Alkoholi on omien pohdintojeni perusteella vähän sellainen muna-kana juttu. Että onko ensin ollut etanoli vai ongelma.
Se alkoholin ensikosketus, eka nousuhumala varmaan on se juurisyy väärinkäyttää sitä päihdettä. Viina buustaa iloa ja helpottaa ikäviä tunteita. Se muistijälki jää ja sitä on sitten helppo toistaa.
Toinen addiktoituu nopeammin kuin toinen, mutta ihan jokainen jää etanolikoukkuun kun tarpeeksi tekee toistoja. Ja sitten riippuvuuden tietyssä vaiheessa on enää jäljellä se riippuvuus. Juominen ei auta mihinkään, mutta ei vain pysty olemaan juomatta. Siinä vaiheessa koko aivokemia on ihan sekaisin eikä minkään oireen hoitaminen auta jos juominen ei lopu.
Uusi viikko alkamassa. Eilen illalla iski jostain puskan takaa pitkästä aikaa suru ja piti ihan itkeä hieman. Yhtään en tiedä mikä oli ja mistä se tuli. Oli ehkä ikävä lasta, tein uunivoileipiä ja hän tuli mieleen. Viestiteltiin ja tunne hieman helpotti. Yöllä en nukkunut mitenkään kovin hyvin vaan heräilin. Aamulla kuudelta kuitenkin reippaasti ylös ja liikkumaan, kuten itselleni olin luvannut. Siitä hyvä mieli ja virkistyinkin. Tänään työssä on taas yksi ehkä haastava palaveri, jossa saattaa olla ylimääräistä draamaa. Lisäksi yksi työntekijä tulee takaisin pitkältä lomalta. Hän on luonteeltaan sellainen draamahakuinen henkilö. Kaikki pitää vetää pitkän kaavan kautta: äänellä ja ylimääräisillä tanssiliikkeillä. Huokaus. Koitan muistaa, että olen vastuussa vain omasta käytöksestäni ja omista tunteistani. Silti tiedostan, että pientä hermostusta ja ärtymystä on itsellä ilmassa. Mietin, että onko tämä nyt jotakin petaamista vai sitten vaan ihan aito tunne. Eihän kaiken tarvitse tässä elämässä liittyä alkoholiin?! Vai pitääkö!!! (Sarkastinen huomautus…) No sitä kohti ainakin pyritään ettei näin olisi. Jokatapauksessa hyvää raitista päivää kaikille sitä tavoitteleville. Olen etunenässä!!!
Hyvää alkanutta uutta viikkoa Sinulle
Nuorinkin lapseni on asunut jo yli kaksi vuotta poissa kotoa. Olen tottunut jo siihen ja pidän tästä nykyisestä “kahden aikuisen”-elämästämme. Siitä huolimatta minut valtaa välillä kova ikävä lapsiani. Lauantaina soitin videopuhelun esikoiselleni ja miniälleni. Kerroin, että ei minulla mitään asiaa ole, mutta ikävä vaivasi, kaipasin heidän seuraa ja kun etäisyyksien vuoksi ei ollut mahdollista lähteä käymään, niin soitin videopuhelun: kuulen ääntä ja näen heidät poikaani hymyilytti, mutta selvästi hän oli hyvillään ja hetkikin sattui olla oikea. Vietimme kahvihetken yhdessä jutellen. Kun lopettelimme, sanoin että jopa ikävä hellitti. Toivottelimme hyvät vkonlopun jatkot. Vähän meinasi itkettää kun puhelu loppui.
Onneksi on tekniikkaa! Muitakin yhteyden pitovälineitä kuin kirjeet.
Mutta joo tällaista tämä äitien elämä on
No niin päivä selätetty työn osalta. Kävin vielä työpäivän jälkeen kävelemässä. Ei siinä päivässä sitten ollutkaan mitään triggeröivää. Ei draamaa eikä mullistuksia. Ei mitään mistä tämänhetkinen olotilani olisi ottanut koppia. Hienoa siis. Soitin sensijaan exälle ihan asioiden tiimoilta ja kuulostelin, että olisiko hän ollut juonut. Tulin hieman surulliseksi. No toisaalta taas ei sekään ole minun vastuullani. Eikä siitäkään tullut mieleen mitään juomishaluja. Korkeintaan aloin miettiä miten monta kertaa minun äänestäni on kuulunut se, että olen juonut. Huhhuh…vaikka mielestäni olen osannut hyvinkin fiksusti keskustella. Lapsi ainakin on sanonut, että aina sen kuuli. Ja tietysti näin se on. En kiistä. Onneksi ei tarvitse sitä nyt miettiä.
