No uskakaa häntä kuka uskoo, minä en, jo tuo lausahdus Norskin wifi välillä temppuilee paljasti sinut, no mutta häröile täällä kaikessa rauhassa ja toivottavasti saat täältä sitä jo monien ihmisten sinulle toivomaa apua, itselläkin on erinnäisiä ongelmia mutta olen suht ajoissa niihin apua jo saanut mutta en silti kaikkeen ja kaikesta en edes lääkärille puhu, täällä voin “nimettömänä” jotakin asioistani paljastaa, mutta minä yritän jättää tämän osoin rauhaan ja keskityn muihin juttuihin, tai kyllä mä välillä kurkkaan mitä sä täällä kirjoitat, se on morot.
Kyllä Syvänmeren Aleksin tappiot ovat ihan uskottavia. Samaa luokka ellei suuremmat ovat omatkin tappiot, jos kaikki pelit lotto mukaan lukien laskee yli 30 vuoden ajalta. 2000 euroa suurempaa voittoa ei ole koskaan tullut, ja sekin ainoa yli tonnin voitto, joten ihmetelläpä saa, miksi sitä oikein vain pelaa. Mihinkään muuhun sitten en ole rahaa käyttänytkään, paitsi pakollisiin juttuihin.
Aika jurpo toi turponaama. Taitaa olla syntynyt -80 tai -90-luvulla. Eihän sitä vielä oo ehtiny pelaan paskaakaan. Kusipäitähän riittää, ei taida olla omat murheet vielä kummosiakaan.
Ei voi olla totta… luin tarinoita ja isosta ongelmastasi huolimatta joku kusipää vielä kyseenalaistaa kärsimyksesi. Apua kaipaa myös ja enemmänkin tommonen jurponaama.
Jatkuuko Vuosikymmenien taistelu vielä ?
Kyllä jatkuu. Kohta vois pitää jo peliuran 35-vuotisjuhlat. Joku ehkä vasta kymmenkunta epätoivoisesti pelannut ei varmaan tajuakaan, kuinka paljon sitä ehtii vielä häviämään… Ihmisten tuloilla, ostovoimaisuudella; elintasolla on taipumus vuosikymmenien saatossa kasvaa ja sama taipumus on pienen empiirisen tutkailun ja omakohtaisen kokemuksen perusteella myös pelaamisen (=pelitappioiden) määrällä.
Tällä hetkellä olen mukavasti velkaantunut, pelailen päivittäin (Suomessa ollessani) Veikkaukselle muutamalla kympillä, edelleenkin. Pieniä retkahduksia aina silloin tällöin johonkin uuteen nettikasinoon, mutta vain muutamilla satasilla per kerta. Ulkomaalle muutto on koko ajan enempi työn alla ja näillä näkymin se tapahtuu v. 2017. Sinne asti koitan taistella mm. viime hetkellä yliajalla tehtyjen maalien vitutusta ja kaikkea muutakin “epäoikeudenmukaista” 
mikä on estänyt mehukkaat voitot…
Terveys, nyt tarkoitan ennen kaikkea fyysistä, on alkanut pettää pahanlaisesti. Kyllä tällä hetkellä tuntuu, että vien peliongelmani hautaan saakka ilman, että kukaan läheinen tai tuttava siitä mitään saa koskaan tietää. Vain te tätä palstaa lukevat, GA:ssa -90-luvun alussa käyneet “pelikaverit”, psykoterapeuttini, (vanhan) Hesperian sairaalan hoitohenkilöstö (os. A5) - 80- luvun alkupuolella… ehkä jokin muukin ammattitaho, joka ei juuri nyt tule mieleen ja jolla luonnollisesti on myöskin vaitiolovelvollisuus. Onhan sekin tietty jotain, kun tunnustaa itselleen, ettei ongelmaan ole apua ja tyytyy siihen…vai tyytyykö…? 
