no voi miten harmillista toi kaatuilu. ja kuten Peco tossa sanoo pahemminkin olisi voinut käydä.
itselläni oli toissa viikolla henkistä kaatuilua mikä aiheutti megapahat morkkikset kun kännipäissäni vyörytin pahan oloni miehen niskaan.
joten et ole morkkiksesi kanssa yksin.
ja kerrohan Ameeba tosiaan enemmän kuulumisiasi??
Kiitos ihanat kyselyistä. Ruhje pienenee ja pakkeli peittää ja neljäs päivä juomatta kaatuilun jälkeen alkoi 
Ei siinä tosiaan mitään ihmettä tapahtunut, enemmänkin ego sai taas kolauksen.
Mulle kuuluu nyt tänään taas kirkkaampaa kun takana kaksi holitonta, hyvin nukuttua yötä. Kun nukkuu sikeesti niin tajuaa taas miten se viini ja siideri vie yöunet ihan levottomalle asteelle. Ja miten se taas vaikuttaa kanssa siihen kuuluisaan mielenterveyteen.
Uusi ura ja yrittäjyys etenee hitaasti, mutta mulla on siitä ihan ok fiilis. Stressiä toki jos sinne päästää itsensä. Ja ahdistus nyt seuraa aina, mutta me ollaan jo vuosien takaa ystäviä miss angstin kanssa, että olkoon nyt mukana kun ei kerran lähde sovinnolla. Mä olen tosiaan uranvaihtaja ja jos alkaa oikein miettimään että oliko tämä nyt ihan fiksu veto niin kyllä siitä itsensä aikamoiseen solmuun saa. Kun en mä tiiä kaatuuko tää homma taloudellisesti ihan heti vai lähteekö lentoon. Mutta ei ole muuta vaihtista kun uskoa itseensä. Mä olin oikea uraohjus aiemmin, tai siis en rahan perässä, vaan tein ihan hulluna hommia muista syistä. Ja etenin kiireen vilkkaa ja olin töissä Suomessa ja ulkomailla ja kaikki oli niin valoisaa (paitsi ettei ollut). Sitten tuli työuupumus ja ihan totaalinen angsti. Ja siitä se sitten lähti. Opiskelin toisen tutkinnon ja nyt alan toivomaan siitä uutta elämää ja makoisia hedelmiä 
Ja ei tartte varmaan selittää, että jossain tossa uupumuksen mailla iltaviinit tosiaan alkoi hipsimään kuvioihin ja niillä teillä ollaan edelleen. Nyt olis vaan niin hyvä sauma päästä elämässä eteenpäin ja jättää se lutraaminenkin yksinään vähemmälle. Oon tehny niin paljon töitä, että pääsin tähän saakka (nelikymppisenä uranvaihtaminen on omanlaistaan kyllä). Et viinitonkka ei nyt kyllä vie tätä multa. Kirjotin ton lauseen tsempatakseni itteeni taas tähänkin päivään.
Jatketaan harjotuksia, ystävät. Toivon teille voimia ja iloa päivään!
olet valtavan rohkea tyyppi, Ameeba. hurja elämänmuutos kaikkinensa. mutkia matkaan tulee, se on selvää, mutta mahdollista on että onnistut juuri niin kuin oot kaavaillut. tai oikeastaan todennäköistä. hirmuisesti onnea matkaan!
ehkä toi kaatuilu herätti sut entistä tehokkaammin. se ei toistu - tiedät kyllä miten. miten eliminoida moiset fyysiset ja sitä kautta henkiset kompuroinnit.
paan peukut ja varpaat kattoon asti toivoen sulle lennokasta matkaa urakehityksellesi ja yrittäjyydellesi! kunpa voisit vähän valaista alaasi mutta eihän se sovi plinkkisuodattimen takia.
Joo, tavoitteiden saavuttamiseksi tai haaveiden toteuttamiseksi joutuu ottamaan riskejä ja se on rankkaa. Munkin se epävarma työangsti kohtuu siitä, että olen ottamassa erään asian kanssa henk koht riskin ja byrokratian sääntöjen vuoksi riski ehkä kopsahtaa omaan nilkkaan. Mutta kun en tiedä niin roikun löysässä hirressä ja odotan vaan mitä sääntöjen päättäjät päättävät. Yhtä isoja muutoksia kuin sulla niin mulla ei kyllä ole. Pakko myöntää, että viini tosiaan hetkellisesti auttaa mutta sitten taas mennään toiseen angsti ja paniikkipäähän ja lujaa. Eli siksi tässä täytyy pysyä erossa angstin hoitoon tarkoitetuista iltatissutteluista.
