Olispa kiva raportoida, että juomatta oleminen on vaan hyvän olon lineaarista kasvua. Mutta ei kyllä ole. Tänään on joku harmaa matto taas aivojen ympärillä ja tuntuu tukalalta ja väsyneeltä. Turhautuminen on kanssa alkanut seurailemaan. Ei sinällään, että tekemisestä olisi puutetta, vaan jokainen tehtävä edessä tuntuu jotenkin tyhmältä ja mitäänsanomattomalta. Että mitä hyötyy tästäkään on kenellekään No ei siitä juomisestakaan tietty mitään hyötyy ole kenellekään, mutta ainakin sen avulla saa luotua jonkun illuusion, että kivaa on.
En nyt aio tänäänkään juoda, mutta angstailen täällä itselleni niin muistan, että näitäkin fiiliksiä on. Että vaikka keho voi paljon paremmin ja sen todellakin tuntee, niin pää takkuilee ja kiertää omia kehiään.
Lueskelin eilen dopamiinista ja alkoholista ja siellä olikin aika selvästi myös todettu, että alkoholin jättäminen pois itse asiassa saattaa vaikuttaa inhiboivasti dopamiinin tuotantoon. Kunnes taas tasoittu(nee) ajan myötä. Alkoholi on niin tehokas mielihyvähormonien sekoittaja, että ei ihme jos sitä tekee mieli kun on kerran siihen itsensä opettanut. Mutta sitten siitä pitäisi opettaa itsensä pois ja löytää niitä muita mielihyvän lähteitä.
Ameeba, välillä mä ajattelen, että voisin juoda vain siksi, että vituttaisi vähemmän. Välillä keittää niin päässä että ei voi käyttää muuta sanaa kuin tuota. Ja sitäkin ajattelen, että voinko nyt kuitenkaan sen paremmin mitä ennen, vaikka tiedän että voin todellakin paremmin.
Syvä huokaus ja jatketaan taas päivä kerrallaan.
Samoissa, vaihtelevissa fiiliksissä tällä viikolla menty. Jollakin tavalla lohdullista kuulla, ellaa, etten ole ainoa. Vaikka ei tietty kiva, että sielläkin potuttaa
Tällä viikolla menin taas ohjelmoimaan kalenterini ihan minuutilleen täyteen ja sen tuntee. Treenannutkin olen niin että tänä aamuna oli tuskaa nousta keittämään kahvia ihan vaan kun joka lihas huutaa. Tuntuu välillä, että mulla asioiden pysyminen kohtuudessa on haasteellista aika monella kentällä.
Mutta, kohta kuukausi täynnä ja se on kyllä hienoa se. Toisaalta huomaan, että joku alkofest siintää palkintona mielessä helmikuulla ja en tykkää siitä, että ajattelen niin. Aion siis jatkaa alkottomuutta helmikuulle kunnes tulee joku muu syy juoda kun palkinto juomattomuudesta. Koska se on yks huonoimmista syistä koskaan, jos yritän opetella pois alko palkintona-ajattelusta. Enkä halua juoda yksin helmikuussa. Se on se paikka, jossa mulla todennäköisimmin lähtee lapasesta.
Kuukausi meni ja juomattomuus jatkuu ihan vaan kun en keksi syytä juodakaan Kyllä täytyy kiittää tätä palstaa, että pysyin päätöksessä. Kummallisesti sitä tuntemattomienkin vertaistuki kannustaa ja samalla pysymään polulla. Kiitos.
Mutta tietty nyt tutkaileminen jatkuu. Tai vasta kunnolla alkaa tai jotain. En oikein tiedä. Jatketaan harjoittelua.
Hyvä Ameeba!! hieno juttu!
Sitä ei ihan heti tajua, että tästä palstasta tosiaan olisi hyötyä, mutta niin siitä vaan on kun antaa sille mahdollisuuden. Toki välillä ei jaksa kirjoittaa eikä lukea, mutta niin vaan taas aktivoiduin minäkin. Tämä on paras paikka siihen vertaistukeen ja omien ajatusten ulossaantiin tässä asiassa.