Rankka on tarinasi Aleksi. Itse en ajatellut tyytyä vielä siihen, että loppuelämä menisi ongelmapelaamisessa, vaikka sitä on näin jälkikäteen katsottuna tullut harrastettua kolmasosa elämästä ja rahanmenokin on ollut senmukaista, kun en paljon muuhun “turhaan” rahaa ole käyttänytkään. Itse yritän nyt ensimmäistä kertaa todella tosissani selättää pelaamisen, vaikka en usko, että se nyt ihan helppoa on, sillä pelaamisen täytyy olla suurempi osa identiteettiäni kuin edes itse kunnolla tajuankaan. Niin paljon aikaa on mennyt ja paljon tunne-, elämys- ja mitä lie -latausta ja muiden ongelmien tai tyhjyyden pakenemista. Toki varmaan rikastumisen tavoittelua, mutta sitä se tuskin on ollut ainakaan pelikoneella päivästä toiseen seistessä.
En halua nähdä itseäni mummona, joka ehkä saattajan avustamana rollaattorilla raahautuu marketin pelikoneelle, jossa avustajan täytyy työntää kolikoita koneeseen, kun ei itse tärisevin käsin siihen kykene. Ja kun tuota en halua nähdä, niin olisi suotavaa päästä eroon näistä pelikoneista mahdollisimman nopeasti ja pysyvästi. Sormia napsauttamalla se ei onnistu, sillä tiedän kyllä mihin hetkellinen ajatus parilla kolikolla kokeilemisesta johtaa, menetettyihin tunteihin (päiviin…) ja kymppeihin ja satasiin. Ja koska suuriin voittoihin ei pääse, vaikka kiertäisi voittamassa kaupungin kaikista pelikoneista, niin mikä ihme saa sinänsä järkevän ihmisen sortumaan uudestaan ja uudestaan vuodesta toiseen. Koska noita pelikoneita on joka paikassa ja rekisteröitymättä pääsee työntämään rahojaan sinne, niin pitäisi löytää itselle pysyvä ja tehokas tapa kieltäytyä pelaamasta ja jos oikein hyvästi kävisi, niin lopulta oppisi olemaan huomaamatta koko pelejä.
Ulkomailla oleminen toimisi varmaan minullakin tai se, että liikkuu muiden ihmisten kanssa, mutta kun loppuelämä on toivottavasti vielä melko pitkä, parasta olisi oppia ohjelmoimaan itsensä toisenlaisiin toimintatapoihin ja luulen, että se ratkaisu on siellä tunnepuolella, kun vain tietäisi missä siellä. Toki tunnistan kyllä myös sen, että kun alkaa olla rahahuolia, kaikenlainen pelaaminen alkaa houkuttaa enemmän.
Kirjoittelin tässä lähinnä pelikoneista, koska senkaltaisesta pelaamisesta haluan ensisijaisesti ja pysyvästi eroon. Pelaan kyllä Rayn (tosin suljettu nyt) ja Veikkauksen nettipelejä mutta niitä voi paremmin hallita pelirajoitteilla, tai voisi vielä paremmin, jos Veikkaus suostuisi laittamaan pelikohtaiset estot, jolloin voisi estää kaikki pikapelit vaikka pysyvästi, jos haluaa pelata esim. vain lottoa. Tavoite on tässäkin päästä siihen, että itsekuria löytyisi tulevaisuudessa sen verran, että voin pelata esim. lottoa niin, että pelitili on auki ilman rajoitteita enkä sittenkään tunne tarvetta pelata nettiarpoja, poreita yms. pikapelejä, joihin kyllä olen myös saanut menemään valitettavan paljon rahaa ilman suurempia voittoja eli realismiakin pitäisi olla. Jos itsekuria ei ole, niin rajoitukset sitten voimassa vaikka ikuisesti.
Lisäksi toivon, etten sortuisi noihin ulkomaan kasinoihinkaan, vaikka tänään niihin kovasti houkutusta tunsinkin, kun luin niistä tonnien ja kymppitonnien voitoista.
Tällainen monologi tähän syntyi, vaikka ajattelin vain lyhyesti kommentoida. Paljon unelmamatkoja ja luksusta, ihan tavallisista tarpeellisista asioista puhumattakaan, minäkin olisin elämäni aikana peleihin tuhlatuilla rahoilla saanut, mutta en osaa sitä kauheasti surra, kun en tarkalleen tiedä, mitä onnea tai onnettomuutta ne vaihtoehdot olisivat elämääni tuoneet. Voin vain todeta, että jos Rayn ja Veikkauksen tuotoista murto-osakaan menee hyvään tarkoitukseen, niin oman osani olen siihen antanut ja nyt olisi aika keskittyä omaan hyvinvointiin.