Joskus vaan on pakko tehdä isoja muutoksia jos haluaa vaikuttaa siihen miten loppuelämänsä elää. Mä aina ihailen ihmisiä jotka uskaltavat ottaa isojakin askelia pois tutulta polulta.
Kiitos kauniista sanoista En kyllä tunne kauheen rohkeeksi itteäni, enemmänkin aina mietin et oon ihme vaeltelija ja sätkin ympäriinsä, enkä osaa olla aloillani niinku normaalit ihmiset Mutta joo, riskien ottaminen ei ole helppoa ei, varsinkin jos on yhtään semmoseen huolehtimiseen ja ylettömään huolestumiseen taipuvainen tyyppi niinkun minä ainakin. Se on ihme mitä kaikkee aivot voi kehitellä että mitä VOIS sattua, vaikka ei olis järjellä ajateltuna edes mahdollista tai ainakin epätodennäköistä.
Toivottavasti Pecorino sun työjutut pian selkiytyy. Inhottavaa olla epävarmuuden limbossa. Oon SylviaPlaa lueskellut paljon sun juttuja ja sulle kanssa kovasti voimia ja jaksamista.
Tänään en aio taas ottaa, enkä koko loppuviikkona. Naarmu otsassa alkaa oleen menneen talven lumia, mutta muistoissa vielä vahvasti 
Tavoittelen sitä mitä mun otsikko sanoo, edelleen. Yksin en halua enää juoda, ainakaan ennenkun tiedän, että tämä homma olisi hanskassa. Sosiaalisessa juomisessa kun homma pysyy hanskassa yrittämättä.
Mun pitää muistaa muuten joskus kirjottaa omia kokemuksia sieltä kunnan mielenterveys- ja päihdepalveluista, jossa oon käyny pari kertaa. Kun itse lueskelin muutamia ihmisten kokemuksia ennenkun menin. Mulla on ensi viikolla taas aika. Ilmeisesti viimeinen, en tiedä. Taitaa olla aika täynnä niitten asiakasajat.
Minusta kyllä kuulostat Ameeba rohkealta kun vaihdat uraa ja yrittäjyys on mun mielestä jo tosi peukun paikka! mä olen siinä asiassa nössö enkä yrittäjäksi haluais, niin helppo olla toisen palveluksessa vaikka sekään ei mitään herkkua aina ole.
Mä olen kans vaihtanut nelikymppisenä ammattia, ihan ammattien ääripäät kyseessä ja päivääkään en ole katunut vaihtamistani viakka ei se aina helppoa ollut.
Ja se on kumma juttu kun sosiaalisessa juomisessa se homma pysyy hanskassa! sulla onkin osuva ketjun nimi. Tätä asiaa en ole vielä muuten edes miettinyt. Jos lopettais kokonaan yksin juomisen…hmm. Huh! tällä hetkellä tuntuu siltä. Mutta työstettävä ajatus.
Ja odotan sinun kokemuksia noista kunnan palveluista. Mielenkiintoista lukea miltä sinusta on tuntunut siellä.
Tsempit
Kiva kuulla, että on muitakin ammatinvaihtajia täällä(kin). On se oma haasteensa kyllä opetella taas asiat vähän niinkuin alusta nelikymppisenä. Kun on tottunut aiemmin olemaan tietyssä asemassa/osaamaan jo hommansa. Sitten yhtäkkiä aloittaa uudet opinnot ja on ihan noviisi taas. Oli siinä välillä kasvukipuja kyllä. Ja on edelleen. Mutta hyvä tästä tulee. Lähdin hakemaan jotain, jossa en stressaa koko ajan, jossa voin olla liikkeessä (vs. istua toimistolla) ja jossa saa olla ihmisten kanssa kasvokkain tekemisissä. Tässä sitä nyt piisaa ja jo alkumetreillä voin sanoa, että fiilis on toiveikas.
