Yksinään juomisen lopettaminen

Me Vähentäjät
1

Jonkin aikaa muiden ketjuja lueskellut täällä. Nyt näköjään päätin aloittaa oman. Ajattelin, että jos kirjoitan tänne omista tavoitteista ja päätöksistä, niin toisi lisää painetta pysyä niissä. Yksin kun niissä on enenevässä määrin vaikea näköjään pysyä. Vähentäjät, Lopettajat. En tiedä mihin “oikeasti” kuulun, mutta koska tällä puolella enimmäkseen juttuja olen lukenut niin tänne nyt sitten jäin/täällä aloitan.

Viisi vuotta pikkuhiljaa lähtenyt alkon käyttö luisumaan hansikkaista. Viimeset kaks vuotta mopo keulinut ihan kunnolla. Opiskelen ja teen töitä niin en nyt koko aikaa voi kännissä olla (tähän lauseeseen sisältynee oivallus, että jos voisin niin luultavasti olisin). Suurkulutuksen rajat paukkuu viikottain nykyään. Olen runsas kolmikymppinen, asun yksin, eli kotonakaan ei tartte kun omalta peilikuvalta piilotella juomisiaan.

Muistan jo nuorempana miten kivaa oli olla kännissä. Join parikymppisenä todella harvoin, mutta sillon kun join niin oikein sitten kaksin käsin, että varmasti ei ihan kaikkea tarvi illasta muistaa. Koko maailmasta tuli sen jälkeen kauniimpi, kaikki oli mahdollista. Jonkunlainen muistijälkihän siitä hurmasta on sieltä asti varmaan aivoihin jäänyt. Viisi vuotta sitten aloin alkolla buustailemaan ahdistukseen/masennukseen taipuvaista pääkoppaa. Sillon kun oli kierrokset ihan yli, otin vähän rentoutuakseni ja sillon kun oli kierrokset liian alhaalla niin otin vähän piristyäkseni. Nyt voi sitten katsoa taaksepäin ja todeta, että oli muuten vimmosen päälle hyvä resepti. Ihan itte keksin :laughing:

Sen verran salamyhkäinen olen luonteeltani, etten ole sanallakaan alkoholista pihahtanut esim. terapiassa, jossa kävin muutaman vuoden joka viikko tai työterveydessä, jossa olen muutamaan otteeseen käynyt univaikeuksien takia hakemassa nappia. Oliskohan alkoholilla asian kanssa mitään tekemistä? Jaa-a, tarttee oikein miettiä :smiley:

Oli miten oli. Nyt olen täällä. Lupasin itselleni, että jossakin avaudun ennen kun vuosi päättyy ja tämä oli näköjään se paikka, mihin oli matalin kynnys tulla tunnustamaan syntinsä. Jokainen kerta kun tekee mieli mennä kauppaan hakemaan sikspäkki niin yritän tulla tänne ensin. Yksin kotona viinipullon kanssa lutruttamisen haluan lopettaa. Se on selvää. Miten mä siihen pääsen niin ei olekkaan ihan yhtä selvää. Mutta jos jotain täältä olen oppinut tähän mennessä, niin on se, että päivä (ja joskus tunti) kerrallaan.

Tänään en ole juonut. Se on kai hyvä alku. Jos pääsisi ens vuoden puolelle nyt ensin selvinpäin niin olisko se hyvä ennuste sitten koko vuodelle. Mene ja tiedä, ensi viikkokin tuntuu olevan niin kaukana, että keskitytään nyt ensin tosiaan tähän päivään.

2

No niin heti piti tulla puhumaan lisää. Siivoan täällä levottomasti asuntoani ja on jotenkin ihan paljastettu olo, vaikka tiedän ihan todella tarkkaan, että nimettöminä täällä kaikki ollaan :slight_smile: On se vaan niin suuri häpeä sitten loppujen lopuksi, että täälläkin avautuminen tuntuu uskaliaalta.

Olen kuitenkin jotenkin huomattavasti varmempi, että tänään en juo, kun kirjoitin tänne, että en juo. Toimii siis jollakin tasolla tämä plinkki.

