Onhan noita “taivaanrannan maalareita”.
Mahtavaa vertaistukea, ikäänkuin kateellisia siitä, että olen hävinnyt enemmän, kuin yksikään vastaantulija. Yli 30v. vaikeata masennusta, ahdistusta, bipoa, unettomuutta, opa-koukkua, alkoholismia jne… nyt lisäksi vaiken sairauden runtelema kroppa, sokeria ja BED siihen päälle.
Sairautta lienee anonyymina paskan heittäminen ihmiselle, joka saatanan varmasti on käsrinyt peliongelmasta enemmän, kuin monet yhteensä. Tämä siitä em. vertailutuesta. Jotkut saavat kiksejä tuollaisesta, kuinka vaan. Pitäkää paskanne, looserit (sic!) 
Hei! Sulla on mielettömän hyvä putki päällä, pelaamatta voitat elämäsi takaisin. Rahalla ei ole merkitystä, bittiavaruudessa euron tai satasen panoksella, voitolla tai häviöllä. Sisäinen maailma ratkaisee.
Kun energia ei valu peleihin ja morkkispäiviin, jää aikaa aidosti elää, olla läheisille läsnä. Tämän olen itse sisäistänyt, vaikka vasta 49. pelaamaton päivä menossa. Tsemppiä jatkoon ja jatka kirjoittamista.
Kiitos Layla! Jatkan hetken vielä. Aikanaan Kela tuki joitakin vuosia psykoterapiaani, mulla oli tuuri, tai siis hakeuduin, mutta onneksi löysin, ammattilaisen joka oli perillä pelihimosta. Onkohan moni teistä diagnosoitu pelihimoiseksi? Kysyn piruuttanikin, kun jotkut " vertaiset" kyseenalaistavat ongelmani vakavuuden. Moniko on ollut katkolla pelaamisen takia? Joka tapauksessa nyt ei jaksa kuin nauttia oseaanian tuulisesta lämmöstä. Ja kaikkea voimaa lataavaa elementtiä itse kullekin säädylle!
Ei taida peliriippuvuuden takia katkaisuhoidossa käyneitä löytyä täältä? Kun ongelma on päässyt aivan äärimilleen ja haluaa vielä toipua, voi katkolla käyminen auttaa moniakin. Nykyään useatkin lääkärit ovat suht hyvin perillä pelihimosta sairautena, ja osaavat lähettää asianmukaiseen hoitoon. Psykoterapiasta voi olla monelle apua, ja kuten edellä kirjoitin, Kela voi tukea sitä kolmen vuoden ajan.
Tässä yksi mulle täysin tuntemattoman peliongelmaisen tarina: studio55.fi/vapaalla/article … lta/136544
Nyt vaan aivan perkeleesti voimia, varsinkin kaikille ennakkoluulottomille, joille pelaaminen on iso ongelma ja josta omin tahi vertailutuen avuin ei tunnu kuiville pääsevän. Ei ole mitään hävittävää! (sic!)
Reilusti yli kuukausi mennyt oman ohjelman mukaisesti ja vielä kotvan se meneekin automaattisesti, ennenkuin kotomaahan paluu koittaa. Sitten taas pitää pirulainen muilla tavoin voittaa.
Widuix män, sano. Viivyin parisen viikkoa Suomessa, onnistuin vielä saamaan 28.000€:n lainan “auton hankintaa” varten. Se siitä autosta ja lainasta sitten. Ainoa lohtu on, etten autoa välttämättä tarvitse. Joka tapauksessa enää tuskin saan mistään millään konstilla lainaa ja hyvä niin.
Yhä varmemmalta tuntuu pysyvästi pelipakolaisena ulkomaille asettuminen. Vaikka se varmasti edelleenkin monelle kuulostaa järjen vastaiselta, niin mulla homma toimii niin ja on aina toiminut, etten pelaa ulkomailla. En netissä, enkä kasinoilla. Ja helvetin hyvä niin, että ongelmaani on edes tällainen ratkaisu, vaikkei millään tavoin ideaali.