Tänään kävin kahden tunnin metsäretkellä itseni kanssa. Metsä on kyllä niin DNA:han rauhoittavana koodattu asia. Aina lähtee sieltä selväpäisempänä kun sinne meni. Muistaisi käpystellä puiden keskellä useamminkin. Sitten kaatuilun en ole ottanut ja unet on olleet makoisia. Tällä tiellä kun pysyisi ainakin hetken. Mietin just kävellessä, että jos pystyisin olemaan juomatta yksin, joisin aika hemmetin vähän. Sosiaalisia juomatilanteita on suht harvaan nykyään. Mutta, niin se vaan on “kivempaa” kitata itsekseen kun ei tarvitse himmailla tai yrittää olla normaali ihminen
Patikoinnin jälkeen alkoi tehdä mieli kylmää siideriä, mutta en aio sille polulle nyt lähteä ollenkaan. Tulin tänne kirjoittamaan ja lukemaan muiden juttuja. Se auttaa aina. Huomenna pitää myös olla promokuvauksissa ja en TOD aio mennä sinne punasilmäisenä ja turpeena, se on niin varma kun voi olla. Katsoa sitten itseään niissä kuvissa krapulaisena seuraavat kuukaudet. Juu ei kiitos
Toivottelen kaikille hyvää lauantaita. Olette mielessä usein ja lueskelen paljon muiden ketjuja. Usein ei vaan jaksa sitten kirjoittaa kun tänne omaan ketjuun. Mutta, ei kai tämän suorittamista pitänyt ollakaan. Voimia kaikille teille!
Tuli mieleen, että seurailin muuten taannoin rahamäärää, joka menee alkoholiin kuukaudessa. Näpyttelin joka ikisen kuitin Exceliin ja katoin summaa kuun lopussa. Neljän kuukauden seurannalla tajusin, että menee 125-250 euroa/kk viineihin, skumppaan, oluisiin ja siideriin. Oli aika silmiä avaavaa. Ruokaostosbudjetti pienenisi yli puolella, jos jättäisin alkot kauppaan. Nyt varsinkin kun elelen aika tiukoilla ennenkun yritys lähtee lentoon niin nollapäivät tuntuu aina vaan paremmalta ajatukselta
Tuo on kyllä järkyttävää tuo rahamäärä minkä alkoholiin saa menemään. Meillä kahden henkilön alko-ostoksiin eli lähinnä viineihin on kuukausitasolla uponnut 200-400€. Me ei harrasteta mitään viinanhakumatkoja, vaan maksetaan verot kotimaahan ja jos himottaa juoda, niin sitten kukkaro kärsii. Ja onhan se kärsinyt. Kallis harrastus rahallisesti ja vielä kalliimpi seurannaisvaikutuksineen.
Voi kamala tosiaan paljonko sitä rahaa on mennyt viinaan 
viini maksaa joo ja sitten kun olen aina ostanut vähän kalliimpia siidereitä enkä kaupan omia merkkejä niin huh. Aikoinaan tärkeintä oli, että juoma oli halpaa, mutta muka nyt on se makukin merkannut jotakin. No on kait silläkin ollut merkityksensä muutaman ekan lasillisen kanssa, mutta loppujen lopuks ei kuitenkaan. Vaikka kyllä mulla tietyt juomat on aina jäänyt juomatta. Ettei nyt kuitenkaan siinä pisteessä ole ollut, että kaikki menis. Vaan voishan sekin päivä tulla ettei olis väliä.
Usein ei vaan jaksa sitten kirjoittaa kun tänne omaan ketjuun. Mutta, ei kai tämän suorittamista pitänyt ollakaan.
Usein ei jaksa kuin lukea muitten juttuja. Ei tämä suorittamasta olekaan, itse vaan joskus kompastuu siihen. Joskus vaan väsyttää koko juttu ja aihe. Olen mä viime syksynä ottanut tänne parin kuukauden tauonkin. Tais Sylviakin tehä niin. Mutta kiltisti sitten palattiin takas
Mietin just kävellessä, että jos pystyisin olemaan juomatta yksin, joisin aika hemmetin vähän. Osui ja uppos mulle tää!