3

Terve!
Kannattaa aloittaa vähentely ainakin kuukauden tipattomalla jaksolla! Siinä pääsee eroon lievästä riippuvuudesta. Jos kuukauden tipattomuus ei onnistu, on asiat huonosti ja kannattaa harkita kokonaan lopettamista!

Kohtahan alkaa tipaton tammikuu, jossa ainakin minä olen mukana! Sinähän olet ottamassa jo varaslähtöä! Upeeta!!! :smiley: Paljon tsemppiä!

t. Juhani

4

tervetuloa Ameeba minunkin puolesta!
lähetinkin Sulle jo erityisterkut omassa ketjussani että pysyhän remmissä mukana.
todella, todella tärkeää että rohkenit aloittamaan oman ketjusi.

itselleni liittyminen tänne Plinkkiin öpaut runsas vuosi sitten oli huikean hyvä päätös, kertakaikkisen upea juttu.
mulle sopii pienet tavoitteet askel askeleelta. onnistuin Plinkin avulla viemään läpi myös sen perinteisen tipattoman tammikuun. kirjoitin tänne lähes päivittäin. tammikuun jälkeen tuli notkahduksia ja kyllästymisiä, totta kai, kuuluu asiaan, mutta jatkoin (ja jatkan) harjoittelua ja itsetutkiskelua.
kävin säännöllisesti läpi vaikeita paikkojani. milloin nousee alkon himo, missä tilanteissa, millaisissa tunnelmissa… jne.
no, tiedät kyllä mistä puhun.
Plinkistä löytyy “retkahduksen ehkäisemisen käsikirja” jota luen säännöllisesti. se löytyy muutaman mutkan kautta Oma apu-osiosta. suosittelen!

rohkeutta tarvitaan sillä eihän tämä elämä ole oikeastaan koskaan valmis, eikä lähes milloinkaan täysin ongelmatonta.
tsemmppiä tavoitteillesi! :smiley:

5

Kiitos toivotuksista! Tosi hyvä vinkki tuo käsikirja SylviaPlaa, kiitos. Muistelen, että joku linkkas tänne (olikohan Lämpömittari) joskus PAWS-oireista jotakin ja se avasi kyllä silmät sille, että vierotusoireet voi kestää vaikka kuinka kauan. Mulle saa linkitellä halutessaan/jaksaessaan suosituksia aina, jos sellaisia mieleen tulee. Oon kova lukemaan (tai ainakin ollut, yks asia minkä jatkuvat iltahiprakat vie, on keskittymiskyky).

Juhanikari, mulla on hytinä, että lopettajien puolellahan munkin pitäisi olla, mutta ihminen on hyvä uskottelemaan itselleen erinäisiä asioita. Ainakin väliaikanen kokoraitistelu olis kyllä ihan varmasti just eikä melkeen se mitä tarvitsen. Sitä yritellään. Viimeisen kahden vuoden aikana olen yrittänyt kyllä kuukauden lopetusta muutamaankin otteeseen ja ei ole onnistunut ainakaan sillä helpolla. Olisinko 10 päivään päässy toisella kerralla ja sit alkaa se “no eihän tässä nyt mitään ongelmaa oo, eikös se yks lasi punaviinii oo hyväksi vaan terveydelle” ja oho, kappas, pullo meni, eikä tunnu missään. Että näillä mennään sitten. Mutta tavoitteita pitää elämässä olla niin olkoon se nyt että ainakin se kuukausi pysyis alkoholit kaupan hyllyllä, eikä mystisesti aina raahautuisi mun kotiini :open_mouth:

Tänään oon pohdiskellut paljonkin millon eniten tekee mieli juoda. Huomaan, että ainakin sillon kun on suorittanut jonkun jutun (esim tänään heti työkeikan jälkeen jalat vipatti kaartamaan lähikaupan kautta hakemaan “palkkiota”). Että aikamoisen Pavlovin koiran olen itsestäni huippuunsa treenannut. Toinen on väsymys. Jos yhtään väsyttää niin ensimmäiseksi ei tule enää nykyään mieleen, että lepää hyvä ihminen vaan mites olis “muutama lasi” jotain kivaa niin jo lähtis taas lentoon. Oot sä sen ansainnut ja tartteet vaan piristystä jne. Jep jep. Eihän siinä mikään lentoon lähde vaan viinipullon jälkeen haetaan muutama vielä lisää kaupasta purkka ja mentolit suusssa ja sen jälkeen makaan ja surffaan netissä tai katon viidettäkymmenettä kertaa Frendejä Netflixistä. Jos se ei oo väsynyttä meininkiä niin en tiiä mikä on.