On ollut merkillinen päivä - säätöä ja sähellystä. Eilen palkitsin itseni ja ostin laskiaispullan ja siihen kylkeen Ruunebergintortun. Illalla tajusin, että se torttuhan on kostutettu rommilla - tai siis ainakin sillä esanssilla, jos nyt ihan aitoa rommia siihen ei ole lotrattu. Aloin miettiä onko tämä nyt uhka vai mahdollisuus. Päätin, että en ota riskiä ja annoin leivonnaisen ihmiselle, jolla taatusti tiedän, että tuo ei triggeröi yhtään mitään. En tiedä oliko hätävarjelun liiottelua, mutta kun olen rommiakin juonut humaltumismielessä niin päätin olla riskeeraamatta mitään. Varsinkin nyt, kun nuo inkiväärishotikaan eivät enää kiinnostele kuten runsas viikko sitten. Päiviä on tänään 27 raittiina. Kuukausi häämöttää. Hip hei. Siitä on tarkoitus jatkaa holitonta helmikuuta. Huomenna soittaa taas ystäväni lääkäri (tai siis hän ei ole ystäväni lääkäri vaan ihan minun - olisi pitänyt kirjoittaa ystäväni, lääkäri )
Huomenta kaikille. Äppi näyttää 28 raitista päivää. Mieliala on kyllä jotakin aivan muuta kuin joulukuun alussa. Minulla ei ole muutamista tapahtumista kuin sumea ja tympeä mielikuva vaikka en ole edes ollut noissa tilanteissa päihtynyt. Sellaisen aivosumun ja synkeyden se alkoholi tekee. Aloin eilen illalla kuunnella Darravapaa käsikirjaa - kiitos @Teme70 vinkistä. Oli virkistävä. Tykkään näiden tyylistä siinä, ettei jäädä kuvailemaan yltiötarkasti mitään juomissessioita - ei mennä niinsanotusti päihdepornon puolelle. Tätä jaksaa kuunnella ja niin kovin tuttua asiaa, mutta myös hyviä vinkkejä niihin hankaliin hetkiin. Vaikka itse olen jo tymäkästi nuoruuden ohittanut kuuntelen ja luen mieluusti nuoria ja teräviä lähestymiskulmia sisältävää kirjallisuutta. Suosittelen siis kaikille. Tänään pitäisi töissä olla mielenkiintoinen päivä. Kuullaan meneekö yksi tärkeä projekti läpi ja tietysti lääkärini - omamörököllini soittaa Raitista päivää sulle ja mulle.
@kaaosteoria66 Onnea neljästä viikosta hyvällä mallilla!
Me mennään lähes samaa tahtia
Minulla on myös tapahtunut isosti kohentumista mielialassa ja unen laadussa.
Mun tarvi googletella tämä Darravapaa käsikirja huomatakseni, että sekoitin sen Aamu ilman darraa kirjaan, jonka olen kuunnellut. Eli laitan lukulistalle.
Oo tarkkana, että et vahingossa kutsu häntä puhelimessa lempinimellä
@Metsanpoika kiitos paljon! Sehän se oli sen kirjan nimi Aamu ilman darraa eikä Darravapaa. Sillä nimellä he ovat instassa. Jokatapauksessa, suositus!!!
