Yksinään juomisen lopettaminen

Me Vähentäjät
21

Kiitos kaikille taas pohdinnoista.

Mulla on kiire viikko menossa, mikä on kyllä auttanut tässä alkottomuudessa pysymisessä. Ens viikko on väljempi, mikä on hyvä sen levon kannalta, mutta tietysti tunnistan myös vaarat.

Iltakajo varsinkin, laitan tähän linkin PAW (post-acute withdrawal syndrome) -oireista, johon törmäsin täällä plinkissä ja oli mulle tärkeää luettavaa pitkittyneistä vierotusoireista. Eli ne, jotka ilmeisesti alkaa usein kakkos- tai kolmosviikolla kun on juomatta (ja on juonut ennen sitä pitkään). Ei kaikilla tietenkään tule tai ole samanlaisia, mutta mä kun luin noita niin tunnistin paljon ja aloin suhtautumaan omaan venkoiluuni raittiina jotenkin ymmärtäväisemmin. recoveryfirst.org/blog/trea … -syndrome/. Ja se on mulle henkilökohtaisesti tärkeetä, koska yleensä vaan sätin ja syyllistän itseäni pääni sisällä ja siitä nyt ei kuuluisasti ihan kauheen hyvää koskaan seuraa :slight_smile: Saattaa olla sulle ihan tuttua juttua, mutta laitan nyt kuitenkin linkin. Ihan omaksikin iloksi, koska luen noita aina uudelleen.

Pari päivää mennyt nyt aika helposti. Mikä on kivaa vaihtelua. Katsotaan mitä fiiliksiä tänään herää.

22

Ameeba ja Iltakajo, olette olleet mielessä illan pitkinä tunteina. Täällä on mennyt ilman alkoholia, tänään alkava viikonloppu on jännä paikka, mutta yritän buukata kaikenlaista aamuiksi, etenkin lasten kanssa, että korkki pysyisi kiinni. Välillä on helpompaa ja välillä ahdistaa ankarasti, mutta vielä on pysynyt päätös.
Ärsyttää, kuinka usein tulee mieleen juominen, se on kai ollut se mun normaaliolotila. Että jos joku on mennyt hyvin → otappa nyt sen kunniaksi yks olut. Jos joku on mennyt huonosti → otappa yks olut, kyllä se siitä. Jos väsyttää tai ei väsytä → olut. Ihan sama mikä syy. Ja myös lasken juomattomia iltoja ja mietin tulevia juomien kanssa vietettäviä iltoja.
Muuten on ollut mahtava olo. Työssä ihan eri vire, aamulla ei ole niin vihainen kuin ennen, maha ei ole kipeä. Tsemppiä kaikille.

23

Hyvä hyvä ellaa! Just mietin tänään että mitenköhän sulla on mennyt viime päivät :slight_smile: Samoissa fiiliksissä mennään. Alkoholi käy mielessä monta kertaa päivässä, mutta vire-eron huomaan minäkin ihan selkeesti jo viikon jälkeen. Mä huomaan, että olen ihan tooooosi paljon vähemmän ärtynyt, joka tietty näkyy siinä miten paljon jaksan toisten ihmisten seuraa (alkon alla huomaan usein karttavani ihmisiä, koska ne ottaa mua niin paljon päähän). Vatsa on myös huomattavasti rauhallisempi ja en herää joka tunti yöllä (voi tietysti osaksi olla myös tällä hetkellä syömieni lääkkeiden ansiota ainakin osaksi).

Tämäkin päivä meni alkotta. Yksi oikein kunnon mielitekohetki tuli töiden jälkeen. Tällä kertaa ajattelin teitä kaikkia ja kiersin kaupan ihan vaan koska ajattelin, etten todellakaan tule tänne sanomaan, että joudun nollaamaan laskurini :smiley:

24

Yks ihan hullu juttu, jota näköjään automaattisesti nykyään tekee on se, että tarkastaa milloin kello tulee yhdeksän (eli millon ei enää saa kaljaa/siideriä kaupasta). Olen näköjään oppinut seuraamaan sitä, että ehtii hakemaan lisää, jos tekee vielä yhtä tai kahta mieli. On se helvetti miten sitä on tottumusten orja.