Olet kyllä mielenkiintoinen persoona.
Mikä siinä on ettet ulkomailla pelaa ?
Ja miten sitten tulet muuten siellä toimeen ?
Toi on kyllä niin “erikoinen” ratkaisu, että olet varmasti ainoa laatuasi.
Kaikkea hyvää elämääsi kuitenkin minne se sitten kuljettaakin.
Tinja
Ihan hyvin muuten pärjään, vaikken siis pelaakaan 
Tarkoitat varmaan, että miten ylipäänsä pärjään, toimeentulon osalta.
Jokin defenssi siellä toimii, mikä kotona puolestaan ei, vaan täällä harmaassa tylsyydessä pelihimo kiihtyy ennalta-arvaamattomasti. Ehkä syynä on se, että kun aikoinaan huomasin pitkiltäkin reissuilta palatessani olleeni pelaamatta viikko- jopa kuukausitolkulla, en halua rikkoa sitä? Olenhan siinä tähän asti onnistunut… Hirveesti en ala analysoimaan, saatan vielä pahimmassa tapauksessa onnistua murtamaan lukkoni. 
Toimeentulostani olen kirjoittanut aiemminkin tässä ketjussa, vaikken koe sitä kovin tarpeelliseksi. Ehkä se kuitenkin pitää kertoa, kun tappioni ovat jo useiden satojen tuhansien eurojen suuruisia. Joka tapauksessa olen hyvällä tk-eläkkeellä ja esim. Espanjassa vakituisesti asuessa saisin ensimmäiset 10v. vuosittain yli 10.000€ enemmän käteen, kuin Suomessa. Tosin ovat nyt juuri koittamassa muuttaa tätä säädöstä. Katusoitosta nautin ja siellä täällä voi tienata muutaman kympin parissa tunnissa. Jopa töihin voi mennä…
Suurin ja lähes ainoa “esteeni” onkin alaikäinen poikani. En halua olla hänestä kovin etäällä. Ja tässä kontekstissa en ulkomailla tarkoita ihan naapurimaitamme.
Ironista lienee se, että pääsin/jouduin tk-eläkkeelle osittain pelihimoni takia, joka siis on aikoja sitten diagnosoitu, kuten olen täällä myös maininnut. En ole vieläkään saanut täällä vastausta, onko jollakulla toisella vakavan peliongelman takia lääkäreiden “antama” diagnoosi F63.0 eli pelihimo? Mulla noita äffiä on vetää enemmän kuin ässiä hatusta.
Katkollakaan kukaan ei “tunnusta” käyneensä?
Koska ongelmat ovat erilaisia ja vakavuudeltaan tietty hyvinkin eritasoisia, on onneksi jo uudella vuosituhannella apuakin tarjolla useampaa lajia. 80-luku oli rankkaa aikaa sairastua pelihimoon, kerronpa tämän: Hesperian suljetulla A5-osastolla osastonlääkäri H.H. (vielä elossa ja ammatissa, korrektia jättää nimeämättä)vain ihmetteli peliongelmasta keskustellessamme, että “mikset lopeta, hyvä mies?!” Hoitsujen sekä muiden hullujen kera pelattiin Trivial Pursuitia ja ja vedettiin (voitto-)röökiä vuoron perään. Jotkut kävi ottamassa sähköshokkeja, oiskohan siitä ollut apua pelihimoon? 
Joka tapauksessa kyllä tämä riivaus suhteellisen tuore on. Ja aivan mainiosti olisin tullut toimeen ilman Ray:n, Veikkauksen ja Fintoton virikkeitä ja heidän tarjoamiaan vapaa-ajanviettomahdollisuuksia.
Mennyt on mennyttä, nyt ollaan tässä, ehkä kohta tuolla. Vanha starakin koittaa nyt avoimen hedonistisesti ottaa irti kaiken mahdollisen, mitä vielä tarjolla/jäljellä on. Aikaahan tässä lajissa on mennyt, välillä se vituttaa paljon enemmän, kuin raha.
