Voiko olla mahdollista että alan saada / olen saanut etäisyyttä alkoholiin vihdoin? Fyysisesti ainakin jonkun verran, onhan vuosi jo puolessa ja olen alkoholia juonut vain neljänä päivänä tänä vuonna, viimeksi pari kuukautta sitten viiniä lounaalla. Sen jälkeen teki ja ei tehnyt mieli jatkaa, jälkimmäinen voitti.
Mutta että henkisestikin pesäeroa, ehkä, ainakin vähän. Erittäin usein noita mielihaluja edelleen tulee ja tietysti kesähelteillä mainostetaan (alkoholi)juomia jatkuvasti joka paikassa. Niiden näkemiseltä ei voi välttyä eikä tarvikaan. Hetkellisesti kaipaan minäkin lasillista tuolloin tällöin, mutta hyvin äkkiä siihen perään saapuu ajatus tilanteen jatkumisesta. Koska lasillisesta ei ole minulla mihinkään. Mietin sitten sitä pöhnää/humalaa ja lopulta krapulaa ja kamalaa väsymystä niin ajatus ei enää tunnukaan hyvältä. Mutta usein kyllä ottaa päähän ettei minulle sitä nousuhumalan hauskuutta enää suoda ja että itse olen sen aiheuttanut vuosien juopottelulla.
Nyt on pian edessä kesäloma ja odotan sitä jo innoissani, ensimmäinen kesäloma ilman alkoholia varmaan koko aikuisiällä. Jo tämän kirjoittaminen vähän kauhistuttaa, kykenenkö siihen vai ottaako illuusio kesätissuttelun kivuudesta vallan. No ei se ota jos (ei kun siis kun) en itse siihen alistu.
Koko lauantain pyöri oluen / viinin (molempien siis tietysti) siemailu mielessä, vaikka puuhailinkin kaikkea muuta koko päivän. Illalla ruokaostoksien yhteydessä ostin oluttakin todella pitkästä aikaa. Se on sukulaista varten joka tulee tällä viikolla muutamaksi päiväksi käymään, mutta kyllä pari sujahti kylmään heti kaupasta tultua varmuuden vuoksi. (En kuitenkaan tullut juoneeksi mitään alkoholipitoista koko viikonloppuna.)
Niin että tuosta etäisyydestä alkoholiin, toisaalta sitä ehkä on siten, että vaikka ajattelin sitä “rentouttavaa” koko ajan, jotenkin kuitenkin tiesin, etten sitä loppujen lopuksi ota. Toisaalta taas tuntui siltä että petailin jo aika tarmokkaasti pientä juomisen paikkaa, että palkitsen itseni päivän päätteeksi parilla oluella JA valkoviinillä JA sitten punaviinillä. Mikään kohtuukäyttö ei käynyt mielessäkään, vaan jos joisin niin humalaan asti ilman muuta. Siinä mielessä suhteeni alkoholiin ei ole muuttunut miksikään näistä juomattomuuskausista huolimatta. Joskus yllätän itseni haaveilemasta, että saisin yhden illan ja seuraavan päivän (toipumiseen), niin että voisin rauhassa tissutella illan / yön ja sitten maata myös rauhassa huonovointisena tai ainakin yliväsyneenä seuraavan päivän. Käsittämättömiä haaveita ihmiseltä jolla on ihana perhe!! Mutta ymmärrettäviä kai sitten ihmiseltä, jolla on addiktio.
Suurimman osan ajasta olen toki valtavan tyytyväinen raittiudestani ja onnellinen kaikesta, minkä se mahdollistaa. Jaksan paremmin lasten kanssa kotona, kliseisesti sanottuna olen enemmän läsnä. Aloitin jopa uuden urheilulajin entisen lisäksi ja myös se motivoi juomattomuuteen, sitä ei pahassa krapulassa ja väsymyksen tilassa pystyisi harrastamaan.
Hyvää alkanutta viikkoa ja paljon tsemppiä kaikille plinkkiläisille!
Kyllä tää kesän aika on raittiudelle kaikki turmiollisinta, kesälomat ja kaikki. Talviajan vanne pään ympäriltä on kadonnut! Paras keino on välttää alkuraittiudella kaikkea mikä viittaa alkoholiin. Tää vieraille viinaksien hankkiminen ja kestityksen järjestäminen on kertakaikkiaan mulle ainakin ollut turmiollista toimintaa, siinnä lähtee lapasesta kaikki hyvin helposti. Siinä kun hoitelet koko taloussirkusta lapsineen ja eläimineen ja ukkoineen kesähelteellä ja järjestät vieraille kaikkea hyvää ja mukavaa hiki hatussa, tulee helposti siinä sivussa palkittua itsensä juomien maistelulla.
Turmiollista on, onneksi nyt alkoi syksy . Minullakin alkukesästä pyörivät juomisajatukset päässä tuon tuostakin ja kyllähän siinä niin kävi että kun oma lomani alkoi ja tapasin vanhoja ystäviä illallisen merkeissä, tuli juotua alkoholia muiden mukana. Tai siis “muita” taisi olla vain yksi, joka ei todellakaan minulle juomia tyrkyttänyt, kysyi vain kohteliaasti haluaisinko jotain. Ja kyllähän minulle maistui. Vähemmän join kuin aikaisemmin, mutta kyllä sen mopon karkauksen huomasi heti. Halusin juoda koko ajan lisää ja enemmän. Onneksi tarjoilu loppui aika ajoissa ja menin nukkumaan. Seuraavana päivänä menin sitten itse viinaostoksille ja join illalla itsekseni (perheeni seurassa tosin). Pari viikkoa meni noissa merkeissä, muutama päivä juomatta ja sitten viikko tissutellen joka ilta. Mielihyvää en juurikaan saanut paitsi ehkä joka ryyppysession alussa hetken, ahdistusta (itselleni) ja mielipahaa (puolisolleni) kyllä. Jotenkin sain katkaistua ja aika äkkiä pääsin takaisin juomattomuuden tilaani, joka on se tila joka minulle sopii, piste. En edes hirveään morkkikseen vaipunut, ihmettelin vain suuresti taas itseäni, miksi edes halusin juoda, kun tällainen juoppo olen, jolle ei mikään riitä. En edes miettinyt mitään yhden ottamista mukavassa seurassa, vaan että jos otan niin kännit. Jotain haikailua siinä oli vanhoihin aikoihin, kun ystävien kanssa istuttiin iltaa, humalluttiin ja ravattiin ulkona tupakalla. Innostuin tänä kesänä harrastamaan tupakin polttoakin parina iltana, mutta onneksi se sitten jäi, vaikka tissuttelu jatkui.
Haluan olla päivät ja illat selvinpäin ja aamut ilman krapulaa sekä nukkua yöt ilman ahdistusta. Ennen kesälomaani olin ollut jo lähes 7 kuukautta juomatta lukuunottamatta yhtä lounasta keväällä ja tuota putkea haluan jatkaa.
Terveisiä ja tsemppiä teille kaikille plinkkiläisille!
Itsestä lähtevä halu on vahvin perusta, mille raittiuden voi rakentaa. Ja kun haluat ola juomatta, sinun ei silloin tarvitse juoda. Soitto raittiille oman alkoholisminsa myöntäneelle ihmiselle helpottaa juomahimon yllättäessä, tai tänne kirjoittaminen vaikuttaa samalla tavalla.
Vieläkö pidät yhteyttä siihen kaveriisi, joka otti sinuun yhteyttä keskustellakseen juomisen lopettamisesta kanssasi?
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Kiitos viestistä lomapuisto. Pari päivää sitten kaverini juuri soitti, mutta emme keskustelleet juomisesta tällä kertaa. Hänellä on mielenterveysongelmia ja vahva lääkitys tällä hetkellä, joten uskoisin ettei hän juo, mutta enhän varmasti voi tietää eikä nyt ollut tilaisuutta kysyä. Pidämme yhteyttä.
Kyllä minulla on kova halu pysytellä juomatta ja ajan kanssa myös raitistua, vielä en arvaa itseäni raitistuneeksi kutsua. Minulle kävi kesällä tuo Mrs.MiddleAgen osuvasti kuvaava ilmiö eli salakavala passiivis-aktiivinen mielen valmistelu siihen että annoin helposti itselleni luvan juoda heti kun tilaisuus tuli. Myönnän että kun luin täältä plinkistä kesän aikana lomaani odotellessa eri henkilöiden päivityksiä retkahduksista, mieleeni tuli jotakin sellaista että ehkäpä minullekin käy noin lomalla, mutta ei se haittaa, koska palaan sitten heti kaidalle polulle.
Aikamoista haihattelua, kun ei minulla ole varmuutta kaidalle polulle paluusta. Tällä kertaa siinä meni pari viikkoa, viime vuonna reilut 8 kuukautta, ennen kuin lopetin uudestaan juomisen.
Olin syyslomalla ja jonkinlaista petausta oli tapahtunut, koska lähtiessäni perheen kanssa reissuun käsilaukussani oli sekä Kirkpatrickin Turnabout (jonka tilasin joku aika sitten ja jota olen lukemassa täällä kirjoittavien vinkeistä) että likööripullo. Ehkä arvaattekin, kumpi niistä sitten aukesi tarpeen tullen. En jaksanut vastustaa mukavien pitkien aterioiden viinejä. Eikä lopuksi tarvinut aterioitakaan, kun olutkin jo maistui. Sitä likööriä meni yhtenä päivänä hätävarana. Viisi päivää meni noissa merkeissä, halusin tissutella ja lupa irtosi itseltäni siihen. Eilenkin ajatus tissuttelusta houkutteli vielä, vaikka olin väsynyt, huonovointinen ja menossa aamulla töihin. Onneksi järki voitti.
Olen ajatellut (itseäni rauhoitellakseni) että eihän tuo nyt niin kauheaa ole, muutamana päivänä vähän viiniä ottaa lomalla. Mutta miksi se sitten alkaa ahdistaa, jotain häikkäähän siinä pitää olla. En nyt halua kuitenkaan vaipua alakuloon tai mennä paniikkiin, joten yritän löytää jotakin positiivista: olen kuitenkin suurimman osan ajasta juomatta, nytkin taas yli kaksi kuukautta, eikä ole tehnyt tiukkaa muissa tilanteissa, joissa muut ovat juoneet. Ennen oli päinvastoin: lähes joka ilta huppelissa ja kokonaan selviä päiviä sai etsiä kissojen ja koirien kanssa.
Ehkä mun vaan ei pidä jäädä lomalle koskaan, arjen pyörityksen tiimellyksessä olen tänä vuonna pysynyt skarppina ja selväpäisenä mutsina, joka juo liikaa vain kahvia.
Olen viime viikkoina antanut itselleni lisää siimaa ja olen menossa huonompaan ja väärään suuntaan. Ei minun tilanteeni ole mihinkään muuttunut näiden juomattomien kuukausien jälkeen, olen erittäin riippuvainen edelleen. Viime aikoina olen viikonloppuisin tissutellut milloin mistäkin syystä, on ollut vieraita, olen halunnut relata. Mutta kyllä mopo on taas karkaamassa, eikä minulle pian pelkät viikonloput riitä. Ei tunnu myöskään mukavalta olla pöhnässä ja sitten väsyneenä vaikka viikonloppu onkin. Ja nyt on maanantai, mutta olen väsynyt, koska en jaksanut vastustaa kiusausta ja hyvää tilaisuutta eilen. Eli olen aloittanut binge drinking -aktiviteetin aikaisemman kokoaikatissuttelun sijaan. Tuurijuoppo siis vai? No ei nimellä väliä, jos näin jatkan niin kohta olen kokopäiväinen juoppo taas.
Listaan itselleni nopeasti negatiiviset asiat, jotka tulevat heti esiin vaikken kauhean paljon kerralla joisikaan:
Eilen en juonut. Ja olokin on sen mukainen . Minua alkoi aika lailla ahdistaa iltapäivällä kun huomasin että taas ajattelin juomista illaksi, vaikka tiedän mitä se mulle merkitsee. Nyt noita viikonloppuja on ollut muutama, joissa juominen on lisääntynyt koko ajan. Ensin vain yhtenä lauantaina kun oli vieraita, sitten jo sekä PE että LA (vaikkei vieraita ollutkaan…) ja nyt viimeksi PE-LA-SU, ihan vaan “relatakseni”. Aina vain vaikeampaa palata arkeen ilman alkoholia. Ja sellaista pakonomaista juontia kun ei enää edes hirveästi tee mieli. Kun muut ovat menneet nukkumaan niin “otanpa vielä yhden ja käyn tupakalla”. Mua ärsyttää vähän tuo oma tupakointinikin, koska olen ollut melkein koko vuoden polttamatta vaikka en virallisesti ole lopettanutkaan. Mun kun ei tee sitä mieli muuten kuin alkoholin seurana ja aina kun tissuttelee, tuntuu ettei se ilta ole" täydellinen" ellei myös polta paria kessua . Mutta ei se tupakka tässä ole se ongelma, joten ei mun siitä tarvi enempää jauhaa. Eikä mua muiden sauhuttelut häiritse, tosin perheessäni olen ainoa asian harrastaja (mikä on ihan kiva).
Mutta jopa oli mukava taas herätä “kunnossa” tänä aamuna vaikkei unta ollutkaan takana tarpeeksi. Ja mieliala korkealla heti päivän aluksi. Tuo on se normaali olotila, jossa ihmisen on hyvä olla ja elellä. On kamalaa, kun tempoilee juomisen ja tuon normaalitilan välillä. Minulla on vielä paljon työsarkaa, kun juominen houkuttelee edelleen noin paljon.
Viimeiset juomavuodet minullakin oli sellaista säännöstelyyn pyrkimistä. Tuli kuitenkin lopulta päivä, että halusin luopua alkoholista kokonaan. Arkana ja jännittyneenä menin AA-kokoukseen, ja alkoholin tarve jäi sille tielleen. Raittiina olen saanut katsella ympärilleni ja välillä peilata itseäni muitten kertomista juomisista ja raitistumisista. Itsenäisyyspäivän edellä oli lämmin tunnelma juoda kakkukahvit erään tutun raitistumisen vuosipäivillä.
Alkoholistille itsenäisyyspäivä muistuttaa alkoholin orjuudesta ja siitä vapautumisen mahdollisuudesta.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Tempoilemista oli minullakin neljän vuoden ajan ennen kuin lopulta olin valmis hakemaan apua. Harva saa kiinni raittiudesta heti, vaikka jotkut tietty saavatkin.
Itselläni hätä oli suurin viimeisinä vuosina ja kuukausina ennen raitistumista. Nyt kun kohta olen ollut kaksi vuotta täysin ilman päihteitä, en tajua, mikä siinä päihdepaskassa niin veti puoleensa. Elämä ilman päihdemorkkista ja mielialojen heittelehdintää on sata kertaa hienompaa kuin se päivittäinen tempoilu nousujen ja laskujen orjuudessa.
Kiitos paljon kommenteistanne lomapuisto ja Alkohollari. Joo, huomaan omalla kohdallani että olen tuossa teidän kuvailemassanne vaiheessa. Olen mielestäni mennyt eteenpäin mutta samalla kuitenkin riippuvuus pitää minua tiukasti otteessaan, kun en ole päästänyt kokonaan irti alkoholista. Sellainen tarkoitus minulla on ollut jo pitkään, mutta en aina hillitse enkä hallitse mielitekojani. Haluan kuitenkin yrittää vielä itsekseni, vaikka tiedän että harva tosiaan siinä onnistuu, mutta jotkut kyllä ja ihan kertaheitollakin (no mulle kertaheitto ei enää ole mahdollista). Metodini on yksinkertainen: esim. liikunnan (ja iltasyömisen…) lisääminen, alkoholismiin liittyvään kirjallisuuteen tutustuminen, plinkki (joka on todella iso tuki) ja juomattomien päivien merkkaaminen (mikä kyllä masentaa jos jonakin iltana juon vaikka haluankin ajatella että juomattomat päivät pysyvät silti, ovat jo pankissa). Ehkä se on liian yksinkertainen, mutta haluaisin vielä katsoa mihin tällä pääsen.
Asun Ranskassa ja lueskelin aamulla yhtä viikottain ilmestyvää lehteä. Ehkäpä lähestyvästä juhlakaudesta johtuen alkoholimainoksia sattui silmiini niin paljon, että päätin laskea ne. Julkaisussa on 170 sivua ja eri alkoholijuomien mainoksia yhteensä 18 sivua sekä yksi artikkeli samppanjoista ja yksi viskeistä, yhteensä 16 sivua. No, lehti on aika paksu, joten mahtuuhan sinne paljon muitakin mainoksia sekä ihan asiallisia artikkeleita monista aiheista. Mutta kuitenkin. Suomessahan on paljon kiistelty alkoholimainonnan rajoittamisesta ja onhan se holhoamista kun suurin osa kansasta ei ole alkoholisteja, mutta täytyy myöntää että kyllä minuun ainakin houkutteleva mainos jostain mukavasta lasillisesta vaikuttaa jossain aivojen perukoilla. Vaikka itsehän se valinta toki sitten pitää tehdä antautuuko mainonnan sulojen vietäväksi vaiko eikö.
No nyt on kuitenkin uusi ja jopa aurinkoinen päivä taas alkanut, heräsin siihen ilman ahdistusta ja pelkoa heiveröisestä ja sekavasta olosta. Eilen töiden jälkeen lapsille ruokaa ja sitten salille, en olisi ehtinytkään juoda.
Moi!
Tuo aiemmin laittamasi negatiivinen lista pitäisi tatuoida käsivarteen kaikille meille viinan kiroissa rimpuileville. Kun tuota listaa katsoo, niin herää kysymys: miksi juon. Kun tuohon listaan vielä lisää läheisille aiheuttama tuska ja itselle aiheutetut terveysriskit, niin ei voi kuin ihmetellä viinan himon voimaa, kun se näistä negatiivisista asioista huolimatta pystyy viemään voiton.
Itse haen tukea yksilöterapiasta, plinkistä , kirjoista ja puolisolta. Mutta kaikesta tuesta huolimatta se olen minä, joka sen pullon ostaa ja nostaa huulille. Viime kädessä se on oma päätös. Pikkujoulut yms. juhlat ovat pahoja koetinkiviä minulle. Lisäksi loma-ajat ja tilaisuudet, jossa oletetaan, että nostetaan malja ja juodaan ruuan kanssa viiniä. Näitä tilanteita itse kartan, koska olen näissä tyrkytystilanteissa heikko. Haluan olla kuten muutkin ja minusta ei ole kieltäytyjäksi. Kierrän siis houkutukset ja kohtaan niitä sitten, kun olen tarpeeksi vahva ja valmis.
Ennen kuin minusta tuli vahvasti humalahakuinen kännijuoppo, olin tissuttelija. Voin tuolloin huonosti, koska vähäisenkin viinan vaikutuksesta ruumis ja psyyke oli jatkuvassa poikkeustilassa. Väsymys oli pahinta. Sitten siirryin raskaaseen sarjaan ja nykyjään en edes osaa tissutella. Joko juon paljon tai en ollenkaan. Jos juon paljon, niin seuraukset ovat listasi mukaiset, mutta monta kertaa pahemmat.
En ole onnistunut pääsemään alkoholista kokonaan eroon. Mutta jokainen raitis kausi on ollut niin hyvä kokemus, että uskon olevani matkalla raittiuteen, jolloin voin päästää otteen pullosta irti. Nyt takana on n. kolmen viikkoa raittiutta ja olen saanut itseni kuntoon. On tämä sen verran hienoa, vaikka onkin kaikenlaisia elämän murheita, että en halua tähän viinan aiheuttamaa turrutusta.
Toivon, että voidaan kanssasi joskus todeta, että me olemme päästäneet irti pullosta. Siinähän mainostavat viinaa ja sen autuutta. Antaa muiden ryypätä tai ottaa parit. Uskoisin, että mieli kirkkaana ilman kirkasta on kuitenkin parasta meille.
Moi Aleksi ja kiitos ponnekkaasta kirjoituksestasi. Olemme vähän samanlaisessa tilanteessa. Pyristelemme mutta lopullista sysäystä emme ole tehneet. Minä kyllä aikaisemmin jo luulin muutamaan otteeseen (noin 4 kuukauden juomattomuuden jälkeen…), että olin päässyt kokonaan eroon alkoholista, mutta joku yhtäkkinen impulssi ja päätös jonka siinä ripeästi tein, muutti asian kulun joka kerta.
Työpaikan kokkareet eivät enää tuota niin suuria vaikeuksia, vaikka toki niitä mahdollisuuksien mukaan hieman välttelen. Minulle vaikeita tilanteita ovat ihan tavalliset sosiaaliset sellaiset kotioiloissa / kaverilla / ravintolassa, ruokailulla tai ilman. Tuollaisiin on mulla kuulunut niin saumattomasti ja kauan alkoholi, että poisoppiminen eli se simppeli kieltäytyminen alkoholipitoisesta juomasta on hyvin vaikeaa.
Minunkin puolisoni kyllä tukee ja arvostan sitä kovasti. Emme kuitenkaan hirveästi puhu ongelmastani, mutta hän on pannut merkille yritykseni ja sanonut arvostavansa puolestaan niitä. Hänellä ei ole minkäänlaista alkoholiongelmaa, joten en oikein osaa hänelle asiasta puhua laaja-alaisemmin, eikä minusta hänen kuulu se varsinainen tukipylvääni tässä asiassa ollakaan.
Uskon että me vielä päästetään pullosta irti Aleksi. Sinä olet taas jo kolme viikkoa määrätietoisesti edennyt raittiudessasi ja eteenpäin menet edelleen. Täällä tullaan perässä, vaikka tällä hetkellä määrätietoisuus onkin hieman hakusessa.
Oikein paljon tsemppiä ja voimia sinulle kuin myös muille palstalaisille!
Osuvasti kirjoitetti Mirabelle. Yhtäkkinen impulssi ja nopea päätös. Pullo kouraan ja hyvää yötä maailma. Näin on käynyt minulle useasti ja joka kerta jälkeenpäin ihmettelen tuon yhtäkkisen impulssin ilmestymistä, sen nopeutta ja salakavaluutta. Nyt voi olla ihan vahva olo ja kohta huomaan olevani lasi kourassa ja kelkkamäki katastrofiin on alkanut.
Pahinta on kuukauden raittiuden jälkeen. Näitä impulsseja alkaa iskeä, kun on saanut itsensä kuntoon ja luulee olevansa vahvoilla. Onneksi olen usein onnistunut tekemään impulssin jälkeen päätöksen, etten tartu pulloon. Aina tämä ei ole onnistunut. Pahinta ovat aiemmin mainitsemani tilaisuudet, joissa lasi annetaan käteen ja sekunnissa pitäisi reagoida tilanteeseen. Helpointa on juoda kuin kieltäytyä, koska juominen tuntuu ns. normaalilta käytökseltä eikä herätä huomiota.
Minä tunnen syyllisyyttä siitä, että, puoliso joutuu tukemaan minua. En halua, että hän on omaishoitaja. Olen aiheuttanut hänelle juomisellani huolta ja kärsimystä ja sitten pitäisi saada vielä tukea kaupan päälle. Toisaalta taas en pärjää ilman hänen tukeaan. Olen hänelle kiitollinen, tuesta onnellinen, mutta sisältä sielustani syyllinen.
Mutta me olemme Mirabelle sanoneet ongelmamme ääneen. Haluamme ongelmastamme eroon. Se on iso askel. Kun saamme raittiita jaksoja , niin niitä ei kukaan vie meiltä pois vaikka repsahtaisimmekin. Raittiit jaksot taas luovat uskoa pysyvään raittiuteen, koska kokemukset noista jaksoista ovat hyviä ja vahvistavat uskoa ja voimaamme taistelussa.
Me jaksamme ja me onnistumme!
Kaikkea hyvää raittiiseen loppuviikkoosi!