Huomenta kaikille. Kohta katoan koulutuksen syövereihin, mutta ensin on hyvä purkaa hieman eilistä. Iltapäivästä alkoi niskanseudulla särkeä ja jomottaa. Joku jännitys siellä kiersi ja hiersi. Oli hieman huono olo myös. Tuli alko mieleen kotiin ajaessa koska olisin voinut juhlistaa ja rentouttaa, mutta sitten mietin, jos juon en voi ottaa särkylääkettä ja haluan päästä tästä särystä nyt eroon. Juovana aikana päänsärky ei ole ollut haitaksi - lisää viinaa koneeseen. Nyt kun mietin miten hirveää itsensä pahoinpitelyä se on ollut tulee itku. Eilen illalla se itku tuli taas muutenkin. Edes syytä en oikein tiedä. Erehdyin lukemaan vanhoja päivityksiä instagramin sober-tililtäni ja jotenkin suretti miten samanlaisia ajatuksia sitä on pyörittänyt vuosikaudet. Pyristellyt ja taistellut. On tullut ne hienot fiilikset raittiudesta, ja sitten on taas kuitenkin päätynyt samaan kierteeseen. No - silloinkin se yhteisö kannusti, että eivät ne raittiit jaksot ole hukkaanheitettyjä tällä matkalla. Ne ovat valmistaneet siihen hetkeen, jolloin todellakin on valmis lopullisesti luopumaan alkoholista, koska se ei tuo elämään MITÄÄN HYVÄÄ!!! Ajattelin, että listaan illalla kaikki ne hyvät puolet mitä nyt taas on jo huomannut. Avuksi itselle ja avuksi myös muille samaa kamppailua käyville. Huomenna on taas päihdepoli. Sitä odotan kovasti. Nyt hommiin. Raitista päivää Sinulle, joka jaksoit lukea.
No niin - sainhan minä sitten lopulta kiinni siitä mikä minua eilen oli masentanut. Se oli lääkärin soitossa se yksi lause mikä käynnisti sisäisen syyttelyn - kerroin hänelle, että töissä on tulossa yksi iso projekti, joka on positiivinen asia ja senkin takia pitää pysyä raittiina, jotta pitää homman hanskassa. Tähän hän totesi ikäni - sanoi, että sinä olet nyt 58 vuotias nainen - pitäisikö sinun nyt jo oppia miten projektit viedään loppuun?! Siihen hän sitten taisi todeta, että hän ei totea tätä pahalla, mutta nyt yhtäkkiä tajusin, että otin sen nimenomaan pahalla. Hän tölväisi juuri siihen kohtaan mikä on minulla triggeröinyt eniten, että en sitten tätäkään osannut tehdä. Vaikka olen tämän ikäinen mitään en ole oppinut. Siinä kohtaa tosiaan tuli sellainen olo, että anteeksi mitä ja siitä se sitten lähti se huono olo. Olen nyt tyytyväinen, että sen tunnistin ja sain siitä kiinni. On parempi käydä sitä päin ja laittaa sanat omaan lokeroonsa minne ne kuuluvat. Hän ei tunne minua eikä tiedä elämästäni kuin pienen palan. Olen muutakin kun tämä riippuvuus! Kuten jokainen meistä.
Hyvä suhtautuminen asiaan, mutta onhan tuo lääkärisi kunnon moukka. Kuka sanoo tollaista, sitä ihmettelen. Hyvä, että lokeroit sanat sinne minne ne kuuluu. Tärkeää oli myös tunnistaa triggeröityminen. Tsemppiä päivääsi!
@Lintuanna niinpä - taidan käsitellä tätä huomenna päihdehoitajan luona. Hän kun antoi tehtäväksi kirjata ylös näitä triggeröiviä asioita. Listalle lisätään - vähättely - ja vielä ikärasistinen vähättely. Enpä ole siihen törmännytkään ennemmin. Mutta tärkeintä on, että en hankkinut siihen helpotusta pullosta. Tänäänkin menin kyllä alkon ohi – mutta nimenomaan ohi. Lasissa on vissyä.
Ei he*vetti miten tökeröä käytöstä lääkäriltä! Olisin varmaan tirvaissut … tai vaihtoehtoisesti pillahtanut itkuun. Tee tuosta ilmoitus ja anna palautetta. Näen ihan punaista.
Jos litteroit keskustelun suunnilleen sanatarkasti, niin lääkärisihän tuli tuossa pohtineeksi, että kyllähän tuossa iässä pitäisi jo työt onnistua hoitamaan vaikka dokaa. Hän kai sitten näyttää esimerkkiä?