Mutta, en kaartanut jalkojen mukana töiden jälkeen kauppaan vaan tulin kotiin, söin ja kirjotan tänne. On se kumma, että jalat menee sinne minne pää käskee. Semmonen kunnon levottomuuden aalto alkaa leviämään koko kehoon kyllä nyt. Muistelen, että sellanen voi olla ihan vierotusoireittakin. Josko yrittäisin käydä kävelyllä. Ja jättäisi lompakon kotiin ja kiertäisin kaupat kaukaa.

6

Ja sen halusin vielä sanoa, että mä tykkään SylviaPlaa tosta itsetutkiskelun ajatuksesta. Välillä kun oikein pääkoppansa pohjamudissa käy krapuloittensa ja känniensä lomassa (tai enemmänkin niiden aikana) niin helposti ajattelee, että en selviä tästä, että nyt kun on riippuvuus niin se on aina. Vähän niinkuin joskus pahemmin masentuneena ajattelin, että oon jotenkin rikki, että en enää korjaannu. Ja tätä tää loppuelämä nyt on. Mutta ei se niin ollut. En nykyään enää ole ollenkaan niin huonossa kunnossa (sitä masennusta ajatellen siis), nyt vaan on sitten uusia ongelmia. Mutta haluisin jotenkin ajatella, että tästäkin pääsee, että tämäkin on nyt “vaan” yks polku, mikä on läpi käytävä. En siis todellakaan oleta, että se on jotenkin helppoa, mutta pakkohan tässä on uskoa itteensä. Eihän tästä muuten mitään tule koko hommasta.

Jatketaan siis itsetutkiskelua ja harjoittelua, itse kukin omilla tahoillamme ja tavoillamme. Mä lähen nyt sinne kävelylle. Miks helvetissä tuolla on aina noin pimeetä :laughing:

7

Ameeba, viestisi sai minutkin rekisteröitymään tänne. Haluaisin itsekin lopettaa yksin kotona juomisen. Jotenkin hassusti ajattelin, että … en tiedä. Että olen yksin tämmöinen. Kiitos siis kun kirjoitit.

Tilanteesi tuntui tutulta. Minullakin on työ ja opiskeluita lopettelen siinä ohessa - lisäksi on vielä lapset ja mies. Joka ilta menee kuitenkin olut/viinilasi huulilla. Aamulla pääsen töihin tai lasten kanssa toimimaan, koskaan ei ole työt jääneet tekemättä tai lapset hoitamatta, mutta väsynyt sitä on ja voisi olla niin paljon parempi ihminen ja äiti. Aloitan yleensä heti kun lapset ovat menneet nukkumaan, ja yleensä olen itsekin nukkumassa viimeistään puoliltaöin. Sietokyky on noussut tässä matkalla, ja todellakin on niin että viinipullosta ei voi ottaa yhtä lasia vaan koko pullon aina kerralla. En muista koska olisin ollut viimeksi juomatta mitään, ehkä 2-3 viikkoa sitten päivän tai kaksi?

Nyt aion yrittää taas, vaikka koko tammikuun. Vaikeina hetkinä tulen tänne lukemaan ja höpöttämään. Toivottavasti selvitään uuden vuoden aaton (ja muidenkin päivien) kiusauksista molemmat.

8

Tervetuloa Ellaa! Kiitos kun viestittelit, oli kiva kuulla, että omat raapustukset saattaa auttaa muitakin kirjoittamaan. Et tosiaankaan ole yksin. Toivottavasti pysyt täällä nyt mukana. Minä yritän kanssa.

Olen tosiaan koko joulukuun miettinyt, että no, mä lopetan joulun jälkeen, ei kun mä lopetankin uudenvuoden jälkeen jne. Sitten tein huomion, että ei se tipaton ala, jos on aina ensi viikolla aloittamassa. 3. päivä nyt meneillään ja katotaan mitä tämä päivä tuo. Tänäänkään en aio juoda. Sen halusin tuohon nyt kirjoittaa. Toistelen sitä varmaan koko päivän ja illan, koska oletus, että suu napsuu taas tänäänkin vähintään pariin otteeseen.

