Olipa hieman triggeröivää ja surullista luettavaa. Vanhana konkarina varmaan tiedostatkin, ettei nuo voitot kauaa tilillä pysy.
Mutta enpä ala niinsanotusti opettaa isääni naimaan, joten tsemiä sinne ja toivottavasti joskus taas edes yrität nujertaa demonisi etkä luovuta.
Hei Aleksi!
Oikeassa olet, ei ole olemassa vain yhtä oikeata tapaa joka toimisi kaikille. Me ollaan ihmisetkin jo erilaisia ja hyvä niin. Mulla tuo edellinen jakso oli juurikin sitä totaalikieltäytymistä kaikista peleistä. Ja se oli kohdallani todellakin kaikki pelit kimblestä casinoihin. Jaksoin sentään 10 kk sillä tiellä, mutta sitten kun aasinselkä lopulta katkesi, niin kyyti olikin kylmää. Nyt aloitin uuden yrityksen ja tällä kertaa päätin lopettaa ainoastaan nettikasinot. Kivijalkapelit ei kiinnosta, niistä pääsin jo vuosia sitten eroon, vaikka niitäkin tuli kyllä hakattua muutaman omakotitalon verran. Ja tosiaan vasta toista päivää mennään tällä kertaa, joten vielä en uskalla sanoa miten tää sitten mulla pelittää edes 
Ainakin olo on rauhallisempi nyt. Toivo säilyy kun saa sen yhden rivin lottoa pitää voimassa kuitenkin, eikä tarvi saada paniikkikohtausta jos joululahjaksi saakin joltakin raaputusarvan. Kukin siis tavallaan, pääasia että omasta mielestä homma on hallussa ja laskut ym tulee hoidettua!
Tän sairauden kanssa elämiseen on varmastikin just yhtä monta tapaa, kuin on potilastakin. Eli tärkeintä, että olet itse onnellinen ja homma pysyy hanskassa. Mulle tuo ei tulisi kuitenkaan koskaan toimimaan, mutta tiedän että saisin kyllä itseni vakuutettua, että asia on toisinpäin ja pian tarvittaessa konkkaisin itsekin kanyyli kädessä ärrälle vetoja laittamaan.
Mutta mä en tule tähän ketjuun enää paasaamaan pelaamattomuuden autuudesta mutta toivon kuitenkin, että jätät kaikki mehustelut voitoista pois, se voi olla kuitenkin aika triggeröivää. Hyviä jatkoja ja onnea peleihin sulle Aleksi.
Totaalikieltäytymistä tai ei, mutta ainakin itse tajuan että omalle kohdalle täysi pelaamattomuus ainoa tavoite. Tiedostan että sen suhteen tullut pariinkin otteeseen repsahdettua muutamaankin otteeseen, mutta silti sitä kohden pyrkimys. En kuitenkaan tuomitse niitä, jotka valitsevat toisin. Tiedän monta onnellista tapausta, joissa jättänyt nettikasinot ja kolikkoautomaatit pois ja viihdykkeenä toimivat enää vakiot ja pitkävedot. Se heille suotakoon, jos sillä tavalla homma pysyy lapasessa eikä tuota hankaluuksia. Ehkä se itselläkin pysyisi hallinnassa, mutta niin kierolta kuin se kuuluukin, niin omalla kohdallani pelkään voittoja. Enkä nyt puhu mistään satunnaisesta voitosta, joka riittää kahviin ja pullaan, vaan isommasta voitosta. Koska en voi luvata että silloin homma jäisi siihen enkä laittaisi rahaani automaatteihin tai nettipeleihin, niin koen paremmaksi pidättäytyä pelaamisesta kokonaan.
Sori oikeesti jos jäi harmittamaan nuo mun kommentit. Hienoa, että olet tosiaan nuo nettipelit jättänyt sillä ne ovat addiktoivuudessaan ihan omaa luokkaansa. Ja kuten tuossa aiemmin jo sanoin, niin jokainen eläköön tämän sairautensa kanssa miten parhaaksi katsoo.
Tykkään kuitenkin asiallisesta väittelystä, niin kerron oman näkemykseni:
Tuo veikkaaminenhan on kuitenkin ihan hölmöläisten hommaa eikä eroa mielestäni millään tavalla ruletin peluusta, jos pelurilla ei ole kohteista jotain “sisäpiiritietoa”. Tietty onhan se hidastempoisempaa ja lappujen vieminen ärrälle on varmaan oma rituaalinsa, mutta yhtälailla sattumankauppaa ja samaa addiktion ruokkimista se on työntää tonni noihin kuussa.