Mä välillä tuskailin kun ei voi kaikkea avoimesti kertoa ja tuntu oudolta olla jonku nimimerkin takana. Mutta sehän se olikin sitä parhautta. Turha sälä jää pois kun pitää keskittyä olennaiseen.
Tuo se on mullakin viime päivät pyörinyt mielessä en keksi enää syitä miksi pitäis jokaisella vapaalla juoda! Se oli mun tavoite vuosi sitten etten joisi jokaisella vapaalla. Nyt en todellakaan enää tiedä miksi tuhlaisin hyvää vapaa-aikaa jatkuvaan viinin lipittelyyn.
Just tästä aiheesta tulikin kirjoittamaan tänne tänään ja sen teenkin kohta tuonne omaan ketjuunkin.
Hieno juttu Ameeba siitä mille tielle olet lähtemässä <3
Tsemppiä kovasti Narkkis omissa tavoitteissasi! Mä tässä jatkan tosiaan tunnustelua, että mihin suuntaan tämä jo kauan tavoiteltu ja vihdoin onnistunut pieni juomatauko mua vie. Tänäänkään ei ole huvittanut juoda. Mennään nyt ainakin sinne helmikuun puolelle
Jaa-a. Join viikonloppuna kun kerran tarjottiin. En sitten sanonut ei. Määrä ei ollut paljon (aiempiin verrattuna), mutta voi luoja mikä krapula. Seuraava päivä meni ensin päänsäryssä ja sitten vaan koomassa. Vieläkin tuntuu ekstraväsymys kehossa. Oli oikeastaan ihan hyvä kokemus. Tajusin, etten enää oikein ole edes muistanut miltä kunnon krapula tuntuu, koska toleranssi on ollut aika korkea. Runsaan kuukauden alkovapaus on ainakin madaltanut sitä. Hyvä niin.
onnea tipattomasta kuukaudesta! ei muuta kuin takaisin ruotuun. kirjoitit tuohon että “hyvä kokemus”, juuri näin. tauon jälkeen ihmettelee sitä(kin) miten on jaksanut niitä toistuvia krapuloita alvariinsa. siinä mielessä pienikin tauko aukaisee silmät.
tsemppiä jatkoon! Narkkikselle myös terkut!!!
Se onkin muuten jännä miten sitä unohtaa miltä krapula tuntuu kun on tottunut useammin ryypiskeleen.
Hyvä muistuttaa välillä siitä itelleen. Jos ei ihan halua käytännössä kokeilla niin käy täällä sitten lukemassa niitä muistoja.
Heips!
Olen tässä pari päivää lueskellut tätä viesti ketjua ja päätin nyt itsekin tänne kirjoittaa. Lähinnä siksi, että olen vihdoin myöntänyt itselleni, että minulla todellakin on ongelma ja että olen aamusta asti haaveillut viinipullon hakemisesta kaupasta, heti kun pääsen töistä… Jopa niin kierosti, että ansaitsen lasillisen palkinnoksi siitä, että olen myöntänyt ongelman itselleni. Siis täysin sairas ajatusmalli! Ja kun tietäähän sen, ettei se lasilliseen jää, vaan menee koko pullo ja puolessa välissä pulloa juoksun kanssa kauppaan ostamaan sen siksarin…
En juo joka päivä, mutta kun juon, niin se lähtee aivan lapasesta ja yksinään nimenomaan. Olen saanut jo kaksi varoitusta vuokranantajaltani kännissä häiriköinnistä ja kolmannesta lähtee kämppä alta… Muisti menee joka kerta. Olen loukannut läheisiäni, enkä edes muista mitä olen sanonut. Käyn töissä ja ulkoisesti asiani näyttäisivät olevan järjestyksessä, muttei niin todellakaan ole. Toivon, että tänne kirjoittaminen saisi minut kiertämään alkot ja kaupat kaukaa, sekä kuppilat joihin lähden “yhdelle” ja sitten aina vaan seuraavaan kuppilaan aukioloaikojen perässä ja yksinään niihinkin. Moraalinen krapula on tällä hetkellä aivan kauhea, kun mietin urpoa käytöstäni. Myös töistä olen ollut pois krapulan vuoksi. En tiedä miten tämä homma on oikein päässyt lipsumaan näin pahaksi. Toivon, että tänne avautuminen takoisi päähäni järkeä!
