Mahtava juttu, onnea! 
Terapiapäätös siis, ei jalka. Mutta jospa se jälkimmäinenkin vielä tokenee 
2 tykkäystä
Kävin hetki sitten tutkimassa mitä terapeutteja olisi tarjolla - aika hintsusti - tai sanotaanko että ei yhtään ole täällä omalla alueella vapaana. Pääkaupunkiseudulla kaikki, mikä toisi haasteita kyllä päästä säännöllisesti vastaanotolle kesken työpäivän. No siellä sanottiin, että jos kolmen kuukauden sisällä ei ole tärpännyt pitää ottaa uudelleen yhteyttä hoitavaan tahoon. Aikamoista - no arvelinkin, ettei tällä alueella ihan pilvin pimein traumaterapeutteja ole, mutta ettei ole yhtäkään vapaana on aika kurjaa. Kertoo kyllä tästä ajastakin. No - täytyy käydä nyt säännöllisesti katsomassa tilannetta.
Ilma on ollut mitä on pari päivää - sataa tihuttaa ja harmaa pimeys laskeutuu jo tosi varhain. Olen jotakin jouluista koittanut loihtia kotiin - valoja pimeyteen.
5 tykkäystä
Oletko pohtinut mahdollisuutta etätapaamisiin? Tämä kasvattaisi mahdollisuutta löytää sopiva terapeutti eikä terapiatapaamisen kalenterointi olisi hankalaa. Olen itse käynyt 3-vuotisen terapian täysin etänä. Minulla ei olisi ollut mahdollisuutta kerta viikkoon siirtyä työpäivän aikana terapeutille.
2 tykkäystä
@Haav3 kirjoitti tosi tärkeästä näkökulmasta eli etäterapioista.
Mullakin on niistä sekä omakohtaista kokemusta että luettua infoa/tietoa. Minä esimerkiksi aloitin aluksi lähiterapiana traumapsykoterapiani. Mutta sitten tulikin yhtäkkiä korona-aika sen lisäksi muutto “maalle” ja sitten terapiasta noin 3 vuotta toteutuikin etänä.
Otin tällöin selvää ja luin mm.tutkimuksia etäterapian ja lähiterapian eroista, hyödyistä ym. Korona-ajanhan takia nämä tutkimukset alkoi lisääntyä selvästi. Alustavasti on saatu tietoa (en harmikseni muista oliko kyse meta-analyyseistä vai mistä), että etäyhteydenkin kautta on esimerkiksi mahdollista rakentaa sekä luottamus että turvallinen kiintymyssuhde terapeuttiin (eli terapian tärkein pohja). On myös huomattu, että etäterapiassa asiakkaat ovat välillä jopa avoimempiakin, koska he ovat omassa, turvallisemmassa kodissaan samalla, kun heillä on suora kontakti ulkomaailmaan ja etenkin siihen omaan terapeuttiin.
Tätäkin mahdollisuutta kannattaa siis munkin mielestä ainakin harkita, jos terapeuttien saatavuus on muuten kovin huono.
Tsemppiä terapeutin etsintään ja muuhun, mihin sitä nyt tarvitsetkaan:heart_exclamation:
1 tykkäys
Kiitos @Haav3 ja @Lintuanna tästä näkökulmasta. Huomasin kyllä, että joillakin terapeuteilla tämä oli mahdollista. Täytyypä ottaa vakavaan harkintaan tämäkin vaihtoehto. Itse inhoan esim osallistumista Teams palavereihin nykyään. Huomaan, että keskittyminen herpaantuu ja kiinnitän huomiota täysin epäolennaisiin asioihin. Kahdenkeskiset palaverit sujuvat paremmin. Voisihan näitäkin kaiketi yhdistää. Esim ensimmäinen tapaaminen olisi livenä ja sitten mahdollisuuksien mukaan. Minulle ainakin tuottaisi ylimääräistä stressiä, jos pitää matkoja sumplia ja miettiä mikähän mahtaa olla ajokeli, mistä löytyy parkkipaikka yms yms. Joten suurkiitokset molemmille vinkistä. 