Kiitokset Tinja, kun inspiroit mut naputtelemaan virtaavaa tajuntaani tänne jonnekin.
Kaikkea hyvää myös Sinulle
Taitaa olla reilu puoli vuotta edellisestä viestistäni.
Pohjan altakin löytyy vielä mustempaa pohjaa ja siihen olen käteni jo onnistunut sotkemaan. Syöksy on ollut todella rajua; viimeisen kahden vuoden aikana yht. n. 120.000€, käytännössä perintökämppä ja muutama velka.
Kasinoista pysyin erossa, kunnes heikkona hetkenä ja vähemmän kirkkain mielin tartuin VIP-lahjaan, joka sillä hetkellä tuntui vastustamattomalta. 150 ilmaisrundia ja vielä 50€ täysin ilmaista pelirahaa ilman kierrätysvaatimuksia. Hieman hymyilyttää tuo “täysin ilmainen”, noista VIP-jäsenyyksistä aika saatanan kova hinta maksettu
Tämä ei ole ruikutus, pikemminkin kannustus niille, joita auttaa tieto siitä että meitä todella hulluja pelisairaitakin on. Vaikka on jo elossa ollut kahteen kertaan mahdollisuus nollata velat, on jäänyt kunnolla varallisuutta, niin ei widdu: Miinukselle ja välipohjien pohjamutien kautta unettomuuden, itsetuhoisuuden ja -inhon maailmaan 25/7. Vaikka kasinot jäi niin urheiluvedot jatkuvat jokapäiväisenä. Tosin olen taas onnistunut hieman hilaamaan päivittäisannostani alaspäin, keskimäärin “enää” 40€. Pitkä kuiva kausi yhtä parin tonnin monarivoittoa lukuunottamatta jatkuu… Sairaanakin on PAKKO ravata zombiena myrskyn läpi kioskille yhä uudestaan, joka saatanan päivä. Nettiin olen toki tehnyt sulut vaikka mitä widun järkeä siinä on, kun joka tapauksessa laitan saman verran pelejä sisään?
Kaikesta huolimatta, kyllä sä(-kin) vielä pärjäät taistelussasi, olethan jo tänne asti päässyt
Jännä juttu tuo ulkomailla pelaamattomuus, miehelläni tuntuu olevan vähän sama juttu, mistä sitten johtuneekaan. Toki meillä kokemus vain lomamatkoilta, eikä pidemmiltä oleskeluilta. Laivalla sen sijaan sitten taas ei muuta tekemistä olekaan kuin pistää rahat menemään. Mietin vaan kun mainitset noista muista riippuvuuksista, olisiko niitä jos ei pelaamista?
Meillä mies on ollut välillä vuosiakin pelaamatta, ja sitten taas rajusti retkahtanut, ja mitä pidemmälle menee pelaaminen, sitä enemmän tulee kuvioihin muutkin ongelmat/addiktiot. Ja mitä tuohon rahapuoleen tulee niin ei se kyllä ongelmaa auta vaikka sitä kuinka olisi, silti retkahtaa, eikä se kauaa vie nykypäivänä pistää isojakin summia menemään. Vierestä sitäkin katsoneena… Monelle se vaan tuntuu jotenkin käsittämättömältä nuo summat, kun itsestä tuntuu hassulta lukea jotain että taas meni tyyliin 40 € peleihin… Mutta onko siinä sitten lopultakaan eroa…
Puhuit tasapainosta, jota mietin, kun mieheni pelaa ei ole mikään tasapainossa. Niin kuin sanoin se tuo mukanaan kaiken muun. Mutta pelaamattomana se kaikki muukin katoaa, on tasapaino, sitä vaan ei saa järkyttää, tai tulee peli, ja sitä myötä muu.
Toisaalta kun ei pelaa, on työnarkomaani. Jotain oltava kuitenkin.
Naltrokseni näyttäisi toimivan miehelläni pelaamiseen niin hyvin että alan todella kallistua miettimään fyysistä ongelmaa, kun tähän saakka olen enemmän tuota pitänyt mielen ongelmana. Toisaalta kun se kerran toimii, on kai sama oliko ensin muna vai kana…
Toivon todella että löydät tasapainosi.