Tänään on meinannut pukata pientä depistä ja epätoivoa (a.k.a itsesääliä) kehiin. Tuttua minulle kylläkin. Usein aiemminkin muistelen, että kun olen muutaman päivän ollut ottamatta niin kaikki tuntuu sietämättömän hitaalta ja hiljaiselta. Eikä sellaiselta hyvältä, lumisen metsän hiljaiselta, vaan tahmaiselta ja ihan vähän kuristavalta.

Yritän tehdä opiskelujuttuja ja kävin taas kävelyllä. Kävelyllä oivalsin, että olen aiemmin tainnut tehdä raitistelustakin tietynlaisen pakettisuorituksen, jossa yritän samalla sekunnilla muuttaa kaikki muutkin elämäntavat. Toisin sanoen kun lopetan juomisen niin omissa ajatuksissani musta pitäisi tulla myös se ihminen, joka treenaa 3-4 krt viikossa, käy enemmän teatterissa ja museoissa, lukee kaikki venäläiset klassikot yhteen syssyyn, aloittaa blogaamaan elämää tärkeämmistä asioista ja suorittaa opinnot ja työt siinä sivussa täydellisesti. Mitä näitä nyt on. Ja sitten jos viikossa en ole ohjelmoinut koko kalenteriani täyteen kaikella tolla tai alkaa väsyttämään kun yritän suorittaa sitä ohjelmaani, niin retkahdan hakemaan pullon kuplivaa ja pari lisäkaljaa, koska väsyttää ja en mä kuitenkaan jaksa ja äh mä aloitan ens viikolla. Että kannattaisikohan tällä kertaa yrittää ottaa ihan vähän rauhallisemmin ja aloittaa vaikka siitä, että a) yritän olla juomatta ja b) hyväksyn/yritän olla sättimättä tauotta itseäni esim. siitä, että väsyttää ja ei jaksakaan tehdä jotain. Ja yritän vaikka levätä. Musta tossa on jo ihan tarpeeksi.

Jatketaan harjoittelua.

9

Niin tosi kovin tuttuja juttuja teil molemmil, Ameeba ja Ellaa.

Mä en ikinä olis pysyny näin kauaa kuivilla ilman armotonta plinkkausta, joten suosittelen kovasti. Musta ei ole enää kohtuukäyttäjäks, joten enempi tuolla lopettelijoissa tilitän.

Kuivempaa uutta vuotta!

10

Tervetuloa munkin puolesta :slight_smile: loppiaisena tulee mullakin vuosi täyteen tätä plinkkiyttä ja vaikka välillä olen kompuroinut ja kyllästynyt kuten Sylviakin tuossa mainitsee niin järkevämpää päätöstä kuin tämä tänne kirjoittaminen en ole aikoihin tehnyt. Viime aikoina kirjoittelu jäänyt vähemmälle, mutta tämän avulla minä alkuun pääsin vähentämiseni kanssa. Mulla on kaksi ketjua ja se eka on jossakin tuolla kaukana :smiley: oon välillä käynyt lukemassa niitä alkuaikojen angstisia olotiloja sieltä kun tulee heikko hetki.
Kyllä tämän plinkin avulla en istuis näin uudenvuodenpäivän aamuna krapulatta kirjoittamassa tätä :slight_smile:

Hyvää uutta vuotta ja onnittelut tänne tulemisesta. Vaikkei täällä keskustelu aina kovin vilkasta ole niin älä anna sen haitata :slight_smile:
Tsempit!

11
  1. ilta juomatta.

Tämä vuosi alkoi ilman krapulaa täälläkin. Hyvä mieli on, vaikkakin eilinen oli helppo mennä vissyllä. Ahdisti ja inhosin itseäni selkärangattomuudesta. Seuraava sudenkuoppa on varmaan se, että taputtelen itseäni selkään juomattomuudesta vuoden viimeisenä päivänä ja palkitsen itseni vain yhdellä oluella.