Hei, mukavaa kun kirjoitit tähän ketjuun!
Tuotakin mietin, että kun elämästäni on mennyt yli kaksi kolmasosaa pelatessa, koko aikuisikä ja pari varhaisempaakin vuotta, niin millainen olisin ilman peluri-identiteettiäni…? Siitä on muodostunut vuosikymmenien saatossa yhtä tavanomaista kuin hampaiden pesemisestä, jälkimmäinen vain on helpompi jättää väliin. En minä juurikaan mieti mitä kaikella sadoilla tuhansilla hävityillä rahoilla olisin voinut tehdä. Ja olen pystynytkin suomaan itselleni ja läheisilleni paljon sellaista, mitä monet “pelaamattomatkaan” eivät yksinkertaisesti pysty. Ja ei nyt mennä ollenkaan globaalin tarkastelun puolelle, saatika oman pään silittelyyn.
Haastavaa on se, että välillä peilistä katsoo n. kolmikymppinen elämän alussa oleva seikkailunhaluinen maailmanmatkaaja, jonka pelaaminen on veijarimaista, jopa sankarillista uskallusta, täynnä ainutkertaisia elämyksiä joista pitääkin maksaa… Todellisuudessa sieltä katselee jo elämänsä ehtoopuolelle ehtinyt raskaan sarjan -ei peluri- vaan häviäjä ilman glamourin häivääkään.
Naapurimaassa on kasinoilla käytössä melko toimiva sulkulistajärjestelmä. Mielenkiintoista, kun nyt on vireillä asetus henkilötietojen tarkistamiseksi jokaisen pelioston (esim. kioskilta) yhteydessä. Nähtäväksi jää, millä kriteerein ja kuinka paljon oma-aloitteisesti ongelmaiset listalle hakeutuvat/pääsevät/joutuvat.
Monologia taas tämäkin, eikä oikein mitään uutta. Mutta sun kirjoituksesi innoitti mut monologiseen dialogiin Toivon todellakin sulle ja kaikille muillekin vilpittömille vaeltajille, karmeita kokeneille kaltoinkohdelluille…kaikille inhimillisille olennoille onnellisuutta! Nimenomaan onnellisuutta, onnentoivotus tässä kontekstissa lienee hieman hirtehistä, sano…
Hei, aattelin pitkähköstä aikaa piipahtaa täällä ja jakaa pari kokemusta. Olen edelleen melko hyvin onnistunut jättämään kaikki kasinot, niin virtuaaliset kuin maanpäällisetkin. Eilen tuli pikkuinen tahra, kun yksi kasinoista lähetti saähköpostia. Olen systemaattisesti poistanut kaikki tilini nettikasinoista, mutta jotkut vaativat peräti erillistä selvitystä ja siksikin tämä ko. kasino onnistui päämäärässään, eli saamaan mut pelaamaan. “Unsubscribe” ei aina toimi sekään. Joka tapauksessa isoksi onneksi olin kuitenkin aikoinani laittanut pelirajan, enkä voinut hävitä kuin vaivaisen satasen. Kymppitonnin kertaluuserille se ei hirveä tappio ole. Mutta osoittaa, kuinka pienestä eli yhdestä mailista homma voi livetä täysin. Kerran muutaman kk:n aikana epäonnistuin pyyhältämään RAY:n loukun ohi ja muutama huntti meni hyvään tahtoon. Muuten tilanteeni ennallaan; päiväannoksenoi pysynyt keskimäärin 30e:ssa ja vain vakioa, monaria lisäpottitv:a sekä Vermoa. Vaan kun yhtään kunnon voittoa ei ole tullut aikoihin, itse asiassa vuosikausiin, melkein voisi sanoa vuosikymmeniin. Sellaiset useamman kymppitonnin osumat kiiluvat kummiskin joka päivä mielessä. Varsinkin, kun olin elämässä parisataatonnia plussalla vielä tovi sitten, nyt muutaman kymppitonnin miinuksella ja lisää velkaa tulee tätä menoa, vaikkei tuo noin parisataa viikossa paljolta tunnu. Noin kymppitonni vuodessa, satatonnia 10 vuodessa…
Takaisin menneisyyteen hetkeksi: -80-luvulla pelasin jo päivittäin, kuten olen aiemminkin kertonut. Mun piti lähteä kesken työpäivän duunistakin kaikenlaisilla verukkeilla tai jäädä pitkälle lounastauolle, ehtiäkseni rulettipöydän ääreen. Aina välillä pidin kirjaa tappioistani, mitkä olivat keskimäärin 500-1000 mk päivässä. Toki silloin tällöin kalenteristani löytyy +merkintä. Se on karmivan paljon, mutta tuolloin pankit tyrkyttivät lainaa puolipakolla postiluukusta. Epäröimättä hetkeäkään otin kaiken vastaan ja kiikutin krupieerille joka työnsi niitä vauhdilla pelipöydän alla olevaan setelisammioon.
