakin, urheilusta, sukuloinnista, shoppaamisesta, nurmikon leikkuusta, mistä vain, ainahan niitä tarvitaan. Nyt se on sit toi jäätelö, jostainhan se palkinto on revittävä.
No, OMG-osastolla käytiin ! Kiitos tsemppauksesta Antilooppi ja toivotan sinulle myös hurjasti tsemiä ja jaksamista! Hienoa, että laitoit asiat heti taas rullaamaan hyvään suuntaan!
sata päivää on paljon. se on todella paljon ainakin mun näkövinkkelistä. ja mitä tulee jäätelöön, niin mun mielestä se on paheista sieltä haitattomimmasta päästä. anna mennä vaan. jäätelo on hyvää. ittekkin tykkäsin nuorempana syödä paljon jätskiä. litran paketti kertaheitolla. nykysinkin tykkään jätskistä, mutta ei jaksa vetää enää niin suuria määriä. oikeestaan mitään makeeta ei jaksa syödä kovin paljoa, tulee huono olo.
100 päivää on toki paljon ja 120 jo tosi paljon minulle ja siihen se mittari tyssäsi muutama päivä sitten. Oli merkkipäivälounas ja join aika reippaasti viiniä. En ollut etukäteen aikonut, koska nuo juomattomat päivät ovat alkaneet tuntua oikein mukavilta, erityisesti tietysti seesteiset vapaa-aamut kahvinjuonnin kanssa kun siitä oikein nauttii. No, siinä juhlalounaan yhteydessä se tuntui siihen kuuluvalta asialta vaikka tiedän ettei sen tarvitse kuulua. Illemmalla kotona yritin jopa hieman jatkaa itsekseni, koska en ole varmaan koskaan juonut vain päivällä ja jättänyt iltajuomisia väliin. Mutta viini ei enää maistunut, oli vain sumuinen olo sen illan ja kaipasin sitten jo takaisin turvalliseen juomattomuuteeni. Parina seuraavana iltapäivänä töissä oli kova hinku juoda ja suunnittelin päivän aikana illalla vähän ottavani vaikka samalla mielessäni oli pelko että jos juominen nyt taas lähtisi entisiin uomiin niin en edes montaa päivää sitä enää kestäisi, en fyysisesti enkä henkisesti.
Olen täällä monesti lukenut viisaita sanoja siitä että noita raittiita päiviä minulta ei kukaan pois ota, joten noin ajattelen minäkin vaikka kalenteriin tuli pari päivää sitten merkintä ‘1’. (Mulle on jostain syystä tärkeää laskeskella noita raittiita päiviä, joten jatkan tuota tapaa until further notice.) Eli uutta putkeen vaan, en halua jäädä jauhamaan päässäni tuota notkahdusta vaan ottaa siitä oppia. Eli että sen lounaan yhteydessä viini tuntui kivalta, mutta sen jälkeen halu jatkaa juomista jää päälle ja vaivaa päiväkausia ainakin ajoittain, toisin kuin heillä joilla ongelmaa ei ole, joten ei minun kannata ruokajuomillakaan läträtä. Nyt on anoppi käymässä ja hän juo aina ruoan kanssa lasin tai pari viiniä, eikä mua häiritse hänelle tarjoilla.
Mukavaa torstaita!
Mirabelle kirjoitti
Vanhempi ryhmätoverini kertoi joskus ajatuksen, että on hyvä saada päähänsä automaattinen kieltäytyminen ensimmäisestä ryypystä, tarjotaanpa sitä vaikka kuinka houkuttelevassa ympäristössä ja seurassa. Alkoholi on hämäävä ja voimakas vastustaja ja se odottaa vartioimatonta hetkeä murtaakseen puolustuksemme heikoimman kohdan.
Nyt vaan päivä kerrallaan eteenpäin turvallisin mielin. Täältäkin saat tukea.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Kiitos lomapuisto. Niin ne juomattomat päivät lähtivät taas rullaamaan ja vaikka viinit pyörivät ajoittain mielessäni, olen ne saanut karkoitettua, koska ei tästä muuten tulisi taas kertakaikkiaan hevon p:tä. Makean himo on taas valtaisa iltapäivästä iltaan, joskus vastustan sitäkin, usein en. Aikaisemmin en juuri muuta makeaa syönyt kuin joskus harvoin karkkia, kun minulla oli parempaa tavaraa lasissa kaiket illat. Nyt kaapista saattaa kadota jopa lasten keksit joskus, ei nyt ehkä viimeiset mutta kuitenkin. Kauheeta menoa .
Vanha kaverini soitti sunnuntai-iltana, sanoi olleensa kaksi päivää juomatta ja kysyi voisiko hän aina välillä pirauttaa keskustellakseen juomisen lopettamisesta kanssani. En juuri silloin voinut puhua kun olin lasteni kanssa, mutta sanoin että se on tosi hienoa ja että soitellaan pian (tiedän, ei ihan paras vastaus, mutta silloin oli jo myöhäinen ilta, enkä uskonut kaverini korkkaavan sen takia, eikä hän niin tehnytkään). Olin hiukan hämmentynyt, koska minulta pyydettiin selvästi vertaistukea. En tunne itseäni niin varmaksi tämän juomattomuuteni kanssa, vaikka aika hyvin onkin mennyt. (Olin kuitenkin 4 kuukautta kokonaan juomatta ja sitten yhdellä lounaalla ruokajuomat vaan, vaikkakin runsaat.)
Toisaalta olin aika täpinöissäni, että jos vaan voin kaveriani auttaa. Olemme aikoinaan viettäneet erittäin alkoholipitoisia iltoja monta monituista kertaa vuosien ajan, nyt hän asuu toisella paikkakunnalla joten näemme harvemmin. Tiedän, että hänellä on ollut kaikenlaista huolta, työuupumusta, ihmissuhdeongelmia ja tietysti myös alkoholiongelma. Soitin hänelle seuraavana päivänä siis ja annoin vinkkejä (lukaisin niksi-ketjun äkkiä ennen soittoa) minkä pystyin. Aika hyvillä mielin oltiin molemmat puhelun päätteksi. Tapaamme ensi viikolla (muutenkin, ei erityisesti vertaistuen merkeissä) ja voi kun olisi kiva jos hän olisi päätöksessään pysynyt (ja minä myös, sitä kun ei aina tiedä).
Samaa toivon tietysti teille myös!
Näinhän se vertaistuki toimii. Heikko auttaa vahvempaa, sairas terveen parantaa.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme