Mä en käy enää yhdessä tietyssä keskustan alkossa, kun siellä on kaksi mulkkua myyjää jotka eivät suostu antamaan mulle vaihtorahoja käteen vaan heittävät ne mun odottavan kouran viereen tiskille kuin luun koiralle. Kusipäät.
Kaikilla täällä on nykyään työpaikka ja parisuhde. Mä olen vaan köyhä puolijuoppo. Köyhät juopot eivät enää someta.
Sanon puolijuoppo, koska kykenen ja olin taas äskenkin viikon juomatta kännien välillä. Nykyään mulla menee niin, että kun on viikon raittiina niin unettomuus alkaa vaivata. Kun juo, niin nukkuu paremmin muutaman päivän. Menee ihan väärin päin.
Itse unohdan usein ulkomailla, ettei rahoja ole tapana antaa käteen vaan laittaa tiskille. Ehkä nuo kyseiset myyjät ovat vain omaksuneet samanlaisen palvelukulttuurin.
Tuolla lopettajien puolella on ketju “Maistiton maaliskuu”, sinne voi tulla mukaan pitämään tipatonta. Vaikka siellä nyt onkin kuvahaaste menossa niin toki saa kirjoitellakin. Eikä kukaan pane pahakseen sitä ettet ole kokonaan lopettamispäätöstä. (Jos tulee sanomista niin minä kyllä annan noottia mokomasta.)
Tervetuloa mukaan täältä vähentäjistäkin, ei tässä mitään rajamuuria ole.
Mun maistiton maaliskuu on mennyt ihan perseelleen ja tekee mieli pistää täysin hälläväliksi ihan koko juttu. Mutta yritetään nyt kuitenkin (taas). En oo kaupassa ostamassa siideriä vaan istun kirjoittamassa tänne. Yritän repii siitä iloa 
Paljon etäopiskelupäiviä, kun loppusuora häämöttää ja sepä on antanut mahdollisuuden tissutella. Töitä toki on, mutta nekin on epäsäännöllisiä. Liikuntaharrastuksista olen pitänyt kynsin hampain kiinni.
Tuolla toisessa ketjussa pohdittiin tosi osuvasti sitä miten tärkeää olisi opetella uudelleen lorvimisen taito ilman päihteitä. Tuntuu, että se on tosiaan ihan hirmuisen vaikeaa nykyään. Tietäispä miksi 
No, onhan tuota tullut pohdittua tässä vuosien mittaan ja joitain vastauksiakin löytyy, mutta vaikea, vaikea taito. Ei jaksais harjoitella 
Voimia kaikille tässä ketjussa huhuilleille ja ajatuksiaan ja tarinoitaan jakaneille.
Ameeba hoi,
vielä kerkeät hyvin maaliskuun tsemppiputkeen! elellään vasta kuun ensimmäistä puoliskoa.
hälläväliksi ei kantsi ryhtyä, kuten et ryhdykään.
lorvimisesta. se pitää sekin opetella. joskus oon sanonut itselleni aivan ääneen “saan lorvailla ja oleilla. lupalappu mitään tekemiselle on taskussa. kun tässä makoilen, mikä on oikeuteni, en loukkaa ketään enkä varsinkaan itseäni. saat vain olla. se on ykskantaan oikeutesi. se tekee jopa hyvää sielulle ja voimille. lorvi siis!”
lorvi-sana on vähän huono negatiivisen kaikunsa takia. lepäillä ja oleilla ovat parempia. kuten muuten tanskalaiset ovat keksineet sen hyggeilyn vai mikä se sana on? tarkoittaa kotoilua rennolla meiningillä. kynttilöitä sytytellään ja hellalla porisee herkkupadat. villasukat jalkaan. kokonaista kirjaa ei tartte lukea jos ei huvita, selailukin riittää. lukaista lauseen sieltä toisen täältä. vesivärit esiin, jos tykkää. maalaan tähän kukan. illalla rentouttava suihku ja jotain vaikkapa kauneushoitoja. tyyliin sheivaan sääret ja paan kosteuttavaa voidetta. lakkaan kynnet. ja sitä rataa.
lorviminen ja kotoilu kunniaan.
ensin se vaatii vähän viitseliäisyytta, mutta hyvän mielen siitä saa.
höyryävä teekuppi kuuluu asiaan.