moi Ariel!
tervetuloa mukaan vähentelemään, tai vaikka lopettamaan kokonaan.
nyt otit ison askeleen kun kirjauduit tänne ja haluan alleviivata että monet meistä on onnistunut pyrkimyksissään tämän palstan avulla. kuten oletkin jo lukenut, kaikilla meillä on omat päämärämme ja tavoitteemme mutta ongelma on sama.
lue ahkerasti Plinkkiä, ota asioista selvää ja kirjoita itsekin, vaikka päivittäin.
tällä tavoin halukkuutesi elämänmuutokseen saa vauhtia ja suunnitelmasi pysyy aktiivisena. haluat tehdä asioille jotakin, ja niin siis teetkin. käsittelet liikakäyttöäsi täällä, kaltaistesi kanssa.
olet sydämellisesti tervetullut! isot tsempit ja pysy siis remmissä mukana
Tervetuloa minunkin puolestani Ariel! Hienoa, että halusit kirjoittaa ja teit niin. Itse koin ainakin, että tänne oli matalin kynnys kirjoittaa omista pohdinnoistaan ja sellaisena siis paras tapa aloittaa vyyhdin purkamista.
Täällä mennään flunssassa, joka ei estänyt mua tissuttelemasta viiniä lauantaina, yksinään. Pelkästään turhautumiseen ja tylsyyteen. No se kostautui vielä kovemmalla kuumeella. Melkein tuntui siltä, että hyvä, tarvitsin sen rangaistuksen. Ihme itseruoskintaa. Miksi alkoholi on aina joko siitä kieltäytymistä, ja sitä kautta itselle hurraamista, tai juomista, joka tuottaa syyllisyyttä.
No, jos katsoo nyt saldoa helmikuulle tähän mennessä niin yhdestätoista päivästä neljänä olen juonut. Kaksi sosiaalisessa tilanteessa, kaksi itsekseni (toinen arkena, toinen tosiaan toissailtana). MItähän tähän nyt sanois. Ainakin se on vähemmän kun mitä olisin ilman tipatonta juonut. Ilman taukoa olisin hädin tuskin ollut neljää päivää tässä vaiheessa helmikuuta selvänä. Että jos nyt jotain positiivista kaivaa niin olen ollut peräti kokonaisen viikon selvänä helmikuusta
Ajattelin tehdä itselleni nyt sen lupauksen, että arkena ei juoda. Se antaisi jonkun selkeän vähentämistavoitteen. Tarvitsee tulla fiilis, että onnistuu jossain. Ja se onnistuu vaan jos on selkeä tavoite (nimimerkillä suorittaja). Muuten tää vähentely on liian tylsää Tarkoittaako se nyt sitten sitä, että odottelen aina kumman innokkaasti viikonloppua, en tiedä. Jäänee seurattavaksi ja pohdittavaksi.
Jatketaan harjoituksia. Tänään näyttäs tulevan eka kuumeeton päivä.
Tavoitteethan on ihan suotavia muutenkin kuin juomisen suhteen. Muutenhan elämä on vain ajelehtimista- Minusta molemmilla palstoilla välillä valitetaan elämän näköalattomuutta ja motivaation puutetta mitä sitten paetaan juomiseen.
Olen joskus aikoja sitten kirjoittanut kuinka tein pari vuosikymmentä sitten listan tavoitteistani. Ihan vaan kynällä ja paperilla ja yllättäen niistä toteutui 85% nopeammin kuin olin suunnitellut. Siinä oli ihan kovia hommia kuten vaativien opiskelujen loppuun saattaminen työn ohella, maailmanympärimatka sitten palkkiona, eikä minulla mitään hajua ollut miten sen rahoitan koska asuntovelkaakin oli. Monia muitakin kuten menestyvän yritystoiminnan aloittaminen. Niin ne vain toteutuivat ihmeesti. On tärkeää tietää mitä haluaa. Kaikkea ei välttämättä saa ja yllätyksiä voi tulla mutta varmasti paremmin toteutuu kun vielä suunnitelee miten tavoitteeseen aikoo päästä. Nimittäin tavoite ilman suunnitelmaa on vain haave.