Hienoa kun kirjoitit!
Pohdit muita addiktioita pelaamisen suhteen; itselläni se on tähän asti mennyt niin, että kun yhtä saa enempi kuriin, niin toinen pompahtaa rajummin pinnalle. Taisin jossain aiemmassa viestissä hieman valaistakin tätä ja toivoa, että meille multiaddikteille olisi omakin kanava vertaistukeen. Joka tapauksessa minun ongelmakäyttäytyminen ja eri addiktiot alkoivat melko samanaikaisesti. Viinaa tosin vedin kaksin käsin jo neljätoistavuotiaasta, seinäruletteja tuntikausia päivittäin n. 17v. alkaen. Seksi- ja muista addiktioista ei tällä palstalla sen enempää, kuin että hyvin varhaisessa vaiheessa eli lapsena nekin alkoivat, tietty diagnosointi tapahtui vasta paljon myöhemmin.
Widdu, tzemppiä, sano!
- jatkuu -
…kiireessä jäi mainitsematta pari seikkaa: vuosikymmenien aikana olen kokeillut kymmeniä ja taas kymmeniä eri psyykelääkkeitä, joista ei ole ollut juurikaan apua kuin nukahtamiseen, eikä aina siihenkään. Tällä hetkellä käytän päivittäin “vain” Lamotriginia ja Opamoxia päivittäin. Opaa olen vetänyt jo -80-luvun lopusta alkaen, mutta en (tietty) samanaikaisesta etanolin kera. Psykiatri-psykoterapetti-yksityislääkärini on kummissaan, kun ensin mainittu sentään hillitsee pahimmat bipo-oireet, mutta ei ollenkaan pelaamista. Oxazepam pikemminkin edesauttaa pelimutiin vajoamista.
Vaikeita asioita ja erityisen haastavaa olla multiaddikti. Koko ajan on jokin himo ja jokainen niistä addiktioista on pahimmillaan tappavaa laatua; henkisesti, fyysisesti tai molemmin tavoin. Sellainen reunahuomio, jotta kunkin addiktion vertaistukiryhmässä hieman vieroksutaan (sic!) muita addiktioita, pahimmillaan jopa halveksutaan. Kevyt esimerkki; kävin aikanaan muutaman vuoden syömishäiriöisten keskusteluryhmässä ja olin ainoa mieshenkilö. Koska sairastan “vain” BED:iä, anorektikot suhtautuivat vähätellen ongelmaani. Kun aloin avautua ja kertoa muista pakkomielteistäni, he alkoivat hiljalleen savustamaan mua vertaisryhmästä ulos. Btw., fyysisesti tämä ahmimishäiriö on aiheuttanut minulle vakavampia sairauksia, kuin alkoholi ja psyykelääkkeet yhteensä.
Nyt taas lipsahtaa yli pelirajojen. Mutta lopuksi syömishäiriöisen vastaus klassiseen “muna vai kana”-kysymykseesi: Ensin oli aivan helvetin paljon molempia.
Yli 30v. kun on tullut päivittäin pelattua ilman kunnon voittoja ja euroiksi muunnettuna tappiot yli 300.000€, täytyy olla vikaa itsestäänselvyyksien lisäksi mm. loogis-induktiivisessa päättelykyvyssä ja yllättäen pelaajassa, eli minussa. Nimittäin niiltä osin, kun en ole huolellisesti jaksanut valmistautua esim. veevitosrivin laadintaan hankkimalla tarpeellista taustatietoa, tahi analysoinut riittävästi vakiokohteiden voimasuhteita. Olen laiminlyönyt mahdollisuuden saada jotain etua, millä ainostaan voi pärjätä vedonvälittäjiä vastaan. Veikkauksen palautusprossat nyt on surkeimpia, siitä huolimatta se pitää yhä uudestaan ja uudestaan todeta kun, sitä voi sinne kioskille kurvata, kaikki nettikuviothan olen parhaani mukaan feidannut.