Ja perusteluna että “pienempi paha” on vähän sama kuin perustelisit, miksi ammut mieluummin itseäsi jalkaan, kuin päähän jos vaihtoehtona on olla ampumatta ollenkaan.
Mutta ymmärrän varsin hyvin tuon nikotiinivertauksen, sillä itse just tässä istun 4 millin zonnic huulessa taas yhden epäonnistuneen röökinpolton lopettamisyrityksen jälkeen (olin kaks viikkoa polttamatta ja sorruin polttamaan askin pikkusikareita). Nyt taas kuitenkin uusi yritys. En todellakaan halua “sitten vanhana” miettiä, että miksi en lopettanut silloin parikymmentä vuotta sitten. Kuten en halua myöskään olla raahaamassa päivästä toiseen salaa pelikuponkeja Ärrälle, sillä se on oikeastaan ainoa vaihtoehto enää itsellenikään, mikäli päästäisin pelurin sisälläni irti.
Eli ehkä siinä syy, että “heristelen täällä keskisormillani”, sillä en itse halua samaan tilanteeseen, jossa joutuisin käymään päivittäin neuvotteluja addiktioni kanssa. Sulla se ilmeisesti kuitenkin toimii, joten älä anna mun mielipiteille liikaa painoarvoa ja paras keino laittaa mulle luu kurkkuun on pitää homma kasassa.
Aloittaja on selvästi verbaalisesti lahjakas ja saa oikeastaan kaikki vasta-argumentit käännytettyä tavalla tai toisella tilanteeseen, että väärässä olit, ja tässä sitä pelaillaan ja vähän voivotellaan. Lahja sekin.
Paskaa kaveria pitää tässä kuitenkin kompata. Ihan perustasolla kuitenkin pistää hyvin herkästi huomioon, että verbaalisella lahjakkuudellasi ja selityksen taidoillasi olet kertonut ja tulet kertomaan, että olet edelleen pelaaja"parka", mutta parempi kuin te muut -mentaliteetilla.
Tuntuu, että olet yrittänyt pitkään taistella asiaa vastaan ja tulet tänne synninpäästöön rippituoliin kertomaan miten kauheaa tämä on, ja että olet taistellut tätä pidempään kuin kukaan meistä muista. Ja samalla ostat taas itsellesi lupaa pelata pelejä mitkä todellakin osaat, ja mitä te muut ette osaa, mutta samalla kerrot, että muut pelit vie sitten senkin. Jos ilkeäasti saisi sanoa, niin vanhan liiton selittäjä ja ehta peluri.
Minun tulkinnan perusteella tulen tänne synninpäästöön ja jatkat peliongelmaa, jota et oikeastaan koskaan olekaan halunnut oikeasti selättää.
“Vahingossa” kertomillasi voittotarinoilla (tai niillä, jotka viimeistään kuittaat, että kyllä tässä kuitenkin ongelmissa ollaan ja pelaan kuitenkin kaikki) triggeröit muita, kuten minua, joka on ollut kolmatta vuotta pelaamatta, ja pelihistoriaa on. Turha syyllistää niitä pari viikkoa pelaamatta olleita jäseniä siitä pelkästään.
Mielestäni teet hallaa useimmille kertomalla ensin voitoista ja sitten koko paketin turmiosta. Jos olet opetellut noin pitkään ja silti mitään oppimatta, niin ei tänne tarvitse kirjoitella sillä asenteella, että “ei näitä ole pakko lukea”
Mitä tai missä näitä sitten luetaan. Samalla periaatteella menet jurrissa AA-kerhon kokouksen aulatilaan huutelemaan, miten mahtavaa olla kännissä. Ja samalla pahoittelet kaikille, että “on tämä kauhea sairaus ja olen 80-luvulta asti vastaan taistellut”
Kuten pelureilla yleensä: tähän nohevaa, kiertelevää, syyllistävää vastausta odotellessa
Aleksi: Toivottavasti saat pelipirun selätettyä kokonaisuudessaan. Siitä se selviäminen kuitenkin lähtee, kun haet täältä tukea ja turvaa. Mun mielestä myös tuollaiset “hiljaiset avunhuudot” on hyvä alku paljon stressittömämpään, pelittömään elämään. Kaikki, kirjoittamassasi tekstissä kertoo, kuinka sinulla on halu tähän hommaan, haluat vain kertoa asiat toisella tavalla… Voimia Aleksi. Mielestäni olisi hienoa jos jakaisit kokemuksiasi myös muissa postauksissa täällä Valtissa.