Tunnistan itseni Ameeba myös tuossa suorittamisessa. Mulla on tapana lyödä kalenteri täyteen samantien jos yhtään ahdistaa / ei ahdista ja on voimakas olo, ja sitten illalla, kun ei ole mitään juoksemista jäljellä, on pitänyt puuduttaa juomisella.

Ensimmäisen humalan join 14-vuotiaana. Aika nopeasti rutiiniksi tuli humala viikonloppuisin, sitten myös keskiviikkoisin. Muistan lukiossa jo ajatelleeni, että onkohan tässä järkeä. En kuitenkaan lopettanut. Vuosien kuluttua tapasin mieheni (baarissa), ja kahden raskauden ajan olin juomatta. Eli se on mahdollista minullekin, kun on hyvä syy (omaa hyvinvointia en näköjään pidä hyvänä syynä…). Mutta sitten taas alkoi joka ilta maistua. Meillä on suvussa alkoholismia ja tunnistan kyllä itsessäni riippuvuuden. Nykyisin juon joka ilta itseni humalaan, ei siis vain yhtä saunakaljaa. Tai siis JOIN. En halua sitä enää.

Vaikka haluan kirjoittaa tähän, että en juo tammikuussa 2018, kirjoitan että en juo tänään.

Hyvää uutta vuotta.

12

Hei
Täällä myös aiemmin lueskelija. En ole tainnut ennen kirjoittaa tänne. Alko kuuluu minunkin jokapäiväiseen elämään. Työ perhe hoituu mutta illat tuo mukanaan juomisen tarpeen. En edes muista milloin on ollut tipaton päivä.
Minua pelottaa kun tulee kohta ilta, ja tietää että kaapista löytyy alkoa. Miten pystyn olemaan ottamatta? Koska minun tipaton tammikuu on nyt totta. Nyt on katkaisun aika tai kohta menee vielä huonommin.

13

Hei Iltakajo. Ei siis todellakaan olla yksin tämän ongelman kanssa. Hyvä kun sinäkin rohkaistuit kirjoittamaan.

Mietin tässä, että sen sijaan, että hokisin itselleni “enjuo-enjuo-enjuo” päätänkin ennemmin niin, että huomenna aamulla herään ylpeänä itsestäni. Usein olen aamulla herännyt ajattelemaan, että hyvä kun ei eilen sittenkään juonut, kunnes muistan, että joinhan minä enkä oikein muista edes nukkumaanmenoa. Huomenaamulla siitä ajatuksesta tulee totta.

Vaikka eilen oli niin alhainen olo, tänään onnistuisi vallan hyvin taas pikku humalat. Nyt menen perhana vieköön selkäranka suorana, on tässä pahemmastakin selvitty kuin yhdestä helvetin illasta!

14

Tervetuloa porukkaan, ellaa.

Tiedätkin varmaan, että aivoille ei kannata edes kielteisessä muodossa toistella sitä, mitä ei halua tehdä, vaan sen sijaan kertoa, mitä haluaa tehdä. Eli älä tosiaankaan hoe itsellesi “enjuo”, koska silloin aivot huomaavat vain sen juoda-sanan. Sen sijaan on hyvä muistuttaa itseään aika ajoin kaikesta siitä positiivisesta, mitä raittiina voi tehdä.

(Mikähän minäkin muka olen neuvomaan :sunglasses: )

15

Juuri näin. Tätä samaa käsittelimme Metsien Miehen kanssa lopettajien puolelle mutta yhtä hyvin vähättelijöissä. Näköjään Juhani tuonut minun kuukausi ilman mantrani esille ja hyvä niin.

16

Hei kaikille. Mietin että kirjoitin nyt ameeban ketjuun. Olisiko pitänyt tehdä oma? sori jos tein virheen.
Eilinen ilta meni kuivana. Oli hankala olo ja en tiennyt mitä olisin tehnyt. Juomisen tilalle on siis löydyttävä muuta tekemistä. Kotityöt tein mutta pysyin kaukana kodinhoito huoneesta… Siellä olisi ollut helppoa napata pari tai kolme.
Nukuin tosi huonosti ja tuntui aamulla herätessä, että oisin illalla juonut. Vichyä join pullollisen, aattelin et se täyttää, samoin söin kunnon iltapalan. Yksi juomaton ilta takana. Monen monta edessä. Mietin tänään et miten olen onnistunut itseni tähän tilanteeseen saattamaan?
Vuosien ajan tissuttelut, siinä syy.
Voi kun voisi unohtaa alkoholin kokonaan. Mites muilla on mennyt?