25
  1. päivä menossa ja jos/kun tästä illasta selviän niin voin sanoa, etten ole ainakaan 2 vuoteen ollut näin pitkää aikaa juomatta. Siitä kiittäminen kyllä tälle palstalle suuremmaksi osaksi. Tuntemattomien tyyppienkin vertaistuki ja samalla paine tepsii. Viime päivät ovat olleet helppoja, ei ole tehnyt mieli edes (ainakaan mitenkään tavattomasti). Katsotaan taas mitä huominen tuo tullessaan.

Tällä viikolla olin ystävällä syömässä ja kappas, eikö siellä ollut mun lemppariviiniä tarjolla, mutta sanoin hienosti ei. Osaksi ei tehnyt siksi mieli, että tarjottavaa oli vain (mulle se on vain) yksi pullo ja eihän siitä nyt tule kun vihaiseksi jos puoli pulloa juo :laughing: Osaksi sanoin ei ihan vaan kun halusin olla juomatta. Katselin siinä sitten vichyä lipittäessäni miten ystäväni joi pullon itsekseen ja aloin pohtimaan sitä miten oma juominen on vaikuttanut sosiaalisiin suhteisiin. Olen aina ollut tietyllä tasolla sitä mieltä, että ei se oikeastaan ole vaikuttanut. Kukaan ei ole koskaan sanonut olevansa huolissaan mun juomisestani tai en muistaakseni ainakaan ole myöskään törttöillyt niin kauheasti, että kavereiden olis tarvinnut hävetä tai olisin sanonut jollekulle pahasti. Osaksi varmaan sen takia, että kun juon muiden kanssa niin yritän pysyä heidän tahdissaan (joka on tietysti muhun verrattuna h-i-t-a-a-s-t-i), joten tuntuu, ettei mun toleranssillani enää känniin saakka pääse sillä vauhdilla. Siksi kai juon useimmiten yksin.

Mutta sitten tajusin, että olen kyllä jatkuvan juomisen takia usein väsynyt, ärtynyt, eristäytyvä, äkkipikainen ja nousuhumalassa sitten tietysti tunteellinen ja saatan erityisesti silloin luvata asioita, jotka sitten myöhemmin perun, koska en krapulaltani jaksa (musta on tullut viime vuoden aikana perumisen mestari). Kyllä se alkoholi on siis vaikuttanut jos mihin sosiaalisissa suhteissa.

Tällaisia ajatuksia tänään. Tänään väsyttää ihan älyttömästi ja on muutenkin vähän mollivoittoinen fiilis.

26

Hyvä Ameeba! Edelleen tsemppiä!
Ei on yksi tärkeimpiä sanoja monessakin asiassa tässä elämässä, sen olen oppinut. Joskus tietenkin myös “kyllä” - riippuu tilanteesta. :slight_smile:

Kyllä tässä itsetutkiskelua tulee harrastettua, kun ei juo. Mitähän tässä vielä tuleekaan kohdattua omasta itsestään. Kaikki kai ajallaan.

Tämä palsta on kyllä auttanut minuakin. Ylipäätään se, että jollekin asiasta sanoo, ja joku siihen rohkaisevasti kommentoi. Välillä ahdistaa ja tekee mieli luovuttaa, mutta jostain se suomalaisen naisen sisu aina nousee - että on se nyt kumma jos ei pysty itseään komentamaan! Mitään muuta elämäntapamuutosta en kyllä yritä tähän samaan syssyyn. Tupakoin kun siltä tuntuu, en mene salille edelleenkään. Vähemmän tulee kyllä luonnostaan mässyä vedettyä, kun ei ole ainaista krapulaa ja rasvan ja sokerin himoa. Verenpainetta aloin mittailemaan, kun semmoiset oireet, mitkä ajattelin juomisesta johtuviksi, ei ole kadonneet - toki saatan olla hätäinen, onhan tässä vasta kahdeksan päivää takana.
No joo - ilta kerrallaan edelleenkin, saahan tässä jo kohta mennä sänkyyn pyörimään ja heräilemään! :smiley:

27

Kattelin just tossa laskurini lukemaa ja tämä on mun pienessä maailmassani kyllä ihan huikeeta, että olen kohta ollut kaks viikkoa juomatta. Normaalille juomarillehan se ei tietenkään olis luku eikä mikään, mutta ihan varmasti voin todeta, etten ainakaan kahteen vuoteen ole ollut näin pitkää aikaa yhteen syssyyn juomatta. Voi olla että on pitempikin aika viime kerrasta. Kiitos kuuluu kyllä tämän palstan suurimmaksi osaksi. Jostain syystä on ollut niin paljon helpompaa olla ostamatta isoa tai pienempää pulloa kun on täällä tehnyt lupauksen vs. että sen lupauksen olisi tehnyt “vaan” omassa päässään. Viime päivät on olleet suorastaan ihan helppoja. Eilen tulin jopa töistä kotiin niin että lähikaupan kaljat ei edes huhuilleet mulle. Mietin vaan kotimatkalla, että mitä kivaa ruokaa söisin. Mulle ihan ennenkuulumatonta :laughing:

Tänään on kotipäivä ja oon tehny opiskelujuttuja. Senkin nyt kirjaan tänne tsempatakseni itseäni myöhemmin jos/kun tulee kovia hetkiä, että on se ihan eri tahti kyllä ilman krapulaa/selvinpäin kirjoittaa esseetä. Oon aika monet paperit kouluun kirjottanut pikkusessa maistissa iltaisin tai krapulassa viime vuosina, että vertailupintaa alkaa olemaan.

Jatkuva vitutus on kanssa ainakin just nyt hieman taaempana taustalla (siellä se kuitenkin on turvallisen välimatkan päässä). Se helpottaa ja keventää oloa kummasti. Väsymys on kyllä ihan koko ajan päivässä mukana, vaikka nukun ihan hyvin (joka sekin mulle kyllä ihan tuntematon luksus kun miettii varsinkin vikaa paria vuotta). Edelleen kiitän kyllä tätä väliaikaista lääkitystä unesta. En varmaan pärjäis ilman sitä. Ja huonoilla unilla mun pää menee hetkessä ihan maailman syvimpään ja pimeimpään kaivoon. Välillä meinaan diagnosoida itselleni kaikenlaista maksa yms muuta häikkää väsymyksen takia, mutta seurailen nyt vielä tässä. Edelleen todennäköisin oletus, että vierotusoireista kyse ja en kyllä olis yhtään ihmeissäni myöskään, josko keho olisi vaan ihan uuvuksissa vuosien huonoista unista ja detoksaamisesta satojen iltatissuttelujen jälkeen. Edelleen muistuttelen itseäni levon tärkeydestä.

Olen hiljaisina hetkinä ehtinyt miettimään jos mitä omaan juomiseen liittyen. Aikaisempi terapia on auttanu kanssa jäsentämään omassa mielessä juomiseen johtavia syitä, vaikka en siellä puhunut juomisestani sanaakaan. Olen lukenut myös paloittain Retkahduksen ehkäisyn käsikirjaa paihdelinkki.fi/fi/oma-apu/ … -kasikirja. Sen kautta olen paloitellut niitä päiviä kun olen huomannut, että tekee erityisen paljon mieli juoda. Yksi asia mihin olen kiinnittänyt huomiota on se, että erityisesti päivät, jolloin en huolehdi lepotauoista tai syömisistäni, olen nukkunut huonosti ja käyn edellisten takia ihan kierroksilla, on aina niitä päiviä kun alkaa juopotuttamaan. Samoina päivinä alan usein väsyneenä vertaamaan itseäni muihin ja sättimään itseäni ja hokemaan päässäni, että musta ei tule mitään ja en pärjää kuitenkaan niin turha ees yrittää. Ja siihenhän on sitten kiva vetää “ihan sama”-kännit. Sitä hetken huumaa kun millään ei ole mitään väliä! :smiley: Samaan aikaan saan luotua muutamaks hetkeks itselleni sen fiiliksen, että mikä tahansa on mahdollista. Sitä en enää kovin usein tunne selvinpäin. Muistelen, että nuoremmpana mulla oli useinkin se fiilis.