4 tykkäystä
No niin – nyt kun noudatin @Haav3 in ja @Lintuanna n neuvoja siitä, että haenkin etäterapia-aikaa niin näyttää heti valoisammalta tilanne. Kiitos siis taas kerran tälle palstalle ja parviälylle (uh miten inhoan tuota sanaa, mutta kirjoitin sen tänne kuitenkin 
) - Löysin pikaselauksella kaksi mahdollista terapeuttia, joilla on aikaa lähikuukauden sisällä ja joihin olen nyt yhteydessä. Kannattaa siis pohtia ääneen ja kysellä.
Eilen oli työpaikan kehittämispäivä. Ajattelin sitä jo kauhulla ennakkoon, mutta siitä koituikin itseasiassa paljon parempi päivä kuin luulinkaan. Lounas tosin keskeytyi koska hädissäni join liian kylmää vettä ja sain ruokatorveen kivuliaan krampin. Taustalla vielä tuo päivän tuoma jännitys niin se siitä sitten. Onneksi meni ohi kun pääsin rauhoittumaan. Pitää hoitaa itseä vielä paremmin ja saada refluksia kuriin. Stressihän sitäkin pahentaa, kun vagushermo käy ylikierteellä….
Raitista viikkoa ja joulukuun alkua kaikille!
4 tykkäystä
Huomaatko, apua saa kun pyytää ja välillä ihan pyytämättäkin 
Ja hienoa että terapia-asia alkaa järjestyä! 
1 tykkäys
Hah 
1 tykkäys
Uusi viikko taas aluillaan. Itsenäisyyspäiväkin meni tuttuun tapaan sitä hirveää kättelyrumbaa katsellessa. Esteetikko minussa ihaili uudella kaudella tehtyä valaistusuudistusta. Selkeästi nyt koko rakennus pääsee aivan toisella tavalla oikeuksiinsa ja talossa on tunnelmaa. Siinä tuttuja ja vanhoja koulukavereita bongaillessani tuli mieleen monenlaista. Miten sitä ihmisten polut maailmassa menevät. Ei silti, ihmisen sosioekonominen asema ei todellakaan kerro siitä miten hänellä elämässä menee noin muuten, mutta jotenkin ajattelen katkeruudella sitä miten paljon alkoholi minulta on vienyt. Monessa tilanteessa olisin varmasti toiminut toisin, jos olisin löytänyt jonkun muun tavan helliä herkkää mieltäni. NO - sanotaanko, että nyt kun ohjelmaa katsellessani juomana oli vesi - tyydyin vain rauhallisesti havainnoimaan näitä asioita - jos lasissani olisi ollut jotakin muuta - nämä tunteet olisivat vieneet minut todella syviin katkeruuden ja osattomuuten pohjamutiin. Edistystä siis tapahtuu ja on tapahtunut.
Mietin myös sitä mikä edelleen tuottaa minulle eniten iloa raittiudessa ja se on tunne siitä, että elää ihan tavallista elämää, joka on ehkä jostakin mittapuusta tylsää, mutta se on ihanan normaalia. Ei suuria nousuja, mutta ei ole niitä suuria laskujakaan, jotka veivät taas suuremman nousun tavoitteluun ja yhä syvempään laskuun. Viime aikoina olen myös miettinyt miten ihmeessä olin niin syvällä, että minusta väkevien juominen oli hyvä ajatus?! Miten hirvittävän huono olo minulla onkaan ollut. Nyt en pidä hyvänä ajatuksena edes sitä, että olisin hakenut juhlapäivän kunniaksi jotakin holitonta viiniä. Näin sitä onneksi jotkut asiat muuttuvat. Sydämestäni toivon, että mahdollisimman moni pääsisi tuosta kierteestä pois. Jo muutaman kuukauden tauko tekee ihmeitä ajatusmaailmalle ja antaa taukoa elimistölle.
Lisäksi minulle tapahtui muutama päivä autolla sellainen haveri, jossa olisi voinut käydä todella huonosti. Oli siis enkeleitä matkassa, kun mitään pahaa ei sattunut. Otan sen nyt vahvana merkkinä siitä, että minun ei kannata tuhlata aikaani itseni myrkyttämiseen. Ei kenenkään meistä elämä ole sen arvoista.
Ihan tavallista raitista viikkoa toivon kaikille!!