Osan asioista onnistuin sitten juomalla tuhoamaan mutta onhan ainakin hienot muistot säilyneet ja nyt minulla on uudet suunnitelmat. Tärkein tavoite on mielenrauha mutta edellyttäähän sekin kaikenlaista ja senkin helposti juomalla tuhoaa.
Onnea onnistujille! On upeaa lukea onnistumisista ja mitä hirvittävää epäonnistumisen tunnetta juuri nyt koenkaan…
Viikonloppuna oli illanistujaiset ja olin mukamas niin ylpeä itsestäni, että vain näin viikonloppuisin kun ystävien kesken otan, niin tämähän minulle riittää… No kuinkas kävikään… Menihän siinä kolme päivää sinnitellen ja taas piti yksin ottaa… Että harmittaa… Ei tullut sentään vedettyä mitään kaatokännejä, mutta yli varojen kuitenkin… Mikä tässä on niiiin vaikeeta… Ja huomenna töihin… hoh hoijaaa että vituttaa tämä… Kiitos että on olemassa paikka mihin purkaa itseensä turhautumista ja että tiedän jo nyt, että tämä todella auttaa!
Uusi kuukausi, uusi yritys. Helmikuun lopulla tuntui vikonlopun juomingit sosiaalisissa tapahtumissa venyvän ja vanuvan sitten sunnuntaille ja viikonpäivillekin (yksin). On ollut jotenkin ihan luovuttanut ja flegmaattinen olo koko vähentelyn suhteen. Oon yrittänyt tutkiskella mistä se johtuu kun alkuvuodesta oli niin hyvä draivi.
En osaa nyt muuta sanoa kun yritän edelleen/uudelleen pysyä nyt siinä lupauksessa, että viikonpäivillä ei tissutella. Olkoon maaliskuu se kuukausi kun pysyn siinä lupauksessa. Liikuntaharrastukset on pysyneet sieltä tammikuusta mukana, että ainakin monta kertaa viikossa ryhmäliikunnassa käynti on vähentänyt tissutteluaikaa
Moikka Ameeba ja muutkin vähentelijät! Silloin kun aloitin täällä (n, 17 kk sitten) laitoin myös itselleni ensimmäiseksi tavoitteeksi sen, että arkisin ei juoda. Ja myös perjantai on arkipäivä. Sitä ennen minulla oli lipsunut siihen, että vähintään kerran kuussa oli sellainen viikko, että lipittelin parinakin arki-iltana. Ja koko ajan arkikäyttö lisääntyi. Tuon päätöksen myötä olen pikkuhiljaa päässyt siihen, että arjet pääasiassa sujuvat ihan kivasti ilman. Joskus perjantaisin on tapahtunut pientä lipsumista, mutta ei entisen kaltaista “perseet” ryyppäystä. Ei tämä kuitenkaan koko ajan ole mennyt täydellisesti. On ollut kausia jolloin on tullut n kuukauden mittaisia lipsumisia. On vaan välillä tullut sellainen hällä väliä fiilis, en ole jaksanut itseäni paimentaa. Mutta sitten olen taas palauttanut itseäni ruotuun ja jatkanut raittiita arki-iltoja.
Yritän tuolla sanoa, että jatka vaan harjoittelua. Olet vielä hyvin alussa, et voi olettaa, että olet jo täydellisesti oppinut. Pikku hiljaa se sieltä löytyy, mutta alussa vaatii enemmän asiaan panostamista. Todistit tipattomalla, että pystyt siihen. Nyt vaan pidät päätöksesi. Sitten kun alkoton arki sujuu voit tehdä seuraavan suunnitelman.