Toinen polku on jos eristäydyn ja turhaudun, eli en puhu kenellekään tai tee mitään mieltä piristävää päivään tai pariin ja täysin kyllästyneenä alan viihdyttämään itseäni viinipullolla, koska se luo hetkeksi sen illuusion, että on kivaa, vaikka ei ole. Yleensä noi päivät alkaa jo krapulalla, eli kyse on levottomasta turhautumisesta. Kun samaan aikaan on ihan hervottoman väsynyt ja täysin levoton. Summa summarum, omalta osalta olisi kai ainakin tärkeää pitää huolta tasapainosta tekemisen ja olemisen välillä. Koska tasapainosta horjuminen tuottaa jonkinlaisen halun paeta. Ja olen opettanut itseäni oikein huolella viime vuodet, että paras ja helpoin pakotie on kännit. Hämmennellään nyt sitä soppaa sitten :slight_smile:

Olen alkanut tekemään hengitysharjoituksia eri paikoissa päivän aikana jos huomaan olevani ihan ylikierroksilla (ja yllättäen olen huomannut, että olen aika monta kertaa päivässä, varsinkin jos päivä on tosi sosiaalinen), ihan vaan rauhoittuakseni ja rentoutuakseni vähän niinkuin missä vaan. On itselle aika toimivaa. On muutaman kerran lievittänyt viininhimoakin.

28

Onneksi olkoon Ameeba! Eikö vaan olekin hienoa huomata, että kyllä sitä pystyy kun asiaan oikein ryhtyy.

Minulla ei mennyt viime vuosi niin hienosti kuin olin kuvitellut, mutta pidin vuoden aikana yhden 34 päivän tipattoman (syksyllä) ja muutaman 13 - 19 päivää tipattomia. Kaikki nuo ovat enemmän kuin 7 edellisenä vuonna yhteensä. Ja olen myös sitä mieltä, että iso osuus onnistumisissa on tänne kirjoittamisella. Kävin kyllä myös terapiassa viime talvena, siellä kerroin nimenomaan juomisesta ja hän neuvoi juurikin noita keinoja mitä olet kelaillut. Oikeilla jäljillä siis olet!

29

Hei, minä liityin tänne tänään, omaa ketjua minulla ei ole. Ameeba ja Ellaa, teidän tarinoissa on todella paljon samaa kuin mulla. Mukavaa lukea teidän tekstejä kun tulee fiilis, että hei kyllähän täältä vertaistukea löytyy.

Yritin tipatonta tammikuuta mutta eilen repsahdin jo kolmannen kerran tammikuussa :frowning: Ottaa päähän ja luuseriolo. Mutta nyt meillä ei ole kotona mitään viinejä tai viinaa ja en aio ostaakaan. Täytyy myös miehelle tämä asia teroittaa…

30

Tervetuloa Pecorino!
Voimia ja tsemppiä ja kaikkea täältä sinulle!
Itseäni on kyllä plinkki auttanut. Jos tätä olisin omassa päässäni suunnitellut, olisin antanut periksi jo. Mutta vielä tässä mennään.

31

Hei kaikille ja Onnea onnistumisista. Hienoa. Minä kirjoitin viime pe ja la pitkät pätkät tänne ja kuinka ollakaan antoi herjan eli ei tallentanut.
Mullakin on iso tuki kun lueskelen teidän kirjoituksia. Toisaalta haluan oppia kohtuullisen Alkon käyttäjäksi mutta miten onnistuu… Sillä…
Lauantaina otin saunaoluen tai kun yhden otin niin meni sit kuusi. Su aamu oli kyllä paha suussa maistui ja moraalinen krapula iski päälle. Nyt taas tipatonta tämä viikko. Ihmeen helppoa on ollut.
Palailen paremmalla ajalla taas
Nyt on jo kiire rauhoittumaan ja nukkumaan.

32

Iltakajo, mulla olisi sama tavoite eli kohtuukäyttö. Tosin ei tuo kuusi nyt ihan kauhean paha ole. Joskus osasin tehdä niin, että join sen yksi tai kaksi lasia viiniä. Nyt saatan ajatella juovani sen verran mutta sitten tilanne meneekin toisin ja huomaan ajattelevani, että mitäs tässä nyt sitten, samapa tuo kuinka monta otan.
Mulla on viikonloput kyllä tosi pahoja, tuntuu että työviikon jälkeen ansaitsee sen nollauksen tai viikonloppu on mennyt hukkaan. Eli huomenna ja lauantaina saa pinnistellä jos meinaan onnistua.

33

Tervetuloa minunkin puolesta Pecorino! Kaikille tsemppiä viikonloppuun. Mä tulin tänne kirjoittamaan ja lukemaan toisten juttuja, koska pitkän päivän jälkeen iski kauhea väsymys ja ylläri (not) alkoi tekemään mieli vähän kuohuvaa tai jotain muuta kuplivaa. Nyt kirjoitan tänne ja aloin leipomaan (asia, jota en oikeastaan ikinä tee :smiley: ) ihan vaan, että saan ajatukset pois ja jotain muuta tekemistä. En halua vaan istua ja kärvistellä. Kyllä se tästä. Ilta kerrallaan.