Vielä kerkiät Ameeba monta tipatonta päivää tälle kuukautta keräämään jos vain haluat
Tsempit siihen <3
Moikka
Joo tämmöistä tämä on, onnistumista ja vähän vähemmän menestyksekästä… joskus mäkin mietin, että entäs sitten. Ja sitten taas miettii että miksi en voi olla “yhtä kunnollinen ja järkevä kuin kaikki muut”. no, mutta tosiaan, ei tämä yhteen iltaan tai viikkoon tai edes pariin viikkoon kaadu. Pää pystyyn vaan
Pitkästä aikaa täällä, ja kyllä, olisi ollut tarpeen käydä. Tammikuussa sain viikot oltua ilman, ja sitten loppui motivaatio vai mikä, sillä sama tahti on jatkunut taas kuin ennen.
Nyt on masis päällä, pääsiäinen tai illat meni kohtalaisesti humalassa. Päivät ok mutta iltayöstä tissutellaan. Pelottaa kun pitäs mennä selvin päin nukkumaan, jos uni ei tuukkaan ja aamulla pitäs mennä töihin.
Tuota olen miettinyt et miks mulle tuli tää alkoholi ongelma? Miks en voi olla kuin muut?
Tavoitteena on siis olla tämä ilta selvinpäin, siitähän sitä pitää lähteä liikkeelle. Olen niin väsynyt tähän juomiseen että tahdon muutosta elämääni. Mutta mistä löydän keinot siihen?
Samoja asioita pohdin kuin yllä, siksi tänne rekisteröidyin juuri ja toivon löytäväni täältä vertaistukea. Olen itse sen tyyppinen ihminen, etten voisi kuvitellakkaan meneväni esim AA tapaamiseen.
Miksi?
Sain sieltä suurta apua mutta halusinkin lopettaa kokonaan enkä vaan yrittää vähentää, koska se ei kerta kaikkiaan onnistunut.
Mulle ei ole koskaan ollut luontevaa pyytää apua tai varsikaan puhua ääneen asioista. Näin kirjoittamalla se on helpompaa. Samasta syystä en ole edes lääkärissä käydessä saanut pyydettyä apua esim unilääkkeitä mitä kyllä tarvitsisin kun en saa nukuttua öitä läpeeni.
Kuukaudet näköjään vilahtelee vaan kun viime kirjoituksesta on näin kauan kulunut.
Sain elämäni toisen tutkinnon valmiiksi keväällä ja opettelen nyt uusiin hommiin. Isoja muutoksia.
Alkossa ei isoja muutoksia, pidempiä jaksoja (noin 5-10 päivää) ilman olen onnistunut muutaman kesällä pitämään. Sitten palataan taas samaan vanhaan. Täysin kyllästyneenä koko hommaan varasin ajan kunnan mielenterveys- ja päihdepalveluihin. Olen käynyt siellä muutaman kerran. Se oli iso ja pelottava askel. Olin tosi hermostunut ensimmäisellä kerralla. Joku minussa vähän harmittelee, että menin. Nyt tuntuu, että olen ikuisesti leimattu terveydenhuollon puolella. Siellä näkyy kuitenkin kirjaukset minusta nyt sitten ikuisesti. En edes uskalla kunnolla miettiä mihin kaikkeen se tulee vaikuttamaan. Voi myös olla, ettei tule. Olen näistäkin peloista yrittänyt puhua tapaamisissa.
En tiedä. Sekavissa ja kyllästyneissä tunnelmissa mennään. Toivottavasti mahdollisimman monella teistä kesä on mennyt hyvin.