Yksi huomio minkä itsestäni tein oli se, että minun on pidettävä tuosta säännöstä kiinni vaikka olisi sosiaalisia arkeen sijoittuvia tapahtumia missä alkoholia on tarjolla. Jos annan itseni lipsua niiden takia lähtee helposti muutenkin homma luisumaan takaisin vanhoille laduille. Tämä ei tietenkään päde kaikkiin, mutta minun on helpompi pitää kiinni tästä säännöstä kun se on ehdoton, kuin että siinä olisi joitain poikkeuksia. Mieti mikä sinun luonteeseesi sopii parhaiten ja tee säännöt sen mukaan. Sitten ei kun pitämään niistä kiinni (helppoa vai mitä?) .
Hei te kaikki ihanat ihmiset jotka olette tänne elämästänne kirjoittaneet. Mulla on nyt sellainen olo että oli pakko rekisteröityä ja kertoa itsestäni.
Olen juonut varmaan 15 vuotta, ensin vähemmän mutta viime vuosina juominen on riistäytynyt käsistä. Välillä join joka ikinen vapaapäivä. Käyn siis töissä ja perhettäkin on. Viime syksynä työterveystarkastuksessa maksa-arvot olivat hurjissa lukemissa. Sen ansiosta olen saanut vähän juomista vähennettyä. Helmikuussa taisi tulla kolmen viikon juomaton pätkä. Mutta nyt olen lomalla ja yksin kotona ja juonut taas tolkuttomia määriä. Olo on hirveä mutta onneksi viinat on nyt loppu kotoa ja uutta en aio hakea.
Moni asia mitä muutkin on tänne kirjoittaneet pätee minuunkin. Juon aina selkeästi humaltumistarkoituksessa, jos jääkaapissa on 1 siideri niin se saa siellä ollakin, tarvitsen laatikon viiniä tai pullon kirkasta että kannattaa rueta juomaan. Olin shokissa kun mies sanoi helmikuussa että sää oot vähentänny juomista. Miten hän voi sellaista huomata kun juon aina salaa! Lomalle jäädessäni piti viinat hakea kahdesta eri viinakaupasta kun en yhdestä kehdannut niin paljon ostaa.
Ja se minkä haluasin lopettaa kokonaan on tämä kotona yksin juominen. Maaliskuun 1. päivänä on hyvä ottaa tavoitteeksi viettää vuoden ensimmäinen tipaton kuukausi, tammi ja helmikuussa se ei onnistunut.
Tervetuloa mukaan, Helena. Jos siltä tuntuu, että haluat seurata omaa tilannettasi helposti, niin ihan oman ketjun perustaminen on aika toimiva vaihtoehto. Itse tosin taidan kirjoitella paljon enemmän muihin ketjuihin kuin omaani
Kiinnitin huomioni tuohon, että jos jääkaapissa on yksi siideri niin se saa siellä ollakin. Minulla on aivan sama juttu. Miesystävä osti aikoja sitten siideriä minun luokseni ja yksi tölkki on edelleen jääkaapissa. Se ei vedä ollenkaan puoleensa. Osaksi siksi, ettei siideri ole mikään varsinainen lempijuomani, mutta ennen kaikkea siksi, että eihän yhdestä siideristä olisi mitään iloa.
Minä en vielä ole käynyt kahdessa eri viinakaupassa samana päivänä, mutta yritän kyllä vaihdella ostopaikkoja usein, jotta ei naama alkaisi tulla liian tutuksi aina yhdessä ja samassa - vaikka varmasti on jo tullut vaihtelusta huolimatta.
No ei siitä juomisestakaan tietty mitään hyötyy ole kenellekään, mutta ainakin sen avulla saa luotua jonkun illuusion, että kivaa on.
en keksi enää syitä miksi pitäis jokaisella vapaalla juoda! Se oli mun tavoite vuosi sitten etten joisi jokaisella vapaalla. Nyt en todellakaan enää tiedä miksi tuhlaisin hyvää vapaa-aikaa jatkuvaan viinin lipittelyyn.
