Joulunpyhät alkavat olla kohta ohi. Jos näen vielä yhdenkin konvehdin tuntuu, että alan kirkumaan No parempi vaihtoehto on todellakin konvehtiöverit kuin alkoöverit ja sen päiväinen morkkis.
Jostakin netin syöveristä luin, että loppuvuodesta kannattaisi tehdä joku tilinpäätös vuodesta. Kulunut vuosi on ollut monin tavoin raskas. Rakkaan lemmikin kuolema, exän sairastuminen ja omatkin terveyshuolet ovat verottaneet voimia. Lisäksi uskon, että raitistuminen on tuonut niitä itkemättömiä itkuja pintaan. Olin jossakin vaiheessa vuotta todella masentunut, mutta nyt alkaa onneksi näkyä valoa tunnelin päässä. Jotenkin arvasinkin, ettei se raitistuminen ihan noin vain käy. Harvoin mikään elämässä sujuu pisteestä pisteeseen ilman yhtään kiemuraa. Rahahuolet eivät ole myöskään väistyneet mihinkään. Ulosotto varmaankin kolkuttelee ihan tuossa oven takana, mutta ajattelin selvitä siitäkin. Se, että raha-asiani ovat sekaisin ei määrittele minua kokonaan ihmisenä - aivan kuten se, että olen alkoholisti ei määrittele minua kokonaan kuka olen ihmisenä. Sensijaan nämä kaksi ovat kyllä punoutuneet vahvasti toisiinsa.
Tunnen silti ylpeyttä siitä miten olen pärjännyt. Olisin voinut aivan yhtähyvin vajota jo silloin kun aloin käyttää bentsoja, mutta tässä vaan ollaan.
Minulla on ollut myös aina hyvin vahva kuudes aisti. Joku voi pitää sitä hölynpölynä, mutta huomaan että se on nyt taas raittiuden aikana vahvistunut. Näistä ei kovin monelle voi puhua enkä täälläkään sen laajemmin ajatellut asiaa alkaa käsittelemään. Huomasimpahan taas vaan yhden asian, joka on jäänyt juomisen jalkoihin.
Huomenna töihin ja sitten taas lomapäiviä. Aika leppoisaa on ollut tämä joulunaika. Todellista hermolepoa nyt kun oma keho ei ole kuin viulunkieli.
Tosin… palatakseni konvehteihin. Nyt sitä voisi koittaa vierottaa itsensä makeasta. Sitä on aivan liian usein kiinni ruoankin jälkeen jossain herkkupalassa. Hyvin voisi ottaa jotain hedelmää sen sijaan.
Nyt kun alkoholi ei enää huutele sellaisella voimalla voisi keskittyä muuhunkin elämän kohentamiseen. Kuka lähtee mukaan?
Mukana ollaan. Minulla tuli tuossa loka-marraskuussa pidettyä vähän eroa tiettyihin herkkuihin. Nyt joulukuussa olen ottanut paljon rennommin, mutta tuntuu, että nyt voisi taas jatkaa toisella linjalla..
No niin - täällä kirjoiteltiinkin miten on hyvä pysyä täällä skarppina. Mietinkin, että mahtaako mieleen luikerrella jotakin juomisajatuksia, kun tässä toissapäivänä mietin sitä yhden holittoman viinan ostoa.
Olin äsken kaupassa ja aloin siellä tiskillä miettiä ostaisiko sittenkin vähäprosenttista viiniä uudeksi vuodeksi. No se oli tosin aikalailla ajatus joka vain tuli ja meni samantien. Ostin kuitenkin muutaman holittoman oluen ja sitten menin Alkoon (riski riski!!!) KOSKA en löytänyt kaupasta mistään helposti holitonta viiniä enkä kuoharia. Mikä sinäänsä oli aika erikoista, koska ne holittomat oluet oli kyllä siellä hyvin merkattuna. No - pää pysyi kylmänä ja ajatus skarppina. Ostin haluamani holittoman kuoharin, jossa on minimaalisen vähän jäännössokeria ja poistuin takavasemmalle ylpeänä itsestäni. Ei edes huudellut ne muut tuotteet. MUTTA kuten täällä kirjoiteltiinkin useassa ketjussa - pitää pysyä skarppina. Petaaminen juomiselle voi alkaa ihan pienestä ajatuskulusta ja koska sitä juomista normalisoidaan aivan jokapaikassa. Toivottavasti joskus eletään sellaisessa kulttuurissa missä näin ei olisi.
Jeppa jee - sivusto on takaisin!!! Jiihaa. Tulipa huomattua miten tärkeästä kanavasta on kyse, kun tämä oli käyttökatkolla. Kaikki mahdolliset vempeleet herjasivat tietosuojariskistä yms yms. Lähetin viestäkin ylläpitäjälle , että mikä mättää
Hyvä, että saatiin korjattua ja me ollaan kaikki täällä taas
Jaahas taistelutoverini raittiuden tiellä. Se olisi sitten vuoden viimeinen päivä käsillä. Välillä on mennyt raittiuden osalta jämäkämmin välillä taas huonommin, mutta täytyy sanoa yhteenvetona, että tämä vuosi, josta piti tulla täysin raitis vuosi on mennyt kyllä enemmän paremmin kuin huonosti alkoholin osalta. Enemmän tuli kalenteriin raittiita päiviä, viikkoja ja kuukausia, mutta mahtui muutama notkahduskin mukaan.