Jaaha. Samaa vanhaa täällä päin. Muutama päivä juomatta, pari päivää tissuttelua. Tänään sydän hakkaa vähän kiivaammin ja vatsa sekaisin. Alan oleen aika h-e-l-v-e-t-i-n kyllästynyt. Pää näkee tänään vaan synkkiä pilviä ja halu tehdä yhtään mitään on nollissa. Että kappas, tätäkö se alkoholi tekee mielelle. Tulipa taas yllätyksenä 
Tänään epäilen jo omaa motivaation tasoani juomattomuuteen/vähentelyyn. Jotenkin niin helposti sitä ottaa viiniä tai siideriä iltaisin, vaikka kuinka aamulla olisi päättänyt, ettei ota.
En tiedä enää oonko mä vähentelijä. Kunnon irtiotto tässä tarttis ottaa. Oon niin kyllästynyt miettii tätä aihetta ja laskee annoksia jne jne. Ja vaikka jois vaan pienempiä annosmääriä niin silti on kroonisesti pettynyt olo itseensä. Melkeen tuntus helpommalta olla vaan juomatta. Paitsi ettei ole.
Yrittäjyys etenee. En kyllä keksi moniakaan asioita, jotka on vastenmielisempiä kun itsensä markkinointi. Hyhyh. Tällaselle introvertille kun minä on todellinen saavutus jos jotain saan somessa tms sanottua. Luoja kun vaan vois mennä jonnekin kellariin ja olla siellä hiljaa, eikä tarttis kenellekään mitään kertoa palveluistaan. Mutta sitten asiakkaat kuitenkin maagisesti löytäs tiensä mun luo
Huh. Synkistelyä. Mut parempi se tänne on kirjottaa kun pyöritellä päässään yksin. Voin sitten parempana päivänä nauraa omalle kärsimykselleni. Ehkä pitäs käydä suihkussa ja kävelyllä ja yrittää sitten tehdä jotain järkevää, jos vaan pystyy.
Jaa täällä toinen ajatuksissa vellova vähentelijä! olipa ilo lukea heti omien synkistelyjen päälle nämä ja suo anteeksi sarkastisuuteni
Mä niin ymmärrän tuon markkinoinnin tuskan! mulle on sanottu usein, että mun pitäs olla jonkin sortin yrittäjä, mutta kun tosiaan pitäs osata myydä itseään niin hyhhyh. Minä kyllä myyn vaikka jäätä jäätikölle, mutta sen asiakkaan pitää tulla noin vian mun luo eikä niin, että mun pitää se asiakas etsiä jostain.
Kunnon irtiotto tässä tarttis ottaa niinpä niin Ameeba…samassa veneessä ollaan! vaikka moni asia on mennyt paljon paremmin kuin silloin alussa niin joku tässä vaan hiertää edelleen.
Tsempit <3
Hohhoijaa. Yritetääs sitä irtiottoa siis. Täten laitan seremoniallisesti laskurin taas pyörimään ja tavoite 3 kk ilman alkomahoolia. Ens viikolla on mökkijuhlaa jne, mutta ajattelin laittaa kaikki sosiaaliset taitoni peliin, jotta väistän aikidomaisen diplomaattisesti yritykset tunkea mulle skumppalasi/olut/konjakki käteen.
En meinaa nyt uskoa itsekään itseäni, mutta se kai ei ole se paras tapa lähteä liikkeelle, joten rinta rottingilla nyt vaan. Kuukausi vuoden alussa ei selvästi saanut aikaan kauheesti muutosta mun alkon käytössäni niin kokeillaan sitten pidempää jaksoa. Tää EI voi olla mahdottomuus. Ei voi. En suostu uskomaan. Ei muuta kun menoksi. Tulin tänne kuuluttamaan, koska vaikka ollaan anonyymeja niin jonkinlaisen sosiaalisen paineen aspekti tässä on.
Yritän tulla tänne naputtamaan aina kun tekee mieli juoda. Tai ainakin tuun lukemaan muiden juttuja. Niistä saa paljon motivaatiota ja voimaa. En tammikuutakaan olisi pystynyt olemaan varmaan ilman, jos en olisi lukenut teidän juttujanne.