En nyt ala toistamaan kaikkea jo kirjoittamaani, mutta joka tapauksessa vasta -90-luvun alussa tuli yleiseen tietoisuuteen peliriippuvuusi. Tuolloin myös aloitimme GA:n toiminnan Kampissa. Siitä meni noin vuosikymmenen ja psykoterapeuttini diagnosoi mulle SAIRAUTENA pelihimon. Alkoholismi ja narkomaniakin ovat “hyväksyttävämpiä” ja tunnetumpia sairauksia. Vaikea sitä monen on sairaudeksi ajatella, sen kun “lopetat perkele sen pelaamisen!”. Toimiiko alkoholistille, narkomaanille, seksiaddiktille…? Itselläni btw. on noistakin kolmesta kaksi. Eikä siinä kaikki, mutta…
…joitain voisi auttaa hakeutuminen hoitoon; sosiaalisairaalaan, psykoterapiaan… Ehkä jotakuta voi auttaa antamaan itselleen anteeksi hävityt rahat (ja ajan, vitutuksen, depression, insomnian…) kun hyväksyy olevansa sairas. Ja hakeutuu hoitoon. Valitettavan pitkälle pitää tämän sairauden edetä, ennenkuin peluri apua hakee. Onneksi nettiaikana tällainen keskusteluryhmä on mahdollista. -90-luvun alussa GA:ssa meillä oli “luottokaverin” eli vertaisen puhelinnumero niitä hetkiä varten, kun pelihimo yllätti. Pahimmillaan lähdettiin yhdessä ruletin kupeeseen tönöttämään…
Mä oon suht kokenut kundi, ainakin tässä kontekstissa. Taistelu toisten addiktioiden ja iänkin myötä tulleiden fyysisten vaivojen kanssa on raskasta. Vaan en viddu luovuta vieläkään Kukin poistuu täältä tavallaan, useimmiten ennalta-arvaamattomasti. On syöpää, sotaa, sikaa, kuppaa, kolariakin pukkaa… Peliriippuvuus on sairasta, mutten usko kenenkään siihen kuolevan kesken elämän… Hyvää elämää kaikille
Hauska ilmaus tuo: “kuolevan kesken elämää.”
Mitenkäs sitä muuten ?
Sitä kutsutaan sarkasmiksi.
Miten voit, Aleksi? Luin viime vuonna tämän keskustelun, ja olen samassa jamassa. Minulla on tunnuskin “pelitön tulevaisuus” tms, mutta tein liian kryptisen salasanan, ja se piti vaihtaakiin, enkä pitänyt sillä hetkellä, vuosi sitten valitsemastani tunnuksesta. Tunnuksessa ei saisi olla negaatiota mukana, eipä kyllä tarvittaisia peliäkään, mutta tällä mennään.
Olen keijuluokassa vielä tässä pelielämässä, mutta mittarissa 50+. Oma kokemukseni teininä päästyäni kavereiden kanssa ilman vanhempia Lintsille, ja tottakai heti siihen salattuun pelihalliin, oli niin raju, että ymmärsin silloin uhkapelien julmuuden useammaksi vuosikymmeneksi. Kolmisen vuotta sitten yksityiselämän, työelämän paineiden vuoksi homma sitten riistäytyi. Sen voi myös lukea degeneroitumisena… tai sillä, että tuli iso voitto, ja käsitys, että tässä olisi helppoa rahaa saatavilla, ja sitten menin myymään osakkeeni, ja velkaannuin. Talo on sentään vielä jo puoliksi pankille maksettu.