34

Todella tuttu ajatus.

Mutta nyt kyllä jo melke ajattelen, että dokattu viikonloppu sit yleensä kuitenkin on se hukattu viikonloppu.

Hyviä vähentelyjä, voi lähteä ihan käsistä, kuten mulla :smiley:

35

Nyt kun en juo niin oon nähnyt unta juomisesta. Ja kun herään niin tunnen kauheeta syyllisyyttä ja ärsytystä et hitto miksi join, on menny niin hyvin :laughing: Kunnes sitten tajuun, et en olekaan juonu ja krapulaa ei ole. Ihme juttuja.

Aloitin uude harrastuksen tällä viikolla. Siinä saa lyödä pistehanskaa täysillä nyrkeillä ja ai että tekee hyvää.

Olen just menossa synttärisyömään ja tiedän, että kuohuviiniä taas tarjolla. Tänään oon ihan varma etten juo, koska ei yhtään tee edes mieli. Pitää vaan keksii sopivan neutraali tapa sanoa ei, ettei ihmiset ala ihmettelemään.

Hyvää sunnuntaita kaikille omalla tyylillään.

36

Onnea uudesta harrastuksesta Ameeba! Hyvä juttu, siinä saa muuta ajateltavaa ja ai että - tuntuu hyvältä tavalta purkaa paineita!

Naisena on ollut välillä vaikeaakin olla seurassa ottamatta. Heti tulee kyselyjä ja arveluja siitä, olenko raskaana. Muistan aiemminkin miettineeni, että miksi se juominen on normaali käyttäytymistapa. Ehkä se on vaan ollut mun seura, mistä tuo on johtunut. Mutta miksi pitää selitellä juomattomuuttaan, sitä olen aina omalla kohdallakin ihmetellyt. Nyt kun olen jo vanhempi ja on noita lapsiakin jo, niin kyselyjä ei varmaan tulisi, jos jossain kävisin… toisaalta mua ei enää haittaiskaan. Ennen haittasi ihmisten puheet.

Ameeba, mä taas näin aiemmin usein semmoista unta, että olin ollut illalla selvinpäin. Kyllä harmitti aamulla, oikein kaksin kerroin. Mulla on yöt menneet nyt tosi hyvin, tuntuu että herää levänneenä ja nousee jostain tosi mustasta ja pehmeästä paikasta… ja sitten voi mennä vaan keittelemään kahvia. En muista koska olen nukkunut näin makeasti. Unia en muista - tässä alkukuusta kyllä oli jos jonkinmoista. Kiitos, kun sanoit, että parin viikon juomattomuuden jälkeen helpottaa. Se auttoi. Ja oli todellakin totta! <3

37

Hei kiva kuulla ellaa, että nukkuminen sujuu paremmin. Uni on niin tärkee juttu ja vaikuttaa minulla ainakin ihan kaikkeen sitten. Tai siis varsinkin omaan mielialaan ja se sitten vaikuttaa päivässä melkeen kaikkeen.

Ihan joku uskomaton väsymys ollut nyt tämän viikon päällä taas. Aamulla vaikea nousta ylös ihan vaan koska koko keho haluaa vaan nukkua. Alkoholia ei kylläkään ole tehnyt nyt hetkeen mieli. Olkoon se ainakin hyvä asia.

38

Mulla tulisi näköjään tänään sitten 3 viikkoa täyteen juomistaukoa. Tykkään laskea, koska siitä tulee fiilis, että on saavuttanut jotakin. Tämä viikko on ollut helpompi kun edellinen alkosta kieltäytymisen suhteen. Tuntuu, ettei ole edes joka ilta tarttenut käydä itsensä kanssa vakavaa keskustelua siitä, miksei ole hyvä idea mennä kauppaan hakemaan “palkintoa” hyvin selvitystä päivästä.

Onhan tämä arkipäivän suorittaminen hemmetin paljon helpompaa ilman alkoa ja sen tuomia krapuloita, pään huminaa, keskittymisvaikeuksia, levottomuutta ja sydämen hakkaamista. Ja lompakkokin kiittää. On jotenkin ollut hämmentävää käydä ruokakaupassa ja huomata, että loppusummasta puuttuu aina se kymppi tai pari niistä sikspäkeistä.