Sitten viime kirjottaman tissuttelua ja yksi kappaletta paniikkikohtauksia. Vanhat kunnon paniikit. Olinkin jo unohtanut miltä ne tuntuu. Mutta, hyvä muistutus, että alkomahooli EI auta mielenterveyttä. I repeat - EI auta. Jos jollekulle tuli yllärinä, kun mulle näyttää edelleen tulevan
Nyt kakkospäivä täysin ilman. Katotaan miten naisen käy tällä kertaa.
Uusi ura yrittäjänä vaatii vähän totuttelua. Että pysyy kiinni dediksissään ja pystyy rentoutumaan, eikä ruoski koko ajan itseään siitä mitä voisi vielä tehdä.
Kuuma, hikinen vitutus niskassa. Tekis heti pyytää anteeksi kun vaan vingun täällä. Mutta en pyydä kun omahan on palstani ja mitä tässä sensuroimaan omia fiiliksiään.
Kaikille voimia ja iloa ja jaksamista.
Hei Ameeba,
kaikkihan me vingutaan täällä ja ulvotaan tuskaamme. Tämä plinkki on juuri sitä varten.
Tsemppiä sinulle jatkoon niin uudella työuralla kuin vähentämisessäkin!
Mullekin on tasaisin väliajoin yllätys se että alkoholi EI auta ahdistukseen illalla auttaa, mutta aamulla kun herää niin mamma mia kuinka suuret mittasuhteet asioilla onkaan siinä vaiheessa!! Ahdistus on x 100 ja tuntuu, että se ahdistusta aiheuttava asia on aivan voittamaton. Tosiaan, alkoholi ei edistä mielenterveyttä…
Joo on se kumma aine tuo alkoholi. Mikä ihana vapauden tunne hetkeks yleisestä ahdistuksesta ja levottomuudesta ja sitten ne tulee satakertaisena takaisin. Ihan niinkuin sanoakseen vaan että ole hyvä, itsehän soppasi taas keitit pönttö.
Eilen suu napsui kun olihan sitä jo kaksi päivää oltu ilman. Iltakävely ja uiminen auttoi sen verran, että kello tuli yhdeksän, eikä siideriä saanut enää kaupasta. Hyvä niin. Tänään taas vähän tasaisempi olo kuin eilen. Laitan ton laskurin toiveikkaasti laskemaan. Tykkään luvuista. Niistä tulee aina olo, että on jotain varmaa. Kakkosen jälkeen tulee kolme jne. Tässä kontekstissa tietty pikkasen minustakin kiinni, mutta noin teoriassa.
Jatketaan harjoituksia.
Ameeba ja Pecorino: te niin kirjoitatte mun tämän hetkiset ajatukset ja tunteet sanoiksi. Voi kun vaan päästäisin irti tuosta viinipirusta. Minä en edes saa alkoholista hetkellisesti mitään energiaa tai boostia olooni, vaan vajoan juotuani sellaiseen väsymykseen ja turtumukseen. En ole siis sitä ihmistyyppiä, joka puuhailee sitä tätä viinihiprakassa tai pitää hauskaa seurustellen, tanssien tms.
No nyt oli klassikko viikonlopulta. Kaaduin ja löin otsani ja sain siihen nirhauman. Ei mitään vakavaa, mutta morkkis tuijottaa mua silmiin suoraan peilistä. Onneksi on sen verran pikkuinen, että saa piilotettua otsiksen alle. On niin voittajafiilis, ettei kyllä rajaa. En kyllämuista milloin olisin viimeksi ollut näin ylpeä itsestäni.
Eilen en juonut. Enkä tänäänkään aio. Jatketaan taas harjoittelua.
Nii ja siis varmaan ei tarvitse tässä porukassa erikseen kertoa, että alkoholilla oli vaikutusta asiaan.
No voihan kökkö!! Onneksi ei käynyt pahemmin, sitten ottaisi päähän vielä enemmän. Hiuksia tai pakkelia vaan nirhauman päälle. Miten sulla on muuten mennyt?