Olen tyypillinen kaamosmasennusta, ja työnarkomaniaan vajoava tyyppi, joten nettikasinoiden löytyminen, “helppo raha”, olivat paha paikka, ja laittoivat talouden lopulta hyvinkin lujille. Niin lujille, etten tiedä selviänkö tästä pitkään. Tällä mennään syksy, ja pimeä tulee, ja vähän pelottaa. Olen myös hyvinkin intuitiviinen ihminen, joten olen jopa veikkauksessa osanut arvata numeroita näihin hitaisiin peleihin. Tosin pienillä panoksilla, ja isoin voitto siitä lotostakin oli se kuusi oikein, mitätön tulos btw. Veikkaukseltahan ei tienaa. Kasinot ovat arpapeliä, jossa intuitiolla ei ole mitään arvoa, mutta niistä pitää osata kotiuttaa se mahdollinen voitto, tai toivottavasti olla pelaamatta yhtään mitään.
Eli sanoisin, että tällä hetkellä pelaan vain selvitäkseni. Velat tai ns lyhennykset ovat jo sitä luokkaa, että maksan korkoja suurimman osan. Joskus käy mäihä, useimmin ei, mutta tässä “pää kylmänä, selvitään veloista, otetaan rahat ja juostaan” -taktiikassa olen himpun verran plussalla siihen velkaantumiseen nähden, nääs, mutten kolmen vuoden takaiseen tilanteeseen.
Kaikille vasta peliongelmansa tajunneille. Kannattaa lopettaa pelit heti! Itse en sitä tehty. Nyt olen löyhässä hirressä ja melkein suossa.
Olen hieman huolissani sinusta, koska et ole kirjoitellut enää. Toivottavasti sinulla kuitenkin asiat ovat hyvin.
Pelinäkeiju
Kiitos keiju kysymästä, hengissä olen ja se on olosuhteisiin nähden hyvin. Monenlaiset sairaudet riivaavat ja raastavat, mutta pelaaminen jatkuu tasaisen tappavasti. Pari retkahdusta, onneksi “vain” muutaman tonnin kasinohelvettiä. Kaikista kielloista huolimatta aina jokin vip-asiakasmainos pääsee barrikadieni läpi ja sopivan heikkona tyhjänä hetkenä sekä puolustuskyvyttömänä yksinäisyydessäni olen aikas helppo uhri. Noh, velkaa ja luottokorttien saldoja ja yksi uusikin luottokortti peliin. Kokonaisvelkasaldo paisuu ja pullistelee, mutta kun velat eivät periydy… Edelleen päivittäin lyön vetoa, lähinnä jalkapalloa. Koitan pitää päivälimiittini 50€:n kieppeillä, aika hyvin onnistun ja parina päivänä olen saanut “hatsit” jopa alle 20€:n panostuksella. Kuukausi sitten tuli todella pitkästä aikaa jonkinlainen voitto, pari tonnia vakiosta. Jätin viime hetkellä yhden merkin kupongilta, ettei rivi olisi ihan överihintaiseksi mennyt. Huono säästökohde tällä kertaa, olisi nimittäin ollut ainoa ylimmän voittoluokan rivi, voittosumma reilusti yli 100.000€:n. Mutta vastaavanlaisia, joskaan ei noin ison summan “voi-vittu-miks-mä…”-fiiliksiä tullut mulle usein ennenkin, todennäköisesti kaikille, ainakin pidempään pelanneille. Olin tässä äskettäin parilla reissulla vähän kauempana, enkä taaskaan pelannut matkojen aikana. Vedonlyöntimestatkaan eivät imaisset sisäänsä eikä varsinkaan melankoliset, savuiset kasinonketaleet. Muutto ulkomaille kiiluu hyvin vahvana mielessäni, katsotaan ehtiikö se konkretisoitua…
Oikein paljon Woimia sulle, kovan tien keiju, kohtalontoveri!