Ei tuo ole vähättelyä vaan idioottimaista puhetta. Mikä lie sammakko karkasi kurnuttelemaan.
@Olga ja @Teme70 - kiitos kannustavasta palautteesta. Joo ja kieltämättä, @Teme70 tuli mieleen vähän sama asia…ehehhehehehheee…Näinhän me vedetään. Olen tuon lääkärin vain kerran tavannut livenä ja silloin sain hänen habituksestaan jotenkin hyvin jänniä fiboja. Hän oli myöhässä - ei pyytänyt sitä anteeksi - minua ennen ei kuitenkaan ollut ketään (toki hän tietysti saattoi soittaa jollekin keski-iän ylittäneelle naiselle )- hän haahuili odotustilassa ja luulin häntä ensin potilaaksi, joka kävi jossakin ja palasi uudelleen lääkärille. Olemus jotenkin hyvin hajamielinen ja hidastunut - samoin katse. Hetken siinä odotushuoneessa tuli mieleen, että lähden täältä nyt ja heti, mutta olen kuitenkin tyytyväinen, että jäin koska sen vuoksi olen nyt päässyt päihdepolille. On sitä ennenkin nähty todella suuria persoonia lääkärinä - kerran yksi kyseli työhöni liittyviä asioita, joista lääkärille itselleen olisi ollut hyötyä sivilielämässä, jos olisin häntä auttanut - totesin siinä tilanteessa, että jospas me nyt keskityttäisiin tähän minun korvatulehdukseeni. Mutta joo - tiedostin mielipahan ja pääsin siitä yli ja tänään se on pieni kikkare huoneen nurkassa. Silti sellainen, että kirjasin sen kuitenkin ylös. Auttaa jatkossa tunnistamaan vastaavanlaisia kikkareita ja asettamaan ne omaan mittasuhteeseensa.
Hahaaaa 30 päivää ilman alkoholia. Päivä alkoi niin, että päihdepolin hoitaja laittoi viestin ja peruutti tapamisen. Harmitti kyllä, mutta eihän sitä sairastumiselle mitään voi. Töissä on niin kiire, ettei pahemmin ehdi mitään alkoholia miettiä :D. Tosin en minä sitä muutenkaan ole aktiivisesti työpäivien aikana miettinyt. Vasta kotimatkalla. Eilen lähetin lapselleni kuvan yhdestä kirppishankinnasta, josta olin erityisen ylpeä. Hän huomasi, että hankinnan päällä oli lasi jotakin nestettä. Hän heti huolestuneena kommentoi, että mitä on lasissa. Suurella ylpeydellä saatoin ilmoittaa, että siinä on vissyä. Tuntui erityisen hienolta, että hän iloitsi puolestani ja tunsi ylpeyttä äidistään. Tästä tämä jatkuu.
Aamuisen päihdepolin viestin ja peruuntuneen käynnin jälkeen on selvästi olo ollut ärtynyt ja hieman kiukkuinenkin vaikka mitään varsinaista syytä ei ole. Odotin niin kovasti, että olisin päässyt sinne taas juttelemaan niistä viikon aikana tulleista häivähdyksistä, jotka onneksi kuitenkaan eivät ole johtaneet mihinkään tekoihin. Täytyy nyt kuitenkin muistaa, että olen niin alkuvaihdessa raittiutta ettei pidä odottaa ihmeitä. Jos on ollut parikymmentä vuotta riippuvainen ei voi odottaa, että kaikki muuttuu hetkessä ja sitä alkaa hengittää simaa ja hunajaa ja istuu jonkun valaistuneen pilven päällä. Kohta hierojalle kuitenkin rentoutumaan ja sitten voikin aloittaa raittiin ja rentouttavan viikonlopun. Huomenna ajattelin tehdä tänne listan niistä kaikista asioista, joiden olen huomannut muuttuneen.
poikaani hymyilytti, mutta selvästi hän oli hyvillään ja hetkikin sattui olla oikea. Vietimme kahvihetken yhdessä jutellen. Kun lopettelimme, sanoin että jopa ikävä hellitti. Toivottelimme hyvät vkonlopun jatkot. Vähän meinasi itkettää kun puhelu loppui.
hyvällä mallilla!
Tätä onkin odotettu 