n. 20.000€:n voitto tuli joskus kauan sitten, n. 5000 - 8700€:n (ton 8700e muistan, kun monarissa Ruotsi teki kolmannen maalin 93 min. kohdalla) potteja kaikkiaan kymmenkunta ja sitten tietty pikkuvoittoja. Joskus koitin pitää kirjaa, aloitin useammankin kerran, mutta lopetin heti kun tappiot näyttivät paperilla niin helvetin isoilta. Vaikka ehkä noin 100.000€ olen kaikkiaan voittoja lunastanut, niin aivan saatanan isolla potilla olen tukenut mm. RAY:n toimintaa peliongelmaisten hyväksi… antaisivatkohan ne vaikka edes parisataa tonnia takas, jos oikein oikea käsi kasinolla rukoilisin? Voisin vaikka esiintyä kolmen kuukauden ajan Kulta-Jaskana tai -Paskana kaupallisilla kanavilla, saadakseni osan takaisin.
Otin jälleen sen “viimeisen lainan” ja korotin Visan luottorajaa muutamalla tonnilla. Saas nähdä, miten äijän käy… Toistaiseksi kasinoiden virtuaaliovet ja oikeatkin sellaiset ovat kiinni pysyneet. Nyt kun vielä tajuaisi, mikä on kun ei taidot riitä, siihen saatanan “taitopelaamiseen”? Taidan ottaa napanderin, mutta ensin pitää tsekata, maalaako Cesar toisenkin…
Moi
Onhan tämä pitänyt jo aiemmin kirjoittaa mutten ole saanut aikaiseksi.
Mukava kun olet palaillut kirjoittelemaan. 
Joskus oon ajatellu että kuinkahan syvässä meressä uiskentelet kun et meitä oo käyny moikkaamassa ?
On sulla taito kirjottaa, ja jotkut jutut kaikessa karmeudessaankin hymyilyttää, mut kait se on sitä “mustaa huumoria”.
Elikkä kirjottele jatkossakin !
Mielellään luen.
Tinja
Hei kiitos Tinja!
Tänään mun mittakaavassa pikkuruinen muutaman sadan lankeaminen vain sen takia, että oli tyhjä hetki, luppoaikaa tapettavana. Koitan kategorioida “vieroitusoireisiin”. Ristiriitaista, riivaavan raastavaa ja sitten etikka-balsamina monari-vakioa syviin makuuhaavottuneisiin haavoihin…
Kuukauden aikana on poistunut yläkerran kasinoon kaksi tuttavaani, tosin kumpikaan heistä ei kärsinyt pelaamisesta. Ennen kuin se hetki minulle koittaa, haluan olla edes tovin nauttinut pelihimottomasta taipaleesta. Muista puhumattakaan.
Hyvää elämänvirettä!
Kuolema saa kyllä miettimän elämän tarkoitusta ja sitä mitä sillä oikeasti haluaisi tehdä. Elämä on lopulta aika rajallinen ja koskaan ei tiedä milloin on aika lähteä.
Halutaanko me oikeasti viettää koko elämämme rullia pyörittäen? Haluammeko että pelit täyttää koko meidän elämämme? Näin jos itseltä kysyy, vastaus on että en hitossa!
Seuraava kysymys kuuluu että miksi ihmeessä sitten teen niin??? Vastausta en osa sanoa…
Hei syvän meren Aleksi. Luin koko ketjun. Kieltämättä muakin pisti silmää noi sun mainitsemat summat, joita oot hävinny. Ärsyttikin??? Kunnes uskon tajunneeni, et yrität sill ilmasta, kui iso sun peliongelma on tai miten suureks sen koet. Ootko ollu laitoskuntoutukses? Mä oon nyt tutkinnu asiaa, koska ite haluusin sellaseen. Mut pitäs maksaa ite n. 40 € per päivä, ja tietty lääkärinlähete. Mä en saannu maksusitoumust ja mul ei oo nyt rahaa maksaa tota summaa kuukaudelt. Mä oon kuullu, et laitospelikuntoutus on tosi tehokast. Eräs ex peluri suositti sitä mulle taannoin. Hän ol päässy peleis eroo niin pari vuotta sitte. Siks mäkin innostuin asiast nyt, ku en meinaa saada peliputkee loppumaan.