17

Täällähän on ollut vaikka mitä mielenkiintoista keskustelua. Iltakajo, ei haittaa minua yhtään vaikka kirjoitat tänne. KIva kun kirjoitat aatteitasi ja pääasia, että kirjoittaa jonnekin, jos siltä tuntuu. ellaa, onneksi olkoo krapulattomasta 2018 alusta :slight_smile:

  1. päivä menossa. Eilen oli lähellä, etten pitkän työpäivän jälkeen kurvannut taas hakemaan “palkkiota” kaupasta. MIten voikin olla niin automaattista, että ensimmäinen asia, joka väsyneenä tulee mieleen, on alkoholi. Kirjaimellisesti pysäytin itseni Alepan hedelmäosastolla ja pidin klementiinien vieressä pienen päänsisäisen kokouksen. Annoin itselleni luvan ostaa kaupasta mitä tahansa muuta, josta voisi tulla hyvä olo. Ostin karkkia ja limsaa. Pussi irtokarkkeja on nyt varmaan tässä kohtaa helvetin paljon pienempi paha kun sikspäkki plus muutama lisäkalja. Sitten menin kotiin ja siiderinhimo unohtui. Ainakin suurimmaksi osaksi.

Mut kyllä se alkoholi on ihan päivittäin mielessä, ei sitä voi kieltää. Tai se että koskahan seuraavan kerran vois juoda. Jotain sellasta pientä energialisää ja hurmiota on ollu nyt tässä päivässä kuitenkin. Mutta näissä energiabuusteissa on ainakin aiemmin piillyt myös mun aiempien retkahdusten kuoppa. Eli just se minkä ellaakin sanoit tunnistavasi jollakin tasolla, että kun ei ahdista ja kokee itsensä voittamattomaksi, niin lappaa kalenterin täyteen minuuttiaikataululla ja sitten väsähtää ja sitten… no, avaa pullon piristyäkseen. Yritän siis aktiivisesti muistuttaa itseäni levon tarpeellisuudesta.

Olen löytäny oman viininhimoni taltuttamiseksi seuraavia keinoja: mikä tahansa liikunta, jota jaksan edes hetken tehdä (auttaa kun on levoton ja ahdistunut ja haluaa juoda), kuuma suihku/sauna (toimii hetkeksi kun on väsymys ja tekee mieli juoda), joku muu asia, joka maistuu hyvälle (karkki, limsa, joku hyvä ruoka), hyvät yöunet, hinnalla millä hyvänsä. Kävin hakemassa itselleni lääkäriltä unta auttaavaa muutamaksi kuukaudeksi. Nukkuminen on aina ollut mulle vaikeaa (teini-iästä asti) ja nyt varsinkin haluan varmistaa hyvät unet, enkä angstata yön pikkutunneilla kaikkea mahdollista mitä mieleen tulee (esim. joku asia jonka sanoin väärin jossain kokouksessa 8 vuotta sitten ja mitä näitä nyt on, jotka tulee mieleen kun on kello 4 aamulla pimeessä yksin hereillä). Alan keräämään näitä mielenharhauttamiskeinoja listalle. Saa heitellä muutkin omia, itselle toimivia juttuja.

18

Kolmas ilta. Miks ihmeessä näitä ees laskee? Eikö selvin päin olo ole toisille ihan normaalia?
Vasen kylki on kipeä ja olen tehnyt dg et jos se onkin haimatulehdus…
Viime yö meni tosi huonosti oli ihan ihme olo. Eli voiko ne olla viekkareita?
Rentoutuminen jäsen varvas kerrallaan auttoi jonkin verran ja yritin keskittyä hengittämään. Onko muilla mitä apuja käytössä?
Nyt nukkumaan että jaksaa aamulla taas nousta.