Paljon on tehty ajattelutyötä - välillä niin paljon, että alkoi huolestuttaa mahtuuko aivoihin mitään muuta kuin juomisen ja juomattomuuden prosessointia. Sekin oli vain vaihe - onneksi. Nyt mielen täyttää lähinnä suuri kiitollisuus siitä, että saa ja pystyy olemaan raittiina.
Eilen jotakin ketjua lukiessa iski ahdistus. Tuli voimakkaasti mieleen ne kauheat olot mitä alkoholi itselle aiheutti ja varsinkin millaista aikaa elin 2010 ja 2011 kun käytin bentsoja alkoholin kanssa. Siitä koukusta vierottautuminen oli todella hirveää. Vasta jälkeenpäin olen täysin tajunnut miten huonossa kunnossa olin. Tuskin jaksoin postilaatikolle raahautua. Tuolloin hakeuduin ekaa kertaa A-klinikan asiakkaaksi, mutta se tuki mitä sieltä sain oli vähintäänkin erikoista, joten päädyin tarpomaan polkuani yksin. Tosin tuolloin työterveys oli hyvänä tukena, joten aivan ilman tukiverkkoa en ollut, mutta kyllä tuo oli todella raskasta aikaa. Siihen “sivuun” vielä avioero, muutto ja työ joka vaati kaikki mehut.
Sitten sitä jatkettiin vielä muutamia vuosia alkon ja lievempien bentsojen avulla, jota uuden työpaikan työterveydestä sai aina kun tarvitsi. Tuossa olisi voinut käydä todella huonosti. Onneksi itsellä oli takaraivossa joku tolkku ja jarru, mutta sekin olisi voinut pettää. Joten aikalailla kiitollisena ja nöyränä olen tässä päivässä.
Silti sitä on elänyt hyviä hetkiä - on ollut onnistumisia, rakkautta ja iloa, mutta taustalla varjostanut tuo päihderiippuvuus. Polku on pitkä, mutta josko nyt sitä saisi kulkea rauhassa. Pidän tästä raittiista itsestäni paljon enemmän. En ole niin impulsiivinen, kireä ja kaikkitietävä kuin päihteitä käyttävänä. Tietysti ikäkin on tuonut rauhallisuutta lisää, mutta luulisin, että suurin persoonaa vääristävä tekijä on ollut päihteet.
Haluan nyt kohottaa holittoman maljan meille kaikille ja toivotan mahdollisimman hyvää uutta vuotta ja voimia pysyä raittiina!
Hyvää vuoden ensimmäistä päivää. Toivottavasti heräsit ilman morkkista, mutta jos et aina voi vaihtaa suuntaa.
Muistin tässä aamukahvia juodessa parin yön takaisen uneni. Se oli joku hämärä treffiuni: olin ollut tapaamassa ihan kivaa miestä, mutta se ei sitten edennyt sen pidemmälle. Satuin kuulemaan sivukorvalla, kun hän selitti jollekin ystävälleni miksi ei. Kun minä näytin siltä, että maistuu tuo alkoholi. Muistan miten koitin huutaa, mutta en minä juo.. Enää.. Mutta ääntä ei lähtenyt. Syvällä ovat siis nuo kelpaamattomuuden ajatukset. Varmaan niistä pääsee vielä eroon. Ja tietysti taustalla on se pelko vielä juovasta ajasta, kun mietti haistaako joku tai näkyykö, että olen krapulassa. No kyllähän se naamasta näkyy ja silmistä myös.
Tästä päästäänkin siihen, kun selailin päivityksiä fb:ssä. Eräs puolituttu ylisti kumppaniaan ja kiitti vuosista yhdessä. Hän oli laittanut kuvia noiden vuosien varrelta useita. Ensimmäisissä kuvissa oli vielä kirkas katse, mutta vähitellen se muuttui. Jokaisessa kuvassa oli myös näkyvissä joko tuoppi tai tölkki. Väkisinkin mietin miltä tuo kumppani olisi näyttänyt ilman noita juomia. No, jokainen elää omaa elämäänsä. Uskon, että tuo kumppani on kiltti ja hyvä kuten hän kuvailikin. Silti tuli surullinen olo siitä miten arkipäivää juominen on parisuhteissa.
Eilen pienellä kävelyllä näin miten eräs pikkuinen oli kiinnostunut ravintolan ulkopuolella olevasta tupakkaroskiksesta. Hänen äitinsä komensi tiukkaan sävyyn, älä koske, pois sieltä, se on niille, jotka ovat niin tyhmiä, että vielä polttavat tupakkaa. Useammin me saataisiin suhtautua alkoholiin samalla tavalla. Kauppaan voisi vaikka palkata huutelijoita: älä koske siihen tölkkiin, se on niille jotka eivät vielä tajua miten hyvä on olla ilman.
Pitäisiköhän sitä nyt aloittaa ihan uusi ketju tälle vuodelle … hmmm. Kaaosteorian vuosi 2026…
No parempi vaihtoehto on todellakin konvehtiöverit kuin alkoöverit ja sen päiväinen morkkis.