Toivottavasti tappioni ei kovin muita ärsytä, kuin itseäni. Täällä tais olla ihan oma ketjunsa hävlösummille/peliveloille. Joitakin on auttanut pelaamisen kirjanpito pysymään erossa tai ainakin vähentämään.
Kyselin tässä tai toisessa ketjussa, onko muita katkolla käyneitä, kukaan ei vastannut. Suosittelen lämpimästi ja viileästi Saas nähdä onnistuuko tän viestin lähettäminen, Norskin wifi välillä temppuilee.
Sanoisinko höpö höpö puheita Syvänmeren Aleksi alias pleijeri, täällä on varmasti muitakin jotka on huomannut saman ja tuntee kyseisen satu sedän parilta Suomalaiselta kasino foorumilta, ei kellään normaali ihmisellä oo tuommotteita summia rahaa käyttää pelaamiseen.
Hellanlettas, nyt olen pelannut ja hävinnyt enemmän kuin joku urponaama soisi. Ei ole kokemuksia muista keskusteluryhmistä tähän teemaan liittyen, kait tällainen perisuomalainen kateus on vallallaan muuallakin? Josko ihan pikkuriikkisen kajauttaisi takaisin tuohon pikkusieluiseen urpoprovoon, kun kerran täällä se sallitaan Ihminen, varsinkaan hitusenkaan humaani tahi muuten enimmäkseen järjissään oleva, ei tällaisessa kontekstissa alennu musta- eikä edes harmaamaalaamaan toisia kohtalontovereita. Ei edes, vaikka he olisivat sosioekonomisesti, aatteellisesti tai muulla tavoin erilaisia kuin urponaama itse. Tarpeeksi vittumainen on vitsaus ilmankin. Ilmeistä on, että jotkut saavat nautintoa toisten mitätöimisyrityksistä, näinhän tapahtuu ns. tavallisessa elämässäkin. Siihenkin saa apua, jopa vertaistukea.
Aikanaan GA:ssa, vuonna 1992 Kampissa, eräs minua vanhempi herrasmies kertoi tarinansa, yleensä joka kerta kun kokoonnuttiin. Hän oli hävinnyt asuntonsa, jossa asui vaimonsa sekä kolmen lapsen kanssa. Hän oli hävinnyt hyvin menestyvän yrityksensä pääoman, sekä ottanut valtaisia lainoja, joita ei kyennyt enää hoitamaan. Firma kaatui, osittain laman seurauksena. Kusessa oli hänen lisäkseen neljä maailman tärkeintä ihmistä, rahaa miljoonia (markkoja) miinuksella, GA ainoa kanava purkaa ja hakea/saada apua. Ei tullut mieleenkään kyseenalaistaa ko. vanhemman pelurin tarinaa.
Mutta koska tämä touhu menee paskanjauhamiseksi, mitä ei hyvällä eikä osin kehnollakaan tahdolla voi vertaistueksi nimittää, niin urponaama: mieti joskus, paljonko pelkästään Suomessa on miljonäärejä, tai ihmisiä, jotka tienaavat satojatuhansia vuodessa. Osakepelureita, jotka sijoittavat päin helvettiä ja menettävät kaiken. Asuntosijoittajia, jotka ostivat ennen nykyistä lamaa Baltiasta urakalla asuntoja, lomamökkejä jne… ja jäivät totaalisen kuseen. Tai ihan vaan uhkapelureita netissä, kasinoissa paikan päällä, omissa ringeissä jne… Olematta miljonääri tai ex-sellainen voi hävitä kymmenien vuosien aikana aivan vitusti. Oletko kuullut jonkun voittavan usein?
Teille muille; älkäätten luovuttako taistelussa! Varsinkaan Sinä!