Eli joulukuun alkuun asti? Ei huono tavoite! Tsemppiä siihen. Ja juhlissa alkoholin välttelyyn. Se on kyllä niin ärsyttävää etenkin jos joku tekee siitä numeron. Tyyliin ota nyt, kai nyt yhden voi ottaa jne.
siis TODELLA paljon tsemppiä tavoitteellesi, Ameeba. rohkea veto edes aloittaa. olen ihailusta mykkänä!
Kiitos ihanat tsempeistä! Eka päivä selätetty palttiarallaa 90 edessä Näin mietin, että ainakin joulukuun alkuun. Jos sinne asti pääsen ja tuntuu hyvältä niin jatkan. Mutta se on sitten. Nyt on nyt. Tuntuu ihan hirvittävän pitkältä ajalta kun tulee kaikkein vuoden pyllyimmät kuukaudet siihen väliin. Mutta oon ihan nyt täysin kyllästynyt killumaan tässä rajoilla ja pohtimaan viiniä ja annoksia koko aika. Kun päättää, ettei juo niin eipähän tartte laskea annoksiakaan. Katsotaan miten käy. Tämä syksy on mulle muutenkin niin täynnä kaikkee uutta (uusi ura, yrittäjyys ekaa kertaa elämässä, ensimmäinen syksy sitten pitkään aikaan kun olen taas sinkku jne), että pistetään nyt se juomattakin sitten. Sepä vasta uutta onkin!
Ostin tänään ekaa kertaa piiitkästä aikaa alkoholitonta olutta ihan vaan koska käsi kaipasi sunnuntai-iltapäivän ratoksi jotain sihisevää. Ja kappas, sen verran aivot on yksinkertaiset, että tölkin avauksesta tuli heti vähän parempi mieli, eikä haitannut yhtään, että oli alkotonta Osa tätä riippuvuutta on varmaan ihan myös tapa. Eihän toi litku nyt varsinaisesti hyvää ole, mutta noitahan mä nappaan sinne mökillekin sikspäkin ja lipittelen hiljalleen. Ehkä jos tuuri käy niin ihmisetkin kiinnittää vähemmän huomiota jos on edes oluen näköistä lasissa ja selviää sitten ilman liian epämukavia kyselyjä.
Hyvää sunnuntai-iltaa kaikille. Kiva kun olette olemassa.
Erinomainen tavoite ja siihen tsemppiä ja tahtoa matkaevääksi. Itselläni on tavoitteena nolla-linjalla mennä syyskuu. Ja mökkilomalla sosiaalisissa tilanteissa turvaudun alkoholittoman olueen. Toimi hyvin kesälomallakin. Ja voihan sitä herkutella ja ostaa itselleen saunajuomaksi jotain erikoisempaa limpparia.
uu-la-laa tänään oli kyllä vimmoisen päälle depis. Oikein pohjamutia myöten ryömittiin. Sain kuitenkin itkemiseltäni hommat hoidettua. Sain jopa laskutettavia tunteja tänään eli siis sitä yrittäjän hommaa, josta saa rahaa vs. ne lukemattomat tunnit, joista ei saa
Mutta, tästä vaan ylöspäin tai ainakin eteenpäin. Ja en juonut! Kaksi alkoholitonta olutta Alkoton olut kunniaan. Tsemppiä sullekin Onneli47 syyskuuhun ilman alkoholia! Me pystytään tähän!
Mulla ainakin yksinään juomisen lopettaminen tai ainakin vähentäminen tuntuu paremmalta vaihtoehdolta. Ehkä mietin muutenkin vähän liikaa, mutta ajatus katkolla olemisesta ja sen jälkeisestä ajasta mietityttää. Saisinko potkut jos joutuisin katkolle, kaikki tiesivät tapaukseni sitten, huhut ja kaikki paskanpuhumiset alkaisivat varmasti samantien. En tiedä sitten jaksaisinko sitten etsiä sitä uutta työpaikkaakaan jos näin huonosti kävisi. Niinno, kai siinä pitää muutenkin muutama varoitus olla, ennenkuin kenkää tulee, tosin tietyillä aloilla kyllä vähän tarkempi homma. Esim. nyt nousseet nämä Finnairin jutut esille.