19

Kyllä niitä juomattomia päiviä vaan laskee ja mulle se ainakin oli aluksi kannustavaa. Aluksi päiviä ja sitten tuli jo viikkoja peräkkäin, ei se aluksi tuntunut ollut niin kannustavaa, mutta sitten kun sen tipattoman kuukauden sai täyteen niin jo vain tuntui hyvältä. Mutta toisaalta täytyy tunnustaa, että sitten oli se olo, että ai jaa tässäkö tää nyt oli?
Kun mulla nyt tätä vähentämistä on se vuosi täynnäniin todellakin tämä vuosi on kannattanut, mutta kun ajattelen kuinka kauan olen juonut…siis olen 50 ja eka kerran ryypännyt 17-vuotiaana niin onhan siihen noita vuosia mahtunut. Vaikka elämä onkin ollut koko ajan ihan ulkosesti mallillaan niin sisäsesti viime vuodet yhtä helvettiä. Alkoholin ajattelu on värittänyt voimakkaasti viime vuosien vapaa-aikaa. Viinapiru on istunut sitkeästi olalla. Istuu edelleen nurkan takana kyttäämässä, mutta periksihän en sille anna.

No heh…olipa positiivista tekstiä näin aamusella :smiley:
Kävin vaan lukasemassa just mun ekan ketjun ekoja tekstejä :unamused:
Mulle kannustavinta sen viinilasin juomatta jättämiseen on ollut mielikuva seuraavasta krapulattomasta aamusta ja se, että voin hypätä auton rattiin pelotta. Ja edelleen harrastan sitä, että hyvissä ajoin sovin vapaapäivän aamupäivälle jonkun menon niin en sitten voi edellisenä iltana viinipulloja aukoa. Tässä menneinä vuosina olen ollut mestari perumaan viime tipassa niitä menoja kun sitä viinahammasta on alkanut kolottaan, mutta sen tavan olen vaan väkisin lopettanut.
Vanhat tavat on tiukassa. Ainakin mulla on. Tarvitaan vaan paljon toistoja siitä uudesta tavasta, että niistä tulee rutiineja. Joillekin se on helpompaa ja joillekin ei. Ja ainakin minä oon tehnyt ihan älyttömästi ajatustyötä tämän takia ja kirjottanut tuskaani tänne.

Mulle jos on iskenyt ahdistunut olo illalla niin pyöräily ja kävely on toiminut. Kun lähte vähän ulos niin sen jälkeen helpottaa. Välillä kyllä tuntuu, että nyrkkeilysäkkikin olis tarpeen! siihen piirtäs viinipullon kylkeen ja mätkis meneen sitä :imp:
Nyt tuntuu, että olis vaikka mitä kirjotettavaa vaan ajatus karkailee miten sattuu kun pitää kiiruhtaa aamuvuoroon.
Tsemppiä kaikille!

20

Hei Iltakajo, minulla on kaikki mahdolliset oireet ollut aina pidempien putkien jälkeen. Nytkin Uuden vuoden perään vaikka ei mitään pitkää putkea varsinaisesti ollutkaan niin olin taas ihan varma, että sydän on rasittunut.

Mutta veikkaan, että on aika epätodennäköistä, että haimasi olisi tulehtunut. Tunnen muutaman tyypin kenellä on ollut haimatulehdus ja sen kivut ovat olleet sitä luokkaa, että ovat pakottaneet hakeutumaan hoitoon aika heti. Olisikohan ennemmin ärtynyt suoli, jos olet enemmän / kauemmin juonut? Tietysti voi olla hyvä mennä lääkäriin, jos oireet vaivaavat. Sillähän sitten saat varmuuden asiaan. Itse olen sen verran pahasti luulosairas, että olen käynyt tarkistumattamassa jos jonkinlaisia oireita, jotta olen saanut mielenrauhan.

Päivien laskeminen on tosiaan jännä juttu siinä mielessä, että on hyvä asia jos auttaa alkuun, mutta toisaalta juurikin huono asia siinä mielessä, että laskeminen ikään kuin tarkoittaa, että joskus sen lopettaa. Eli kun on tarpeeksi päiviä täynnä niin sitten voi taas juoda. Tavoitehan olisi se, että ei lähtökohtaisesti juo, eikä ajattele sitä ennen kuin sille on se oikea aika ja paikka. Mutta ei se meillä jo nalkkiin jääneillä taida toimia niin. Eli lasketaan vaan päiviä jos se hyvältä tuntuu.