Syvänmeren Aleksi, kerro kuulumisiasi. Toivottavasti voit hyvin parasta aikaa jossain Auringossa nauttien elämästäsi.
pelinäkeiju = pelitöntulevaisuus. Kirjoittaessani sinulle olin menossa jo todella syvälle. Itkin vastauksesi luettuani enkä osanut vastata takaisin. Menin psykiatrille lopulta lokakuun loppupuolella. Ei hän kaikkea hiffannut, koska en kaikkea kertonut 
Sain sairaslomaa hieman ja kehoituksen tulla takaisin parin viikon kuluttua, ja pelasin marraskuussa 11 000 yhden illan aikana sileäksi. Sitten ryhtiliike. Intuitiolle rasitusta: ehkä arvaan ne numerot oikein veikkauksessa. Kasinoille melkein hyvästit. Sieltä kävin kuitenkin vielä satunnaisesti hakemassa lyhennysrahoja, muttei se toiminut kuin kerran pari. Ymmärrys, että haluaa vain itse enemmän rahaa selvitäkseen veloista. Mikään pikkuvoitto ei enää säväyttänyt.
En ole syvällä. Olen k_sessa, mutta jonkinlaista elämänmuutosta halusinkin Veikkaukseenkin heitetyt harvat eurot saivat jäädä laittamatta.
Nyt on tullut muutama uusi urheiluvedonlyöjä keskusteluihin. Jos jaksat lue ne. Toivotan sinulle aurinkoista kesää!
t. Pelinä Keiju
EDIT 15.6: siivotaan hölynpölyä pois 
EDIT 6/6/2017: Ei oleellista
EDIT 6/6/2017 ei oleellista
Minä olen tällainen pintaveden sammakko. Helppo saalis pedoille, koska olen luonteeltani luottavainen ja avoin. Onneksi olen terve kropastani, mitä nyt kausittainen masennus vaivaa pääkopassa, mutta pääsin, jes, pääsin, Kelan tukemaan ryhmäterapiaan itkuisuustaipumukseni takia. Olen aina ollut melankolinen, vaikka äitini kertoikin, että lapsena nauroin aina, ja huumori on se, joka on pitänyt minut hengissä tähänkin asti. Minut yleensä näkee hymyilevänä edelleenkin katukuvassa. Aina löytyy aihetta iloon ja hymyyn, onnellisuuteen elämästä, vaikka olisikin syvällä suossa. Elämän ei kuulukaan olla tasapaksua onnenvirtaa. Elämä kasvattaa meitä ihmisinä nöyrtymään ja oppimaan oikeat arvot.
Älä luovuta taistelua. Sinulla on varmasti vuosia elettävänä, kunhan huolehdit itsestäsi ja hoivaat itseäsi. Raha ja materia eivät ole mitään. Se, että pärjätään on tärkeintä. Se, että näkee ja ymmärtää kuinka arvokasta elämä on sellaisenaan ja osaa ottaa ja antaa rakkautta lähimmäisille.
Haukuin ja arvostelin itseäni mielessäni kuten isäni aina tapasi tehdä minua kohtaan. Minä olen nörtti, ja sellaisena pysyn, mutta kun lopetin itsesyytökset pääsin myös pelaamisesta eroon. Se, että hyväksyy itsensä ja ymmärtää itseänsä menneisyyden osalta, on tässäkin toipumisprosessissa tärkeintä. Minä olen ja olen aina ollut kiltti ihminen. Uskoisin, että sinäkin. En tiedä ikääsi, mutta luulen, että olet samaa luokkaa. Olen nyt 54 v, ja nyt vasta näen asiat käsitykseni mukaan oikein.
Paljon voimia sinulle Aleksi, yritä tulla sieltä pintaan <3
Minut oltaisiin haluttu paikallisen A-Klinikan peliongelmaisten ryhmään syksyllä 2015, mutta jänistin. Olin silloin niin masentunut ja ahdistunut pelaamisesta. Lainaa siinä vaiheessa oli kertynyt 30K ja risat. Silloin tuntui paikallinen keskusteluterapia parhaimmalta vaihtoehdolta.
Pääsin syyskuussa alkavaan “masentuneiden” ryhmään. Halusin mielummin ryhmäterapiaa kuin yksilöterapiaa koskien elämässäni melko monta kertaa toistuneita masennusjaksoja. Iso syy noihin masennuksiin on se, että paiskon myös vaativaa työtä usein yli äärirajojeni. Menen liian toistuvasti periaatteella “läpi harmaan kiven”, ja se lopulta uuvuttaa ja lamaannuttaa, niin ettei siitä toivu ihan hetkessä. Luulisin, että ryhmässä on myös henkilöitä, joilla on pelihistoriaa, kuten minullakin. Olen iloinen tästä ryhmäterapiasta ja siihen pääsystä. Minulle sosiaalinen tilanne on parempi kuin yksinäinen ajatusten purkaminen, joka helposti voi mennä itsesäälin puolelle.