Hyvä, että kirjoitat täällä Mirabelle! Ja Aleksi myös! Auttaisko jos käviskin kirjoittelemassa täällä myös, kun on just se kaikista vaikein ja vaarallisin hetki? Tosin sekin pitäis olla niin aikaisin, ettei aivojen mielihyväjärjestelmä oo jo “syttynyt” sille juomiselle, että sen ehtii ja pystyy oikeasti vielä pysäyttää, sen liikenteen siellä mielessä. Ennakointi ja kaikenmaailman kikkojen ja vaihtoehtojen kirjoittaminen itselle ylös, vaikka paperillekin, helpotti mua siinä, että pystyin alkaa lopulta toteuttamaan niitä käytännössäkin.
Kirjoitelkaa, aktiivisesti ja ennakoikaa! Toivottavasti saatte lisää alkoholittomia päiviä, tänään, huomenna ja sunnuntainakin!
Kiitos tsempeistä Aleksi, lomapuisto ja Lintuanna! En kuitenkaan saanut lokomotiivia enää pysähtymään ja tuli hälläväliys. Nyt se on vähän hälvennyt. Eteenpäin pitää taas mennä.
Kiitos kysymästä Rooibos! Kuuluu hyvää, ainakin parempaa kuin vielä viikko sitten. Joulun lähestyessä alkoi kevytmielinen alkoholinkäyttö, ruokaa ja juomaa ja vielä vähän lisää juomaa. Voisi ajatella, että eihän nyt mitään, onhan loma, joulu ja juhlan aika. Mutta kun se alkoholin juominen ei enää tunnu omalta ominaiselta jutulta. Ja sitten se taas kuitenkin hyvin helposti juuri siltä tuntuu, kun sen kerran uudestaan aloittaa. Ja määräthän ovat huimaavia, jos joku niitä sivusta seurailee.
Tällä viikolla olen rauhoittunut ja jättänyt alkoholin, aloittanut arjen sekä urheilun. En voi sanoa, etteikö mieli tekisi juoda, mutta juuri nyt en juo.
Rooibos, tsemppiä sinulle, toivon todella että saat napattua raittiuden päästä kiinni tänään.
Parasta mahdollista kuluvaa vuotta kaikille teille plinkkiläisille.
. Minullakin alkukesästä pyörivät juomisajatukset päässä tuon tuostakin ja kyllähän siinä niin kävi että kun oma lomani alkoi ja tapasin vanhoja ystäviä illallisen merkeissä, tuli juotua alkoholia muiden mukana. Tai siis “muita” taisi olla vain yksi, joka ei todellakaan minulle juomia tyrkyttänyt, kysyi vain kohteliaasti haluaisinko jotain. Ja kyllähän minulle maistui. Vähemmän join kuin aikaisemmin, mutta kyllä sen mopon karkauksen huomasi heti. Halusin juoda koko ajan lisää ja enemmän. Onneksi tarjoilu loppui aika ajoissa ja menin nukkumaan. Seuraavana päivänä menin sitten itse viinaostoksille ja join illalla itsekseni (perheeni seurassa tosin). Pari viikkoa meni noissa merkeissä, muutama päivä juomatta ja sitten viikko tissutellen joka ilta. Mielihyvää en juurikaan saanut paitsi ehkä joka ryyppysession alussa hetken, ahdistusta (itselleni) ja mielipahaa (puolisolleni) kyllä. Jotenkin sain katkaistua ja aika äkkiä pääsin takaisin juomattomuuden tilaani, joka on se tila joka minulle sopii, piste. En edes hirveään morkkikseen vaipunut, ihmettelin vain suuresti taas itseäni, miksi edes halusin juoda, kun tällainen juoppo olen, jolle ei mikään riitä. En edes miettinyt mitään yhden ottamista mukavassa seurassa, vaan että jos otan niin kännit. Jotain haikailua siinä oli vanhoihin aikoihin, kun ystävien kanssa istuttiin iltaa, humalluttiin ja ravattiin ulkona tupakalla. Innostuin tänä kesänä harrastamaan tupakin polttoakin parina iltana, mutta onneksi se sitten jäi, vaikka tissuttelu jatkui.
. Mutta ei se tupakka tässä ole se ongelma, joten ei mun siitä tarvi enempää jauhaa. Eikä mua muiden sauhuttelut häiritse, tosin perheessäni olen ainoa asian harrastaja (mikä on ihan kiva).