10 tykkäystä
Näitä edistysaskelia on mukava huomata. Minäkin olen huomannut tunteiden ja reaktioiden tasaantumista tilanteissa, joissa juovana aikana reagoin voimakkaan negatiivisesti. Monta asiaa, jotka aiemmin sai hermon pintaan tai aiheutti katkeruutta, kateutta tms, ei enää niin hetkauta. Jotenkin en enää jaksa lähteä vellomaan siihen negatiivisuuteen.
Minäkin nautin ihan tavallisesta. En ole kaipaillut elämään mitään sirkushuveja ja juhlahumua. Toki jotain extraa välillä, mutta nekin ovat melko perusjuttuja: kakkupala viikonloppukahvilla, parempi ruoka, iltakävely isännän kanssa tähtiä katsellen…
Onneksi sinulla oli enkelit matkassa, eikä käynyt kuinkaan. Tuommoiset aina säikäyttää ja laittaa miettimään.
Hyvää tavallista viikkoa Sinulle myös 
5 tykkäystä
Suunnilleen vuosi sitten olin siinä jamassa ahdistukseni ja juomiseni kanssa, että otin yhteyttä työterveyteen ja siitä alkoi matkani kohti raittiutta. Toki olin aikaisimpinakin vuosina ottanut aikalisää alkoholista, mutta vasta nyt ymmärsin täysin, että nyt on ne viimeiset hetket tehdä asialle jotakin.
Tässä vuoden aikana on ollut välillä parempia hetkiä, mutta myös niitä retkahduksia ja valumista taaksepäin - kutenkin katse on ollut koko ajan eteenpäin. Ajatustyötä on tullut tehtyä ehkä eniten tähän mennessä ja ymmärrän, että liikaa ei voi velloa siinä mitä on tapahtunut, jotta voi edistyä.
Vuosi on ollut monin tavoin raskas; sairautta, läheisen vakava sairastuminen sekä lemmikin äkillinen kuolema. Töissä turbulenssia ja raha-asiat aikalailla reunalla koko ajan. Täällä sitä vaan ollaan edelleen pystypäin. Monin tavoin tyynempänä kuin ennen. Juomisajatuksia tulee vielä mieleen - viimeksi tänään, mutta ne ovat aikalailla muuttaneet muotoaan. Ne eivät ole enää mitään vaatimuksia, jotka tarvitsisivat toteutusta. Minä päätän ja olen nyt ohjaimissa. Ne ajatukset myös häviävät häiritsemästä aikalailla samaan aikaan, kun ovat tulleetkin. Monet asiat pelottavat tulevaisuudessa, mutta haluan kohdata ne pelot selvin päin.
Jos mietit tätä lukiessa, että onko raitistuminen mahdollista niin on se. Sitä pitää vain haluta itse. Pitää olla tarpeeksi väsynyt omaan itseensä ja haluta muutosta. Pitää olla valmis pyytämään apua ja ottamaan sitä vastaan. Pitää olla valmis nielemään ylpeytensä ja ylemmyytensä ja oltava nöyrä. Mutta se, että olet alkoholisti ei tarvitse olla se koko totuus. Meissä on niin paljon muutakin, jonka alkoholi koittaa peittää alleen. Ei anneta sille periksi.
8 tykkäystä
Viikko taas takana. Tänään tavoitti suruviesti erään entisen kollegan menehtymisestä. Tulipa taas vahvasti mieleen, että elämäänsä ei kannata tuhlata juomalla.
Joulua on mietitty jälkikasvun kanssa. Juomia ja ruokia suunnitellessa sanoin hänelle, että minua ei haittaisi vaikka he joisivat viiniä ruoan kanssa. Jälkikasvu totesi, että eiköhän me tehdä päätös, että ollaan kaikki juomatta. Voi sanoa, että tästä tuli hyvä ja ylpeä olo. Joulua voi todellakin viettää ilman alkoholia.
Jossain vaiheessa juovaa elämääni suunnittelin kaikki syömisenikin niin että aina sen kanssa joku viini sopi. Makkarakeittoa tuli syötyä aika harvoin. Nyt taas tavallinen kotiruoka täyttää arjen. Parasta vatsalle, kukkarolle ja mielelle. Näin se elämä muuttuu parempaan suuntaan.
Nyt on perjantai, loma alkoi eikä mitään tarvetta ns nollata yhtään mitään alkoholilla. Ihan todella huikea asia.
Oikein hyvää ja raitista perjantai iltaa kaikille.
9 tykkäystä