Olen pohtinut, että urheiluvedonlyönti voi olla melkein vakavin näistä peliriippuvuuksista, koska siitä on ehkä vaikeinta päästä eroon, varsinkin jos on aktiivinen penkkiurheilija. Netissä myös velkaantuu huomattavasti helpommin kuin, jos menee pelipisteeseen pelaamaan vetoja. Ilokseni olen huomannut, että EU:n tietosuojamääräykset ovat rajoittaneet radikaalisti kaikkea spämmiä, jota tuli johdettuna roskapostiini aiemmin. Pilipalipelifirmat voivat niitä lähettää, mutta ne ohjautuvat roskapostikansioon ilman casino tai kasino filtteriä.
Voimia sinulle. Nautitaan alkavasta syyskesästä ja sadonkorjuu ajasta!
Vastaukseni on melkein neljä viikkoa myöhässä. Nostin laajakaistan nopeutta, mutta se tuntuu olevan pikemminkin hidastunut, joten saa nähdä tuleeko viestini edes läpi.
Riippuvuudet:
Minä ymmärsin tänään kuinka riippuvainen olen nikotiinista. Sattui hassusti, eli lainasin rahaa perjantaina ihmiselle, jonka tapasin edellisen viikon lauantaina hautajaisissa. Kyseinen henkilö oli ihastunut minuun melkein 30 vuotta sitten. Meillä ei ollut silloin mitään seksuaalista, koska säikähdin sitä, että hän oli etsinyt minua viiikkoja tutustumisemme jälkeen. Se, että emme menneet sänkyyn johtui silloisista periaatteistani. Ja hän itse oli seuraavana päivänä menossa matkalle. Ei ollut kännykkäaika, eikä minulla ollut siinä poikamiestyttöboksissani edes lankapuhelinta. Mutta kun tapasimme seuraavan kerran, hänen etsittyään minua, valehtelin, että seurustelen, ja jätin hänet seisomaan keskelle hienoa ravintolaa. Kaduin jälkeenpäin sitä, ja kun nyt viikko sitten launataina kohtasimme, niin kemiatkin kohtasivat taas, ja minä olin täysin vietävissä.
Kirjoitan kaiken tämän, koska ehkä osaan auttaa jotain tätä joskus lukevaa, tai sitten vain puran itseäni sinun viestiketjuusi, Aleksi. Mutta joo, jonkinlainen hedonismihan tässä on, joka vie myös niihin peleihin. Nautinnonhalu, nautinnoista riippuvaisuus. Rakastuminenhan on kamalaa. En oikeasti halua enää sitä kokea, ja nyt se oli taas vähällä tapahtua. Olin viikon verran kuin kävelevä… SE…
Minulla on kuitenkin rakkaat ystävät ja miehetkin ystävinä, ja monta, jotka haluaisivat kai lähempää, mutta siinä on aina se, että en ole valmis. Miksi olin valmis nyt hautajaisissa?
Tosiaan perjantaina lainastin tälle miehelle rahaa 50 euroa ( pikkusumma pelaajille, jotka lukevat tätä), jolloin meille jäi itsellemme viikonlopuksi lapseni kanssa enää aika vähän rahaa, ja päätin lopettaa tupakoinnin taas uudelleen. Tänään oli tilanne, että lopulta kävelin R-kioskille ostamaan lannan
makuista sikaritupakkaa 10 kappaleen askissa…
Riippuvuuttahan se on, että kävelin sinne Ärrälle pitkälle, ja sinä taas viet niitä kuponkeja ja rahaa vedonlyönteihin sairauksista huolimatta.
Ryhmäterapia, johon osallistun alkaa viikon kuluttua.
Tällä hetkellä oma fiilikseni on, että elämähän on ihan kivaa. Peleistä olen päässyt eroon, mutta se jokin on vielä taustalla, joku joka häiritsee, kuten että en halua rakastua. En halua olla heikko. En uskalla ottaa enää yhtään riskiä.