Mut mikä tämä pieni angsti on, joka seurailee päivittäin. Olen yrittäny tehdä sen kanssa tuttavuutta selvinpäin. Mulla on isoja muutoksia tulossa elämään nyt kevään lopulla ja ehkä pienesti olen panikoinut niitä ja voipi olla, että alko on auttanut mua siirtämään sitä paniikin tunnetta sivulle viimeisen vuoden aikana. Mene ja tiedä, mutta olen nyt yrittänyt eri tapoja angstin lievittämiseen. Että se viinipullo ei olisi se ainoa ratkaisu. Hyvää oloahan tässä ollaan etsimässä ja nyt on vaan aika opettaa aivoille, että se hyvä olo voi tulla jostain muustakin kun lasillisesta (tai kuudesta). Kun on jo joitakin vuosia opettanut itselleen, että pullo=hyvä olo/turtumus niin menee kai hetki, että oppii, että se ei ole hyvä ratkaisu. Yritän yksinkertaistaa näitä juttuja näin itselleni niin ne ei tunnu niin isoilta ja pelottavilta :slight_smile:

39

Onneksi olkoon 3 viikosta! Maksasi kiittää, ja muu elimistö myös. Itse pääsin tuohon ekan kerran 17 vuoteen viime marraskuussa ja olo oli kyllä mahtava.

Opettelua tämä vähentäminen ja välillä ilman oleminen on ja vie aikansa. Ei se viinikään sinua heti alkanut määrittelemään. Jos mopo keuli yli 10 vuoden treenin jälkeen vasta niin ehkä vähentämisen opetteluunkin kannattaa varautua ainakin muutaman kuukauden ellei pidemmäkin ajan kanssa :slight_smile: .

40

Kehossa on kyllä niin paljon parempi fiilis, eli uskon todellakin Vilma1966, että ainakin maksa kumartaa ja kiittää. Juomisesta vapautuneen ajan olen käyttänyt paljon liikuntaan niin sekin on parantanut oloa ihan varmasti. En kauheasti viitsi painoani seurailla, koska mulla on se aikoinaan mennyt överiksi, mutta vaatteissa on ainakin mukavampaa ja peilistä katsoo hieman kirkkaammat silmät ilman silmäpusseja ja poskissakin on turvotus laskenut.

Henkisellä puolella ihmiset ärsyttää vähemmän ja ei ole tuntunut tarvetta tiuskia tai mennä vessaan piiloon hengittämään esimerkiksi töissä tai opiskelupaikalla, että pääsee ihmisiä karkuun :laughing: Sosiaaliset ympäristöt ei siis ole niin hirveitä vaan ihan siedettäviä ja joskus jopa ihan mukavia. Tuntuu kuitenkin, että mielialat vaihtelee. Välillä on ihan melkeen euforisen hyvä olo ja toisena kaipaa vaan sängyn pohjalle peiton alle.

Hassua, että lähimuisti pätkii kuitenkin välillä ihan huolella. Sekin saattanee olla vierotusoireita akuutin vaiheen jälkeen, olen lukenut. Yritän ainakin niin uskoa. Koska jos mä olen juonut lähimuistini pysyvästi paskaksi niin se ei olis kiva juttu se, ei. Tulee vaan esimerkiksi sellaisia hetkiä, että tuijotan ihmistä, jonka oon tuntenut (opinnoista) jo puoltoista vuotta ja mulla menee hetki, että saan sen nimen mun päähäni. Toisia asioita taas muistan hyvin. En tiedä, mielenkiinnolla seurailen, miten tämä etenee.

Kolme viikkoa täyttynyt ja eilen tuli illalla pitkästä aikaa oikein kunnon alkoholi-innostus Lidlin kassalla kun edellinen asiakas oli kerännyt hihnalle kavalkadin mun perusoluttani. Into meni kuitenkin ohi kun vaan pakotin itseni kotiin ilman olutkassia ja söin, hengittelin ja kävin lämpimässä suihkussa ja nukahdin sitten. Joku joskus viisaasti sanoi, että seuraavana aamuna ei ikinä kaduta, ettei edellisenä iltana juonut. Ja se on kyllä todellakin totta.